Toisen lapsen synnytyksestä kaksi viikkoa ja mä pilaan meidän perheen

["siina"]

Synnytys ja odotus meni hyvin, mutta mulle on iskenyt järjetön alakulo nyt. Vauva nukkuu hyvin tuon ikäiseksi ja isoveli 1,5 v on ihana ja mieskin isyysvapaalla kotona. Mutta.

Mä itken koko ajan mun muuttunutta kroppaa. Edes ne imetysvaatteet, jotka mulla oli esikoisen jälkeen, eivät mahdu päälle. Tai housut ei tuon mahan takia mahdu. En kykene poistumaan kotoa edes ruokakauppaan ja mies vain huutaa mulle, että hilaa nyt se perseesi ylös sieltä sängystä ja menet vaateostoksille. No. Muöla ei ole edes vaatteita, joilla voisin mennä vaatekauppaan. Vielä inhottavampaa tästä tekee se, että on kesä ja muut naiset kulkee pienissä vaatteissaan ja oon ihan varmasti nähny kuinka mies niitten perään kattoo. Tuskin tarvii edes mainita, että mies ei halunnut seksiä odotusajan lopulla ja mä en nyt kun on niin lyhyt aika synnytyksestä.

Ahdistaa myös, miten tämä vaikuttaa tuohon esikoiseen, kun näkee mun itkevän koko ajan. Yriyän kyllä sanoa hänelle, että ei ole hänen syynsä.

Mies ja esikoimen lähtivät kauppaan kaksin kun mä en itkultani päässyt ylös sängystä. Nyt kuitenkin harkitsen reipasta vaunulenkkiä vauvan kanssa, vaikka terkkari käski levätä. Pitäis saada painoa pois. Tuskin sitäkään tarvitsee erikseen kertoa, että syön jo aika huonosti. Vettä juon hyvin, koska imetän.

 

["Mama"]

Voi ap :hug:
Sullahan kuulostaa olevan ihana mies kun patistelee kauppaankin vaateostoksille? Tilaa netistä joku kiva imetysmekko?

Sinun kehosi on pystynyt ihmeisiin! Ja pystyy edelleen jos imetät! Nauti siitä! Litteää masua et saa päivässä. Haluatko käyttää kuukausia itkemiseen ja sängyssä makaamiseen? Jos ukko tiirailee muita (mitä hän ei välttämättä tee) voi se johtua siitä, että joku on iloinen. Itkin itse 2kk esikoisen syntymän jälkeen. En tuosta syystä, mutta hormonipöllyssä kuitenkin.

Jos et pärjää niin pyydä apua neuvolasta. Jos siis koet, että kyse on nyt masennuksesta.

Neukkatäti kuulostaa kyllä ihme tyypiltä jos on kieltämässä rauhallista vaunulenkkiä?!?? Jo se nouseminen ja ulkoilu voi tehdä ihmeitä.

Voimia! Kyllä se helpottaa!

 

[---]

Minulla ainakin imetys tiputti painon normaaliksi (itse asiassa 10kg alle lähtöpainon) mutta se tapahtui pikku hiljaa 1v2kk aikana

Kovasti voimia ja jaksamisia. Sinulla on nyt tunteet ja hormonit vaan ihan sekaisin, se on täysin normaalia!

Yritä ajatella, että kehosi on nyt tuollainen mutta hyvän asian takia. Sinulla on ihana pieni vauva ja esikoinen. Kukaan ei pienen vauvan äitin ulkonäköä arvostele, vain sinä itse. Yritä pistää se mielikuva kehostasi nyt taaemmalle ja nauttia äitiydestä! Kehokin palautuu ajallaan, varmasti

 

["hellu"]

[QUOTE="Mama";28496055]Voi ap :hug:
Sullahan kuulostaa olevan ihana mies kun patistelee kauppaankin vaateostoksille? Tilaa netistä joku kiva imetysmekko?

