Toisen identtisenkaksosen menetys rv 38+5

Rv 38+5 to 17.3 Vedet menivät aamulla 5.15, naistenklinikalle mars! Sydänkäyriin suoraan, jossa ei löydetty kuin yhdet sydänäänet, tarkistus ultralla jossa todettiin b-vauvan menehtyneen. A-vauvasta otettiin hetki käyrää, mutta lääkäri teki päätöksen että puhkaistaan kalvot jotta saamme tarkkaa tietoa a-vauvan kunnosta sekä otimme hapetusarvot vauvan päästä. 2 hapetusarvotestin tuloksena näytteessä pelkkää lapsivettä, kiirelliseen sektioon.
Terve poika syntyi 11:57 2820g, enkeliveli minuutin myöhemmin:_(

Kontrollikäynnillä ma samalla viikolla kaikki oli vielä hyvin, mä en voi käsittää miten näin voi käydä. Sitä jotenkin oli tuudittautunut että kaikki menee hyvin, vaikka identtisillä kaksosilla on moniakin riskejä pitkin matkaa, mutten ollut missään vaiheessa raskautta edes epäillyt käyvän kuinkaan. Nykyään jos näenkin jonkin raskaana olevan naisen, tekisi mieli aina sanoa ettei mikään ole varmaa, onko tämä nyt jotakin kyynisyyttä vai realismia?

 

:hug: huomasin sun kirjotuksen ja halusin tulla vaan sanomaan osanottoni pienen menetyksestä..

 

Voi kr1sse, otan osaa suureen suruusi. Minulla ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta, siis toisen kaksosen menettämisestä. Olen synnyttänyt kohtuun kuolleen pojan rv 40+1.

Sinun tilanteesi on niin erilainen, kuinka iloita toisesta, kun toisen on menettänyt? Tunteet toisia raskaana olevia kohtaan oli jokseenkin samanlaiset silloin kun meidän menetys oli tuore. Siitä tulee huhtikuussa kuluneeksi neljä vuotta. Moni pitää näitä surullisia tapahtumia vain tilastoina, ja havahtuu sitten vasta todellisuuteen, jos se omalle kohdalle sattuu. Ehkä parempi niin.

Omasta surutyöstäni voin ehkä sanoa, että pahin hetki oli se, kun kerrottiin vauvan kuolleen. Sen jälkeen aika on tehnyt tehtävänsä.

 

Kiitos teille.

Scala, musta tuntuu että pahin on vasta tulossa, joka päivä tuntuu pahemmalta ja pahemmalta. Löytyikö kohtukuolemaan mitään syytä? Toivon että pojasta löytyisi edes jokin sydänvika tms..jotta tuntuisi olevan mukamas helpompaa käsitellä asiaa. Ei kait kukaan muu tiedä miltä tämä tuntuu, ennenkuin sattuu omalle kohdalle. Onko sulla sen jälkeen ollut raskauksia, onko kontrolli ollut tiukempaa( mulle väitettiin naistenklinikalla että kontrollikäyntejä olisi tiuhempaa,jos on menettänyt lapsen aiemmin.) Miten voi suhtautua uuteen raskauteen tämän kaiken jälkeen?

 

Meidän enkelipoika oli kuudes lapsemme. Kuolinsyyksi todettiin napanuorakomplikaatio, eli hapenpuute. Napanuora oli 2 kertaa kaulanympärillä. Minulla todettiin myös verikokeissa listeria samalla kertaa, mutta kuolinsyyksi tuli siis tuo hapenpuute. Minua helpotti tieto kuolinsyystä. Samana vuonna vastaavia tapauksia oli ollut 52, eli meillä oli todellakin huonoa tuuria, mutta tieto auttoi käsittelemään asiaa.

Tulin uudelleen raskaaksi 7kk pojan syntymän jälkeen, ja heinäkuussa 2008 meille syntyi seitsemäs lapsi, elävä poika. Nyt olen jälleen raskaana, ja itse asiassa synnytyksen käynnistys on huomenna. Kyllä se on ihan totta, että kontrollikäyntejä on tiheämmin tällaisten tapausten jälkeen. Aikaisemmat lapset olen synnyttänyt Kätilöopistolla, mutta kohtukuoleman jälkeiset raskaudet ovat automaattisesti riskiraskauksia, ja ne hoidetaan Naistenklinikalla.

Tässä raskaudessa olen käynyt rv 32 alkaen kahden viikon välein ultrassa, ja todella empaattista kohtelua olen saanut joka kerta osakseni. Huomenna on siis rv 38+5, ja menen suunniteltuun käynnistykseen. Ja syynä on todellakin se aikaisempi kohtukuolema. Nämä loppuajat ovat henkisesti yhtä helvettiä, kun ei uskalla ajatella sitä, että vauvan elävänä syliin saisi.