toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

Keskeytys tehtiin eilen, oli rankka päivä. Pari tuntia sitten vasta kotiuduin.

Poika oli kaunis, oma Tiivi-Taavimme, omasi äitinsä nenän.

Lääkäri kehoitti lisääntymään, katsotaan nyt miltä tuntuu jahka kierto normalisoituu. Pelkään vaan keskenmenoa tai uutta tapausta, miten sitä sitten jaksaisi.

 

Hyvä että katsoit hänet /hyvästelit. Mieheni ei aluksi halunnut nähdä pientä, mutta sain hänet ylipuhuttua. Jotenkin koin että tuon asia yli ei täydy edes päästä kunhan vain ymmärtää että joskus elämässä vain käy näin. Minulla on kaksi täysin normaalia raskautta ja kaksi tervettä lasta. Olen siis saanut jo paljon.
Neljäs raskauteni, siis tämä (vk 30) oli juuri sellainen 1-2% todennäköisyys, eli minulla uusiutui niskaturvotus. Ei kuitenkaan niin pahana kuin edellisellä kerralla.
Tilanne on kuitenkin hyvä. Terve poika tulossa.
Ymmärrän että pelkäät, kukapa ei, sehän on vain tervettä itsesuojelua. Jotenkin itse uskon että elämässä kaikella on tarkoituksensa, myös pahalla.
Lepää ja ole armollinen itsellesi. Älä lähde syyllistämään itseäsi. Katsele lapsiasi ja mieti kuinka hyvin asiasi ovat.

 

Hei,
laitan viestini vielä tännekin, jos täältä löytyisi enemmän saman asian kanssa painivia:


Sain 1. kolmanneksen veriseulonnassa positiivisen tuoksen, riskiarvo oli 1:250, eli juuri riskirajalla.

MoM luvut olivat ymmärtääkseni muuten suht normaalit, (papp-a 1,05, nt 1,22) mutta hcg arvo oli 5,27, eli siis yli viisinkertainen normaaliin (=1) verrattuna.

Onko muilla kokemuksia näin korkeasta hcg arvosta, ja onko jollakin tietoa, mistä muusta tuo pelkkä korkea hcg voisi johtua kuin kromosomihäiriöstä? Lääkäri mainitsi, että korkea hcg voi joskus johtua kaksosraskaudesta, josta toinen olisi kuollut aikaisessa vaiheessa, mutta ultrassa ei näkynyt tällaisesta mitään merkkejä.

Taustatietoja vielä sen verran, että ikää on 32,5, esikoinen kyseessä, ei monikkoraskaus, ultran mukaan rv oli tutkimuksen (ultra ja verikoe otettiin samana päivänä aikaan 12+2, nt oli ultrassa normaali 0,8 - 1,5, eikä raskauden aikana muutenkaan ole ilmennyt mitään epänormaalia. Pahimpana oireena oikeastaan väsymys, pahoinvointiakaan ei oikeastaan ole ollut, johon korkea hcg arvo yleensä yhdistetään, lievää kuvotusta vain viikoilla 8-9.

Tässä parhaillaan punnitaan, menenkö lapsivesitutkimukseen vai luotanko alhaiseen riskiin. Toisaalta lääkäri kyllä sanoi, että vaikka seulonnan tulos on 1:250, on yleensä ottaen kaikkien tässä seulonnassa "kiinni jääneiden" riski saada Down lapsi 1:50, mikä on jo huimasti korkeampi luku.

 

Hei GSmith, noi riskiluvut ovat vaikea paikka valita, mitä tehdä niiden suhteen. Sähän siis olet oikeastaan just siinä rajalla... Valitettavasti noista hcg-arvoista mä en osaa sanoa tarkemmin, mutta mulla on taustalla "kiinni jääminen seulassa" suht pienellä riskiluvulla. Mulle ei koskaan sanottu noita veriseulan arvoja. Mä sain tietää vain riskilukumme (veriseula yhdistettynä nt-ultraan), joka oli 1:200. Pienestä riskiluvusta huolimatta, meillä seula hälytti syystä. Pikkuisella oli 21-trisomia.

