toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

Hannikka Lohtuhalaus sinulle ensimmäiseksi :hug:

Tuosta katkeruuden tunteesta. Minulla on vieläkin katkera olo välillä, mutta lähinnä olen katkera tälle tapahtuneelle. Pelkäsin kovasti kohdata sukulaistani, joka odottaa nyt viimeisillään vauvaa. Kun sitten treffasimme, hämmästelin itsekin kuinka rauhallisesti otin tilanteen. Juttelimme ja olimme kuin ennenkin (vaikka pelkäsin itkeskeleväni koko ajan). Emme siinä tilanteessa kuitenkaan pystyneet keskustelemaan enkelipojasta (tapasimme meillä lasten synttäreillä. Väkeä oli niin paljon ympärillä ).

Ensimmäinen kerta neuvolassa enkelipojan syntymän jälkeen oli minullekin kamala. Vein silloin 5-vuotiasta poikaamme neuvolaan. Itkin koko ajan odotusaulassa ja äitiysneuvolan terkan näkeminen oli niin surullista. Silloin teki mieli kyllä karjua koko maailmalle, että miksi minä en saa istua täällä ison mahan kanssa. Miksi... Juttelin silloin pitkään poikani ajan jälkeen terkan kanssa ja nyt sitten neuvolan tiloissakin käynnit ovat olleet ihan ok. Enää ei ole tullut sitä niin surullista oloa.

Minäkin yhä ihmettelen tätä ikäväni määrää. Miten ikävä voikaan olla pientä enkeliä. Raskaana olevien näkeminen ei tee enää niin kipeää. Ajattelen vain, että tuolla mahassa ei ole meidän vauvamme. Ylioppilasjuhlissa oli 10kk ikäinen pieni tyttö ja jostain syystä tyttö konttaili minun luokseni joka välissä. Otin tytön syliin ja hyvältä se tuntui. Kivalta tuntui pidellä pikkuista. Juhlan jälkeen kotona kyllä olin surullinen. Jos näen kaupassa esim. ihan pikkuisia vauvoja (varsinkin poikavauvoja), tulee kyllä surullinen olo. Pyrin vain siinäkin tilanteessa ajattelemaan, ettei tuolla ole meidän vauvamme. Jotenkin pidän "hengissä" yhä sitä toivettani, että joskus vielä ehkä saisin yrittää uudelleen. Sitähän ei koskaan tiedä, että tuleeko meille enää pienokaista, mutta tämän haaveen ylläpitäminen auttaa minua menemään eteenpäin.

Toivottavasti sinullakin ja miehelläsi olo helpottaa. Silloin sitä ehkä rohkeammin jaksaa ajatella uudelleen yrittämistä (jos vain haluaa sitä ajatella). Sielu on minullakin vielä rikki ja ne enkelipojan pienet jalanjäljet kyllä painettiin niin syvälle sydämeen, ettei muisto pojasta koskaan häviä. Minulla on jopa sellainenkin höpsö ajatusleikki, jonka aiheuttaa pieni lintu pihallamme. Aina kun vien pyykkiä ulos kuivamaan, kuulen tämän pienen linnun sirkutusta. Sen laulu on ihan erilaista kuin muiden lintujen. Näin linnun parisen viikkoa sitten istumassa puussa, joka on ihan lähellä pyykinkuivaustelinettä. Hymyillen kysäisin linnulta, että terveisiäkö pieneltä enkeliltä sinä minulle siellä laulelet? Lintu vastasi laululla. Tiedänhän minä, että toisille linnuille se siellä taitaa laulella, mutta minusta tuntuu niin kivalta aina huomata linnun lauleskelevan kun pyykkien kanssa pihalla puuhastelen. Silloin ajattelen että pienellä enkelillä on nyt hyvä olla ja hän haluaa äidinkin sen tietävän. Hmm, voi kuullostaa höpsöltä, mutta minun mieltäni se ainakin lämmittää :heart:

Nyt pitää lähteä kauppaan juhannusgrillattavaa hakemaan.

Mukavaa juhannusta kaikille!