Sinun kehosi on pystynyt ihmeisiin! Ja pystyy edelleen jos imetät! Nauti siitä! Litteää masua et saa päivässä. Haluatko käyttää kuukausia itkemiseen ja sängyssä makaamiseen? Jos ukko tiirailee muita (mitä hän ei välttämättä tee) voi se johtua siitä, että joku on iloinen. Itkin itse 2kk esikoisen syntymän jälkeen. En tuosta syystä, mutta hormonipöllyssä kuitenkin.

Jos et pärjää niin pyydä apua neuvolasta. Jos siis koet, että kyse on nyt masennuksesta.

Neukkatäti kuulostaa kyllä ihme tyypiltä jos on kieltämässä rauhallista vaunulenkkiä?!?? Jo se nouseminen ja ulkoilu voi tehdä ihmeitä.

Voimia! Kyllä se helpottaa![/QUOTE]

vittu ihana mieshän sanoo että hilaa se perse ylös? :O tosta on ihana mies kaukana!!!

 

[Criminal Mind]

Joo ei oo ihana mies ja sulla on baby blues. Yhteys neuvolaan. Jos tulisi at käymään ja ohjeitas vähän teitä. Kattois avun tarpeen.

 

["hellu"]

ap sä et pilaa yhtään mitään! vaan sun moukka mies!

jos tuo ei helpota tuo sun olotila niin mene lääkäriin saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus hiipimässä.. siihen löytyy apua,ei mitään poppakonstei..mutta kuitenkin!

 

["vieras"]

sulla on nyt hormonit sekaisin ja baby blues meneillään. Kylla se siitä! Miehesi on ihan oikeassa siinä, että et voi jäädä neljän seinän sisälle masentumaan. Nyt tilaat vaikka netistä sopivan kokoisen asun itsellesi, jotta pääset käymään kaupoilla ja lenkillä. Siitä se mieli piristyy! Tarkistat ruokavaliosi ja aloitat päivittäisillä vaunulenkeillä ja lisäksi käyt myös itseksesi kävelylenkeillä, jotta saat omaa aikaa edes hieman. Jos täysimetät, niin tulet huomaamaan viimeistään 5kk kohdalla, että kyllä se painokin siitä putoaa.

 

["wtf"]

[QUOTE="hellu";28496070]vittu ihana mieshän sanoo että hilaa se perse ylös? :O tosta on ihana mies kaukana!!![/QUOTE]No eipä mennyt kovin kauaa tässäkään ketjussa ennen kuin palstaämmä TAAS sen miljoonannen kerran nosti turpean sormensa osoittamaan MIESTÄ. Koska kaikki on aina MIEHEN syytä jollain tavalla!

Nainen (ap) ei omien sanojensa mukaan pääse edes ylös sängystä eikä omista vaatteita millä voisi mennä ulos tai millä saisi itsensä tuntemaan paremmaksi ihmiseksi. Mies yrittää patistaa korjaamaan tilanteen. Mitä tekee toinen palstaämmä? TUOMITSEE TIETYSTI MIEHEN!

Voi jumalauta. Ei jumaliste. Ei ymmärrä.

 

["mies32"]

[QUOTE="hellu";28496113]ap sä et pilaa yhtään mitään! vaan sun moukka mies!![/QUOTE]Ei jumalauta että te naiset olette aivan täysin hukassa hormonienne ja tunteidenne kanssa. Ei mitään järjellistä ajattelua ap:lla ja toiset tunteilla ajattelijat huutavat vielä tukea. Mies on syypää kaikkeen. Ap värittää tarinansa kuulostamaan siltä kuin kaikki olisi miehen syytä (niinkuin palstalla on tapana) ja toiset samanlaiset tarttuvat heti onkeen ja antavat tukensa.

Ei ole ihme että erotilastot ovat mitä ovat. Kuinkahan monta parisuhdetta on pilattu tälläkin palstalla jaettujen paskavinkkien takia.

 

[suskijaperhe]

lepo ei pakosti meinaa makoilua... ite ymmärrän sen että rauhalliseen tahtiin tekee mitä tahtoo, mee ihmeessä vaunulenkille, ei noit neuvolan juttuja kannata niin tarkkaan kuunnella.. osta vaikka verkkarit ja joku imetyspaita

äläkä murehdi kroppaas

 

["kurpitsa"]

Kuulostaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta. Se ei ole mitenkään oma syysi, mutta siihen pitää hankkia apua. Jos terveydenhoitaja ei auta, varaa aika lääkäriin tai etsi joku muu auttava taho netistä. Masennukseen kuuluu juuri alakulo, saamattomuus, syyllisyys ja itseinho. Se on salakavala sairaus, koska se saa ihmisen tuntemaan itsensä arvottomaksi ja vähättelemään oireitaan tai syyllistämään itseään niistä.

 

[tsemppiä!]

Hei älä stressaa. Ei kukaan oikea ihminen näytä kovin timmiltä heti synnytyksen jälkeen. Monet näyttää vielä puoli vuotta synnytyksestä siltä kuin olisivat raskaana. Jos ei mies sitä tajua, melkonen tahvoaivo on ja oikeesti älä ota nokkiis. Ja jos se oikeasti niin tahvo on, et alkaa katella toisia, niin anna tahvon mennä... Mut enpä usko, et välttämättä noin on, eiköhän tuo tunne johdu ihan vaan siitä, et et oo nyt tyytyväinen itsees.

Mut sä voit tilanteella jotain. Käy päivittäin niillä vaunulenkeillä ja kiinnitä huomiota ruokavalioosi. Älä oota mitään ihme muutoksia sekunnissa, et imetysaikana sellasiin voi alkaa (saati pysty välttämättä). Kun aikoinan laihdutin fitfarmin superdieetin ohjeilla, samassa ryhmässä oli monia imettäjiä ja sanoivat, että ne miesten ohjeet sopii imettävälle laihduttajallekin. Eli jos syöminen on hakusessa, mut laihtua tarvis, suosittelen, et tutustut tohon ja katot, sopisko sulle. En tiiä, mitä se sisältää, kun en ole sillä laihtunut, mut ainakin sillä naisten ryhmällä sain tosi hyvin painon pois (en imettänyt). Itse oon päättänyt, et kolmosen synnyttyä kokeilen tota kans, jos tarvii painoa pudottaa.

Mut pyöreempänäkin voit silti pitää huolta itsestäsi. Kampaa tukka ja pistä meikkiä. Oot oikeesti varmasti nätti nytkin, mutta et vaan näe sitä. Leuka pystyyn nyt.

 

[tsemppiä!]

[QUOTE="vieras";28496114]sulla on nyt hormonit sekaisin ja baby blues meneillään. Kylla se siitä! Miehesi on ihan oikeassa siinä, että et voi jäädä neljän seinän sisälle masentumaan. Nyt tilaat vaikka netistä sopivan kokoisen asun itsellesi, jotta pääset käymään kaupoilla ja lenkillä. Siitä se mieli piristyy! Tarkistat ruokavaliosi ja aloitat päivittäisillä vaunulenkeillä ja lisäksi käyt myös itseksesi kävelylenkeillä, jotta saat omaa aikaa edes hieman. Jos täysimetät, niin tulet huomaamaan viimeistään 5kk kohdalla, että kyllä se painokin siitä putoaa.[/QUOTE]

Ei kannata jäädä tohon luottamaan, et imetys laihduttaa. Siinä käy helposti päinvastoin. Olen kaksi lasta täysimettänyt, mutta kummankaan aikana en kyllä laihtunut. Lihoin entistä herkemmin.

Jos oma ulkomuoto oikeasti v.tuttaa, asialle pitää tehdä jotain. Aktiivisesti ja itse. Kukaan muu ei voi sitä tilannetta muuttaa eikä mikään taikavoima taivaalta tule ja muuta sitä. Eli nyt oma ruokavalio syyniin ja vaunulenkkejä siihen tahtiin kuin suinkin jaksaa. Mitään maratoneja ei tarvi eikä kannata alkaa pienen kanssa suunnitella, mut niin paljon kuin omassa tilanteessa pystyy, kannattaa liikuntaakin harrastaa.