Meille perinnöllisyyslääkäri selvitti noista riskiluvuista sen verran, että yleisemmin ne toimivat tarkemmin vanhempien odottajien kohdalla. Ikää mulla oli tuolloin 38v. Nuoremmilla saattaa tulla enemmän juuri noita vääriä hälytyksiä. Niin ja siitäkin oli puhetta, että seulonnoista huolimatta, menee myös esim. 21-trisomia lapsia läpi ns. puhtain paperein. Kromosomivirhe on huomattu vasta lapsen synnyttyä. Toki noita tapauksia on varmaankin aika harvassa.

Jatkotutkimuksista päättäminen on vaikeaa, mutta kyllä jokainen löytää sen oman tiensä. On niin vaikea neuvoa muita. Mä tiedän äitejä, jotka ovat jättäneet isommillakin riskiluvuilla tutkimukset väliin ja kaikki on mennyt hienosti. Mä halusin lisätutkimukset, en vain olisi kestänyt sitä epätietoisuutta. Mulle on nyt tähän päivään mennessä tehty istukkabiopsia 2 kertaa ja kummallakin kerralla kaikki on sujunut hyvin. Ei ole tullut mitään komplikaatioita.

Jaksamista vaikean päätöksen teossa. Kyllä sä löydät ratkaisun :hug:

Ps. lueskele tätä pitkää ketjua, täältä löytyy niin monenlaisia kokemuksia. Jospa niistä olisi sinulle apua tai tukea päätöksen tekemiseen, mennäkö tutkimuksiin vai ei.

 

Heippa!

Ihme, että sitä aina palailee tälle sivustolle, vaikka ajankohtaisesta tilanteesta on jo kohta yli vuosi. Gsmith, itselläni oli samanlainen tilanne kuin sinulla. Eli itse jäin veritestissä kiinni juuri tuon HCG:n vuoksi. Luvut olivat muistaakseni samaa luokkaa kuin sinulla. Papp oli noin 1,7 ja Hcg jonkun yli 4. Niskapoimu 1,7 ja ikää oli tuolloin 37. Riskini oli 1:180. Pohdin ja mietin istukkanäytteenottoa todella paljon, mutta tisin, että en olisi kyennyt elämään epätietoisuudessakaan. Tällainen juuri rajalla olo on osaltaan todella stressaavaa.

Olin istukkanäytteessä ja voin sanoa, että elämän inhottavimmat ja hirveimmät viikot oli odottaa tulosta, mutta onneksi kaikki oli kunnossa. Synnytin ihanan tyttelin (kolmas lapsemme) ja kaikki oli kunnossa. Alussa epäiltiin sydänvikaa, mutta kardiologilla käynti heti syntymän jälkeen poisti senkin epätietoisuuden.

Muistan vain, että etsin asiasta (korkea hcg-arvo) kaikkia mahdollisia tutkimuksia ja mitään suoraa vastausta ei niihin löytynyt. Enemminkin ne koskivat papp-arvoa.

En minäkään voi oikeastaan muuta kuin toivottaa jaksamista päätöksenteossa. Varmasti teet oikean ratkaisun, toimit sitten miten tahansa. =)

 

Itse tätä ketjua seurailin viime kesänä päivittäin, ja yritin muiden kokemuksista kovasti löytää lisätietoja tästä aiheesta ja saada niistä jonkinlaista vertaistukea. En itse tänne kirjoitellut, sen verran kova paikka seuloista kärähtäminen oli, mutta taustalla luin muiden kirjoituksia päivittäin.

Nyt kun tuo painajaismainen aika on meiltä ohi, halusin tulla kertomaan miten meille kävi, jos se jollekin voisi tuoda edes pienen toivon pilkahduksen odotukseen.