Helmiina

 

Hannikka: Kyllähän se on niin, että yhtä aaltoliikettä tämä elämä tunteineen on. Tuota edellistä kirjoitusta tehdessäni olo oli vahva ja mieli rauhallinen. Eilen huomasin, ettei sitä olekaan niin vahva kuin luulee olevansa. Ajelimme perheen kanssa vanhempieni mökille juhannusaattoa viettämään. Siinä matkalla yhtäkkiä aloinkin miettimään, että jos vauva olisi vielä mahassani - kuinkahan iso maha minulla nyt jo olisi. Liikkeetkin tuntuisivat jne... Ja avot, padot aukesivat! Itkeä tillitin ja muu perhe katseli äiskää ihan kummissaan. Mieshän nyt arvasi heti, mistä oli kyse ja kyseli, että miksi ihmeessä tuollaisia ajattelen. Se ajatus vain putkahti jostain mieleen ja sitten itketti. Siinä tuntui niin kipeältä ajatella tapahtunutta ja olo oli kaikkea muuta kuin onnellinen kun mökin pihaan kaarsimme. Muksut onneksi olivat niin vilkkaalla päällä ja monet uimamaisterin tason temput äiskälle esiteltiin rannassa, että murheet unohtuivat. Ilta meni sitten kivasti ja hauskaa oli.

Näin tällä kertaa,

Helmiina

 

Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää kaikille :wave:

Meillä alkoi nyt sitten piinaviikko, eli viikon päästä maanantaina mennään äitiyspolille lisätutkimuksiin ja seuraavaan rakenneultraan katsomaan, onko meitin juniori edelleen kunnossa vai onko ilmestynyt poikkeamia.

Vietettiin ukon kanssa juhannus ihan kaksin Oulussa ja saimme vihdoin juteltua oikein kunnolla (hän on kuullut tilanteesta vain puhelimessa sillä hän on Ruotsissa ja asian sulattaminen on ollut melko vaikeaa). Hän vaikutti optimistiselta ja höpötti siitä kuinka juniorista tulee maailman hemmotelluin muksu miettiessään millaisen polkupyörän ostaisi juniorille ja kertoi paljastaneensa tutuilleen ja sukulaisilleen sen, että poika olisi tulossa jos kaikki menee hyvin.

Ei uskoisi että kyseessä on sama mies joka kuittasi minulle raskauden alkumetreillä että mitään vauvaa ei ole hänelle olemassa ennen kuin se on syntynyt ja joka miltei vaati raskauden keskeyttämistä siltä varalta jos vauvassa on jotakin vikaa... Samainen mies nukkui nyt yönsä käsi vatsan päällä ja hehkutti kuinka Nallikari on pohjoismaiden lapsiystävällisin leirintäalue, että kun siellä on oikein lastenhoitopalvelukin... että ei nyt vielä ensi kesänä, mutta josko seuraavana harkittaisiin.

Melkein erolla piti uhata ennen kuin meitin parisuhde alkoi asettua uomiinsa ja vaikka edelleen on 40% mahis siihen, että meille tulee enkelivauva, oli tämä ilmeisesti tarpeen meidän suhteellemme jotta asiat menisivät perspektiiviin. Normaali raskaus ei ilmeisesti olisi herättänyt meitä.

Joku teistä ehkä ihmettelee miksi en panikoi ääneen tuota enkelivauvan mahdollisuutta, varsinkin kun tässä pinossa on paljon surullisia tarinoita ja vauvansa menettäneet äidit kertovat sylin tyhjyydestä ja muista ikävistä asioista. Minunhan pitäisi olla kauhusta kankeana sillä meillä vauvan menettämisen mahdollisuus on enemmän kuin todennäköistä!

Totta kai mieli vetää välillä maahan jos alan ajattelemaan realiteetteja, sillä tämä on meidän molempien ensimmäinen lapsi, ei ole edes vanhempia lapsia joille osoittaa rakkauttaan eikä uutta raskautta varmaan uskalleta enää yrittää jos tämä ei mene hyvin... Lyö vasten kasvoja ja lujaa!

