toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

  • Viestiketjun aloittaja erilainenko
  • Ensimmäinen viesti
Kysyin, että onko tuo jo huono merkki, niin sanoi vaan että ei, näitä sattuu sit aina silloin tällöin.

Onko jollain muulla kokemusta moisesta?

en nyt muista tästä pinosta et oliko joku muukin samasta syystä joutunu uusinta punktiooon?
 
Neiti-81, nyt pistän varpaatkin pystyyn että uusi punktio voidaan tehdä, ettei lapsivesi ehdi liian sakeaksi ja yksi ilmainen vinkki: VAADI rakenneultra uusintapunktion yhteyteen!

Nimittäin ultra kertoo kuulemma enemmän kuin yksikään biopsia tai punktio - itselläni biopsiassa istukan jokaisessa solussa trisomia, punktiossa ei tietoakaan trisomioista, joten lääkärit halusivat tehdä rakenneultran rv 18 pintaan ekan kerran jotta voisivat varmistua, onko lapsessa poikkeamia. Tässä sinun tilanteessasi ultraus auttaisi jaksamaan punktiovastausta odottaessasi ja se kertoisi samalla heti jos jotain on pahasti vialla.

Tiedän että sinulla on nyt raskasta, mutta koita jaksaa pitää puolesi!


Czarina
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neiti-81:
Kysyin, että onko tuo jo huono merkki, niin sanoi vaan että ei, näitä sattuu sit aina silloin tällöin.

Onko jollain muulla kokemusta moisesta?

en nyt muista tästä pinosta et oliko joku muukin samasta syystä joutunu uusinta punktiooon?

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta mun systeri tekee näitä työkseen. Ja sano sillon kun itse odotin biopsian tuloksia, että jotkut näytteet kasvaa nopeesti ja toiset ei ollenkaan, että odota ihan rauhassa. Mitenkään ei tulos ole verrannollinen siihen kuinka nopeesti näyte kasvaa/kasvaako ollenkaan.

Joo ja tosiaan yhdyn tuohon ultraan, meillähän oli täysin terveet biopsian tulokset, mutta ultra vasta kertoi karun totuuden :(


 
Kiitos ihan kamalasti kaikille vastanneille! :hug: :hug: :hug: :hug:

Aion kyllä huomenna varmistaa että tutkivat tarkkaan sieltä, mikä on tilanne, vauvan voinnin kannalta. Punktiossahan sanottiin viimeksi että turvoituksen /lapsiveden poikkeavuuden (vaalean vihertävän tapaista) lapsi ei jaksa varmaan tulosten saamiseen asti, mutt EDELLEEN kyllä matkassa mukana...
Jos nyt sit katsoisivat tarkkaan rakenteet, ja toivottavasti verikoetulokset olis huomenna sit kanssa.

Näin jo unta että kromosomit olivat ok, mutta vauva oli ulkoavaruudesta :kieh: Lupaavaa...
 
Taateli78
Olin viikko sitten lapsivesipunktiossa ja lääkäri ultrasi samalla vauvan. Sanoi, että oikein hyvältä näyttää. Tänään tuli soitto sikiötutkimuskeskuksesta, että vauvan sukupuoikromosomeissa mahdollisesti jotain häikkää. Huomiseksi aika uuteen punktioon, ultraan ja perinnöllisyyslääkärille :eek: . Soittaja ehdotti, että olisin vielä tänään jutellut puhelimessa perinnöllisyyslääkärin kanssa, mutta olin niin järkyttynyt koko puhelusta (olin jo tuudittautunut siihen, että kaikki on hyvin...), että kieltäydyin. Ehkä huomenna tiedän enemmän.
 
Voi Neiti-81, kylläpä teitä nyt koetellaan... Hirveästi tsemppiä huomiseen pidän kanssa kaikki sormet ja varpaat että nyt onnistais ja että ultran tulokset olisi hyviä. Toivottavasti saat myös hyvän ja ystävällisen lääkärin. Mä olen myös sillä kannalla että vaadit (jos eivät muuten tajua) että sissiä /sisua katsotaan oikein kunnolla huomenna!!

Taateli78 tsemppiä myös sinulle huomiselle!

Olin tänään polilla kun olen ollut kipeä nyt 2 viikoa putkeen ja laihtunut väh. 4 kg, kun ei ole mikään pysynyt sisällä. Viimeisinä päivinä ollut "supistelua" painon tunnetta alavatsassa... Sain todella mukavan lääkärin joka katsoi nopeasti masuasukin tilanteen ja kaikki näytti nopeasti katsottuna normaalilta, ei näkynyt pehmentymistä tai että hän jo nyt olisi haluamassa ulos vaikka kovia onkin kokenut viime viikkoina :).

