Toisesta ketjusta tuli mieleen.. Mitä mieltä olet "tukistamisesta"

[äitskä]

Myönnän, jonkun mielestä olen varmasti hirviö ja pahoinpitelijä, mutta mitä mieltä olet tällaisesta.. Eli meillä on 2v lapsi, todella voimakastahtoinen ja tällä hetkellä käynnistelee selvästi jotain varhaista uhmaa. En hyväksy mitään kurittamista, mikä oikeasti sattuu lasta, mutta itse olen, kun mikään käsky tai komento ei mene perille, ottanut lasta tukasta niin, että pidän kiinni hiuksista, mutten ollenkaan vedä, korkeintaan niin että huomaa jonkun pitävän hiuksista kiinni. Siis ei taatusti voi sattua lasta ollenkaan, mutta vähän säikähtää kun näin teen ja tottelee sen jälkeen. Niin eli mitä mieltä, väärin vai hyväksyttävää? En koskaan vetäisi lasta niin tukasta, että se sattuu, tai tekisi muutakaan mikä sattuisi lastani.

 

[feger]

Minun mielestäni tuossakin on jo menty liian pitkälle.
Onko sulla tosiaan kaikki neuvot käytettynä?

 

[Rähinä-Reetta]

Jaa että tukistaa voisi niin ettei se tunnu ollenkaan? Epäilenpä.
Kivun aiheuttaminen ei meillä ole kasvatuskeino.

 

["aapee"]

Tottakai se tuntuu kun että tukasta pidetään kiinni mutta se ei satu ollenkaan. Siitä olen täysin varma.

 

[Rähinä-Reetta]

No mitäs sitten teet kun otat vähäsen tukasta kiinni eikä se vaikutakaan? Otatko kovemmin?

 

["aapee"]

No mitäs sitten teet kun otat vähäsen tukasta kiinni eikä se vaikutakaan? Otatko kovemmin?

Niin tai lyön nyrkillä naamaan! No, ehkei olisi pitänyt kysyä täältä mitään Ihmettelen vain miten on muuttunut käsitykset kasvatuksesta vuosien varrella... Ja ei, en todellakaan satuttaisi lastani. Olen ihan normaali ihminen, en mikään psykopaatti. Mutta joo mielipiteensä kaikilla ja hienoa kai se on että joku saa neuvoteltua lapsensa kanssa ja jäähypenkit toimivat jne. Minusta on mennyt ihan liian pitkälle tämä "lasten oikeudet"-asia. Huomaa kyllä noista ylimielisistä haistattelevistä lapsista joilla ei ole mitään rajoja. Ja en ole todellakaan mitenkään fyysisen kurittajan kannattaja mutta kummallista on kyllä nykyajan suhtautuminen vanhemmuuteen ja auktoriteetin merkitykseen..

 

["vieras"]

korvasta kiinni ja vetää saunan lauteille jäähylle jos ei puhe kerran auta.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";27546704]korvasta kiinni ja vetää saunan lauteille jäähylle jos ei puhe kerran auta.[/QUOTE]

Oliko tämä tarkotiettu niin kuin vaihtoehdoksi, että ei saa ottaa tukasta kiinni mutta korvasta saa? Vai ihan muuten vain kerroit miten itse toimit? Suoraan sanottuna en pidä tuotakaan vaihtoehtoa kauhean brutaalina, mutta tuo voi kyllä jo sattuakkin vähän.. Siksi en itse käyttäisi.

 

[Rähinä-Reetta]

[QUOTE="aapee";27546701]Niin tai lyön nyrkillä naamaan! No, ehkei olisi pitänyt kysyä täältä mitään Ihmettelen vain miten on muuttunut käsitykset kasvatuksesta vuosien varrella... Ja ei, en todellakaan satuttaisi lastani. Olen ihan normaali ihminen, en mikään psykopaatti. Mutta joo mielipiteensä kaikilla ja hienoa kai se on että joku saa neuvoteltua lapsensa kanssa ja jäähypenkit toimivat jne. Minusta on mennyt ihan liian pitkälle tämä "lasten oikeudet"-asia. Huomaa kyllä noista ylimielisistä haistattelevistä lapsista joilla ei ole mitään rajoja. Ja en ole todellakaan mitenkään fyysisen kurittajan kannattaja mutta kummallista on kyllä nykyajan suhtautuminen vanhemmuuteen ja auktoriteetin merkitykseen..[/QUOTE]

Ihan mielenkiinnosta ja vakavissani kysyin.

 

["aapee"]

Ihan mielenkiinnosta ja vakavissani kysyin.