Tästä syystä on nyt pakko psyykata itseään. Lapsettomuudesta ja keskenmenoista kärsiessäni oli helvettiä elää kavereiden vauvahössötyksiä "kun on niin ihanaa olla raskaana" ja "voi kun säkin saisit tämmösen käärön"... Olen itkenyt satoja öitä sitä, että minua ei ilmeisesti ole tarkoitettu äidiksi, olen miettinyt adoptiota ja lisäksi olen kärsinyt käsittämättömästä itsesäälistä ja miettinyt sitä, mitä pahaa olen kenellekään tehnyt ansaitakseni tällaisen kohtalon. Mutta onko näitä tunteita nyt?

Ei ole, sillä jostain syystä mua lohduttaa se, että meille on suotu tämä raskaus, meni se miten meni. Meistä on tulossa vanhempia - asia jota en olisi vielä viime talvena uskonut todeksi. Toki toivomme koko sydämmestämme että vauva olisi terve emmekä haluaisi keskeyttää raskautta emmekä menettää häntä muutenkaan, mutta ainakin toistaiseksi järki sanoo että niin on tehtävä kuinka on vauvan kannalta paras.

Tällä hetkellä olen optimistinen ja realistinen, mutta nähtäväksi jää millaiset fiilikset on viikon päästä kun saamme lisää faktoja. Yritän olla murehtimatta liikoja etukäteen jotta masuasukilla olisi kaikki mahdollisimman hyvin ainakin sihen asti, vaikka tiedänkin että tämä optimismin ylläpito saattaa pian taas kostautua ja sukellan syvään...

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!


Czarina ja Lilliputti-poju rv 17+5

 

czarina: kiva kuulla että miehesi asenne on noin hienosti muuttunut. siitä on iso apu. toivotaan että kaikki menee hienosti ja vaavilla on kaikki hyvin. =)

jeppistä: minne olet kadonnut?????

helmiina: en tiedä mistä saat voimia käydä kaiken läpi. varmasti on melkoista vuoristorataa tunne-elämä tuollaisen kokemuksen jälkeen. jaksamisia tuhannesti.. :hug:

nemika+jäbä 2kk

 

Jasuliinionnea hyvistä tuloksista, tunne on varmasti mahtava. nauti raskaudestasi.

czarina toivottavasti tulokset olisivat hyviä. :hug: ja voimia. Ihanaa että miehesi on tukena -eikä ajattele niin musta-valkoisesti enää. Äidin sisällä se pieni kasvaa ja se side voimistuu kokoajan ja sitä on muiden vaikea tajuta kun sitä vauvaa ei ole viellä olemassa muuta kuin äidille. Minulla tässä vieressä tuhisee 3,5 viikkoinen riskiluku1:90-taivas että rakastan tätä nyyttiä ja miten paljon hänen eteensä olenkaan kyyneleitä vuodattanut. Mikään ei olis kamalampaa kuin et menis tosiaan abortoimaan terveen pienen ihmisen alun.
:hug:

Helmiina ja Henniikka -voimia teille ja perheillenne. :hug: :hug:


Joko jade-julia on synnyttänyt ?

:wave:

 

Moi.

Tänään oli aamupäivällä se lapsivesipunktio. Kävi kipeesti, yllätyin ihan. Nyt ootellaan ainakin se parisen viikkoo... ilmeisesti homma menee niin, että jos tulokset on huonoja niin lääkäri soittaa ja jos hyviä niin hoitaja soittaa.. Ajat oli tänään tunnin myöhässä ja ärsytti ootella. Ultratessa meni noin 15-20 minuuttia, että saatiin tulokas kääntymään siten, että pisto voitiin edes tehdä.

Sinänsä jännä uutinen tuli.. tietääkö kukaan tästä.. että minulla on jokin lisäistukka. Ei oo ennen ollut ja en oikein nyt sit älyä, onko se hyvä vai huono vai mitätön asia..Kuulemma sellasia vaan joskus tulee... sen parempaa selitystä en saanut.

Onko muuten sit asiat varmasit ok jos saa tuloksen terveistä kromosomeista? Tietysti ymmärrän, että myöhemmin voi sattua ihan mitä tahansa, kuten synnärillä hapen puute jne. mut siis ne tuloksethan on varmoja ja niitten perusteella asiat etenee, eikös?

On jotenkin tyhjä olo. Ilo kadonnut kokonaan.

 

Asiat on siltä osin ok eli kromosomit ok. Rakenne ultra viel, mut en itse ajatellut siinnä enää voivan löytyä mitään kamalaa. Itselta huoli hävis harteilta täysin edes synnytykses en ajatellut minkään voivan mennä pieleen. kaikki kun oli mennyt jo niin sekasin sen riskiluvun takia. onneks kohta saat tulokset. voimia ja jaksamista. :hug:

 

Härkänainen: Nyt vaan jaksamista piinaavaan odotteluun :hug: . En nyt muistakaan, jäittekö kiinni nt-ultrassa vai veriseulassa - ja jos veriseulassa, mitkä arvot olivat pielessä? Meinaan tuo lisäistukka kuulostaa mielenkiintoiselta. Mitä olen netistä tuosta lueskellut, kyseessä on ilmeisesti tavallaan istukan kehityshäiriö, jossa sitä istukkakudosta vaan kasvaa toiseenkin paikkaan (verisuonet istukasta menevät sinne lisäistukkaankin). Sinällään tuo ei kai ole mitenkään haitallista tai vaarallista, koska usein tuollaiset huomataan vasta synnytyksessäkin tai synnytyksen jälkeen istukkaa tarkastellessa. Mutta varmaankin jo tuo lisäistukka voisi hyvin selittää pielessä olleita veriseula-arvoja, istukkaperäisiä kun ovat nuo mitattavat jutut.
Jos kromosomit on vauvalla ok, on tutkittu tavallaan kaikki mitä voidaan ja kromosomien osalta tulos on kyllä varma. Jos kromosomit terveet, jatkossa vaan normaali raskaudenseuranta.

Czarina: Niin, kävipä teille nyt tässä miten tahansa, yksi on varmaa: olet äiti nyt ja aina ja sinulla on aina poika :heart: .

 

Pitää vielä jatkaa, että mulle kävi kyllä samoin kuin Merikalle; en osannut oikein enää rakenneultraa jännittää, kun tuo seularumba oli läpikäyty. Itse asiassa siinä rakenneultrassa on vähemmän jännitettävää, jos kromosomit on tiedossa: useat ultramarkkerit (nää golfpallot sun muut) ovat just mahdollisen kromosomipoikkeavuuden merkkejä ja jos kromosomit on jo tutkittu, niin mitäs niistä.

 

Moi kaikille!!! meillä np-ultra oli 1,1 ja olimme onnellisia tulokseen mutta viikon päästä olimme jääneet kiinni veriseulasta suhdeluvulla 1:240...no tänään kävimme äitipolilla jyväskylässä lapsivesipunktiossa ja kaikki sujui hyvin..toimenpide kesti vain n.10min ja sen jälkeen odoteltiin kahvilassa tunnin verran..sieltä käytiin vielä kätilön jututeltavana ...nyt sitten odotellaan pari viikkoa sekavin tuntein soittoa polilta...

Tänään se kauan odotettu soitto sitten tuli...seulassa ikä teki tehtävänsä..kaikki siis ok..nyt vain kasvatellaan masua ja nautitaan..meille on tulossa tyttö vauva
T.Äitiksi taas 38v+tyttö rv 18+4

 

äitiksi taas: hurjan paljon onnea hyvästä tuloksesta! :hug: :flower: nyt vaan masua tosissaan kasvattamaan ja nauttimaan olosta. :flower:

härkänainen: meillä oli päinvastoin ku monilla muilla. jäätiin siis niskaturvotuksesta kiinni ja sitä oli kuitenki aika paljon. eli saatiin odottaa vielä rakenneultraan koska olisi voinut sydämestä tai jotain muuta löytyä, niskaturvotus kun voi merkitä jotain muutaki häikkää.
mut onneksi kaikki oli kunnossa.
nyt vaan piinaavaa odotusta sulla edessä, toivotaan hyviä tuloksia myös sinne :hug:
jaksamisia odotteluun :hug:

nemika+jäbä 2kk

 