Ellis ja masuasukki 16+2
 
Taateli78
Näillä näkymin Turner-tyttö tulossa =) . Sataprosenttista varmuutta ei ole, koska en suostunut uuteen punktioon, mutta hyvältä näyttää. Ehdin jo pelätä vaikka mitä. Sydänvika (kammioiden välillä aukko) löytyi, mutta ultraava lääkäri ei ollut huolissaan. Sanoi, että voidaan sulkea syntymän jälkeen ja joskus saattavat sulkeutua itsekseenkin raskauden edetessä Viiden viikon kuluttua uusintaultra.

Olen tosi helpottunut! :heart:
 
Czarinalle ihan äärettömän paljon onnea pojasta :heart: . Ja onpa poju jo kasvanutkin :) .

Helmiinalle myös onnea huojentavista tuloksista ja oikein onnellista ja huoletonta loppuraskautta!

Neiti-81: Jotenkin ihan järkyttävää, että noita vastoinkäymisiä nyt pitää teille sattua :( . Siis tosiaan se ei ole merkki suuntaan taikka toiseen, että näyte ei lähde kasvamaan. Mutta onhan se nyt taas ihan kohtuuttoman pitkää odotusta ja epävarmuuden pitkittämistä... Kunpa todella saisitte kunnon rakenneultran ja edes jonkun arvion :hug: .

Taateli
: Onnea tyttösestä, Turner ei lie paha ollenkaan =) . Ihan hyviä uutisia siis!
 
Heips Aurora!

Riskiluku tarkoittaa sitä, että jos vierekkäin seisoo 43 odottavaa äitiä, yhdellä sikiöllä on kromosomihäiriö, 42:lla ei. Mitä pienempi ryhmäluku eli oikeanpuoleinen luku on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kromosomihäiriö osuu omalle vauvalle. Mietipä, 43 on kuitenkin melko suuri joukko ja jotta palkinto esim. arpajaisissa 43 henkilön joukossa osuisi omalle kohdalle, on sekin melkoista säkää vielä. Työpaikallani on joskus perjantaipulloarvonta ja työntekijöitä kolmisenkymmentä, en ole koskaan pulloa voittanut. Mutta ainahan on kuitenkin se kääntöpuoli, että jonkun kohdalle arpa osuu ja aina on myös se mahdollisuus, että myös omalle.


Itselläni riskiluku oli 1:75 enkä mennyt punktioon. Pelkäsin liikaa keskenmenoa, vaikka lapsivesitutkimuksessa todennäköisyys on vain 0,5 %, mutten halunnut omalla tietoisella toiminnallani mitenkään vaarantaa vauvan hyvinvointia. Olen käynyt melko usein ultrissa, mm. kaksi kertaa 4 D:ssä ja sieltä saatu tieto on saanut itselleni /meille riittää. Jos synnytyksen jälkeen ilmenee jotakin yllättävää, sille ei sitten voi mitään, sen riskin olen / olemme ottaneet. Toisaalta, lapsellahan voi ilmetä muitakin terveysongelmia, psyykkisiä, fyysisiä ja / tai neurologisia, jotka voivat vaatia suuriakin järjestelyjä niin lapsen kuin perheenkin elämässä, jopa koko elämän ajan. Tai synnytyksen aikana voi sattua jotakin epänormaalia, jolla on negatiivinen vaikutus lapsen terveyteen. Ihan puhtaalla teoriatasolla mietittynä lapsen odotuksen ja lapsen kanssa yleensäkin on olemassa paljon muitakin riskejä kuin pelkkä down . Jos hiukan huumoria laitetaan vakavan aiheen sekaan, toivottavasti et pahastu, teoreettisesti ottaen lapsen tekeminen on aina riski. Itse olen 40-v eikä minulla ole ennestään lapsia ja sen vuoksi omasta puolestani voin todeta, että oma elämäni ilman lapsia on ollut kyllä melkoisen huoletonta ja ennenkaikkea olen pystynyt hallitsemaan elämääni uskomattoman hyvin ennen raskautta. Nyt jo odotusaika on vienyt elämäni ihan toiselle tasolle, huomaan etten hallitsekaan kaikkea, pääsääntöisesti on tuntunut, etten raskausasioissa hallitse yhtään mitään :D Mutta, vaikken raskauteni alussa asiaa kunnolla tiedostanutkaan, odotuksen kuluessa olen huomannut, että sen riskinhän otin, että elämäni ei enää ole entisellään, halusinkin muutosta elämääni. Eli vaikka miljoonat kerrat olenkin kironnut, että kun en voi nyt tehdä sitä, tätä ja tuota, mitä ennen pystyin tekemään, en pohjimmiltani ole kertaakaan katunut odotustani, välillä vain pinna kiristyy ja olo on lyhytjännitteinen. Sitä en myöskään kertaakaan ole katunut, etten mennyt punktioon, pelko keskenmenosta oli niin suuri. Jos punktio olisi tehty ja kromosomihäiriö todettu, en olisi raskautta kuitenkaan keskeyttänyt, koska siihen mennessä ultrissa ei ollut näkynyt mitään huolestuttavaa. Jos ultrien mukaan lapsella olisi todettu useita vaikeita kehityshäiriöitä, sittenhän päätös olisi ollut selvä, en olisi halunnut lapsen kärsivän. Ok, monien mielestä down-lapsikin kärsii elämässään enemmän kuin ns. normaali, minä puolestani olen sitä mieltä, ettei tämä ns:n normaalinkaan ihmisen elämä aina niin tasapainoista ole eli kyllä tavallisellakin ihmisellä elämänsä aikana kaikenlaisia haasteita riittää, eihän elämä koskaan ole täydellistä, kenelläkään. Voi olla, että monien mielestä ajatusmaailmani on naivi, olkoon sitten, aivan sama, tällä tyylillä elän ja ihan hyvää elämää omasta mielestäni elänkin. En mielestäni sen parempaa kuin muutkaan, mutta voin sanoa olevani onnellinen ja melkoisen tasapainoinen itseni kanssa, muulla ei itselleni ole väliä.