Meillä siis tilanne oli viime kesänä se, että niskapoimu-ultrasta kärähdettiin: turvotusta oli 3,2mm ja tuo havainto yhdistettynä veriseulan tuloksiin saimme riskiluvuksi pelottavan 1:5. Lapsivesipunktio tehtiin ja tuloksia odoteltiin elämäni pisimmät kolme viikkoa. Punktion perusteella pojalla todettiin normaalit kromosomit, mutta siitä huolimatta raskautta seurattiin edelleen äitiyspoliklinikalla mahdollisten sydänvikojen yms. takia.

Ylimääräisissä ultrissa ei mitään poikkeavia havaintoja onneksi enää löydetty. Loppuraskaudessa jouduin kuitenkin sairaalaan raskausmyrkytyksen takia. Eräs hoitaja mainitsi että raskausmyrkytys on keskimääräistä todennäköisempi, jos alkuraskauden PAPP-A-arvo on niin alhainen kuin itselläni oli. Raskausmyrkytys pysyi pitkään kuitenkin niin lievänä, että synnytys käynnistettiin vasta reilua viikkoa ennen laskettua aikaa.

Meidän tarina päättyi lopulta hyvin, poika syntyi täysin terveenä ja on nyt 3 kuukauden ikäinen reipas vauva, joka kehittyy vinhaa vauhtia. =)

Noinkin kamalalla riskiluvulla on siis kaikki mahdollisuudet onnelliseen loppuun. =) Voimia teille kaikille odotukseenne!!! :hug:

 

Vähän päivitystä omaan tilanteeseeni: päädyimme menemään lapsivesipunktioon, koska niin kuin moni muukin on kommentoinut, epätietoisuudessa oleminen olisi ollut tuskaa koko loppuraskauden ajan, ja pidimme keskenmenoriskiä kuitenkin vähäisenä.

Kiitos teille vastanneille! Helinä: minäkin etsin ympäri nettiä tietoa tuosta korkeasta Hcg:stä, mutta tosi vähän siitä tietoa löytyi, papp-a arvoista oli enemmänkin.

Koko toimenpide sujui nopeasti ja sutjakkaasti: paita nostettiin ylös ja housut puolireiteen ettei desinfiointiaine ja ultrageeli sotkisi vaatteita. Ensin lääkäri tutki ultralla vauvan koon ja katseli rakenteita jonkin verran. Sitten vatsa desinfioitiin isolta alueelta, ja piikki tuikkastiin sisään ultrakuvaa apuna käyttäen (itsellä oli tuossa vaiheessa silmät kiinni, mieskin katseli muualle, kun ei kestä piikkejä yhtään ). Ensin piikki meni vatsanahan läpi, mikä tuntui ihan hyttysen pistolta ja sitten hetken päästä lääkäri painoi sen nopeasti kohtuun asti ja se tuntui hieman, niin kuin pieni tulinen pisto. Mulla istukka oli etuseinämässä, joten piikki jouduttiin painamaan sen läpi. Mutta loppujen lopuksi sattui tosi vähän, jonkun verran enemmän kuin mitä verinäytteen otto käsivarresta sattuu.

Sitten lapsivettä imettiin kahteen putkiloon, isompaan ja pienempään, taisi olla yhteensä n. 30 ml. Se tuntui hieman epämukavalta, ei sinänsä sattunut, mutta voisi varmaan kuvailla paineen tunnuksi. Varsinainen näytteenotto kesti ehkä n. puoli minuuttia, vaikea arvioida jälkikäteen. Piikin poiston jälkeen lääkäri tarkasti ultralla, että vauvan sydän lyö ja muutenkin kaikki on ok. Sen jälkeen pistoskohtaan laitettiin sidetaitos (eivät meinanneet ensin löytää pistoskohtaa) ja muutaman minuutin istuskelun jälkeen sai nousta ylös. Sain ohjeet jatkoa varten, eli loppupäivä saikkua, ei raskaiden esineiden nostelua, juoksua, kylpemistä, seksiä tms. loppupäivänä ja jos tulee kovia kipuja, vuotoa tms. pitää tulla takaisin. Kehotettiin istumaan vielä 15 min vastaanottotiloissa siltä varalta että tulisi vuotoa tms, mutta sen jälkeen sai lähteä kotiin.