Olen 33v viikolla 12+6 oleva odottaja.Jäin kiinni npultrassa massiivisella 5.2 turvotuksella tasan viikko sitten.Eipä paljon toivoa annettu terveestä lapsesta,sainkin sen käsityksen että aivan varmasti on jotakin.Suurimpana epäilyksenä turnerin syndrooma.Itkun kanssa kotiin lukemaan nettiä ja etsimään tietoa kaikesta mahdollisesta.Verikoetta minulta ei edes otettu.sanottiin että 3 viikon kuluttua lapsivesipunktio.no luin asioista ja soitin takaisin lääkärille seuraavana päivänä ja kysyin voisinko päästä istukkatutkimukseen.lääkäri soitteli KYSiin ja sitten minulle että ultraan ensin omaan sairaalaan jossa katsotaan istukan paikka että voidaanko näyte ottaa.tuloksena istukka melkein kokonaan takana vähän vasemmalla josta ehkä voisi näytteen ottaa,laittelivat kuvia täältä sairaalasta KYSiin ja kun sanoin että tahtoisin että edes yritetään niin sain ajan neljän päivän päähän.eilen sitten matkattiin melkein 150km ja tutkimukseen.
KYSissä oli oikein ihana naislääkäri ja sai otettua hyvin näytteen istukasta joka on ETUSEINÄSSÄ!!! sanoi et lapsivesinäytettä ei ehkä saisi edes otettua kun istukka on edessä!Kaksi lääkäriä katsoi istukan paikkaa täälä sairaalassa ja ihan päin sanonko mitä....
KYSin lääkäri sanoi että voi olla ettei ole mitään,voi olla sydänvikaa,turneri edelleen vahvimpana epäilynä.
Viikon päästä saan pikavastauksen kromosomeista ja tarkemman kahdenviikon päästä jos viljely onnistuu,he soittavat.Kyseli että mitä teen jos on turner olenko ajatellut ja sanoi että nyt kannattaa alkaa miettiä,eli epäily on kai sitten todella suuri!!!
Välillä olen ollut huolesta sekaisin ,mutta tälläistä päivä kerrallaan menoa tämä on.
Tuntuu pahalle kun en voi kertoa lapsille odotuksesta tai siitä mikä äidillä on.Tahdon ensin tietää itsekin jotakin.Tämä on ollut hyvä ketju lukea ja saada vertaistukea,iloita ja surra teidän muiden samassa tilanteessa olleiden kanssa.
Minulla taitaa kyllä olla suurin tuo turvotus,ja se pelottaa.Viime ultrassa istukkatutkimuksen yhteydessä eilen turvotusta mitattiin 4.9 ja kaulan molemmin puolin.
Pikkupirpana näytti vaan niin hellyttävän virkeältä taas,pomppii ja pyörii niin kovasti ja vaikuttaa jotenkin elämäntahtoiselta,kumpa hänellä olisi kaikki hyvän!

 

Äitiksi taas 38v : Mahtavaa, hyviä uutisia :flower: . Just varmaan tuo ikä nosti sitä riskilukua. Itsepä olen jo täysin varautunut siinen, että jos koskaan enää yritämme lasta, jään satavarmasti seulassa kiinni. (Jos nyt siihen edes menen ja JOS enää koskaan lasta alamme toivoa...)

Alisia: Pahoittelut, että joudutte tutustumaan tähän kuvioon . Mutta ihan ensiksi pitää taas ihmetellä, että pelkän niskaturvotuksen perusteella annettiin noin minimalistiset toiveet terveestä vauvasta. Yhä edelleenkin mahdollisuus myös terveeseen vauvaan ON suuri!
Meille myös sanottiin heti, että miettikää, mitä aiotte tehdä, jos on sitä tai tätä. Varmaan aina kehottavat näin tuolla perinnöllisyyspolilla, kaiken varalta. Tuo Turner ei itsestäni vaikuttanut ollenkaan pahimmalta jutulta, kun asiaan aikanaan perehdyin. Käytännössähän moni Turner-lapsi voi elää täysin normaalia elämää (ja vastaavasti moni aikuinen saattaa olla jopa tietämättään Turner). Jaksamista tulosten odotteluun, toivottavasti tulevat mahd. pian! :hug:


Unni ja Pikkuneiti Seulahälyttäjä tuossa vieressä jo nukkumassa :heart:

 

Alisia, älä vielä menetä toivoa. Meillä huomattiin np-ultrassa viitisen viikkoa sitten kuuden millimetrin turvotus, siis vielä enemmän kuin teillä. Kyllä meilläkin lääkärit aika pessimistisiltä kuulosti ja olihan se riski siis tosi iso, mutta siis kumminkin vaan vasta RISKI, ei todettu vika.

Istukkanäyte sitten otettiin heti ja kromosomit todettiin sen perusteella normaaleiksi (pikatestin vastaukset downista ja 13- ja 18-trisomiasta viikossa, täyden kuvan saaminen kesti 3,5 viikkoa). Viime viikolla käytiin viikon 17 väliultrassa, jossa katsottiin että rakenteetkin näyttäis olevan kunnossa, siis kaikki mitä näkyi oli paikallaan ja mitään ylimääräistä ei missään. Ja söpönen pieni poika siellä köllötteli... Sydämestä ei tietty pystytty vielä sanomaan, joten voi vielä olla että sieltä löytyy jotain, kunhan pumppu vähän kasvaa. Seuraava ultra parin viikon päästä.

Oon tässä lueskellut ketjua pitkin kesää rohkaistumatta itse kirjoittamaan. Mutta jos meidän tapaus rohkaisee Alisiaa tai muita vastaavassa tilanteessa olevia, niin hyvä. Yritäs jaksaa, aika rankkoja odotteluviikkoja edessä, mutta toivoa vielä on!

 

äitiksi taas ..onnea hyvistä tuloksista! :hug:

Alisia outoa tosiaan ettei verikoetta otettu lainkaan. Toivotaan että kaikki kääntyis parhainpäin. Voimia ja jaksamista sinulle! :hug:

 

Ei ne taida ottaa verikoetta silloin jos turvotusta on niin paljon, että se jo yksinään nostaa riskin isoksi. Multa ei ainakaan otettu.

Mutta minkä perusteella Alisia teillä heti arveltiin Turneria? Voiko sen jotenkin erottaa jo tuossa vaiheessa muista kromosomihäiriöistä jonkun muun kuin turvotuksen perusteella? Ilmeisesti siis ainakin näkivät että tyttö olis tulossa, vai?

 

alisia: meillä otettiin verikoe mutta sen tuloksia ei edes jääty odottelemaan kun niskaturvotus oli suuri. ja sille verikokeelle ei muuta merkitystä annettu tulosten tultua muuta kuin lääkäri totesi että ei tue down:n syndroomaa. meilläkin nousi etupäähän turner oireyhtymä (johon myös perehdyin tuloksia odotellessa. ja se ei kieltämättä kuulostanut ollenkaan pahalta, ja lääkäri totesi niin kuin unni sanoikin että moni aikuinen sairastaa sitä tietämättään =) ) mutta tulokas olikin poika sitten ja kromosomit oli kunnossa. sydänvian riskihän on myös olemassa siinä. mutta rakenneultran jälkeen sekin todettiin normaaliksi.
ja täällä taisi ollakin jos en verneriin sekoita jollekin syntynyt turner vauva. =)
siinähän on vaan se keskenmenon riski suuri.. mutta jos loppuun menee ei elämä varmaan ole hassumpi turner vauvallakaan =)
jaksamisia odotteluun ja muista että edelleen kaikki voi olla ihan hyvin :hug:

nemika+jäbä 2kk (joka omasi myös niskaturvotusta reilusti) =)

 

Tässä olisi mun tarina. Raskaus alkoi hyvin, niin kuin ensimmäinenkin, mutta np-ultrassa oli turvotusta pahimmillaan 2,4 mm, kun raja oli 2,0. Otettiin sitten verikoe, jota en olisi antanut ottaa jos turvotus olisi ollut normaalin rajoissa. Reilun viikon sitten odotin puhelua tuloksista. Siitä se painajainen sitten alkoi. Raskaus muuttui kerta heitolla. Aloin jotenkin ajatuksissa jo valmistautua pienen menetykseen. Riskiluku oli siis 1:9. Ikä antoi riskiluvuksi 1:1100, eli se ei vaikuttanut. Ultratessa kaikki kuitenkin oli hyvin: Nenäluu näkyi ja sikiö kasvoi ihan viikkojen mukaan, siis mitään poikkeavaa ei missään kohtaa näkynyt.

