Toisten kommentit -ottaa aika paljon päähän!

[Mermaid]

Heip!

Olen raskaana ja viikkoja 14+6. Np-ultrassa käytiin 2 vkoa sitten ja sen jälkeen on kerrottu uutinen läheisille ja kavereille ja töissä.

Minulla ei ole tapana ottaa itseeni toisten puheista, mutta nyt on parit kommentit saaneet paineet nousemaan. Anoppi soitteli viime viikonloppuna ja kyseli vointia. kerroin, että maha on jo kasvanut aika paljon ja sitä moni ihmettelee kun on jo tässä vaiheessa aika iso. Kommentti oli (itse töissä neuvolassa), että "onkohan siellä sitten kaikki hyvin?" --> NO MISTÄS MINÄ SEN VOIN TIETÄÄ??? Seuraava kysymys oli, että eikö ole ollut neuvolakäyntejä. NO ON, MUTTA EDELLISESTÄ AIKAA JO KOLME VIIKKOA. Luulisi ihmisen tietävän, että koska vaan voi tapahtua mitä vaan, eikä se siitä pelkoa lietsomalla helpotu!!!

No eilen sitten toinen sukulainen, joka juuri sai tiedon, kysyi, että onko jo miten julkinen tämä uutinen. Kerrottiin, että on se, koska np-ultran jälkeen haluttiin kertoa kun siellä kaikki hyvin. Kommentti oli, että se on sitä aikuisten inhorealismia, että yksikin tuttu, joka teki samoin, sai melkein heti ultran jälkeen keskenmenon.

ok, tiedän itsekin, että koko odotusaika on elettävä epävarmuudessa, koska ei todellakaan voi tietää, miten kaikki menee. Tämä on kuitenkin keskustelu, joka jokaisen on käytävä itsensä kanssa jaksaakseen epävarmuutta. Minä en tarvitse siihen enää muiden kommentteja.

Lopputulos: soitan tänään neuvolaan ja pyydän päästä kuuntelemaan sydänääniä. Raivostuttaa, koska tiedän tämän johtuvan, ei omista peloistani, vaan muiden minussa herättämästä epävarmuudesta.

 

[Pahvi]

Halit!!
Meillä oli ihan sama tilanne. Miehen täti (katkera akka) ilmotti mulle joskus viikon 15 korvilla, että "Kyllä se vauva vielä voi hyvinkin kuolla, turha iloita vielä". Tietysti voi, ikävimmillään vauva kuolee kohtuun juuri ennen synnytystä, mutta pakkoko sitä on pelotella. Suurin osa raskauksista kuitenkin jatkuu normaaleina loppuun asti, kunhan se sydän on ensin lähtenyt sykkimään.

Ja samalla periaatteella: Turha siitä lapsesta on ikinä iloita, kuolee se kuitenkin joskus...

Että voi ihmiset olla rasittavia ja ilkeitä!
Ja raskaana oleva ihminen on vielä niin herkkä kaikelle.

Mutta odotas vain kun lapsesi syntyy, sitten niitä neuvoja vasta tuleekin...

 

[hilti]

ja niin satelee kommenttia tässä loppuvaiheessakin, ei ole koskaan vatsa oikean kokoinen...
minä saan joka toiselta kuulla että oletko nyt ihan varma ettei siellä ole kahta...
välillä kyllä ärsyttää aika kovin.

 

[epänormaalin isovatsainen :)]

Minäki odotan muiden mukaan kahta!!! Mä en ymmärrä, missä on ihmisten sosiaalinen älykkyys (POISSA!!!), kun he heittelevät tuollaisia kommentteja. Eli "Oletko nyt ihan varma, että siellä on vain yksi"... Hei, kuka OIKEESTI tulee sanomaan tuollaisia asioita odottavalle äideille!!! Aika monet, ikävä kyllä. Ainakin minulle. Välillä tekisi mieli letkauttaa takaisin jotain, tai vielä kauheampaa filmata kysyjälle "ressukkaa", että mahan koko vaivaa minuakin aivan toden teolla ja olen hyvin hyvin huolissani ja bla bla (itkut vielä päälle olis täydellinen) Olisi kiva nähdä miten suu sitten pannaan ja mitä sitten sanotaan...