Vastaukset pitäisi tulla viimeistään 2 viikon kuluttua, kotiin tulisi kirje jos kaikki ok, soittavat jos on löydetty jotain. Sukupuolen saa kysyä erikseen tulosten saamisen jälkeen.

Alavatsaa jomotteli muutaman tunnin ajan näytteenoton jälkeen, ja välillä tuntui kuin jotain olisi vuotanut, mutta vessassa käydessä ei kuitenkaan mitään näkynyt. Eli todennäköisesti en kuulu siihen n. 0,5% joukkoon, jolle punktio aiheuttaa keskenmenon (koputtaa puuta). Lääkärinä oli kokenut ylilääkäri, ja sillä kuulemma on iso vaikutus keskenmenoriskiin, siis alentavasti. Suomessa yleensäkin tuo keskenmenoriski on alle 0,5%.

Nyt sitten vain pitäisi odotella ne vajaat kaksi viikkoa...

Tulipa kirjoitettua pitkään, mutta ainakin itse kaipasin ennen punktioon menoa vähän tarkempaa selostusta sen tekemisestä, ehkä tästä on jollekin apua.

 

Tietääkö kukaan kuinka pian lapsivesipunktion tekemisen jälkeen keskenmeno tulee jos on tullakseen?

 

Mulle sanottiin, että jos punktio aiheuttaa keskenmenon, tapahtuu se yleensä viimeistään noin viikon kuluessa, mutta yleensä jo samana tai seuraavana päivänä siitä tulee jotain merkkejä: verenvuotoa, lapsiveden vuotoa tai kovia kipuja. Mutta nämäkään merkit eivät aina välttämättä tarkoita keskenmenoa. Mutta jos mitään oireita ei ole pariin päivään, uskon, että silloin voi huokaista helpotuksesta, ainakin sen pelon osalta.

 

Kerron vielä oman tarinani tuloksen: kaikki kunnossa!
Soitin sairaalaan kymmenentenä päivänä näytteenotosta (sanoivat että tulos selviää yleensä 10-12 vuorokaudessa) ja olivat jo edellisenä päivänä lähettäneet kirjeen, joten nopsaan olivat saaneet testit tehtyä, reilussa viikossa ja siinä oli vielä pääsiäinenkin välissä.

 

Osaisiko kukaan sanoa voiko pelkkä ikä (35v) nostaa tulosta sellaiseksi että se on positiivinen? Tarkoitan että tuleeko mulle luultavasti hälytys jos pelkästään ikäni takia?

En tiedä ymmärsikö kukaan kysymystäni, mutta tätä mietin juuri nyt. Olen menossa 12.5 yhdistelmäseulaan ja pelottaa vietävästi.

 

Vielä 35 vuoden ikä ei nosta riskiä suuremmaksi kuin 1:250. Minä narahdin iän+niskaruvotuksen yhteisriskistä, veriseulan tulokset kuulema "normaalit". En hoksannut noita veriarvoja pyytää itselleni. Yhteisriski minulla 1:40. Ei suotta kannata pelätä etukäteen (eikä välttämättä riskituloksen jälkeenkään), itsehän ei asialle mitään voi. Toivotaan ja luotetaan että sinulla -niinkuin toki muillekin toivon- seulojen yhteistulos antaa helpottavan tuloksen.

 

Osaisiko kukaan sanoa voiko pelkkä ikä (35v) nostaa tulosta sellaiseksi että se on positiivinen? Tarkoitan että tuleeko mulle luultavasti hälytys jos pelkästään ikäni takia?

En tiedä ymmärsikö kukaan kysymystäni, mutta tätä mietin juuri nyt. Olen menossa 12.5 yhdistelmäseulaan ja pelottaa vietävästi.