Itselläni ei yksityiselämän puolella ole kokemusta down-ihmisistä, opiskelujeni kautta vain hiukan, oikeastaan voisi sanoa etten tiedä kyseisestä maailmasta mitään. Siitä huolimatta en pelkää. Sanoit, että kuorma painaa. Ennustajiahan emme ole ja tulevaisuus tuo aina odottamattomia käänteitä tullessaan eli se, mitä olet valmis kestämään ja mitä riskejä olet valmis ottamaan, sen voit valitettavasti vain itse määritellä. Toisaalta on myös hyvä muistaa, että vaikka kuunteleekin muiden neuvoja, eikä neuvojen kuuntelemisessa mitään pahaa ole, päinvastoin, itsekin suosittelen sitä, mutta muistutan, ettet kuitenkaan unohtaisi sitä, että sinä elät päätöksesi kanssa lopun elämääsi, kukaan muu ei tunnekuormaasi tulevaisuudessa kanna eli mieti huolella, mitä olet valmis sydämessäsi kantamaan, joka ikinen päivä, kun peiliin katsot. Kuulostaa varmasti pateettiselta, mutta koskaanhan ei tiedä, mitkä päätökset seuraavat tunteissa mukana kuin hiki iholla vaikket haluaisikaan ja siksi on hyvä miettiä, että pystyy seisomaan niiden päätösten takana, tuli mitä tuli. Että voisi katsoa joka päivä katsoa peiliin ja todeta, että tein parhaani ja se riitti. Etten vastuuntunnottomasti satuttanut tahallani ketään, vaan harkitsin asian tarkasti, enkä kadu päätöstäni. En edes niinä hetkinä, kun tuntuu oikein pahalta.

Ymmärrän, että jos et pysty kunnolla puhumaan miehesi kanssa asiasta, taakkasi on äärettömän raskas. Toivottavasti sinulla on muita hyviä ihmisiä lähelläsi, joiden kanssa voisit jakaa ajatuksiasi ja tunteitasi.


Tällaista liturgiaa täältä. Toivon voimia päätöksentekoosi. Elämä on joskus todella hankalaa ja raskasta, nekin hetket on koettava. Ja niitähän tulee jokaiselle, eri muotoisina, mutta kuitenkin. Lohduttavaa on, että monista kovista kokemuksista ihmiset ovat myös selvinneet, emmeköhän mekin :)
 
Neidin kuulumisia kävin katsomassa, toivottavasti kaikki on hyvin :hug:

Taateli onnittelut tyttösestä, Turner ei oman tietämyksen mukaan ole mikään paha :) Turneria meilläkin epäiltiin kunnes saatiin tulokset; pojan kromosomit :|
 
Juu, eli maanantaina, 15.12.08, klo 14.50 syntyi meille pieni enkeli-poika.
Fyysisesti kaikki meni hyvin ja nopeasti, henkiseen puoleen taitaa jäädä arvet ikuisesti.
Ainoa asia mikä henkilökunnassa vaivasi, oli se, ettei minua uskottu kun 14.40 sanoin että olo on kuin syntyisi jo. Hoitaja laittoi lisää käynnistäviä ja sanoi että varaudu olemaan yön yli. 10 minuuttia myöhemmin enkeli syntyi.