Minulle on ihan varta vasten isossa väen tungoksessa eräs nainen tullut kyselemään viikkoja ja ilmoittamaan, että mahani on todella epänormaalin iso, kyllä hän tiesi, sillä hän oli kolme lasta jo synnyttänyt... Jäin vain suu auki katsomaan naisen perään. Kyllä mun itseasiassa vähän kävi sääliksikin tätä tapausta. Oli kai siinä jotain palkitsevaa hänelle, että sai tulla sanomaan sillä tavalla vieraalle ihmiselle. Eikä sitä kauheen fiksu voi olla, jos muiden raskauksia vertaa omaansa.... Voi, kun meitä on moneen junaan..

Tuskin maltan odottaa ihmisten neuvoja ja kommentteja kun tämä syntyy... Hui!

 

[raivona]

Minä myös kyllästynyt noihin kommentteihin. Miten voi olla mahdollista, että kukaan muu voisi tietää raskaudestani paremmin kuin MINÄ ITSE!!!!!
Ja ihan sama, vaikka "kyllä minä meidän Irman synnytin ihan ilman mitään puudutuksia ja kipulääkkeitä" ja "en minä raskaana ollessa voinut ollenkaan pahoin".
PRKLE!!!! Minä voin pahoin, syön joskus roskaruokaa ja karkkeja, nukun jos nukuttaa valvon jos ei, käyn lenkillä jos jaksan, otan suullisen siideriä, ja jos niin haluan niin kaikki kipulääkkeet ja puudutukset ovat käytössä synnytyksessä!!!!!!

Huoh... kyllä muuten helpotti.. suosittelen kaikille pientä purkautumista.

 

[Taimi]

Antakaa mennä toisesta korvasta ulos...
Näitä katkeria akkoja pirun seinälle maalaajia riittää. Useimmat varmaan kommentoivat tahattomasti ( siis täysin aivottomasti) ja yllättyisivät, jos tietäisivät, miten joku asia voi loukata. Oma äitini on tuollainen kaamea pessimisti, eikä itse tajua koko asiaa.

Ja tosiaan sitten pienen vauvan kanssa kun liikut on jokaisella (etenkin naispuolisella) mielestään oikeus ja velvollisuus kommentoida sitä, onko vauvalla liian kylmä, kuuma, nälkä, kelpaako maitosi, onko vauva liian lihava vai laiha...

 

[ymmärrys]

Kyllä muuten omalta kohdalta raskaus avaa monella tapaa silmät. Jo aika ennen raskautta oli opettavaista, opin nimittäin etten KOSKAAN kysy tuttaviltani tiedättevarmaanmillääänensävyllä "Noooo, koskas te niitä lapsia". Ensin kyseltiin, että milloin ja myöhemmin, että onko teillä lapsi toiveissa/yrityksissä..(ollaan kolmikymppisiä). Mitä helkuttia se kuuluu kenellekään, varsinkaan jollekin puolitutulle. Ja selvästi jo vihjattiin lapsettomuuteen.. Noita kysymyksiä sateli sekä minulle että miehelleni. Mieheni ei vähästä suutu mutta hänkin töissä kyllästyi kuuntelemaan ja kyllä oli naiset säikähtäneet kun oli tehnyt kerralla selväksi ettei tartte kysellä jatkuvasti.

Tuosta raskaudesta kertomisesta, että varmasti monelle juuri tuo np-ultra on se virstanpylväs. Niin myös meille. Jos alkaisi sitä keskenmenoa/kohtukuolemaa pelätä, niin sitä sais tosiaan pelätä sitten loppuun asti eikä kannattaisi kertoa ollenkaan.

Ymmärrän kyllä täysin alkuperäisen mietteitä, ja tosiaan sitä on aika herkkä muutoinkin kaikelle kritiikille raskaana ollessa, lähinnä kaipaisi tukea ja kannustusta.