Tottakai ikä vaikuttaa siihen down-seulaan, mutta jos kaikki muu on kohillaan (kuten esim. se niskaturvotus) niin tällöin pelkkä ikä ei mun mielestä voi saada hälyytystä aikaseks. Koska muutenhan kaikilla sun ikäsillä ja esim. vanhemmillakin seula hälyyttäs sit automaattisesti.

Toivottavasti kaikki olisi hyvin!!! Tsemppiä!!! :hug:

 

Kiitos vastauksista :hug:

Eipä auta muu kuin ottaa asiat sellaisenaan kun ne tulevat.

 

14.5 meille syntyi terve poika. 3485kg ja 49 cm. Alkureskaudessa oli niskaturvotus 3.5- 5mm ja kaulakystat 7mm. Kromosomit olivat ok eikä sydämmestä löytynyt rakenneultrassa mitään hälyyttävää.
Meillä siis onnellinen loppu. Tsemppiä kaikille epävarmuudessa odottaville.

 

Nostelen tätä vanhaa ketjua.. löytyykö muita tällä hetkellä piinattuja,jotka joko odottelee jatkotutkimuksiin pääsyä tai tuloksia?

Meillä oli 2 viikkoa sitten nt-ultra,jossa nt oli 3,8mm, veriseulasta saatiin riskiluku 1:5. Sain pyytämällä tarkemmat arvot,mut enpä niitä osaa kyl tulkita yhtään.. Parin viikon päästä lv-punktio, jäin saikulle nyt viikoksi,lääkäri huolissaan lähinnä suppareistani.

 

Onnea paljon Friville!!!

 

Hei!

Tässäpä meidän uutisia: 17.6 syntyi perheeseemme ihana poika 4350g ja 54cm. Raskaus oli aika vaikea niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta lopussa se kiitos seisoo eli kaikki vaivat ja vastoinkäymiset unohtuivat kun tämän pienen pojan syliini sain. Vuoden 2008 surut ja murheet eivät koskaan unohdu - se tapahtumasarja kulkee mukanani läpi elämän ja tuskinpa koskaan siitä "täydellisesti toivun". Meitä elämä kuljetti näin. Meidän lapsilukumme on nyt tässä :heart:

Toivon, että tämä ketju antaa muillekin näiden asioiden kanssa tekemisiin joutuville tukea, rohkaisua, lohtua ja apua.

Helmiina ja pikku-prinssi :heart:

 

Ihana kuulla että teille on syntynyt pieni terve poika. Onnea hurjan paljon.
Meillä on uskallettu vasta nyt rueta puhumaan uudesta vauvasta (ehkäisykin jätetty nyt pois), on se vielä tuo viime vuoden toukokuu ja kaikki ne tapahtumat niin selvästi muistissa, että jotenkin vai pelottaa niin kamalasti. Mutta nyt alkaa vauvakuume jo voittamaan pelot =). Ehkä meillekkin vielä tulee uusi terve pienokainen. Niin kovasti ainakin toivon.
Kaikkea hyvää sinun ja koko perheesi elämään, nauti pienestä ja elämästä!

 

Toivon kovasti, että sinäkin pääset pian seuraavalle "etapille", kun ehkäisy on jätetty pois. Siis Oikein Paljon Tärppionnea!!!

Koskaan en ole terveitä lapsia itsestään selvyyksinä pitänyt, mutta silti se tunne oli uskomaton kun sain tämän pienen pojan syliini synnytyssalissa. Itkin, tärisin ja silittelin sitä ihanasti huutavaa lasta. Hiljaa kiitin siinä koko maailmaa :heart:

Vieläkin tulee aika usein ajateltua kaikkea vuoden takaista ja itku tulee herkästi. Kai tällä kaikella jokin tarkoitus oli ja tämän pojan sitten syliini sain.

Paljon iloa ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!!!

Helmiina

 

Suuret onnittelut Helmiinalle. Minulla on myös ihana pieni poika josta olen TODELLA kiitollinen. Kiitos Petite onnitteluista ja paljon tsemppiä sinulle.