 

[imetys ei aina laihduta]

Ei kannata jäädä tohon luottamaan, et imetys laihduttaa. Siinä käy helposti päinvastoin. Olen kaksi lasta täysimettänyt, mutta kummankaan aikana en kyllä laihtunut. Lihoin entistä herkemmin.

Samma här.
Ekat pari kuukautta paino tippui, sitten lähti nousuun.

Vasta imetyksen loputtua otin ruokavalion syyniin ja tiputin ne 8kg noin puolessa vuodessa. En halunnut riskeerata imetystä, koska mulla ruokavalion muutokset näkyi herkästi maidontulossa, joten siedin itseäni jotenkuten sen vuoden ja muutaman kuukauden ja sitten aloitin kuntokuurin. Ehdin juuri laihtua omiin mittoihini, kun tulin uudestaan raskaaksi

 

[tsemppiä ap:lle]

Pakko kommentoida tuota ettei imetys välttämättä laihduta. Ei välttämättä kaikilla se toimikkaan,mutta itse 3lasta synnyttäneenä ja imettäneenä voin sanoa että se kyllä laihduttaa. 3 lapsen jälkeen olen hoikemmassa kunnossa kuin ensimmäistä odottaessani ja en todellakaan ole vetänyt mitään 10km vaunulenkkejä ja pihdannut syömisessä. Syön kuin pikkuinen sika ja silti paino putoaa.

Ap:lle: et sinä mitään pilaa,sulla on hormoonit sekaisin synnytyksestä ja olet herkkänä kaikkeen. Muistan tuon olon itsekkin kun mikään vaate ei mahdu,mutta lohdutuksena kyllä ne jossai vaiheessa mahtuvat. Tilaa netistä joku kiva löysä mekko itsellesi. Eihän sun tarvitse missään missikunnossa ollakkaan,olet sentään synnyttänyt pienen vauvan ja saat olla ylpeä siitä! Jos alkaa liikaa ahdistamaan ja tulee semmoinen olo että alkaa masennus iskemään,niin ota yhteys neuvolaan! Voithan mennä ulos ja nauttia kauniista ilmasta,pääasia että menet pois neljän seinän sisältä. Jos energiaa löytyy niin sitten sinne vaunulenkille

 

[ugh]

[QUOTE="hellu";28496113]ap sä et pilaa yhtään mitään! vaan sun moukka mies!

jos tuo ei helpota tuo sun olotila niin mene lääkäriin saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus hiipimässä.. siihen löytyy apua,ei mitään poppakonstei..mutta kuitenkin![/QUOTE]

Mistä te idiootit bnaiset lisäännytte? Pilaatte meidän suht tolkullisten maineen.

Perkele, muksun isä on kotona auttamassa. Yrittänyt varamaan jo muutekin piristää tätä äitiä, joka vollottaa vaan hormoonihuuruissaan kilojaan. Ei siinä aina päänsilittely auta, vaan se että laittaa emännän ostoksille. P**le jos ruovalle ei vaatteet mahdu niin mitä muuta siihen voi ehdottaa kuin että mene kauppaa ja osta kulta uudet vaatteet.

Vai olisiko sinulla valopää esimerkkiä miten muuten mies voi saada naisen liikeelle, jos tällä ei omasta mielestään ole edes vaatteita? Jos mies käy vaimolleen vaatteet ostamassa - niin pahapaha. Kuitenkin ostaa "liian suuret" ja sekin on vittuilua pahimmillaan...

Ihan oikeasti. AP:lla on baby blues ja sitä ei pidä vähättelemän. Mutta osa siitä taudista on myös sitä että ylireagoidaan asioihin. Mä veikkaan että ap:n mies on sanonut että nouse nyt ja käy hakemassa vaatteet jos pahamieli on siitä kiinni. Mutta sekaisin oleva ap on tulkinnut se "nosta perse ylös"-kommentiksi koska rypee itsesäälissä.

