toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

Neiti-81: :hug:

Me käytiin tänään yksityisellä ntultrassa, kokeneempi lääkäri katsoi paremmilla laitteilla kuin tk lääkäri, ja hän sai turvotukseksi 2.1 ja meinas kyllä et ei 3vrk pysty niin paljoa muuttumaan, ja jos muutuu, niin isommaksi. Et tuon perusteella hän ei kyllä menisi meinä istukkapunktioon, vaan odottaisi ensin sen veriseulan tuloksen ja menisi sitten vaikka ennemmin siihen lapsivesipunktioon..Eli meillä on maanataina varattu jo aika siihen toimenpiteeseen, ja sinne neuvoi menemään, mutta sanoi että voidaan jutella siellä niistä vaihtoehdoista..koska kumminkin meinas et se keskenmeno riski on olemassa, et sit voi käydä niinkin että tehtäis punktio ja menis kesken ja muutaman päivän päästä tulisi veriseulan tulokset ja ne voivat olla ihan normaalit..että kyllä me varmaan nyt uskotaan tätä läääkäriä ja hieman odotellaan eikä hätiköidä Ihana lääkäri oli, olen hänellä käynyt esikoista odottaessanikin..
Ja voi miten ihanaa oli nähdä taas pikkuinen ja saatiin varmaan joku 15 kuvaakin mukaan :heart:

 

Tänään tuli vihdoin lapsivesipunktion tulokset ja niiden mukaan meille olis tulossa kromosomeiltaan terve poika!

Olimme siis onnekkaita kun säikähdyksellä ja 1,5kk stressillä tästä selvittiin!

(Meillä siis turvotus oli 2.4mm ja riskiluku 1:130)

 

Onnittelut Toukotoiveelle hyvistä uutisista! :flower: :hug:

 

Onnittelut toukotoiveelle hyvistä tuloksista :hug: :flower:

Täällä oli sitten tänään aika perinnöllisyyspolille ja veriseulan tuloksetkin olivat tulleet, ja riskiluku tietenkin laskettiin se 2.9 turvotuksen mukaan :ashamed: riskiluku oli 1:5, ja voitte kuvitella että oli kuin matto olisi vedetty jalkojen alta, kun perjantain jälkeen olo oli todella positiivinen, kun saatiin nen toiset niskaturvotus lukemat. No siinä sit päädyttiin tekemään se istukkapunktio ja se sujui onneksi ihan hyvin, nyt sitten odotellaan tuloksia. hieman sekavin miettein...

Kovasti jaksuja muille huolestuneille :hug:

Piku ja Tintti 12+2

 

Sun kansiosi on täynnä... en saa viestejä tuleen.

Kaikille hyvää joulua ja toivotaan hyviä tuloksia! Lueskelen palstaa, mutta kommentit jääneet vähemmälle.
Neiti 81: otan osaa suruunne :hug: voin kyllä ymmärtää suuttumuksesi... :heart:

t. jeppistä ja "mökö" 9,5 kk

 

jeppistä: no niinpä onkin..mie ku ihmettelin ku ei kuulu susta mitään
nyt on tilaa jälleen.

piku: samalla riskiluvulla mentiin me myös. paitsi turvotus oli 3.6-4.01 meillä. ja veriseula ok. ja terve poika tuolla uinuu. =) jaksamisia kovasti :hug:

neiti81: osaanottoni suureen suruusi :'( :hug: jaksamisia kovasti :hug:

ja rauhallista joulua kaikille ja jaksamisia kaikille kovien asioiden kanssa painiville :hug:

nemika+jäbä 8kk

 

hyviä vointeja raskautuneille, hyvää lykkyä vauvan hakuun joulun pyhinä lähteville, voimia pettymyksiä kokeneille sekä vastauksia odottaville... unohtamatta ilman yöunia nyytti kainalossa joulutouhuja hääräviä... heille vielä roppakaupalla fyysistä energiaa toivottelee Pirkanmaan tonttutiimi eli