Ja ihan vakavissani vastasin. Ei, en vedä kovempaa koska en halua satuttaa lastani. Tuskin tulee sellaista tilannetta ettei tuo toimisi, mutta jos tulee niin sitten mietin asiaa uudellen.

 

["Ano"]

Minusta sinä uhkailet, eikä lapsen kuulu pelätä vanhempaansa.
Laitoin juuri johonkin muuallekin, mutta minusta lapseen ei pidä kajota MITENKÄÄN fyysisesti. Ei pitää kiinni, ei pitää edes sylissä väkisin (tottakai lapsia on erilaisia, ja toiset on parempi pitää sylissä kuin antaa niiden vahingoittaa itseään), ei tukistaa, ei luunappeja, ei tönimistä tai raahaamista,- ei mitään. Että sen auktoriteetin pitää riittää siihen, että sanominen riittää.
Minä nostan tytön jäähypenkille jos ei kerran kiellolla tottele. Siinä se istuu sen 2 minuuttia (on vähän reilu 2v), sitten selitän miksi joutui istuu, halitaan ja jatketaan elämää. Tämä on meillä toiminut ja ollaan aloitettu vähän vajaa 1,5v ikäisenä minuutin jäähyllä. Alkuun oli tietty hankalaa kun toinen ei tajunnut, että haluan sen istuvan paikallaan ja jouduin pari kertaa kantaa takaisin, mutta sitten toimi. Reilun puolen vuoden aikana on istunut jäähyllä 4 kertaa (kaksi nyt lähiaikoina, meillä taitaa ruveta uhmistuhmis nostelee päätään

 

[Rähinä-Reetta]

[QUOTE="aapee";27546739]Ja ihan vakavissani vastasin. Ei, en vedä kovempaa koska en halua satuttaa lastani. Tuskin tulee sellaista tilannetta ettei tuo toimisi, mutta jos tulee niin sitten mietin asiaa uudellen.[/QUOTE]

Kannattaa varmaan miettiä ettei käy "vahinkoa".

 

["aapee"]

Kannattaa varmaan miettiä ettei käy "vahinkoa".

Ei luoja...

 

[Rähinä-Reetta]

[QUOTE="aapee";27546837] Ei luoja...[/QUOTE]

Itsepä kysyit mielipiteitä/ avasit keskustelun. Jos ajatellaan, että sun kätesi on jo lapsen tukassa ja onkin sillä kertaa vähän isompi känkkäränkkä kyseessä.
Musta siinä liikutaan jo sellaisella rajalla, että syytä olisi miettiä.

 

["Mulperi"]

Mielestäni tuo on ehdottoman väärin! Lapsella on myös oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Itse olen tällä hetkellä todella väsynyt ja kotona kahden lapsen kanssa (3v ja 6kk). Pinna on kireällä ja huomaan että kiusaus käydä käsiksi lapseen tämän ärsyttäessä on suuri. Tiedän kuitenkin myös sen että en ikinä sitä itselleni anteeksi antaisi sillä se sotii kaikkia arvojani vastaan. Meillä uhmakohtauksen yllättäessä ja jos keinot loppuvat, laitan lapsen omaan huoneeseensa ja sanon että ulos saa tulla vasta kun on rauhoittunut. Tarvittaessa pidän ovea kiinni toiselta puolelta. Parempi tämä kuin että koskisin lapseen. Yleensä hetken raivoaa huoneessaan ja kun rauhoituu selvitetään tilanne ja sitten myös lodutan ja halitaan.

 

[kuritettu]

Muhun on käytetty pienenä näitä ns. kovempia kuritus otteita, vaikka olivat jo sillonki laissa kiellettyjä. Tukistamista enkä korvapuustia ikinä pitänyt edes lapsena kovin pahana, vaan se että jos saa selkäänsä niin se pelotti kaikkein eniten. Sainkin kerran selkääni ja en tiiä ehkä vähän rauhotuin, mutta täytyy myöntää että vieläkin mielestäni se ei ollut oikeudenmukaista tai että en ollut mielestäni niin TUHMA ansaitakseni sen. Välillä huomaan, että meinaan sortua samalle kuritus linjalle, kuin omat vanhempani aikoinaan. Luulen tämän olevan aivan normaalia ja uskon, että vasta kahden sukupolven jälkeen ei enää ole tällaista kurittamistapaa olemassa. Ihmiset välillä unohtaa että meidän vanhemmat ovat sotien käyneiden vanhempien kasvattamat. Tästä parantumiseen menee kansakunnalta kauan. Ehkä tekosyy, mutta sota ei jätä keneenkää hyviä jälkiä. Nyt meidän on vain yritettävä olla viisaampia ja kärsivällisempiä kuin omat vanhemmat.

 

["vieras"]

Aloittaja hyvä, ei tuollaista kannata täältä palstalta kysyä. Tiedät nämä vastaukset muutenkin. Huoh.

Minun mielestäni toimintasi on aivan normaalia. Kiinnipitäminen sitten kädestä tai tukasta on aivan sama asia. Ja jokainen TÄYSIJÄRKINEN vanhempi tietää, että joskus lapsesta todellakin täytyy ottaa kiinni, että hän pysähtyy. Sattuttaminen, fyysinen tai psyykkinen on väkivaltaa. Itse näen esim. tuon yhden vastaajan lapsen eristämisen omaan huoneeseen ja oven kiinni pitämisen paaaaaaljon rankempana väkivaltana. Eikö tuosta juuri ollut joku tutkimuskin, että eristäminen aiheuttaa aivoissa kipukokemuksen? Oman vanhemman läsnäolo ja kosketus (vaikka tukasta) on varmasti lapselle turvallisempi mitä laittaminen huutamaan omaan huoneeseensa yksin.

 

["juupa juu"]

[QUOTE="Ano";27546767]Minusta sinä uhkailet, eikä lapsen kuulu pelätä vanhempaansa.
Laitoin juuri johonkin muuallekin, mutta minusta lapseen ei pidä kajota MITENKÄÄN fyysisesti. Ei pitää kiinni, ei pitää edes sylissä väkisin (tottakai lapsia on erilaisia, ja toiset on parempi pitää sylissä kuin antaa niiden vahingoittaa itseään), ei tukistaa, ei luunappeja, ei tönimistä tai raahaamista,- ei mitään. Että sen auktoriteetin pitää riittää siihen, että sanominen riittää.
Minä nostan tytön jäähypenkille jos ei kerran kiellolla tottele. Siinä se istuu sen 2 minuuttia (on vähän reilu 2v), sitten selitän miksi joutui istuu, halitaan ja jatketaan elämää. Tämä on meillä toiminut ja ollaan aloitettu vähän vajaa 1,5v ikäisenä minuutin jäähyllä. Alkuun oli tietty hankalaa kun toinen ei tajunnut, että haluan sen istuvan paikallaan ja jouduin pari kertaa kantaa takaisin, mutta sitten toimi. Reilun puolen vuoden aikana on istunut jäähyllä 4 kertaa (kaksi nyt lähiaikoina, meillä taitaa ruveta uhmistuhmis nostelee päätään [/QUOTE]

Eli lapsi riehuu, satuttaa muita, heittelee tavaroita, mutta sinä saat vaan nätisti sanomalla menemään jäähylle. Hyvä, että joillain toimii. Meillä pitää raahata sinne jäähylle rimpuileva lapsi. En teidä, onko se sen parempi, kun ottaa nätisti tukasta kiinni ja kuljettaa sinne jäähylle. Ja entäs, jos lapsi ei vaan pysy siellä jäähyllä? Tiedän erään melkein 4-vuotiaan, joka tulee saman tien pois jäähyltä, raivoaa naama punaisena niin, että vauva herää. Mikä on sitten se keino. Enkä nyt todellakaan tarkoita mitään ruumiillista kuritusta vaan voiko silloin lapsen raahat jäähylle uudestaan ja uudestaan?

Ap musta tossa metodissasi ei sinällään ole mitään pahaa, mutta se ei vaan toimi kauaa. Kannattaa ottaa paremmat keinot käyttöön. Taaperoikäiselle toimii tuo jäähy tai vaikka lempilelun pois ottaminen vähäksi aikaa. Toisaalta myös asiasta lapsen tasoisesti keskustelu on myös erittäin hyvä keino sitten, kun tilanne on rauhoittunut. Täytyy myös muistaa, että taaperoikäinen ei pahuuttaan tee asioita vaan tietämättömyyttään ja uteliaisuuttaan. Täytyy vaan olla riittävän kärsivällinen. Jossain vaiheesa tuottaa tulosta.

 

[Rähinä-Reetta]

Meidän tytöllä oli uhma 2.5 vuotiaana. Sylihoito oli keinona, eikä tarvinnut montaa kertaa toistaa.

 

[Lispetti]

Mikäs se sinä olet määrittelemään mikä ei oikeasti satu? Mikä sun motiivi on sitten yleensä pitää hiuksista kiinni? Miten lapsi osaa säikähtää hiuksista pitoa, jos hän ei ole satuttanut itseään tollaisen toiminnan johdosta?