AP SINULLE: Miehesi ja lapsesi pitävät sinusta juuri sellaisena kuin olet. Ei, miehesi ei vilkuile muualla vaan sinusta vaan tuntuu siltä koska olet "itseinhon" syövereissä nyt. Muista että me elämmä täällä noin 80v asti, sulle on todellakin aikaa palautella kroppa vanhaan kuosiin ja jopa parempaan. Siinä hommassa kuitenkin ainoa apu on että itse otat ne askeleet pois itsesäälistä. Voit toki myös kertoa miehellesi millaista tukea häneltä odotat (tiedätkö muuten itsekään??). MIehesi ei ole ajatustenlukija. Kerro hänelle peloistasi jne. Silloin ei tartte arvailla asioita.

 

["terkka"]

Baby blues ja hormonit. Menee ohi, ajan kanssa. Nyt vaan päivä kerrallan.
Tsemppiä, mama! <3

 

[2good2be4gotten]

Ap on herkillä muutenkin niin sen miehen sanomiset voi kääntyä sen ap:n päässä pahemmiksi mitä ne edes on koska ap:ta muutenkin masentaa. Ja se mies ei ole varmuudella katsellut muita timmejä naisia, ap epäilee sitä. Ja se ap:n mies ehdotti uusien vaatteiden ostoa, ei käskenyt ap:n laihduttamaan että mahtuu vanhoihin vaatteisiin. Niin miten hemmetissä se mies on taas tarinan pahis ja moukka?! Varmaan miehelläkin neuvoton olo kun näkee ap:n tilan eikä välttämättä tiedä mikä hällä on tai miten auttaa. Ap, ota tilanne puheeksi neuvolassa. Koeta käydä ulkona hengähtämässä, jo pelkkä kävelylenkki saattaa piristää. Tilaa netikaupasta jotain kivoja vaatteita että pääset sitten myös ihmisten ilmoille muun perheen mukaan. Ja älä missään nimessä ajattele että pilaisit teidän perheen, niin se ei varmastikaan ole!

 

["siina"]

Ensinnäkin, mies käytti noita sanoja yrittäessään saada mut ylös sängystä. Mutta vaikka se pahalta tuntuikin, tiedän että hän yritti auttaa. Hän ei vaan kykene ymmärtämään mun vaatetuskaa. Siis ei yritä tehdä siitä ongelmaa - sanoo että vika on vaatteissa eikä mussa. Mutta en tiedä miten saisin hänet ymmärtämään, että jo vaatteiden sovittaminen harmittaa, saati sitten se, että pitäisi nolostuttaa mies kulkemalla tämän kanssa julkisesti. Mies kuitenkin treenaa ja näyttää hyvältä, niin musta tuntuu että muut katsoo niin, että mitä tollanen mies tekee tollasen ämmämn kanssa...

Mulla on suuri kynnys lähteä mihinkään, sillä ekan raskauden jälkeen ihmiset päivittelivät mun kilojani (äiti yms.) vaikka olin normaalimitoissani 3kk synnytyksestä. Nyt kiloja tuli vielä enemmän, joten kauhulla odotan kommentteja, kun äitini tulee viikonloppuna katsomaan vauvaa.

 

["minttu"]

[QUOTE="siina";28496914]Ensinnäkin, mies käytti noita sanoja yrittäessään saada mut ylös sängystä. Mutta vaikka se pahalta tuntuikin, tiedän että hän yritti auttaa. Hän ei vaan kykene ymmärtämään mun vaatetuskaa. Siis ei yritä tehdä siitä ongelmaa - sanoo että vika on vaatteissa eikä mussa. Mutta en tiedä miten saisin hänet ymmärtämään, että jo vaatteiden sovittaminen harmittaa, saati sitten se, että pitäisi nolostuttaa mies kulkemalla tämän kanssa julkisesti. Mies kuitenkin treenaa ja näyttää hyvältä, niin musta tuntuu että muut katsoo niin, että mitä tollanen mies tekee tollasen ämmämn kanssa...