Czarina, minimies 1 kk, iskä ja Miltsu-haukku

 

rv 38+2.
Meillähän oli nt 5.2mm.ja aluksi kaikki näytti tosi synkälle.Rv 13 lähtien oli huolia ja pelkoa.rv 14-15 tulokset terveet kromosomit pojalla.Ultrissa kuukausi kaupalla napanuora kaulanympärillä,mikä pelotti koska äidilläni on tähän "vaivaan" kuolut vauva mahaan 7 raskauskuukaudella.Viimein ultrakuvat jossa ei ollut napanuora kaulanympärillämutta löydöksenä reikä sydämessä,pienin vaivani joka loppuraskaudessa ilmeni oli rd,sen onnistuin hoitamaan niin hyvin ettei vauvan koko kasvanut ja sokerit oli kunnossa syntymän jälkeen.
Sydänutrassa käyty ja reikä on pieni,mutta alueella jossa ei itsekseen varmaan parane,eli leikkaus on vielä ehkä edessä...ensviikolla oikea sydänlääkäri tutkii ja kertoo enemmän.
Periaatteessa kaikki siis hyvin,mutta huoli jatkuu ja mahdollinen leikkaus pelottaa.
Voimia teille kaikille,kaikkiin elämän tilanteisiin,ja eteentuleviin haasteisiin :heart:

 

Suuret onnittelut Alisialle pojasta :flower: =) ja voimia tulevaan!

 

Oikea mukava sydänlääkäri tutki vauvelin,joka nukkui koko tutkimuksen ajan.Saimme kovasti lisää tietoa ja tämä oikea sydänlääkäri sanoi että on 70-80% mahdollisuus että reikä menee itsestään kiinni Tämä on yleisin lastensydänvika,eli tämä VSD.
Vauveli on ollut hieman keltainen joten mentiin labran kautta,bilirubiiniarvot katsottiin,ja ne katsotaan uudenvuodenaattoona uudelleen,saapa sitten nähdä katselemmeko raketit sairaalan ikkunasta...navan pyysin myös tutkimaan,kun se "työntyy ulos"(napasieni) ja haisi eilen tosi pahalle,leikkasin tyngän lyhyemmäksi ja putsasin desinfiointiaineella,se auttoi.Sitäkin nyt seurataan...kaikenlaista,onneksi pientä ja hoidettavsissa olevia asioita.

Tämä siis toivoksi teille kaikille;

Vaikka noskaturvotus olisi hurja,meillä siis 5.2mm viikolla 13,niin se ei ollenkaan välttämättä tarkoita että olisi jotain vakavaa/kromosomipoikkeamia.

Kyseessä voi olla tämä meidän vaiva,pieni reikä sydämessä,tai voi olla ettei ole mitään.Itse kun diagnoosin sain hurjasta turvotuksesta ,niin olin tosi järkyttynyt ja toivoton.
Äippäpolin lääkäreiltä sain myös hyvin negatiiviset arviot tulevaisuudesta,sanonpa että asiantuntemattomuutta,niinkuin tältä palstaltakin näkee!
Meillä on seuraava kontrolli 3 kk iässä,ja ihan on toiveikas olo.
Mukavaa uuttavuotta kaikille!

 

Oli pakko taas kirjoittaa tänne taas kun luin kirjoituksesi ja hyvät uutiset. Olen aika samanlaisessa tilantessa kun te. Niskaturvotusta oli pahimmillaan 5mm ja kystat kaulalla. Kromosomit olivat myös puhtaat ja kaikki on tähän mennessä ollut ok. Meillä on kuitenkin vielä viikolla 24 yksi tsekkaus. Sain sain eilen ajan jossa pyydettiin varaamaan aikaa 1-2h eli tarkkaan tutkitaan. Tämä johtuu siitä että edellisessä raskaudessa oli myös iso/valtava turvotus.
Olen kritisoinut paljon lääkäreitä tällä palstalla mutta myös sikiötutkimus yksikössä jossa asioimme. Viimeksi edellisen käynnin yhteydessä lääkärillemme, koska kohdallemme osui ennestään tuttu, hyvä perinnöllisyyslääkäri joka oli matkasamme kun edellisen kerran asioimme ko. laitosessa. (Päädyimme keskeytykseen 8.2mm niskaturvotuksen takia joka osoittui myöhemmin 10mm.) Pyysin juuri häneltä arviota sikiön selviytymismahdollisuuksista, jotka olivat 10-15% luokkaa. Hän myös lisäsi että lapsi voisisi kuolla heti syntymänsä jälkeen. Hän myös kertoi että iso turvotus (yli 6.5mm), puhtaillakin kromosomeilla aiheuttaa usein vakavia kasvun hidastumia ym.
Halusin kysyä tuosta tuloksesta vielä uudestaan ja samalla siitä mitkä ovat prosentit tuolla meidän turvotuksellä. Hän näytti meille kolleegansa väitöskirjan osan jossa oli tutkitttu Suomessa olevat niskaturvotus tapaukset, näissä esiintyvät kromosomi poikkeavuudet ym. sairaudet ja koonnut näistä taulukon.
En muista alkupään lukuja eli pieniä turvotuksia muistan vain että yli 3.5mm turvotuksella on noin 50% mahdollisuus saada terve lapsi ja yli 6.5mm turvotuksella on mahdollisuus 15%. Luonnollisesti jos turvotus on 8mm tai siitä yli on todennäköisyys pienempi.
Hän myös toisti sen minkä tiesin että isollakin turvotuksella (yli 3 ja alle 6mm) voi olla täysin puhtaat kromosomit ja lapsi voi olla täysin terve. Riski kaikken vain kasvaa turvotuksen myötä mutta tuo 6mm on raja siinä.
Toivottavasti joillekkin tästä on hyötyä, en halua kuitenkaan ketään. Voimia kaikille ja onnea myös kaikille joiden pelko ja paniikki on väistynyt ja tilalla on pieni käärö

