kerronpa oman tarinan myös..meillä alettiin kolmatta yrittää vuosi sitten.kaksi ensimm.ovat tulleet sen kummempia yrittämättä.Menin keväällä heti yksityiselle kun menkatkin "hiipui"heti kierukanpoiston jälkeen.Sain clomifen ja lugesteron kuurin 3kk:ksi.Ei apua ja nyt on aika verikokeille ja munatorvitähystykseen.Kierukka voi kuulemma aiheuttaa oireettoman tulehduksen ja tukkia munatorvet..tätä ei silloin mainostettu kun kireukka laitettiin.Pääsen julkiselle kun sama lääkäri ottaa molemmissa vastaan. Eli pääsee näin "oikasemaan".Ei sitä paljon kehtaa puhua "lapsettomuudesta" omalla kohdalla kun on jo kaksi mutta kyllä se vaan pahalta tuntuu kun kovasti lasta/lapsia haluaisi.Mutta kaikille kovasti onnea yrityksille! :flower: :hug: <br><br>
hei, ajattelin tulla kertomaan uutisen, jota kukaan muu ei vielä tiedä: tein hetki sitten testin ja se on positiivinen!
Minulla siis keho toimii niin, että en tule raskaaksi jos imetän, vaikka en imettäisi kuin kerran viikossa. Ehkä jotakuta muuta lohduttaa tämä tieto. Lopetin siis imetyksen pari kuukautta sitten (noin) ja ekassa kierrossa pituus piteni huomattavasti n. 24-28 päivästä 33 päivään. Nyt tein testin kun menkat oli kaksi päivää myöhässä.
Tämä on ihan hullua, toisaalta olen äärettömän onnellinen, että ylipäätään voin tulla raskaaksi ja ajatus vauvasta saa hymyn suupieliin. toisaalta olen hirveän huolissani, kun meillä tämä on ollut vain niin, ettei olla huolehdittu ehkäisystä, eikä mies nyt varsinaisesti ole toivonut peukalot pystyssä tätä. Ollaan kyllä puhuttu, ja olen sanonut, etten halua käyttää ehkäisyä (pillereitä, kierukkaa tms.), koska ei ole ollenkaan varmaa pystynkö ylipäätään saamaan lapsia enää. Ja mieskään ei sitten ole halunnut käyttää ehkäisyä, ilmeisesti. Olemme myös parina viime päivänä riidelleet ja meillä on muita huolia, taloudellisia.
Normaalisti kaikki on ihan ok, elämä on suht tasasta ja laskut saadaan maksettua, mutta nyt viime aikoina on ollut jotenkin kireää. Ja varmaan me saadaan huolehdittua raha-asiatkin. Että periaatteessa kaikki on hyvin, elämssä on vain ollut nyt juuri paljon muutoksia ja nyt sitten tein sen testin.
Sekava olo, en tiedä, uskallanko kertoa miehelle. testi on nyt tuolla vessassa vielä, ja mies tulee kohta töistä. Piilotanko ja odotan sopivaa hetkeä, vai annanko nähdä sen vai mitä teen?
Noh, ei mun pitänyt jaaritella. Vaan toivottaa onnea muille, jotka vauvaa toivovat! Ja imettäväisille raskaudesta haaveilijoille toivotan malttia ja tosiaan, imetys voi joillakin toimia tehoehkäisynä vuosienkin jälkeen.
:wave:
Minulla siis keho toimii niin, että en tule raskaaksi jos imetän, vaikka en imettäisi kuin kerran viikossa. Ehkä jotakuta muuta lohduttaa tämä tieto. Lopetin siis imetyksen pari kuukautta sitten (noin) ja ekassa kierrossa pituus piteni huomattavasti n. 24-28 päivästä 33 päivään. Nyt tein testin kun menkat oli kaksi päivää myöhässä.