 

Helmiinalle tuhannet onnittelut pikku prinssin johdosta! :hug: :flower:

 

Siis kaunis kiitos Frivi ja Madicken onnitteluista :hug:

 

Onnea Helmiina pojasta

Nostelen samalla ketjua epätoivoisesti, eikö tosiaan kellään muulla ole tällä hetkellä piinaviikkoja menoillaan tutkimusten osalta tai seulaan jääneitä?? Olen kyllä lueskellut jo tuolla Enkelinkosketuksessa surullisia tarinoita, mutta itsellä vielä tilanne kesken,joten kaipaan hirveästi vastaavassa tilanteessa elävien äitien kanssa kokemusten vaihtoa..

Minulla nyt LVP tehty eilen ja tuloksia jäätiin odottamaan. Noin kahdessa viikossa lupasivat lääkärit (3 tekemässä + 1 kätilö avustamassa) tulosten tulevan ja soittavat joka tapauksessa,oli sitten terveet tai poikkeavat kromosomit.

Olo on henkisesti täysin rikki, en jaksa enää itkeä kuin hetkittäin. Kauhua lisäsi se,että toistuvista ultrauksista huolimatta ei löytynyt nenäluitakaan. Turvotus sentään oli laskenut,mutta niinpä se muutenkin jo näillä viikoilla.. Asiaa pahentaa se,että olemme osittain erimielisiä miehen kanssa jatkotoimista, mikäli lapsi todetaan vammaiseksi. Murehdin sitäkin jo etukäteen, vaikka pitäisi kai yrittää nollata pää ja keskittyä vain ja ainoastaa käytännön asioihin. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.

 

Petite, et sä ole yksin! Olen lueskellut tätä ketjua aina välillä. Aloitin siis alusta ja olen päässyt vasta sivulle 12... Ajattelin kuitenkin nyt vilkaista viimeistä sivua ja näin "etsintäkuulutuksesi". Mulla oli alkuraskauden ultra rv 9+5 yksityisellä 23.7. Siellä lääkäri mittas niskaturvotusta olevan 2,9mm, joka noin varhain oli sitten liikaa. Muuten kaikki tuntui olevan hyvin ja samana aamuna oltiin neuvolassa kuultu ekan kerran vahvat sydänäänet, syke 177. Sain sitten ajan lapsivesipunktioon, joka on 1.9. Vaadin itselleni myös virallisen julkisen puolen nt-ultran, joka on sitten huomenna aamulla. Halusin toisen mittauksen "oikeilla viikoilla". Olenkin nyt kauhusta kankeana. Tuntuu etten nyt kestä kuin hyviä uutisia, pelottaa. Voiko niitä tulla? En oo vielä saanut veriseulan tuloksia enkä mitään riskilukuja. Pitää huomenna muistaa tivata. Ja kysellä nenäluusta, sitä kun ei ole vielä etsitty... Tää on ollut ihan kamalan tuskaisaa aikaa, en oikeen pysty itkeäkään enää. En muista itkinkö aluksi. On vaan kuorma-autollinen soraa rinnan päällä ja valtava ahdistus. Edellinen, ensimmäinen, raskauteni päätyi keskenmenoon viime jouluna. Rv9 keskeytynyt raskaus havaittiin nt-ultrassa rv12. Otin menetyksen todella raskaasti ja nyt pelko jäytää takaraivossa, ettei tämäkään raskaus pääse loppuun.

Petite, jaksamista sulle. Varmaan molemmat tiedetään, miltä toisesta tuntuu. Vaikea löytää sanoja, itselleenkään. Ainoa lohdutukseni sinulle on tämä kirjoitukseni, että on täällä taustalla muitakin. Ainakin yksi. En ollut ajatellut rekisteröityä sivustolle, mutta kirjoituksesi satutti, enkä olisi voinut jättää vastaamatta. Sitähän tässä itsekin etsin - vastaavassa tilanteessa olevien kokemuksia ja vertaistukea. Päivitetään tilannetta ja ajatuksia tästä eteenpäin! :hug: