Toisista välittämisestä ymv.

[surullinen]

Mietiskelin tässä vaan, että välittääkö kukaan enää todella toisista ihmisistä? Siis muista kuin ihan lähimmäisistä? Olen varmasti tyhmä, mutta en oikeasti voi ymmärtää miksi pitää aina olla tuomitsemassa ja arvostelemassa. Mitä se hyödyttää ja miksi pahoittaa toisen mieli turhaan? Ja kun kukaan ei oikeasti voi tietää kenenkään asioita kovin tarkasti, niin miten voidaan olla sureen ääneen jakamassa tuomioita milloin mistäkin syystä. Ei ymmärretä mitä masennus on (ei ainakaan laiskuutta...) ja tiedetään, että ainakin se ja se on kotona vaan kun ei huvita olla töissä...Tai "tiedetään" mitä kaikkea yhteiskunta muka näille "loisille" kustantaa. Samaan aikaan viranomaiset nöyryyttävät kun näitä em. almuja anelet... Tai vaikka äitiydestä, mitä väliä sillä kenellekin on kuka imettää mitenkin kauan tmv. Ei, maito ei voi loppua, ei, rintojen rakenteessa vika ei ainakaan ole, ainoa vastaus on, että äiti on huono, ei osaa, viitsi, välitä jne. Aika säälimätöntä menoa pahimmillaan...

 

[m]

Erittäin hyvä kysymys ja erittäin ajankohtainen! Näitä kysymyksiä pitäisi jokaisen pysähtyä aika ajoin miettimään.

Mä olen ihmetellyt nykyajan piittaamattomuutta. Täällä meillä päin ei ainakaan uskallata mennä auttamaan, jos joku on päihtyneenä kaatunut, eikä pääse itse ylös. Asumme keskeisellä paikalla ja useammin kuin kerran olen nähnyt, miten ihmiset vaan kiertää kaukaa apua tarvitsevat. Ihan käsittämätöntä.

Sitte ajatellaan, että kaikkien pitäs olla täydellisiä. Kääk. Miten voi vaatia sellaista muilta, mitä ei itsekään pysty olemaan...

Jotenki haluis, ett ihmiset tekis toisille, niinku toivois itselle tehtävän.

 

[Keittiönoita]

Välittää

 

[Vieras]

Oikeassa olet. Mutta onneksi meitä on myös toisenlaisia. Niitä jotka välittävät ja joilla on empatia kykyä tallella.

 

[vieras]

Aika empatiakyvytön kansa ollaan, valitettavasti. Suomessa ei kasveta yhdessä, yhteisönä. Välitetään korkeintaan omista lapsista, joista kasvaa itsekeskeisiä aikuisia. Sisareni perheessä neuvotaan lapsia pitämään puoliaan toisten lasten suhteen, muttei sitä että toiset ovat yhtä arvokkaita eikä heitäkään saa syrjiä. Vain omia sisaruksia käsketään olemaan kiusaamatta. Asioita ei selitetä, jolloin lapsen ymmärrys ja empatia kehittyisi.

Onneksi poikkeuksia on aina.

 

[ap]

Olipa ihana kun vastasitte! Luulin jo, että kukaan ei vaivaudu edes vastaamaan... Niin, mä vaan uskon, että kaikilla olisi parempi olla toisenlaisella meiningillä... Ja kun tiedän miten pahasti toista voi satuttaa, en halua itse niin tehdä. Eikä toisen onni ole itseltä pois... No, mutta ei auta kun yrittää kasvattaa itselle paksumpaa nahkaa, että kestää enemmän. Hyvää alkavaa kevättä kaikille ja pidetään huolta itsestämme ja toisistamme.