Toisen lapsen odotus ja synnytys..

Onko se tosiaankin helpompaa, kun ekan odotus ja synnytys? Meillä olis haaveena toinen, mutta mulla edelleen kummittelee tytön odotus synnytys mielessä (siitä nyt 10kk aikaa!). Odotusaikana olin todella huonossa kunnossa ja oksensin. Olin välillä sairaalassakin! Synnytys oli ihan kamala! En siis odottanutkaan mitään helppoa juttua, mutta se oli kätilönkin mielestä raskas ja vaikea!

Olis kiva kuulla miten muilla to toisen odotus ja synnytys on mennyt? Oliko aivan erilaista? Oliko helpompaa vai vaikeampaa? Miten pärjäs esikoisen kanssa odotusaikana? :\|

 

Synnytyksestä en voi vielä mitään sanoa, mutta kyllä mulla ainakin molemmat odotusajat täysin erilaisia! Ekasta olin loistokunnossa, eikä mitään pahoinvointia ollut! Nyt tästä kakkosesta olen oksentanut, voinut pahoin, mua närästää ja häpyluuta kolottaa koko ajan... Toivottavasti synnytys sujuu paremmin kun eka, sillä oli aika rankka, mutta sitähän sanotaan et synnyttäminen helpottuu vauvojen myötä (ei siis kivullisesti) mutta kun olet yhden sanut pihalle niin todennäköisesti toinen tulee halpommin... Itse luotan tähän

 

Meillä esikoinen oli 3 kk kun taas plussasin. Molemmissa raskauksissa mulla on ollut insuliini hoitoinen raskausdiebetes, kovat liitos kivut ja selkäsäryt. Toisesta oli viel semmoista pienetä pahoin vointia. Molemmat synnytykset olivat kuitenkin helppoja ja nopeita. Odotus aika oli tästä toisesta aikas rankka ku esikoinen opetteli nousemaan ylös ja tukea vasten kävelemään. Mulla odotusajat ja synnytykset olleet hyvin samanlaisia. Eipä tästä varmaan apua ollut, mutta toisaalta tiedät ainakin että muutkin ovat selvinneet.

 

Esikoinen oli 10kk kun rupesin odottamaan tätä kakkosta. Esikko oppi just kävelemään ja oli tosissaan se pahin pahoinvointi itsellä (oksentelua aamusta iltaan, makoilua sohvalla päivästä toiseen). Ei oikein voinut keskittyä muuhun kun siihen, että poika saa ruokaa ja vaipat saa vaihdettua... ja sit taas oksensin. Alkuraskaus meni ihan sumussa, mut kun pahoinvointi hellitti, oli olo tosi voimakas ja on sitä vieläkin. Tottakai tämä raskaus on ollut enenmmän fyysinen, kun ei ole voinut keskittyä vain itseensä ja odottamiseen ja helteet on ottanut kyllä omansa pois kun esikoisen perässä on pitänyt juosta. Tämä ei ole ollut sellaista mahanpalvontaa, ei ole ollut aikaa...
Mut kohta loppusuora alkaa, nyt rv. 31 tasan. Ja oikeastaan aika on mennyt ihan todella nopeaa...

 

useamman synnyttäneenä voin sanoa ettei ole kahta samanlaista synnytystä. Ja toisaalta raskausajatkin ovat ainakin minulla erilaisia.

 

mulla toisen synnytys oli tosi helppo ja nopea verrattuna ensimmäisen syntymään(vaikka sekin oli aika nopea)

 

Mulla eka synnytys jälkeenpäin ajateltuna oli suht helppo, mutta ei varmasti sillä hetkellä ajateltuna. Kestihän se kaikenkaikkiaan 14h, toinen synnytys oli kyllä helppo, 7h ja ei tikin tikkiä, ponnistusvaihe 4min. Musta se ainakin vaikuttaa kuinka paljon ikäeroa lapsilla on, eikös sanota että jos nopsaa tekee toisen niin synnytyskin helpompaa kun ne rännit tavallaan auki siellä

Yhtä juttua en muute itsessäin jälkeenpäin ymmärrä, miks ihmeessä pihtaan mielessäni sitä epiduraalia, pitkitän mahdollisimman kauan ennen kun otan sen tai lisäannoksen, sitten kuopuksen kanssa kävikin niin että tyttö oli maailmassa ennenkuin ehti mikään aine vaikuttaa. Meillä muuten esikko oli 1v7kk kun kakkonen syntyi.

 

Eka ja toka raskauaika meni suunilleen samalla tavalla, ensimmäinen merkki raksudesta (jos painonnousua ei lasketa) oli lapsiveden meno. Eka synnytys oli laskutavasta riippuen nopeampi, vaikka molempiin kestoksi suunilleen sama reilu 4 tuntia korttiin merkattiinkin.