Tämä on ihan hullua, toisaalta olen äärettömän onnellinen, että ylipäätään voin tulla raskaaksi ja ajatus vauvasta saa hymyn suupieliin. toisaalta olen hirveän huolissani, kun meillä tämä on ollut vain niin, ettei olla huolehdittu ehkäisystä, eikä mies nyt varsinaisesti ole toivonut peukalot pystyssä tätä. Ollaan kyllä puhuttu, ja olen sanonut, etten halua käyttää ehkäisyä (pillereitä, kierukkaa tms.), koska ei ole ollenkaan varmaa pystynkö ylipäätään saamaan lapsia enää. Ja mieskään ei sitten ole halunnut käyttää ehkäisyä, ilmeisesti. Olemme myös parina viime päivänä riidelleet ja meillä on muita huolia, taloudellisia.
Normaalisti kaikki on ihan ok, elämä on suht tasasta ja laskut saadaan maksettua, mutta nyt viime aikoina on ollut jotenkin kireää. Ja varmaan me saadaan huolehdittua raha-asiatkin. Että periaatteessa kaikki on hyvin, elämssä on vain ollut nyt juuri paljon muutoksia ja nyt sitten tein sen testin.
Sekava olo, en tiedä, uskallanko kertoa miehelle. testi on nyt tuolla vessassa vielä, ja mies tulee kohta töistä. Piilotanko ja odotan sopivaa hetkeä, vai annanko nähdä sen vai mitä teen?
Noh, ei mun pitänyt jaaritella. Vaan toivottaa onnea muille, jotka vauvaa toivovat! Ja imettäväisille raskaudesta haaveilijoille toivotan malttia ja tosiaan, imetys voi joillakin toimia tehoehkäisynä vuosienkin jälkeen.
:wave:
M
mamma28
Vieras
Täällä sitä on yksi pariskunta lisää, jolla on suloinen poika 1 vee ja haaveissa olisi pikkusisko tai -veli. Esikoista odotettiin pari vuotta. Meinasi siinä mennä usko ja toivo, mutta ekan terolut kuurin jälkeen tärppäsi! :wave: Sitä on aina luullut, että lapsen saaminen on helppoa ja aikaa on vielä, ja kunhan kaikki muut puitteet on kunnossa... Näköjään toisellakaan kerralla ei selvitä yhtään helpommalla. Eka kuuri on syöty ja menkathan ne alkoivat... :'( Jotenkin olisi halunnut pienen ikä eron vain, mutta kun aika vaan koko ajan kuluu toivon vain että vielä joskus rupeaisi niitä raskausviikkoja kertymään... Surullista, tiiätte varmaan mitä tarkoitan, onnellinen pojasta, mutta haave toisesta ja yrittäminen hirmu laskelmoidustikin rasittaa liittoa... pidellään peukkuja! 
ehkä se aurinko hymyilee vielä pilvien takaa ja muistetaan nauttia myös nykyisestä elämästäkin.Muistetaan myös puolisoa /toista osapuolta. Paikkahan on kova parisuhteen mmolemmille osapuolille, omalla tavallaan..
ehkä se aurinko hymyilee vielä pilvien takaa ja muistetaan nauttia myös nykyisestä elämästäkin.Muistetaan myös puolisoa /toista osapuolta. Paikkahan on kova parisuhteen mmolemmille osapuolille, omalla tavallaan..
V
vm66
Vieras
täällä "iäkäs" pari; 40/44 ja ykkönen 3v. Toista yritetty jo 1,5v ja mitään ei tapahdu. Kannattaakohan tällä iällä enää noita hoitoja/tutkimuksia aloittaa? Kuume on kyllä kova 
K
kuumeilija
Vieras
Hei!
Kerronpa minäkin meidän tarinan. Yritimme esikoista melkein kahdeksan vuotta. Reilun seitsemän odotusvuoden jälkeen menimme adoptiojonoon ja saimme ensimmäisen neuvonta-ajan muutaman kuukauden päähän. Kolmea päivää ennen ensimmäistä neuvontaa teimme positiivisen testin! Meille oli tulossa vauva!!! Saimme niin rakkaan ja kauan odotetun lapsen! Nyt hän on 1v9kk ja toista ei kuulu. Emme ole ehkäisseet esikoisen jälkeen. Hirveä vauvakuume olis, mutta minkäs teet!