 

[Mermaid]

Kiitos teille kanssakärsijät, tuli heti huomattavasti parempi mieli!!
Neuvolanaikaakin aikaistettiin ensi viikolle, neuvolantäti kommentoi että voisivat ulkopuoliset pitää suunsa kiinni.

Kyseisille henkilöille taidan jatkossa vastailla kyselyihin tyyliin, "mitäs siinä kyselet tulevaisuudesta kun mitä vaan voi vielä tapahtua. Ei tässä auta suunnitella" --> sitten minut todennäköisesti ohjataankin psykologille raskaudenaikaisen masennuksen takia. Sillä koskaanhan ei ole kaikki onnellisesti ja hyvin ;-)!

 

[Nyyhkyli]

Onhan tuo toki todella ärsyttävää. Itse olen todella varovainen tämän raskauden suhteen, viikon päästä on rakenneultra ja ainoastaan kaikki lähimmät omaiset/ystävät tietävät raskaudestani. Mulle tuo rakenneultra on sellainen virstanpylväs niinkuin joillekin np-ultra. Olen varovainen ihan siitä syystä että siskoni sai huonoja uutisa np-ultraa seuranneen istukkabiopsian tuloksista ja hyvä ystäväni rakenneultraa seuranneista tutkimuksista, kumpikin jäi ilman vauvaa :´(. Jos näitä tapauksia ei olisi tullut olisin huomattavasti rentoutuneempi ja optimistisempi raskauteni suhteen

 

[vierailija]

Olen Nyyhkylin kanssa samoilla linjoilla. Ajattelin ensin, että "jee 12 viikkoa täynnä, vauva VARMASTI tulossa" (olen ekaa kertaa raskaana) ... sitten tuli np-ultra ja kaikki oli ok ... odotin vielä seuraavan neuvolan ja kun sydänäänet kuuluivat niin kerroimme tuleville mummoille ja vaareille ... Sitten seerumiseulassa seulontapositiivinen ja nyt odottelemme lapsivesipunktion tuloksia ... Ja jos sekin on ok, niin taidan vielä katsoa sen rakenneultrankin ja alkaa sitten vasta toitottamaan raskaudestani esim. töissä ... Olisi niin kiva iloita jo, mutta kun ei uskalla ... Tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa!

Törkeitä kommentteja olette silti kuulleet, taitavat olla kateellisten jupinoita!

 

[pöh]

Muakin ottaa suunnattomasti päähän kun ihmisten on aina ensin kommentoitava vatsan kokoa jotenkin! Mä en käsitä mitä sillä haetaan. "voi vitsi kun sä oot pieni! siis sä oot tosi pieni!", "aika pieni toi sun vatsas". Niin, ja??
Ihaninta oli, kun eräs ystäväni totesi yksinkertaisesti, että näytän tosi upealta. Se on parasta, mitä raskaana olevalle voi sanoa.

 

[joopa joo]

Jep, jos maha on iso, sitä kauhistellaan ja jos maha on pieni sitäkin kauhistellaan. Itse kuulun pienimahaisiin ja kuinka monta kertaa olenkaan kuullut, että onkohan siinä vauvassa jotain vikaa, kun mahasi on NOIN pieni. Ja kun edelliset lapseni ovat kuitenkin syntyneet normaalikokoisena pienestä mahastani, niin sitä ei haluta uskoa.

Mutta ihanan kommentin olen minäkin kuullut. Kälyni sanoi, että sinä olet niin kauniilla tavalla raskaana, kun ei ole yhtään ylimääräistä missään. Se tuntui kivalta .

 

[Hilppa]

Olin melko loppuraskaudesta sairaalassa kipuilun takia ja jouduin odottamaan osastolle pääsyä sellaisessa päivystystilassa, jossa oli useita potilaita. Vierustoverini oli mummeli, jonka tilanteeni nähtyään oli ILMEISEN PAKKO kertoa miniästään, jonka vauva oli kuollut vatsaan. Se oli pitkä ja yksityiskohtainen juttu se... Eli näitä riittää. Ja voi jumbe kun tenava syntyy! Laitoin synnäriltä viestejä ystäville ja sukulaisille, kun lapsi oli syntynyt ja yksi "ystävä" vastasi kysymymällä, että onko ihan normaalia kun on noin pieni... (49cm, 2980g) ARGH!

 

[*Supi*]

Juu näitä ihania ihmettelijöitä on joka lähtöön...aina on jotain mitä kauhistella. Itseä on eniten satuttanut just nuo kyselyt et koskas teille tulee vauva yms, koska olemme kärsineet lapsettomuudesta jo pitkään...nyt toki masussa kasvaa pieni ihminen ja toivotaan et kaikki menee hyvin. Nyt on sitten niitä kommenteja et jos lapsi on saanut alkunsa ivf:llä niin olisi jotenkin suurempi riski plaa plaa plaa....eikö koskaan saa olla omaan tilanteeseensa tyytyväinen ja ihan yksinkertaisesti onnellinen.

Jos jotain olen oppinut niin en paljon puheista piittaa, mutta kyllä ne pahana päivänä voi satuttaa todella pahastikin.

Yritetään olla teflonia eikä välitetä muista!!!!!!!!!!!!!!!

 

[Lina]

Voi tietäisittepä mitä taivastelua se sitten on, kun sattuu odottamaan kaksosia.. Hyvä ettei sitä ihmetellä, miten jaksaa kävellä vielä (rv 19). Yksi puolituttu juuri (osaaottavasti) kysyi, että pystytkö edes puolukassa käymään. (Esikoista odottaessani olisin voinut poimia marjoja vielä viimeisellä viikolla.) Anopin mielestä taas olen puoli-invalidi, joka ei voi (siis ei millään!) enää harrastaa mitään liikuntaa. JA vaikka edellisestä näkemisestä olisi vasta kaksi päivää, on maha hänen mielestään sinä aikana kasvanut valtavasti. Sitäkin hän on jo ehtinyt taivastelemaan, kuinka juuri minuun ei voi mahtua kahta vauvaa, kun olen niin pieni ja eikö tästä asiasta mitään oli sairaalakäynneillä puhuttu (siis minun koostani!!??)..

Ja tätä raskautta ei voinut valitettavasti peitellä edes tuonne rakenneultraan saakka, kun maha on jo yhtä iso kuin edellisessä raskaudessa keskiraskauden loppupuolella. Toisaalta, mitäpä sitä salaamaankaan. Jos vauvoille jotakin tapahtuu, on se osa elämää eikä mitenkään hävettävää.

Vaan kukin tavallaan! Tsemppiä meille..

 

[Antsu]

Nuo jo ennen raskautta tulleet kyselyt ottivat minuakin kyllä päähän. Varsinkin kun lähes puolivieraat ihmiset kyselivät joiden kanssa en ole edes tekemisissä.... mitä hemmettiä se heille kuului?

Sitten kun tulin raskaaksi, halusin kertoa siitä tieten tahtoen myöhään, koska oli ärsyttänyt nuo aiemmat kyselyt. Se on TODELLA röyhkeää kysellä jatkuvasti toisten lapsiasioita. Myös anteeksiantamatonta syyttelyä ja painostusta sain osakseni, kun olen "jo niin vanhakin". Tehkää jo se lapsi, kun vaan kaikkea muuta puuhailette! Menkää hoitoihin jne.! Lapsettomuudesta kärsivinä meitä pidettiin. Kyllä sitä sai kuulla kaikenlaista.

Ikinä ei kai ole riittävä ihminen joidenkin mielestä. Joten toisesta korvasta ulos jatkossa.

 

[Kukkuja]

Jopas on kommentteja! On ihmisillä otsaa, ei voi muuta sanoa!!