 

... teille kaikille tasapuolisesti!


Czarina & minimies

 

Pikaisesti tulin vain ilmoittamaan että istukkapunktion vastaukset tulivat tänään, ja hyviä uutisia oli..meille on tulossa kromosomeiltaan terve TYTTÖ =) :heart: :heart: :heart: IHANAA!!!

Palaan myöhemmin paremmalla ajalla rustailemaan enemmän...

Piku ja Tintti 13+6

 

Toi suurta lohtua

Oma tilanteeni on se että nt yli 4 ja niinhän siinä kävi että lvp-tulos trisomia21.
Keskeytys vaihe yksi alkaa lauantaina ja maanantaina osastolle.
Olen itkenyt silmät päästäni mutta oli lohdullista lukea tämä ketju. Elämää on senkin jälkeen.

Itse en vaan kestä katsoa sikiötä, olenhan aiheuttanut sen kuoleman enkä halua tietää sukupuolta. Toivon vaan että synnytys menee nopeasti. Pitäkää mulle peukkuja!

Mulla kesti koko ilta lukea tämä ketju....

 

CHER69 Halaukset ja voimia tulevalle maanantaille :hug:

Itse olin samassa tilanteessa viime keväänä. Fyysisesti kaikki meni nopeasti, mutta se henkinen puoli onkin ollut sitten pitkä tie kulkea... ja matka jatkuu edelleen :'(

Tästä ketjusta ja "toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä vol. 2" löytyy linkki tuonne enkelinkosketuspalstalle. Mä liityin sinne keskeytyksen jälkeen ja se paikka on ollut kultaakin kalliimpi. Se on suljettu palsta ja siellä voi turvallisesti jutella omista tuntemuksistaan. Tule tutustumaan, jos tuntuu että haluat jutella :hug:

Halauksin,

Helmiina

 

Meille tää oli ylläri, mutta nyt mietin että pitääkö mun iästäni huolimatta yrittää vielä sitä yhtä, jotta tämä ei jää kummittelemaan loppuiäksi mieleeni.

 

Meille tää oli ylläri, mutta nyt mietin että pitääkö mun iästäni huolimatta yrittää vielä sitä yhtä, jotta tämä ei jää kummittelemaan loppuiäksi mieleeni.

Ikäsi ei ole este uudelle yritykselle Minusta tuntui ensin että sama vaikka ottaisivat koko "kaluston" pois tuolta alakerrasta, mutta ymmärsin pian että haluan vielä yrittää. Olen nyt raskaana ja toivon hartaasti että kaikki menee hyvin.

Helmiina

 

Onnea Helmiina! Kauanko sulla meni aikaa plussaan siitä "episodista"?

 

Onnea Helmiina! Kauanko sulla meni aikaa plussaan siitä "episodista"?