Sekä primaari että sekundaari lapsettomuus ovat todella kipeitä ja raskaita. Minusta ne ovat kuitenkin vähän erilaisia ainakin meidän kohdalla. Ensimmäistä odottaessa ei kuitenkaan tiedä, kuinka valtavan paljosta on paitsi, vaikka vauvaa kuinka haluaisi. Olo oli vain epätoivoinen usein. Nyt tietää kuinka valtava asia oma lapsi on ja tuntuu niin turhauttavalta, kun periaatteessa voisi saada lapsen, mutta ei vain saa. Minua on esikoisen jälkeen alkanut suututtaa, että miksi toiset vain "tekevät" niitä lapsi ja itse ei saa, vaikka kuinka haluaisi. Mutta kuitenkin sitä saa olla niin äärettömän onnellinen, että on saanut yhden niin rakkaan lapsen! Että aika ristiriitaisia tunteita nytkin.
Voimia ja jaksamista teille kaikille! Ja ennen kaikkea toivon, että saatte vauvan!
Kerronpa minäkin meidän tarinan. Yritimme esikoista melkein kahdeksan vuotta. Reilun seitsemän odotusvuoden jälkeen menimme adoptiojonoon ja saimme ensimmäisen neuvonta-ajan muutaman kuukauden päähän. Kolmea päivää ennen ensimmäistä neuvontaa teimme positiivisen testin! Meille oli tulossa vauva!!! Saimme niin rakkaan ja kauan odotetun lapsen! Nyt hän on 1v9kk ja toista ei kuulu. Emme ole ehkäisseet esikoisen jälkeen. Hirveä vauvakuume olis, mutta minkäs teet!
Sekä primaari että sekundaari lapsettomuus ovat todella kipeitä ja raskaita. Minusta ne ovat kuitenkin vähän erilaisia ainakin meidän kohdalla. Ensimmäistä odottaessa ei kuitenkaan tiedä, kuinka valtavan paljosta on paitsi, vaikka vauvaa kuinka haluaisi. Olo oli vain epätoivoinen usein. Nyt tietää kuinka valtava asia oma lapsi on ja tuntuu niin turhauttavalta, kun periaatteessa voisi saada lapsen, mutta ei vain saa. Minua on esikoisen jälkeen alkanut suututtaa, että miksi toiset vain "tekevät" niitä lapsi ja itse ei saa, vaikka kuinka haluaisi. Mutta kuitenkin sitä saa olla niin äärettömän onnellinen, että on saanut yhden niin rakkaan lapsen! Että aika ristiriitaisia tunteita nytkin.
Voimia ja jaksamista teille kaikille! Ja ennen kaikkea toivon, että saatte vauvan!
R
Rouvahuldahuoleton
Vieras
\
Puhuit kuin mun suulla! Meillä esikoinen tupsahti yllättäen lapsettomuushoitojen loputtua jo vuosia aiemmin, 7,5v yrityksen aloittamisesta. Nyt esikko 1v4kk ja yli vuosi yritetty.... Samoja ajatuksia paljon, just siitä että kun teoriassa saa mutta käytännössä ei... :headwall:
Alkuperäinen kirjoittaja 19.09.2006 klo 16:11 kuumeilija kirjoitti:
Puhuit kuin mun suulla! Meillä esikoinen tupsahti yllättäen lapsettomuushoitojen loputtua jo vuosia aiemmin, 7,5v yrityksen aloittamisesta. Nyt esikko 1v4kk ja yli vuosi yritetty.... Samoja ajatuksia paljon, just siitä että kun teoriassa saa mutta käytännössä ei... :headwall:
:/ Sekavia tunteita sitä on täälläkin. Kun on oma ihana lapsi ja on saanut kokea jo näin paljon, ja koko ajan lisää... Mutta samalla turhauttaa miksi ei vaan voi saada myös toista lasta, kun sitä suuresti haluaa ja perheeseen mahtuisi. Ärsyttää suunnattomasti aina aloittaa laskemaan päiviä ja oikeasti suunnittelemaan viikkoja milloin sitä tärppäisi, eikö sitä vaan voisi helpommin ns. luonnollisesti huomata olevansa raskaana. Mie taidan vaan urputtaa, mut näin menkkojen loppupuolella se taitaapi olla sallittua... Toivottavasti voimme pian liittyä plussanneisiin. :flower: