V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="siina";28496026]Synnytys ja odotus meni hyvin, mutta mulle on iskenyt järjetön alakulo nyt. Vauva nukkuu hyvin tuon ikäiseksi ja isoveli 1,5 v on ihana ja mieskin isyysvapaalla kotona. Mutta.
Mä itken koko ajan mun muuttunutta kroppaa. Edes ne imetysvaatteet, jotka mulla oli esikoisen jälkeen, eivät mahdu päälle. Tai housut ei tuon mahan takia mahdu. En kykene poistumaan kotoa edes ruokakauppaan ja mies vain huutaa mulle, että hilaa nyt se perseesi ylös sieltä sängystä ja menet vaateostoksille. No. Muöla ei ole edes vaatteita, joilla voisin mennä vaatekauppaan. Vielä inhottavampaa tästä tekee se, että on kesä ja muut naiset kulkee pienissä vaatteissaan ja oon ihan varmasti nähny kuinka mies niitten perään kattoo. Tuskin tarvii edes mainita, että mies ei halunnut seksiä odotusajan lopulla ja mä en nyt kun on niin lyhyt aika synnytyksestä.
Ahdistaa myös, miten tämä vaikuttaa tuohon esikoiseen, kun näkee mun itkevän koko ajan. Yriyän kyllä sanoa hänelle, että ei ole hänen syynsä.
Mies ja esikoimen lähtivät kauppaan kaksin kun mä en itkultani päässyt ylös sängystä. Nyt kuitenkin harkitsen reipasta vaunulenkkiä vauvan kanssa, vaikka terkkari käski levätä. Pitäis saada painoa pois. Tuskin sitäkään tarvitsee erikseen kertoa, että syön jo aika huonosti. Vettä juon hyvin, koska imetän.[/QUOTE]
Voi ap, pää pystyyn.
Toisilla ihmisillä raskaus muuttaa kroppaa paljonkin, tiedän tämän, koska itse suurenin koosta 36 kokoon 46. Kun olin synnytyksestä toipunut niin minun piti mennä pikapikaa vaateostoksille, koska ainoat päällemahtuvat housut olivat verkkarit ja äitiyshousut. Imetys pudotti pikkuhiljaa painoni kokoon 40. Nyt on uusi raskaus ja synnytys takana ja samanlailla kävi uudelleen, tosin paino on tippunut ihan kivasti taas imetyksen myötä. Eli rohkeasti vaateostoksille vaikka verkkareissa.
Mä itken koko ajan mun muuttunutta kroppaa. Edes ne imetysvaatteet, jotka mulla oli esikoisen jälkeen, eivät mahdu päälle. Tai housut ei tuon mahan takia mahdu. En kykene poistumaan kotoa edes ruokakauppaan ja mies vain huutaa mulle, että hilaa nyt se perseesi ylös sieltä sängystä ja menet vaateostoksille. No. Muöla ei ole edes vaatteita, joilla voisin mennä vaatekauppaan. Vielä inhottavampaa tästä tekee se, että on kesä ja muut naiset kulkee pienissä vaatteissaan ja oon ihan varmasti nähny kuinka mies niitten perään kattoo. Tuskin tarvii edes mainita, että mies ei halunnut seksiä odotusajan lopulla ja mä en nyt kun on niin lyhyt aika synnytyksestä.
Ahdistaa myös, miten tämä vaikuttaa tuohon esikoiseen, kun näkee mun itkevän koko ajan. Yriyän kyllä sanoa hänelle, että ei ole hänen syynsä.
Mies ja esikoimen lähtivät kauppaan kaksin kun mä en itkultani päässyt ylös sängystä. Nyt kuitenkin harkitsen reipasta vaunulenkkiä vauvan kanssa, vaikka terkkari käski levätä. Pitäis saada painoa pois. Tuskin sitäkään tarvitsee erikseen kertoa, että syön jo aika huonosti. Vettä juon hyvin, koska imetän.[/QUOTE]
Voi ap, pää pystyyn.
Toisilla ihmisillä raskaus muuttaa kroppaa paljonkin, tiedän tämän, koska itse suurenin koosta 36 kokoon 46. Kun olin synnytyksestä toipunut niin minun piti mennä pikapikaa vaateostoksille, koska ainoat päällemahtuvat housut olivat verkkarit ja äitiyshousut. Imetys pudotti pikkuhiljaa painoni kokoon 40. Nyt on uusi raskaus ja synnytys takana ja samanlailla kävi uudelleen, tosin paino on tippunut ihan kivasti taas imetyksen myötä. Eli rohkeasti vaateostoksille vaikka verkkareissa.