Viikkoja oli 14+6 kun otettiin lapsivesinäyte(piti jo ottaa istukasta, mutta pelkäsin toimenpidettä niin paljon että lääkäri halusi ottaa vasta vesinäytteen, kun olisi nopeammin ohi. Istukka oli etuseinässä.). Oli niin kammottava kokemus, että ilmoitin miehelleni sen olevan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun mun mahasta vettä otetaan. Se ei sattunut, mutta paineen tuntu mikä vaan kasvoi koko toimenpiteen aikana oli aivan sietämätöntä.

No tästä on nyt reilu kaksi viikkoa ja viime maanantaina tuli soitto sitten tuloksista joita odotin tasan kaksi viikkoa. Kun puhelin soi sydän hypähti kurkkuun ja istuin alas ennen kuin vastasin. Liikuttuneena sain kuulla, että TERVE POIKA tulossa!! Tähän perheeseen sitten syntyy joulukuun alussa toinen poika. Siis toivottavasti! On tullut jotenkin epäluuloinen olo, kun huomasi että mikään ei ole niin varmaa ja joskus ikävät asiat voi osua omalle kohdallekkin, eikä vain muille. Mutta nyt raskaudesta iloiten ja (tekisi mieli) koko maailmalle huutaen onnellisena odottaa masun kasvua. Kun sitä ei nyt enää tarvitse piilotellakkaan.

Halusin kertoa omat tulokset, vaikka näin jälkikäteen, ja antaa näin rohkaisua kaikille samassa tilanteessa oleville. Ikävää vaan, että niitä surullisia uutisiakin tulee. Mutta vahvistutaan niistä, eikä kenellekkään anneta enempää kuin jaksaa kantaa.

Toivottavasti ei ole liian sekava kirjoitus!!

Orvokki ja Eetu 17+1

 

orvokki: tuhannesti onnea hyvistä tuloksista! sitä puhelua ei unohda ikinä kyllä kun se tulee. :flower:

 

Orvokki, onnea! Meilläkin olis toinen poika tulossa ja viikolla 17+3 mennään

Tuntuu hassulta lukea että jotkut muutkin on olleet samassa piinaavassa tilanteessa samaan aikaan, kun lähellä olevat mammat on kaikki vaan hehkuneet sitä odotuksen onnea.

 

Eilen supisteli,ei kovasti mutta vatsaa kovettavasti kuitenkin...ei kivaa kun saa pelätä keskenmenoa.
Minulle sanottiin että ei oteta verikoetta ollenkaan kun tämä on näin selvä homma...
Turnerista ovat puhuneet kaikki kolme lääkäriä jotka ovat minua ultranneet.Siinä on kai tyypillistä runsas turvotus,ja nyt viimeksi kun turvotusta tosiaan näkyi kaulan molemmin puolin niin sekin kai...tytöstä kukaan ei ole puhunut mitään,siis paitsi tietty että turner on tyttöjen tauti,kysyivät kyllä tahdonko tietää että kumpi tulossa kun kertovat viljelyn tuloksista.
Turner ei kuulosta kamalan pahalle minun korvissani,tietysti siitä on hyvin paljon eri asteita,joita ei raskaus aikana voi tietää.Ja sydänvaivoja on usein turnereilla,kyllä asia huolestuttaa.
Lääkäri sanoi että tämä tämmöinen turvotus voi viitata niin moneen eri vaivaan,että katsotaan mitä tulokset näyttävät.
Ihana tämä palsta,heti saa vastuksia ja tukea.Huomaa kyllä miten vertaistuki on tärkeää.
En edes muista kerroinko jo että viime ultrassa ultrattiin tarkkaan(ennen istukkatutkimusta),nenäluukin on jossainvaiheesa nähty ja reisiluun mitta vastasi viikkoja,kaikki löytyi mitä pitikin,ja tosiaan pirpanan reipas liikkuminen tuo toivoa tämän huolen keskelle.
Välillä tuntuu että kaikki on ehkä kuitenkin ihan hyvin,sitten taas on tunne että jotakin kamalaa löytyy ja joudun läpikäymään maanpäällisen helvetin keskeytyksineen,vaikeine päätöksineen,no te tiedätte tunteen :hug: kaikille samassa tilanteessa oleville.
alisia ja pirpana rv 13

