Toisilla enemmän huonoa onnea kuin toisilla? Elämä opettaa

Tulen tänne avautumaan, kun tässä olen miettinyt koko elämääni ja kaikkia mahdollisia takapakkeja mitä tullut.

Aloitetaan siitä että 7.luokalla alkoi paha masennus, joka jatkui muutaman vuoden..kukaan ei siihen reagoinut, koska koko muun perheen elämä pyöri veljeni ympärillä, joka ei käynyt koulua ja kärsi peliongelmasta, oli lastenkodissa oikeastaan koko elämänsä 17-vuotiaaksi asti. Yksin koitin selvitä mielentilojen myrskyssä, enkä osannut hakea apua, vaikka sitä olisin todella tarvinnut.

Minulla oli paljon touhuiluja kaikennäköisten miesten kanssa, monia yhden yön juttuja ja vaihdoin miestä kuin sukkaa, kaikki olivat toisesta kaupungista kuin missä itse asun, joten miehet eivät tienneet toisista äijistä millään tavalla. Tuntui vaan että koko elämäni oli täyttä pyörremyrskyä, enkä saanut selkoa mistään.

Aloin amiksen toisella luokalla seurustelemaan narsistin kanssa, joka löi minua ja puhui minut aina puolelleen ja koitti kääntää minut ystäviäni vastaan. Tätä jatkui miltei kaksi vuotta kunnes päätin että se loppuu. Samalla sain tietää sairastavani kohdunkaulansyöpää, joka leikattiin heti, ei ollut päässyt vielä kovin pahaksi.

Veljeni pääsi kotiin lastenkodista, josta alkoikin hirveä myllerrys, koko ajan sai pelätä koska hänellä flippaa päässä, jahtasi minua aika ajoin ties minkä kuulapyssyn tai ilmakon kanssa. Vanhemmat eivät tajunneet kunnolla kuinka pelkäsin kotona olla. Sitten yksi yö veljeni tuli huoneeseeni, lukitun oven läpi ja hakkasi minut sairaalakuntoon. Äiti syytti minua, että oma vika kun en antanut periksi (veljeni olisi halunnut lainata läppäriäni).

Löysin uuden poikaystävän, joka oli sekopää eksäni kaveri, hän nosti minut ylös kaikesta siitä mitä kävin läpi ja oli tuki ihan kaikessa. Parempaa ei voi pyytää. Tästä eksäni suivaantui, koska oli edelleen katkera siitä että jätin hänet silloin kaksi vuotta sitten. Puhui poikaystävälleni kaikkea mahdollista paskaa minusta ja kaikesta mitä olen ennen ollut. Samalla hän koitti pyydellä minua palaamaan yhteen hänen kanssaan. Siitä on tullut monia riitoja poikaystäväni kanssa. Olimme yhdessä 1,5 vuotta jonka jälkeen eksäni sanoi poikaystävälleni että olin pettänyt häntä eksäni kanssa sillä välin kun poikaystäväni oli ulkomailla, poikaystäväni jätti minut koska ei uskonut minua. Eksäni todella osasi puhumisen taidon, joka on aivan uskomaton jos samaan tilanteeseen joutuu. Poikaystäväni itsekin tiesi millainen tämä henkilö on, koska on ollut hänen kaveri ala-asteelta saakka, mutta silti uskoi tätä ennemmin kuin minua.

Viikko tämän jälkeen ajoin pahan kolarin, kun olin menossa töihin. Kallo halki, aivoverenvuotoja, ohimo palasina ja keskivaikea aivovamma joka ei välttämättä ikinä palaudu ennalleen. Kaulavaltimoni laajentui, oli 80% mahdollisuus että se repeää. Eksäni puhui koko kaupungille että olen keksinyt koko jutun, vaikka kaikki kyllä näkivät autoni ja missä kunnossa se oli, mutta eksäni väitti että olen keksinyt nämä oireet mitä minulla on ja sai näin kaikki entiset kaverini kääntymään minua vastaan ja siitä se haukkuminen vasta alkoikin. Olin täysin yksin sairaalassa ja kotona, kukaan ei soittanut tai toivottanut parantumisia. "Poikaystäväni" oli kyllä huolissaan, mutta silti vihainen minulle.

Nyt eletään tätä hetkeä ja olen paremmassa kunnossa jo, sairaalassa olin yhteensä 3 viikkoa ja siitä on nyt aikaa 4kk kun kolari tapahtui, sairaslomaa on vielä vuosi jäljellä ja kuntoutus alkaa kohta. Nyt muistihäiriöt, sekä sekavuus seurana, sekä muita neurologisia vammoja _paljon_. Ainut ystäväni, joka minua uskoi asui helsingissä, joten maratoonipuhelut tulivat tarpeeseen. Sitä kesti juhannukseen asti, jolloin hänelle sattui onnettomuus vesillä ja hän hukkui. Sitten olin taas täysin yksin, kaiken tämän ihmissuhdepaniikin ja kuoleman pelon kanssa.

Kuukausi sitten tulin raskaaksi, tälle melkein-poikaystävälleni, mutta sain varhaisen keskenmenon viikoilla 8+2. Nyt alkaa olemaan asiat hiukan paremmalla mallilla jo, "poikaystäväni" suostuu jo puhumaan minulle ja olemaan normaalisti, vietän hänen luonaan aina viikonloput. Välillä kun oli kaksikin viikkoa että hän ei edes vastannut soittoihini.

Välillä mietin että miten olen ikinä jaksanut kaiken tämän YKSIN, kun ketään ei koskaan ole huomannut kuinka huonosti asiani ovat olleet ja nyt jälkeenpäin voin vain yksin olla ylpeä että olen kestänyt sen kaiken, ei kukaan muu sitä voi varmaan koskaan ymmärtää edes.

Siinä suurimmat osat elämästäni, ja jos joku ajattelee että tämä on keksittyä niin ei, täyttä totta joka sana vaikka toivoisin välillä että tämä kaikki olis vaan pahaa unta joka joskus loppuu.

Olen sitä mieltä että toisilla on vaan todella paljon huonompi tuuri, jotkut selviää, jotkut ei, mutta itse voin todeta että kyllähän kaikki tuo vahvistaa tietyllä tavalla mutta arvet jää ja siellä ne pysyy.
 
Kyllä sinä aika ainutlaatuinen olet, kun olet selvinnyt kaikesta tästä! Etsi itsesi ja löydä oma riesi! On olemassa jokin asia, jokin syy, jonka vuoksi olet selvinnyt kaikesta ja olet vieläkin täällä vakavasta onnettomuudesta huolimatta. Sinulla on tehtävä, etsi ja toteuta se! Kaikkea hyvää Sinulle tästä eteenpäin! <3
 
"vieras"
Hienoa että olet selvitynyt kaikesta :) Mietin saisitko uusia tuulia vaihtamalla vaikka kaupunkia, kauas näistä kaikista valheista ja tapahtumista? Onko mahdollista että aloittaisit harrastuksen, jossa tapaisit täysin uusia ystäviä?

Joskus mietin itsekin, että itselle on tapahtunut paljon kamalaa. Minut on teiniä pahoinpidelty ja yritetty raiskata ihan kadulla, minulla on rankka ero josta tunnen syyllisyyttä, menettänyt useampia lähisukulaisia pienen ajan sijaan yllättäin ja nykyään kärsin jonkin verran mielenterveysongelmista edellä mainituista syistä. Toisaalta nyt olen taas ihanassa parisuhteessa, itseluottamus on parantunut kun olen selvinnyt vastoinkäymisistä, olen opiskellut tutkinnon itselleni ja löytänyt kivan työpaikan sekä päässyt matkailemaan loma-aikoina ympäri maailmaa. Alle 25-vuotias minäkin. Joten sekä hyvää että huonoa riittänyt.

Joka tapauksessa tsemppiä sinulle! kyllä elämässä onneakin tulee vastaan huono tuurisellekin kulkijalle :)
 
[QUOTE="vieras";26942939]Hienoa että olet selvitynyt kaikesta :) Mietin saisitko uusia tuulia vaihtamalla vaikka kaupunkia, kauas näistä kaikista valheista ja tapahtumista? Onko mahdollista että aloittaisit harrastuksen, jossa tapaisit täysin uusia ystäviä?[/QUOTE]

Ajattelin ensin että olisi parempi vaihtaa maisemaa, mutta silloin olisi tuntunut luovuttamiselta. Päätin selvitä kaikeista haasteista täällä ja niin olen tehnyt, ja tästä on suunta vain ylöspäin..mietein aina kun tosi huonosti meni että enempää ei vois pohjalla olla että on vain yks suunta ja se on ylöspäin, ja vaikka tuli kuraa niskaan niin loppujenlopuksi osas olla välittämättä siitä kaikesta ja antaa ihmisten elää omassa arvossaan.

Mutta tästä kaikesta tyytyväisenä sen suhteen etten enää luota ihmisiin niin sokeasti kuin ennen ja tunnistan valehtelijan heti jos sellainen eteen sattuu.

Ja uskon että kyllä jossai vaiheessa niitä hyviäkin asioita alkaa tapahtumaan jos näin paljon on jaksanut tätä kaikkea negatiivista ja huonoa :) Pessimisti ei pety, mutta optimisti on onnellisempi :)
 
"mamma"
kyllä joillekkin kasautuu huonompaa onnea. Tilastollisestikin ongelmat tuntuvat kasautuvan yksilöihin/perheisiin. Sinun masennuksestasi lähti tapahtumaketju jonka johdosta päädyit irtosuhteisiin jonka kautta tapasit tuhoisan ihmissuhteen (eksäsi). Et puhu vanhemmistasi enää väkivallan jälkeen mikä tapahtui veljesi kanssa? oliko siis tosiaan niin etteivät he tulleet tapaamaan sinua sairaalaan vai etkö ilmoittanut heille ollenkaan? Nyt olisi tärkeää yrittää pitää kiinni ilmeisesti ainoasta terveellisestä ihmissuhteestani, "melkein-poikäystävästäsi" ja toisaalta päästä eroon siitä tuhoisasta kokonaan. Parasta olisi, kun hekään eivät olisi missään tekemissä keskenään nyt eikä tulevaisuudessa. Ei myöskään kavereidesi kanssa mikäli heihin välit paranevat. Kaikkea onnea sinulle. Elämä tästä eteenpäin on sellaista millaiseksi sen rakennat.

Joskus pieninkin asia voi muuttaa kaiken.
 
Kyllä vanhempani tulivat katsomaan sairaalaan, mutta siihen se sitten jäikin. Nyt mulla on ihan hyvät välit veljeen, kun hän ei enää sekoile ja on parantunut omista oireistaan, ja luottamus kertyy pikkuhiljaa.

Ja yritän kovin pitää kiinni tästä ihmissuhteesta mitä tällä hetkellä on, mutta pelkään niin paljon että eksäni taas alkaa selittelemään asioita ja pilaa kaiken uudelleen. Onneksi "poikaystäväni" ei enää usko hänen sanomisiaan, mutta on silti rankkaa kun koko ajan pelkää milloin matto vedetään uudelleen pois jalkojen alta. Ja olemme tästä keskustelleet, mutta hän sanoi että yhteen palaaminen mietityttää koska ei tiedä puhunko varmasti totta ja mitä jos tapahtuu uudelleen jotain, kun luottamus ei nytkään ole niin kovin vahva vielä. Kyllä häntäkin pelottaa kaikki ja hän sanoi että todella haluaisi palata yhteen, mutta ei vielä vain voi...ja painotti kyllä sanaa _vielä_.

Kamalaa vaan koittaa paikata ns. toisten virheitä ja itse tietää etten ole mitään tehnyt, mutta "poikaystäväni" tietää millainen olen ollut sillon ennen joten se on syy siihen miksi epäilee nyt ja ymmärrän kyllä täysin. Haluaisin vain hänen ymmärtävän kuinka paljon nyt tarvitsen tukea koko parantumisen suhteen yleensäkin ja siinä että pääsen takaisin jaloilleni, kun meillä oli koko elämä jo suunniteltuna ja varmasti oltaisiin jo kihloissakin ellei mitään tuollaista ois tapahtunut ikinä..
 