 

Kiitos :flower: Mulla oli jälkitarkastus heinäkuun alussa ja siellä itku kurkussa puhuin gynelle pahasta olostani tai lähinnä siitä, etten haluaisi tällaisen surun jäävän viimeiseksi muistoksi siitä ajasta, kun lapsia saatiin meidän perheeseen. Mä kun olin ajatellut etten uskalla enää edes yrittää ja mieskin oli sitä vastaan. Lääkärin puheista rohkaistuneena aloitin varovasti puhumaan miehelle, että tahtoisin vielä yrittää. Mies harasi vastaan aluksi paljon ja pari kiertoa me asiasta kinasteltiin. Syyskuun viimeinen päivä tein suureksi yllätykseksi plussatestin ja sillä tiellä nyt ollaan :heart: Eli 4,5 kuukautta meni plussatestiin keskeytyksen jälkeen.

Paljon on vieläkin surullisia asioita sydämen päällä. Kaiken tämän tarkoitusta en varmaan koskaan tule ymmärtämään. Jotenkin täällä avoimella palstalla olen tullut niin varovaiseksi tunteistani puhumisessa, siksi tässä ei nyt enempää...

 

Sitä mietin itsekin että mikä tarkoitus tällä nyt sitten on...

 

Tulevat kuukaudet tulevat olemaan raskaita, mutta pikkuhiljaa elämä kantaa, suru ei koskaan katoa mutta muuttaa muotoaan. :'(

Itsestäni tuntui myös ettei enään uutta vauvaa, mutta mieli muuttui ja terve tyttö syntyi 28.6.08. Meillä on myös takana down keskeytys.


:hug: :hug: myös täältä raskaisiin tuleviin päiviin

 

Tulevat kuukaudet tulevat olemaan raskaita, mutta pikkuhiljaa elämä kantaa, suru ei koskaan katoa mutta muuttaa muotoaan. :'(

Itsestäni tuntui myös ettei enään uutta vauvaa, mutta mieli muuttui ja terve tyttö syntyi 28.6.08. Meillä on myös takana down keskeytys.


:hug: :hug: myös täältä raskaisiin tuleviin päiviin

Puhuin jo miehelle tänään että olemme lasten kanssa päättäneet että yritetään uutta. Mies tokaisi että eikö tämä nyt riitä... Sanoin että kummittelee mielessä muuten loppuelämän. Keskustelu jäi siihen.

Kornia, vaikka toista masukkia ei ole edes vielä "lopetettu" niin puhua jo uudesta. Hirveetä!

Mut tuntuu että se jotenkin lohduttaa...

Sitten varmaan sekoisin jos prosentti toteutuisi ja olisi taas tulossa uusi trisomia-tapaus.

Kurjaa vaan, kun jo tuntee pienet tömäykset mahassa =(

 

Hei, minulle tehttin 08 heinäkuun alussa raskauden keskeytys keholle levinneen, pahan niskaturvotuksen takia. Minulle oli alusta alkaen aika selvä että haluan nähdä sen pienen jonka elämän olen päättänyt. Halusin myös tietään tarkan lasketua ajan (raskaus oli pidemmällä kuin luulin) ja sukupuolen. Jotenkin tuntui että jalkeen päin asiat olisivat voineet jäädä vaivaamaan. Oma mottoni on- minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Kokemus oli minulle hyvin rankka (henkisesti). Laitoksella mieheni totesi - voimme aina yrittää uudelleen. Minkä han myöhemmin kylläkin pieman pyörsi- sitten joskus...

Minulle oli tärkeää saada kolmas lapsi ja halusin yrittää. Ajatus seksistä kylläkin kuvotti lähinnä tuon keskeytusen jälkeen. Tulin kuitenkin uudelleen raskaaksi, käytännössä tokasta kerrasta tuon keskeytuksen jälkeen eli, noin 2kk:n kuluttua.
Koita jaksaa. Me käymme kaikki eritavoin asioita läpi ja koemme asiat erilailla. Yhteistä tässä on se rankka suru ja luopumisen tuska. Pidä kiinni omista haluistasi ja toiveista, niin ettei vanhana täydy murehtia tekemättömia asioita. Koita selittä miehellesi miltä sinusta tuntuu.

 

Keskeytys tehtiin eilen, oli rankka päivä. Pari tuntia sitten vasta kotiuduin.

Poika oli kaunis, oma Tiivi-Taavimme, omasi äitinsä nenän.

Lääkäri kehoitti lisääntymään, katsotaan nyt miltä tuntuu jahka kierto normalisoituu. Pelkään vaan keskenmenoa tai uutta tapausta, miten sitä sitten jaksaisi.