Mulla on suuri kynnys lähteä mihinkään, sillä ekan raskauden jälkeen ihmiset päivittelivät mun kilojani (äiti yms.) vaikka olin normaalimitoissani 3kk synnytyksestä. Nyt kiloja tuli vielä enemmän, joten kauhulla odotan kommentteja, kun äitini tulee viikonloppuna katsomaan vauvaa.[/QUOTE]

Kokeileppa ajatusta: Jos sun mies vaikka loukaantuisi ja joutuisi pakosta olemaan sängyssä pitkän ajanjakson. Tuona aikana hänen kroppansa muutuisi, kiloja tulisi ehkä lisää seurauksena liikkumattomuudesta. Tietäisitte kuitenkin että hän tulee kuntoutumaan ajallaan kun vaan malttaa parannella itsensä.

Kehtaisitko liikkua miehesi kanssa julkisesti kun hän viimein taas voisi liikkua? Kun hän olisi niitä kiloja ottanut lisää ja vaan verkkarit enää sopisivat hänelle? Mitäs jos miehesi kieltäytyisi nousemasta sängystä koska on niin ruma ja lihava? Ja koska sinä olet liian timmi kulkemaan hänen vierellään? Yrittäisitkö vaikka väkisin vetää miehesi takaisin "elävien" kirjoihin? Tukea häntä ja kertoa että kyllä hän taas treeneihin pääsee kuhan jaksaa ensin itsensä parantaa?

Kun tältä kantilta mietit taidat huomata sen tärkeimmän pointin... Tila on tilapäinen, ja sä sentäs olet luonnut maailmaan ihmisen. Et loukaantunut

 

["vieras"]

[QUOTE="siina";28496914]Ensinnäkin, mies käytti noita sanoja yrittäessään saada mut ylös sängystä. Mutta vaikka se pahalta tuntuikin, tiedän että hän yritti auttaa. Hän ei vaan kykene ymmärtämään mun vaatetuskaa. Siis ei yritä tehdä siitä ongelmaa - sanoo että vika on vaatteissa eikä mussa. Mutta en tiedä miten saisin hänet ymmärtämään, että jo vaatteiden sovittaminen harmittaa, saati sitten se, että pitäisi nolostuttaa mies kulkemalla tämän kanssa julkisesti. Mies kuitenkin treenaa ja näyttää hyvältä, niin musta tuntuu että muut katsoo niin, että mitä tollanen mies tekee tollasen ämmämn kanssa...

Mulla on suuri kynnys lähteä mihinkään, sillä ekan raskauden jälkeen ihmiset päivittelivät mun kilojani (äiti yms.) vaikka olin normaalimitoissani 3kk synnytyksestä. Nyt kiloja tuli vielä enemmän, joten kauhulla odotan kommentteja, kun äitini tulee viikonloppuna katsomaan vauvaa.[/QUOTE]

Tuollaiset ihmiset on perseestä, jotka sikamaisesti kommentoi vastasynnyttäneen kiloja. Itsellekin kommentoitiin, päivä lapsen syntymän jälkeen, että nyt pitää sitten alkaa tiputtaa kilot. Joo, no niinpä tiputinkin, mutta en todellakaan jonkun tallukan kommentin vuoksi, vaan itseni takia. Niin, ja paskat vauvasta, läskit ne oliskin se todellinen uutinen.

Kukaan synnyttänyt nainen ei ole jäänyt lihavaksi, jos on päättänyt laihduttaa. Laihdutus ei tapahdu yhdessä päivässä. Se on pitkäjänteistä puuhaa, joka tosiaan vaatii sitä, että teet elämäntapamuutoksia. Ihan varmasti alat tuosta pikkuhiljaa laihtua, mutta nyt pitää olla pitkäjänteinen. Mene sinne vaateostoksille, tai tilaa netistä.