Minä olen vielä (omasta tahdosta) lapseton, mutta kyllä me miehen kanssa aina välillä vauvasta puhutaan ja lapsia tulevaisuudessa haluttaisiin. Siksi täällä kai vähän roikunkin... Mutta kunkin pariskunnan elämä on heidän omansa, miksi sitä pitää niin kärkkäästi kommentoida? Meitäkin patistellaan naimisiin ja kysellään myös, että koskas niitä lapsia... Välillä kyllä ottaa pannuun ja lujaa.Ymmärrän, että ollaan "siinä iässä" ja itse olen perheeni ainoa lapsi ja siis ainoa tie lapsenlapsiin, mutta mitä se silti kenellekään kuuluu? Ja sitten, jos ei ole kunnon perustelua, että miksi ei vielä tule häitä ja vauvoja, niin ei ole hyvä. Mutta toisaalta jos selittäisin jotain katastrofaalisesta työtilanteestani, tulevaisuuden suunnitelmistani, joihin kuuluu vielä päätoiminen opiskelu lähivuosien aikana jne., niin jo tulisi varmaan siitäkin sanomista.

Kukaan ei taida koskaan noista kyselijöistä ottaa huomioon esim. lapsen saamisen vaikeuksia. Voisi olla piinallinen tilanne sekä kysyjälle että vastaajalle. Tai entäs, jos uteluiden kohteeksi joutunut ei olekaan raskaana? Muistan tällaisen tilanteen, jota joskus 10-vuotiaana olin sivusta todistamassa ja mua hävetti todella, kun nainen, jonka raskaudesta äitini niin ilakoi ei ollutkaan raskaana. Kiva olo tuli varmaan, jos oli pitänyt itseään suht normaalikokoisena naisena, ja sitten joku antaa ymmärtää, että vatsaa on jo niin, että näkyy... Kaverini kertoi myös joutuneensa joskus vastaavanlaisen tilanteen todistajanaitioon. Koskas vauva syntyy, oli kysytty ja vastaus oli ollut, että syntyi jo aikaa sitten... Noloa kysyjälle ja harmittaa taatusti vastaajaa!

 

[MA]

No voi jestas, mua taas ihmetyttää kuinka joka ikisestä asiasta vedetään herneet nenään. Kyllä muakin välillä harmittaa kaikki kyselyt mahdollisesta perheenlisäyksestä, mutta mun mielestä se vaan on jutustelua (myönnän, että jotkut voivat olla yliampuvia, mutta noin yleistäen..).

Samoin mahan kokoa koskevat kommentit. Sekin on mielestäni vain jutustelua. Suomalaisten suuhun ei aina istu sanoa kuinka upealta toinen näyttää. Varsinkin raskaana oleva (sori..! Jotkut saattaa olla kauniita raskaanakin Toisaalta taas vedetään herneet nenään jos raskautta ei kommentoida millään tavalla. Eli ei saa kommentoida mahan pienuutta, ei suuruutta, eikä juuri mitään muutakaan. Eli ei saisi sanoa mitään ellei sanottava ole, "voi kuin upealta näytät". Olisi kiva saada ymmärrystä toiseenkin suuntaan.

 

[Taaperon äiti]

Monille on sattunut niin paljon ja varsinkin "entiseen aikaan". Mutta noista kommenteista.

Sitten ne kommentit vasta alkaa, kun vauvan saatte. Mitään ette voi kaikkien mielestä tehdä oikein. Hyvä ettei ohikulkijat ala kommentoimaan. Imetätkö, kuinka pitkään, jos et niin paha, jos imetät, sekään ei ole hyvä. Pukeminen, vaunut, nukuttaminen nukutatko vieressä vai pinniksessä, ruokailuajat, onko lapsen kanssa kotona kuinka kauan, viekö tarhaan. jne jne jne. Aivan joka asiasta tulee kommenttia ja jokainen "tietää" muu paremmin.

Ja siitä plussauksesta se stressi alkaa, ensin pelkää keskenmenoa, onko kaikki hyvin, mahdollisia testituloksia. Sitten meneekö kaikki synnytyksessä hyvin, kehittykö vauva hyvin, saako tarpeeksi ruokaa. Sitten pelkää kätkytkuolemaa, tapaturmia jne jne.

Sitä vain oppii elämään ja hyväksymään sen, että mitä vain voi sattua.