 

Kirjoitan taas pitkästä aikaa! Suuri halaus kaikille epätietoisuudessa eläville ja hyviä tuloksia ovat monet myös saanneet!

Meilläkin oli suuri niskaturvotus 4.1 ja meillekkin tarjoiltiin tuota turner riskiä, niinkuin Alisialle, mutta normaalit tytön kromosomit saatiin. Sanoiko lääkäri, että turner riski nousisi, jos turvotusta on kaulan molemmin puolin! Voimia tulosten odotteluun. :hug:

Merika, kyselit olenko synnyttänyt, no ei vielä mitään. Kamalat vihlonnat ja liitoskivut vaivaa ja välillä supistaa, mutta vasta kaksi senttiä auki. Eilen kävin tarkistuttamassa tilanteen ja painoarvio oli n.4 kg, eli ei mitään sellaista jättiä kuin sulla. Mukavaa vauvaarkea sinne. =)

Nemikan pojalla on mukava nimi, meidän 6v. on Joonatan, siis etunimeltään. Ihanaa vauvaarkea myös sinne!

jade-julia ja tytsy 39+6

 

Ehditkin jo vastata, kijoittelin samaan aikaan!

 

Noista puheluista... meillä on maanantaina edessä lapsivedestä otettava FISH-testi ja nyt aloin pelkäämään sitä miten tulen reagoimaan.

Olen jo istukkabiopsian jälkeen saanut sen itseni kannalta pahimman mahdollisen puhelun, jota odotin 4 viikkoa eli "asiat ovat erittäin hyvin... tai sitten erittäin huonosti"; olimme päättäneet keskeyttää raskauden jos asiat ovat huonosti ja jatkaa raskautta jos ei ole mitään vakavaa vammaa...

Emme saaneet toivomaamme tietoa, vaan jatkamme edelleen epävarmuudessa elämistä 1 - 20+ viikkoa eli raskauden loppuun saakka, mikäli FISH-testi ei julista vauvaamme kromosomeiltaan terveeksi ensi viikolla ja nyt pelkään, että seuraava tulos tulee olemaan aivan yhtä epäselvä kuin edellinenkin...

Toivon niin hartaasti että painajaisemme vihdoin loppuisi ja olen suorastaan pikkasen kateellinen (terveellä tavalla) kaikille teille jotka olette saaneet vaarmuuden viikossa, parissa... Huonotkin uutiset kyllä kestää, sillä silloin voi itse tehdä ratkaisunsa tietoisena siitä että tekee oikein (kukin tekee niin kuin sydän sanoo), mutta tämä hitsin epätietoisuus syö elävältä. Aloin tosissani miettimään sitä, kuinka psyyke tulee kestämään jos emme vieläkään saa varmuutta, suuntaan taikka toiseen.

Hirvittää valmiiksi pelkkä ajatuskin puhelimeen vastaamiseen ensi viikolla... :/

 

Alisa, pidän peukkuja! Meillä oli eka ultra rv 7+1 koska takana pelkkiä keskenmenoja, seuraava 12+0 istukkabiopsian yhteydessä, eka rakenneultra rv 16 ja seuraavaan menen taas ensi viikolla eli rv 18+5. Rehellisesti sanottuna mulla on noi ultrat ollut ne, jotka mun pään on pitänyt suunnilleen kasassa, sillä lääkärit katsoo ainakin tuolla äitiyspolilla todella tarkkaan kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Se auttaa ainakin uskomaan sen, että mitään kamalan pahaa ei voi olla luvassa, vaikka toki tässä usko horjuu välillä... VOIMIA!!!