Lopeta muiden ihmisten mielipiteiden ajatteleminen. Sitäpaitsi, suurin osa ihmisistä tajuaakin ystävällisesti, että menee aikansa, ennen kuin synnytyksestä palautuu normaalimittoihin. Et ole ensimmäinen nainen, jolla on mahan ympärys vähän suurempi synnytyksen jälkeen.

Ja jos ei ole mitään pätevää syytä, mikset saisi kävellä, mene pienelle kävelylenkille. Se tekee heti paremman olon. Sängyn pohjalla vaan lihakset kipeytyy ja tunnet olosi tunkkaiseksi.

Sisuunnu vähäsen.

 

["rrr"]

NO ette kai te perhettä ole perustanut pelkästään sille pohjalle miltä näytette, yhdessä ja erikseen? Eiköhän se rakkaus ole paljon syvempi arvo kuin se että synnytyksen jälkeen ei näytä siltä miltä näytti ennen lapsia ja raskautta.

Mä kiroan nuo "uutisjutut" kuinka nopeasti joku tähtönen on pudottanut painon synnytyksen jälkeen. Niin kuin se olisi maailman tärkein seikka. Heillä joskus ymmärrän tilanteen, ulkomuoto on osa työtä. Jos työ ja elannon saanti perustuu ulkomuotoon voi paine olla eri. Mutta ei meillä tavallisilla jeppisillä pitäs mitään kiirettä olla.

 

["kohta neljän äiti"]

Hahaa! Mä en ainakaan oo timmissä kunnossa kesähelteillä enkä aiokaan olla. Oon raskaana ja laskettuaika on heinä-elokuun vaihteessa. Kaksosista meni vuosi, että omat housut mahtui jalkaan ja juuri kun sain ne mahtumaan kävikin ilmi, että olen taas raskaana. Kävin myös ostamassa housuja, jotka olivat yhtä-kahta kokoa isompia, jotta pystyin lähtemään jonnekkin mutkin kuin verkkarit jalassa. Nyt toivon, että omat housut vähän rivakampaan mahtuisi jalkaan, mutta jos ei mahdu niin sitten ei mahdu.

 

[äiti itsekkin kertaa 3]

Normaalia tuon on. Mutta nainen rakas, juur nyt olet tavallaan kauheimmillasi ja ykmärrettävästi siusta tuntuu juuri tuolta. Tuosta on suunta vain ylöspäin, oikeasti. Et sinä jää tuollaiseksi, et vaikket tekisi asialle mitään. Edes synnytyksen jälkeene i näytä niin pahalle kuin tuossa 2 viikon korvilla.

Relaa, juo paljon vettä ja syö kunnolla että imetys onnistuu. Imetys ei välttämättä laihduta (mulla ei) mutta kyllä se kroppa hakutuu silti siihen entiseen kuosiinsa. Käy kävelyllä, lainaa vaikka miehen vaatteita, tilaa netistä mekkoja.

Mun synnytyksestä on nyt 3 kk ja imetys ei vienyt grammaakaan mutta maha vajuu tasaisesti ja olo kiinteytyy (tai sitten siihen vain tottuu).

Lohduttaudu sillä että pahin on jo takana, se on!!

Ihanaa kesää sinulle ap. Nauti lämmöstä ja lapsistasi. Äidin kuuluukin olla vähän pehmoinen joka puolelsta, eipä ole pienelle nyytille parempaa syliä <3


Pakko muuten kertoa tämä huomio tässä... juuri synnyttäneen naisen monesti erottaa jostain syytä, enkä ole koskaan nähnyt rumaa sellaista! Naisela on takana fyysiesti pitkä ja raskas suoritus, siihen päälle synnytys sekä voimia vievä vauva-aika, Pitäähän sen perkule näkyä että jotain on tehty!!!

 

["vieras"]

Onko jonkun suhde oikeasti pelkästään ulkonäköön ripustautunut? Kamala ajatuskin. Itselläkin tuli 30kg raskaudesta eikä kaikki edes ole lähtenyt vielä, mutta ei se tuota miestä kyllä ole karkottanut mihinkään.