Lapseen ei fyysisesti saa kajota, toi nyt on ihan selkee juttu. Ota mielummin kädestä kiinni, tai kanna lapsi jäähylle! (jos teillä jäähy käytössä)

 

[Tra]

Ekan kohdalla käytin tukistamista, ajan kanssa huomasin että tukistamisen teho hävisi, piti tukistaa kovempaa. Sit jossain vaiheessa tajusin, että tämä ei pääty hyvin, jos alan käyttämään voimaa enenmmän ja enemmän.

Lopetin siis fyysisen kurituksen kokonaan. Nyt kolme lasta ja en ole käyttänyt fyysistä kuritusta sen koommin. Ja meillä ei todellakaan ole mitään hellantelttuja, jotka saa tehdä mitä haluaa. Vaan ovat hyväkäytöksisiä ja reippaita nuoria.

 

["vieras"]

Kurin saa pidettyä ihan muilla keinoilla kun fyysisellä rangaistuksella.
Välillä vaatii tiukkaa pinnaa ja kekseliäisyyttäkin, jotta selviää lasten uhmista ja kiukutteluista.
Oma johdonmukainen käytös auttaa lasta esim. uhmaiässä.

 

[Mummeliisa]

Minä näen tuossa ainakin yhden ongelman(Muitakin , mutta tartutaan nyt tähän):

Jos 2-vuotiaan kurissapitoon tarvitaan ote hiuksista niin mites sitten 3-vuotiaan tai 13-vuotiaan? Ellei löydä keinoa ohjata lasta ilman fyysistä rangaistusta niin tarvitaanko vuosi vuodelta kovemmat otteet?

 

[erityisaikuinen]

Uskon, että olisin jo ajat sitten kuollut ilman vanhemman "käymistä käsiksi". En uskonut yhtään mitään ja sain niin hirveitä raivareita, että minut löydettiin milloin mistäkin pakenemasta otsa veressä törmätessäni esteisiin. On raahattu myös junanraiteilta pois VR:n toimesta yms.

Kirjoitin erityisaikuisen nimimerkillä toiseen ketjuun ihan samasta ja myös äidistäni, joka jaksoi ja kuitenkaan ei aina jaksanut. Hän on sanonut minun olleen todella raskas kasvatettava, vaikka toimi monessa kanssani hyvin viisaasti.

Suhteeni vanhempiini on hyvä. Turva, jonka he minulle lapsuudessani antoivat, oli tärkeää. En jaksa miettiä olivatko keinot turvan tunteeseen oikeat tai väärät. Olen miettinyt ja päätynyt ajattelemaan asioita kokonaisvaltaisesti. Uskon vanhempieni toimineen tilanteiden mukaan, eikä niin kuin olisi kaikkein oikein. Tässä asiassa pitäisi jokaiselta vanhemmalta löytyä ymmärrystä toisia vanhempia kohtaan, jolloin ap:n aloittamaa aihetta pitää tarkastella yksilötasolla. Jos ap:n lapsi on haastava lapsi ja vaatii vanhemmaltaan suurempaa panostusta kuin toisen vanhemman kannattaisi ehkä omisas mielipiteissään puntaroida onko oma lapsi helpompi vai vaikeampi kasvatettava kuin muut lapset. Kuten jokainen tietää lapsi on pieni ihminen ja yksilö.

 

["juupa juu"]

Minä näen tuossa ainakin yhden ongelman(Muitakin , mutta tartutaan nyt tähän):

Jos 2-vuotiaan kurissapitoon tarvitaan ote hiuksista niin mites sitten 3-vuotiaan tai 13-vuotiaan? Ellei löydä keinoa ohjata lasta ilman fyysistä rangaistusta niin tarvitaanko vuosi vuodelta kovemmat otteet?

Olen samaa mieltä. Meillä käytettiin esikoiseen alkuun fyysistä kuritusta (tukasta kiinni pitäminen ati luunappi). Kai tuli mulla ja miehellä jotenkin selkärangasta, kun meidät molemmat on siten kasvatettu. Huomasimme jossain vaiheessa, että se ei auta vaan pahentaa asioita. Täytyisi tosiaan vaan koventaa otteita. Parempiakin keinoja löytyy. Usko pois. Kahta seuraavaa ei ole kasvatettu kurittamalla ja ihan mallikelpoisia lapsia ovat. esikoinenkin on ihan mallikelpoinen tosin edelleen aika temperamenttinen, mutta tottelee muilla keinoin. Esim. karkkipäivän peruminen uhkauksena toimii loistavasti 6-vuotiaalle. riittää, että kerran on kokenut, kun sisko saa karkkipussin ja itse jää ilman, ei halua enää ottaa sitä riskiä.