Saman huomasin, sehän ei ole sallittua. Vain yksi nikki keskustelua kohti.
No sehän onkin sitten hyvä tieto, että vain yksi nikki per keskustelu. Sehän on niin, että kaikki nämä harmaana kirjoittelevat päänaukojatkin ovat aina vain yhdellä nikillä. Sinänsä erikoista, että harmaa vaatii sääntöjen noudattamista, vaikka sääntö ei koske kaikkia.
 
"hmmm"
anteeksi, mutta en ymmärrä miten voi olla mahdollista, että on tullut raskaaksi kuukausi sitten, mutta on saanut keskenmenon 8+2 viikoilla? eli on tullut kuukausi sitten raskaaksi, mutta saanut keskenmenon 2 kuukautta sitten? uups, omista raskausajoista on jo melkein 10 vuotta, joten nyt tipahdin...

sinulla on ollut rankka elämä. toivottavasti pääset eroon veljestäsi, vanhemmistasi ja siitä eksästä.
 
<<<
Kyllä vanhempani tulivat katsomaan sairaalaan, mutta siihen se sitten jäikin. Nyt mulla on ihan hyvät välit veljeen, kun hän ei enää sekoile ja on parantunut omista oireistaan, ja luottamus kertyy pikkuhiljaa.

Ja yritän kovin pitää kiinni tästä ihmissuhteesta mitä tällä hetkellä on, mutta pelkään niin paljon että eksäni taas alkaa selittelemään asioita ja pilaa kaiken uudelleen. Onneksi "poikaystäväni" ei enää usko hänen sanomisiaan, mutta on silti rankkaa kun koko ajan pelkää milloin matto vedetään uudelleen pois jalkojen alta. Ja olemme tästä keskustelleet, mutta hän sanoi että yhteen palaaminen mietityttää koska ei tiedä puhunko varmasti totta ja mitä jos tapahtuu uudelleen jotain, kun luottamus ei nytkään ole niin kovin vahva vielä. Kyllä häntäkin pelottaa kaikki ja hän sanoi että todella haluaisi palata yhteen, mutta ei vielä vain voi...ja painotti kyllä sanaa _vielä_.

Kamalaa vaan koittaa paikata ns. toisten virheitä ja itse tietää etten ole mitään tehnyt, mutta "poikaystäväni" tietää millainen olen ollut sillon ennen joten se on syy siihen miksi epäilee nyt ja ymmärrän kyllä täysin. Haluaisin vain hänen ymmärtävän kuinka paljon nyt tarvitsen tukea koko parantumisen suhteen yleensäkin ja siinä että pääsen takaisin jaloilleni, kun meillä oli koko elämä jo suunniteltuna ja varmasti oltaisiin jo kihloissakin ellei mitään tuollaista ois tapahtunut ikinä..
Taidat puhua ihan soopaa. Sinullahan on avomies.

Perustiedot
Käyttäjän tiedot: Ruska-
Kuvaus:
Olen kohta 21-vuotta täyttävä nainen, kovasti on vauvakuume päällänsä ja yritys on kova! Avomiehen kanssa asutaan rivitalokolmiossa 3 kissan ja yhden saksanpaimen kanssa :) Vielä yksi pieni joukkoon kun tulisi! :)
 
Joo o, täällä joku on näköjään käynyt kirjottelemassa...tämä nikki ei ole siis mitenkään sidoksissa tuohon Ruskaan, hän on aivan joku täysin muu.

Mutta miksi pitää tänne tulla kirjoittelemaan tuollaista..törkeää toimintaa tältä Ruskalta, on jatkanut mun kirjoituksiani tuolla ;o
 
"vieras"
Joo o, täällä joku on näköjään käynyt kirjottelemassa...tämä nikki ei ole siis mitenkään sidoksissa tuohon Ruskaan, hän on aivan joku täysin muu.

Mutta miksi pitää tänne tulla kirjoittelemaan tuollaista..törkeää toimintaa tältä Ruskalta, on jatkanut mun kirjoituksiani tuolla ;o
Varmaan kauan kadoksissa ollut kaksossiskosi, teette nimittäin aivan samanlaisia kielioppivirheitä.
 
  • Tykkää
Reactions: rops

Yhteistyössä