Toisesta haaveilen vaan mies ei...

Esikoinen on vuoden vanha ja olen alkanut nähdä pikkuisia ja mahoja kaikkialla! Kolme ystävistäni odottaa toistaan (yhdellä tulossa kaksoset!) ja yksi ensimmäistään. Kolme ystävistäni synnyttivät juuri. Yksi ensimmäisen, yksi toinen ja yksi kolmannen.

Lapsia ja mahoja siis on ystäväpirissäni aika lailla mutta kun tuntuu hullulta miten kaupungilla ollessaan vain näkee jokaisen vatsan tai parikuisen nyytin aivan ihmeen helposti ja näky on "kadehdittava". Silleen "voi kun suloinen olisipa minullakin".

Miespä vaan ei halua kuulla juttuakaan toisesta niin kauan kun hänellä on eräs projekti kesken (sen kesto vielä arviolta 2-3 vuotta). Itselläni tuo 4 vuoden ikäero veljeen ja se tuntuu paljolta ei juuri yhteisiä leikkejä ollut. Enkä tiedä miten muka malttaisin sinne asti.

Minulle luontelvata tuntuisi alkaa yrittää toista pikku hiljaa mutta tuntuu, että tämän aiheen esille tuominen (en ole mitenkään painostanut tai jankuttanut pari kertaa ollu puhetta) on hiljentänyt mieheltä halut makkarin puolella kokonaan vaikka ehkäisy onkin vielä käytössä. Ei varmaan uskaltaisi koko makkariin tulla jos ehkäisyä ei olisi.

Minun haave on siis miehen suurin painajainen! Kuulostaako tutulta?

 

Tutulta kuulostaa..... Meillä vaan ukko on niin paskamainen, että välillä sanoo, että eipä tuo mahdoton ajatus ole, sitten vetää sanansa takaisin ja sanoo, ettei lupaa mitään :/ MEillä tuo napero täyttää jo kaksi ja mullekin 4 vuoden ikäero alkaa olla liikaa, 3 vuotta olisi sopiva. Olen kanssa koittanut sanoa, että ei se vauva siinä heti ole, vaan voi mennä kuukausia ennekuin edes tärppää...mutta ukko ei halua edes kuunnella....esikoinen kun sai alkunsa ekasta yrityksestä. Nyt mies puhuu siihen malliin, että en ole tyytyväinen onnellinen siitä, mitä mulla on, kun kehtaan toisesta lapsesta haaveilla.....

 

vai et ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on kun haaveilet toisesta!? :kieh:

Meillä kyllä pitäisi olla mihellä hyvinkin tiedossa, ettei se lapsi siinä heti ole kun yrittäminen aloitetaan. Ensikkoa "tehäessä" meni ensimmäinen raskaus kesken ja sitten muutama kierto ja sen jälkeen tärppäs.

Kauha olo kun ei edes oikein uskalla puhua toiveestaan kun se sai heti "julkisuuden" alkumetreillä tylyn tuomion.

 

Mä loukkaannuin syksyllä oikein tosissani tuolle ukolle, kun tää sanoi mulle, että "ellet ois saanu lopputiliä, oltais voitu toinen lapsi tehdä"- Sain keväällä itsestäni riippumattomista syistä lopputilin. Toi kommentti loukkas niin syvältä Mä en tiedä, mitä tässä ajatella. Vauvan kaipuu on niin iso,että niitä raskaana olevia näkyy täälläkin joka paikassa, joka telkkariohjelmassa ainakin yritetään vauvaa, ellei sitten olla raskaana jne.......

Välillä tuee mieleen ajatus, kumpaa "tarvitsen" enemmän, tuota miestä vai toista lasta..... :|