Toisille se kotona olo ei sovi ollenkaan. Mies vuodatti juuri, että olin ollut lähes 3v pahalla päällä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gluteus maximus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

Gluteus maximus

Vieras
Tuli vaan juttua siitä, kun mies kysyi haluaisinko olla vielä kotona lasten kanssa ja katsoin häntä järkyttyneenä sanoi sitten, että olin 3v pahalla päällä :/ :laugh:
 
Silti niin moni väittää että kotona on niin helppo olla ja kiva elämä ja vaikeudet alkaa kun menee töihin. Itselläkin vähän vaikea uskoa tuohon. Eiköhän se pelkkä sosiaalisen elämän laajentuminen aiheuta jonkinlaista tunnetta että elämä on helpompaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Silti niin moni väittää että kotona on niin helppo olla ja kiva elämä ja vaikeudet alkaa kun menee töihin. Itselläkin vähän vaikea uskoa tuohon. Eiköhän se pelkkä sosiaalisen elämän laajentuminen aiheuta jonkinlaista tunnetta että elämä on helpompaa.

Minä olen niin sosiaalinen ihminen, että kotiin jääminen pitkäksi aikaa oli aikamoinen virhe. Luulin oikeasti olevani kotiäiti-tyyppi, mutta nyt kun olen työelämässä niin huomaan miten tärkeää tuo sosiaalinen elämä minulle on. Kävin kyllä puistoissa ja näin muita ihmisiä lasten kanssa, mutta se oli aina sitä lasten asioiden ympärillä pyörimistä. Ei sitä jaksa päivästä toiseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Silti niin moni väittää että kotona on niin helppo olla ja kiva elämä ja vaikeudet alkaa kun menee töihin. Itselläkin vähän vaikea uskoa tuohon. Eiköhän se pelkkä sosiaalisen elämän laajentuminen aiheuta jonkinlaista tunnetta että elämä on helpompaa.

Me ollaan niin erilaisia, minä taas tykkään että kotona on mukavaa ja rentoa olla, töiden ja kodin yhdistäminen taas on hankalaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Silti niin moni väittää että kotona on niin helppo olla ja kiva elämä ja vaikeudet alkaa kun menee töihin. Itselläkin vähän vaikea uskoa tuohon. Eiköhän se pelkkä sosiaalisen elämän laajentuminen aiheuta jonkinlaista tunnetta että elämä on helpompaa.

Ei se kaikilla mene pilkulleen noin.
 
ja älkää nyt vaan sitten vetäkö tähän sitä asiaa, että en rakasta omia lapsiani kun en jaksanut olla kotona. Asia ei tosiaankaan ole niin, vaan ainoastaan tuosta sosiaalisesta luonteestani.
 
No, mulla on kummastakin kokemusta ja ei se töiden ja pienten lasten yhdistäminen niin helppoa ole, joten sen takia olen nyt toistaiseksi kotona. Työt odottaa, sen tiedän. Mutta toisia ei oo luotu kotiäideiksi, toiset viihtyy vuosia kotona, eihän tuomita kumpiakaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotimamma:
mulla ei ole ollut ongelmia jaksaa omia lapsiani. muiden lapsista en välitä lain.

Minä jaksan lastani, mutta tämä kotona oleminen on tylsää... onneksi syksyllä pääsee kouluun iltaisin. Jaksaa paremmin olla päivät kotona, kun on illalla tekemistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Silti niin moni väittää että kotona on niin helppo olla ja kiva elämä ja vaikeudet alkaa kun menee töihin. Itselläkin vähän vaikea uskoa tuohon. Eiköhän se pelkkä sosiaalisen elämän laajentuminen aiheuta jonkinlaista tunnetta että elämä on helpompaa.

No mulla se meni just noin =)
 


Minä olen niin sosiaalinen ihminen, että kotiin jääminen pitkäksi aikaa oli aikamoinen virhe. Luulin oikeasti olevani kotiäiti-tyyppi, mutta nyt kun olen työelämässä niin huomaan miten tärkeää tuo sosiaalinen elämä minulle on. Kävin kyllä puistoissa ja näin muita ihmisiä lasten kanssa, mutta se oli aina sitä lasten asioiden ympärillä pyörimistä. Ei sitä jaksa päivästä toiseen.[/quote]

Ihanaa,kohtalotoveri ;)
Peesailen 100%!!!!!
 
Minulla taas pienten lastan ja työn yhdistäminen on sujunut tosi hyvin. Vuoprotyöstä on jopa hyötyä, kun mies tekee päivätyötä. Minulla on viikossa muutama vapääpäivä ja lapset on silloin kotona ja viikonloput ovat kotona tietysti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
Minulla taas pienten lastan ja työn yhdistäminen on sujunut tosi hyvin. Vuoprotyöstä on jopa hyötyä, kun mies tekee päivätyötä. Minulla on viikossa muutama vapääpäivä ja lapset on silloin kotona ja viikonloput ovat kotona tietysti.

Niin minullakin.Teen 30h/vko joten perheelle jää kivasti aikaa.Ja jaksan huomattavasti paremmin kuin kotona ollessa.
 
Ainoo vaan ,että meidän ihanaisessa kaupungissa pienille on todella vaikea saada hoitopaikkaa. Itse haluan töihin, mutta hoitopaikkaa ei saa läheltä ja jonossa ollaan oltu jo 6kk. Vaihtoehtoja ei siis ole, ja meidän kohdalla osa-aikatyöstä ei jää kuin työn ilo, niin vähän siitä jää käteen.

Että siis ihan näin yhtenä näkökulmana, siihen mikä on sitten parempi, töissä vai kotona, ei ole yleispätevää sääntöä.

Eli kunnon hoitopaikkaa ei ole, ja minullakin korkeakoulutus ja työmotivaatiota. Jos ne, joilla on alle 3v lapset "virikepaikoilla" tarhoissa, ottaisivat lapset kotihoitoon itse kotona ollessa, olisi meille töitä janoaville hoitopaikkoja *ja taas nousee verenpaine*!
 

Yhteistyössä