 

[Pirjo]

Paras ennen raskautta ollut kommentti tuli työkaverilta. Hänen mies oli kysynyt, etteikö se "Pirjokaan" meinaa tehdä lapsia ku heidän pitäis saada lastenrattaansa yms kampe myytyä. Sen takiahan niitä lapsia tehdään, että toisilta voi ostaa heidän vanhat lastentarvikkeet pois eikö vain? Saamme kyllä ostettua tarvikkeemme itsekin ja jotain tulee ihan lähipiiristä, sisaruksilta. Pöh että tympäs!

 

[äiti jo]

onpas törkeitä kommentteja tuollaiset, että "lapsi voi vielä kuolla" jne..Kamalaa!

 

[näin täällä]

ja entäs nyt loppuvaiheessa, kun kaikki on tietävinään milloinka vauva syntyy; neuvolan täti "et oo vielä yhtään sen näkönen että kohta lähtisit synnyttämään" , pitäis kuulemma olla jo tuskasen näkönen ja silmien pitäisi kiiltää?!!! Mistä hitosta se tietää millonka tää mukelo syntyy. Esikoisenkin kohdalla olin lähdössä vielä seuraavana päivänä shoppailemaan, kun yöllä tulikin lähtö synnyttämään. Joten tuskin olin silloinkaan kovin tuskaisen oloinen... Sitä paitsi en mä halua mitään arvioita siitä koska pitäisi synnyttää, tulee sitten kun tulee. Jos sitä rupeaa etukäteen kauheasti miettimään että mitäköhän nyt tämä oire ja kipu tarkoittaa, tuleeko vauva kohta vai meneekö yli, niin turhaa stressiä vaan itselleen aiheuttaa. Laskettuun aikaan on reilu 2 viikkoa, mutta olen järkännyt itselleni ohjelmaa päiviksi eteenpäin jotten rupeaisi vaan "istumaan ja odottamaan" vauvan tuloa. Eihän se sinne kuitenkaan jääkään. En voi tietää itse koska vauva syntyy, mutta ei voi kukaan muukaan.

 

[Ninni]

Muistelin tätä ketjua lukiessani millaisia pelon sekaisia ajatuksia muiden kommentit saivat minussa aikaan viime syksynä, kun odotin esikoistani. Odotin innolla, että saan "vauvamasun" ja olin lukenut, että viikolla 15 masu alkaa näkyä. Omani sitten pullahti esiin jo viikolla 13 ja viikolla 16 oli jo selvä masu. Siitä kaikki sitten lähti. Yksi ystäväni totesi, että sulla on kyllä "epänormaalin" iso masu, "mulla oli tollanen ehkä vikkolla 25". Siis viikosta 16 eteenpäin sain kuulla kommentteja siitä, onkohan kaksoset tulossa jne. Aloin pitää mahaani epänormaalina ja yritin peitellä sitä. Tilannettani ei helpottanut ollenkaan se, että menin sitten neuvolakäynnille lohduttomana ja kerroin terkalle, että masuni on muiden mielestä liian suuri, johon terkka sitten totesi, että onhan se iso ja mutisi jotain äippäpolille lähettämisestä, mutta ei sitten kuitenkaan lähettänyt. Lopulta menimme yksityselle ultraan, jossa todettiin kaiken olevan hienosti ja lääkäri käski minua nauttimaan kauniista masustani

Sf-mittani meni yläkäyrällä koko raskauden ajan ja viimeisen kuukauden aikana ystävät ja puolitutut epäilivät, että odotan "jättiläisvauvaa". Olen itse hoikka ja 165cm pitkä. Miehenikin on normaalimittainen ja paksuinen. Pelkäsin synnytystä ja olin varma, että saamme 5 kiloisen jättivauvan ja repeän synnytykseen. No kuinkas sitten kävikään. Synnytys sujui hienosti ja saimme suloisen normaalinkokoisen 3400g painavan pienen prinsessan. Hyvä ystäväni taas joka oli samaan aikaan raskaana ja jolla mahaa tuskin huomasi ja joka koko ajan päivitteli minun isoa masuani synnytti yli 4 kiloisen pojan. Niin eli unohtakaa muiden kommentit ja nauttikaa raskaudesta!!!!!!

 

[molly]

ihana viesti Ninni! Kiitos! Kiva kuulla, ettei ole yksin...