Toinen oli huomattavsti...no, luomumpi ja lempeämpi, vaikka ne onkin musta vähän hörhöjä sanoja. eli en tietoisesti hakenu mitään luomu synnytystä, mutta en pyytänyt kummallakaan kerralla puudutteita, koska pelkään toimenpiteitä. En osaa kuvitella niin hirmuista kipua, että pyytäisin pistämään itseäni...

Eka synnytys käynnistettiin pari vuorokautta lapsiveden menon jälkeen oksitosinilla ja kesti 4 h15 min. ensimmäisestä supistuksesta. Tai tarkemmin sanottuna supistus kesti sen 4h15min. Kätilö vaati epiduraalia ja mä en osannu sanoa vastaankaan. Enkä kuollu siihen Tarkemmin sanottuna en kyllä tuntenu sitä laittamista ollenkaan, mutta ei se kyllä niin täysin tuntoa vieny, että olis voinu esim. nukkua, ei ainakaan enää siinävaiheessa.

Toisesta oli supistuksia reilu 10 tuntia ennen syntymää. Niistäkään en kyllä osannu katsoa miten kauan kestivät ja miten tiheästi tulivat, mutta välillä niitä selkeästi ei ollut. Toisella kerralla sain myös kätilön ehdotuksesta jonkun puuduteen, kun kohdun suuta oli jääny vauvan pään eteen, vaikka ponnistustarvetta taisi jo olla. Kätilö tahtoi painaa sen käsin pois, ja sisätutkimus tuntui sietämättömältä. Sain siis jonkun puudutteen suoraan kohdunsuulle, jotta kätilö sai painettua jäljellä olevan kohdunsuun pois tieltä.

En kyllä osaa sano kumpi olisi ollut helpompi. Eka siinämilessä, että oli nopeampi, mutta toinen siinämielessä, että ei tehty epparia eikä tullu yhtään tikkiä. Mutta kun ekassa oli muutenkin jotain hämminkiä, vasta jälkeen on selvinnyt, että ilmeisesti eka kätilö oli aika nuori ja kokematon ja siksi ylivarovainen, ei esim. antanut ponnistaa pystyssä. Toisaalta vauvalla oli napanuora kaulanympärillä ja eppari tarvittiin kai osin siksi, että se piti katkaista ennen kun vauva oli kokonaan syntynyt. En ole ikinä niitä sairaalan papereita lukenu, eli en ihan tarkkaan yksityiskohtia toiedä, mutta jotain häikkää ensimmäisellä kerralla oli, ja toisella ei.

Nyt odotan 3 ja tämä raskaus on kyllä kaikinpuolin ollut raskaami, mutta luulempa että suurin syy on ikä...Nyt olen päälle 30, ekan ja tokan sain alle 25 vuotiaana, joten kaipa se on luonnollista, että se jossain tuntuu.

 

En voi vielä sanoa onko toisen synnytys helpompi, mutta ainakaan mun kohdalla raskaus ei!!
Esikoisen raskaus oli tosi helppo, vois sanoa että olin elämäni kunnossa ja muutenkin jäi ihan hyvät muistot vaikka menikin 13pv yli lasketun ajan. Tästä toisesta onkin sitten ollu kaikki pahoinvoinnit ja kivut ja säryt ja kolotukset ja ennen aikaiset supistukset, unettomuudet ym.. että kyllä ne taitaa kaikki raskaudet olla erilaisia!

 

Esikon syntymästä reilu kaks vuotta, sekä raskausaika että synnytys menivät hyvin. Esikko oli vajaa 1,5v kun aloimme nyt kuukauden ikäistä pikkuveljeä odottaa. Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys olivat paljon rajumpia kuin esikkoa odottaessa. Jaksoin ihme kyllä käydä töissä. Painoni nousi nopeammin nyt kuin esikkoa odottaessa. Siinä suurimmat erot. Pikkukakkosen synnytys oli tunnin lyhyempi kuin esikon eli 5h25min.

 

Ensimmäisellä raskausaika oli suhteellisen helppo mutta synnytys hankalampi. Toisella raskausaika oli vaikeampi mutta synnytys paljon helpompi.

 

ainaki nopeampia on mulla ollu,eka n.5h ja kolmas puolituntia! saa nyt nähä miten käy neljännen kans,raskausajat ovat myös aivan erilaisia..kyllähän sitä aina iteki mietti että mihin ryhtyy,mutta se menee itsestään omalla painollaan,oli helppo tai vaikea raskaus ,aina on selvitty,tosin nyt kun on useampi jo jaloissa,väsyy raskausaikana helpommin eikä ole lepoaikaa...