toisen lapsen saaminen kaduttaa....

["ullis"]

Esikoinen 7v,toist lasta yritettiin kolmisen vuotta ja olin jo luovuttanut ettei toist tule.
Kun tein testin joka positiivinen,menin paniikkiin, hain jo lähetteen keskeytykseen. Ultassa sykkivä sydän kuitenkin muutti mielen. Nyt toinen lapsi on syntynyt on viikon ikäinen.

Väkisin on mielessä että olisko pitänyt vielä miettiä. On univelkaa, kaikki menemiset nyt hankalampia, meidän kova kolmikko on mennyttä.

Kauheaa että ajattelen näin,mutta tuntuu että olen kahleissa ja kestää taas vuoden-pari että elämä tästä edes vähän muuttuisi valoisammaksi.

 

[-StrawBerry-]

jos vauva on vasta viikon ikäinen niin sulla on vielä babyblues päällä ja noi ajatukset on ihan normaaleja. kyllä ne siitä vielä muuttuu

 

[alkuper]

jos vauva on vasta viikon ikäinen niin sulla on vielä babyblues päällä ja noi ajatukset on ihan normaaleja. kyllä ne siitä vielä muuttuu

toivottavasti! Jotenkin vaan tuntuu että nyt kaikki kyllä muuttui vaan vaikeammaksi kaikki mukava ex-tempore tekeminen jää pois ja elämä on vaipanvaihtoa ja maitoa,valvomista ja väsymystä vaan

 

[valivali]

Ei kai sulle tullut yllätyksenä vauva- ja taaperoaikojen sitovuus ja rankkuus? Ihme narinaa. Anna vauvasi adoptioon, kun kerran niin kovasti häiritsee elämääsi.

 

[Vierras]

Kirjoititko palstalle silloin kun vielä odotit toista lastasi? Vastasin silloin jollekin, jolla oli hyvin samankaltainen tilanne.

Kyllä se oikeasti helpottaa kun aikaa vähän kuluu. Nyt vielä hormonit heittelee ja mieli sen mukana. Ennen kuin huomaatkaan olette tiivis nelikko etkä osaisi kuvitella elämää ilman toista lastanne.

 

[lkuperäinen]

Kirjoititko palstalle silloin kun vielä odotit toista lastasi? Vastasin silloin jollekin, jolla oli hyvin samankaltainen tilanne.

Kyllä se oikeasti helpottaa kun aikaa vähän kuluu. Nyt vielä hormonit heittelee ja mieli sen mukana. Ennen kuin huomaatkaan olette tiivis nelikko etkä osaisi kuvitella elämää ilman toista lastanne.

en oo kirjoitellut, tuntemuksetkin kun tuli nyt. Ehkä ne on nämä hormoonit sitten. Jotenkin säälin esikoista joka tottunut kolmikkoomme joka nyt lopullisesti muuttunut.

 

[astrolabe]

Yritä muuttaa ajattelutapaasi. Teitä on nyt neljä ja esikoisesi saa uuden roolin: olla se isompi sisarus. Ajattele mitä tunsit esikoisesi saadessasi ja yritä peilata niitä tunteita uuteen tulokkaaseen, joka ansaitsee ne yhtä lailla.

 

[Vastarinta Kasvattaa Luonnetta]

Älä sääli esikoista. Hän sai nyt sisaruksen, joka saattaa olla aikuisena läheisempi kuin vanhenevat vanhemmat.
Ainakin itsellä on näin ja kun vanhemmista aika jättää, niin onneksi on siskot joiden kanssa jakaa suru ja järjestelyt..

 

["Ilona"]

No musta tuntui tolta erityisesti kun toka oli 2-3v, erittäin karsea uhmaikä. Nyt kuitenkin kakkonen on niin suunnattoman suloinen (4,5v) että tekisi mieli hankkia vielä kolmas. Joka päivä kertoo mulle miten paljon hän mua rakastaa. <3

 

[hreah]

Vauvavuosi on pyllystä, onneksi se menee joskus ohikin.

 

[aloittajaaa]

Vauvavuosi on pyllystä, onneksi se menee joskus ohikin.

no joo totta tuokin. Esikoisen kanssa myös eka vuosi oli rankkaa aikaa, vauva-aika ei tosiaan ole minua varten. Taaperoikä on paljon mukavampaa jo. Kyllä järkikin sanoo etten kadu tätä lasta myöhemmin, kunhan nyt vaan jaksaa kahlata tämän ekan vuoden läpi.