Ainoa helpottava tekijä oli, että Poika oli todella sairas. Ei suositeltu katsottavan, ja luotin lääkärin arvioon tässä, koska hän joutui turvotuksen vuoksi kahdesti sukupuolen tarkistamaan. Lääkärin mukaan on ollut suoranainen ihme, että näin pitkälle tultiin.

Äitini on ollut nyt yöt meillä, että olen saanut nukuttua. Mies merillä, luonnollisesti melko poissa tolaltaan. Tilanne on hänellekin hirveän vaikea, tietysti kun haluisi olla kotona tukena, muttei voi.

Eipä olisi koskaan voinut kuvitella millaista kipua ihminen voi henkisesti sietää :'( :'(
Nyt täytyy vaan nuolla haavat, ja yrittää elää tässä ja nyt, tyttöjen takia.

T:Neiti
 
Neiti-81 Voi kun surullisia kuulumisia :'( :'( Kovasti voimia toipumiseen. Ihan niinkuin Orchid sanoi: aika parantaa haavat. Muistot eivät aina satuta niin lujaa kuin nyt sattuu. Pieni enkelisi kulkee mukana sydämessäsi aina. Sydämeesi on nyt painettuina pienet jalanjäljet. Nyt sattuu, mutta pikku hiljaa kipu hälvenee. Halauksia lähetän :hug: :hug: :hug:

Helmiina
 
Neiti-81 voimia ja halauksia, sanat eivät todellakaan riitä kertomaan kuinka pahoillani olen puolestanne. Koittakaa jaksaa eteenpäin!

Olen aina silloin tällöin käynyt täällä lukemassa kuulumsia ja myötäelänyt iloissanne ja suruissanne...niin koskettavia ja vaikeita asioita täällä ovat monet läpikäyneet, että itsekkin aina välillä itku kurkussa olen niitä lueskellut ja aina hyviä uutisia toivonut tulevan...

No eilen itsellä oli sitten ntultra ja vauvellillamme oli niskaturvotusta 2.9 ja jatkotutkimuksiin ohjailivat jo ennen kuin edes veriseulaa on tehty...Tiedän että toi turvotus ei mitä ilmeisimminkään ole mikään "pahin" mahdollinen, mutta kyllä se nyt mieltä vaivaa...ajateltiin että mennään ilmeisesti siihen istukka punktioon, koska he jatkotutkimuksia suosittelivat, mutta varattiin nyt sitten ensiksi aika yksityiselle ultraan, koska halutaan vielä toisen ehkä "perhtyneemmän" lääkärin mielipiteen, eli perjantaina ois se uus aika ja katotaan sitten mitä tuleman pitää...

Piku ja Tintti 11+4
 
Neiti-81: vai niin surullisesti teille lopulta sitten kävi. :'( Äärettömän paljon voimia sulle ja perheellesi, en löydä sanoja kuvaamaan miten pahoillani olen puolestanne. Halauksia teille kaikille ja jaksamista eteenpäin. :hug:
 
Kiitos kaikille myötätunnosta :hug: :'(
Kyllä niin hiton vaikealle tuntuu kyllä kaikki tällä hetkellä :'( :'( :'( :'(
kai tämä tästä ajan kanssa alkaa helpottamaan.
Nämä illat on aina pahimpia kun ehtii päässään miettiä kaikkea..

PIKU81: Toivottavasti teillä siellä kaikki sujuu hyvin, ja olisi vain mittausvirhe/tilapäinen turvotus. Voimia.
 
Osanottoni Neiti-81!
Surutyötä teemme kukin omalla tavallamme. Anna surulle aikaa. Tämä palsta on varmasti yksi hyvistä kanavista purkaa tunteita.
Vastaavassa tilanteessa löysin myös käpy-yhdistyksen auttavan puhelimen ja nettisivut. Oma suruni tuli valmiiksi vasta ensimmäisen vuosipäivän jälkeen. Kokemuksestani en suuresti ihmettele muuta kuin tuota surutyön hitautta.
Voimia koetuksiinne, siskot!
 
Meidän enkeliPoika osoittautui Enkeli TYTÖKSI.Kyseessä oli turnerin syndoomasta kärsivä tyttö.

Lääkäri sanoi silti että oli oikea päätös, koska turvotus oli niin valtava, ja lapsivettä ei juuri ollut että olisi kuulunut niihin kesken meneviin lapsiin, mutta kyllä nyt vaivaa ihan helvetisti! |O |O
 

Yhteistyössä