Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Toisen huomioiminen
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Myrtti, post: 33591748"]</p><p>Hei!</p><p></p><p>Olen seurustellut mieheni kanssa noin 2,5 vuotta, josta vuoden olemme nyt asuneet yhdessä. Rakkautta en koe suhteestani puuttuvan, mutta toisinaan ottaa aika rankasti aivoon se, että tuntuu kuin olisin suhteessamme ainoa, joka on sisäistänyt tietyissä asioissa olevan nyt kyse MEISTÄ eikä vain minusta itsestäni. Eli siis toisin sanoen mieheni ei aivan tunnu ymmärtävän toisen ihmisen huomioonottamista niin arkisissa kuin muissakin asioissa. Esimerkiksi jos hän menee kauppaan, ostaa hän hyvin suurella todennäköisyydellä sieltä vain asioita, joita hän itse tarvitsee ajattelematta sen kummemmin minua. Jos meillä ei esim. ole hedelmiä, tuo hän kaupasta mandariineja, joita minä taas en voi syödä jne. Ja jos hän taas pesee pyykkiä, niin koneeseen ajautuu vain hänen omia vaatteitaan vaikka kori olisi pullollaan minunkin vaatteitani. Itse kyllä osaan pestä hänenkin pyykkejään sekä ostaa hänelle maitoa, mitä taas en itse käytä. Teloin taannoin jalkani ja kinkkasin menemään kyynärsauvoilla. Pyysin miestäni käymään työpäivän jälkeen apteekissa ostamassa särkylääkettä, jottei minun tarvitsisi sauvojen kanssa lähteä apteekkiin raahautumaan. Vastaus pyyntööni oli En jaksa. Olin melko kiitollinen. </p><p></p><p>Miehelläni on useita harrastuksia, jotka vievät paljon hänen aikaansa. Siitä en viitsi olla pahoillani, koska kyllähän ihmisellä harrastuksia pitää olla ja on niitä minullakin. Ainut vaan, että ne harrastukset tuntuvat poikkeuksetta menevän aina minun ja meidän yhteisten asioiden edelle. Ja sanonkin usein vitsinä, että suhteessamme on kolme osapuolta: minä, mieheni ja mieheni jalkapallojoukkue. Esimerkiksi taannoin mieheni lupasi viettää illalla ns. laatuaikaa kanssani, vaikka samana iltana oli heidän joukkueensa jonkin sortin yhteishengenkasvatusiltamat naapurikaupungissa. Niissä kun ei hänen mukaansa mene kauan. No, odotin ja odotin miestä kotiin päässä oma ajatukseni siitä, kuinka illan voisimme viettää (mitään sen suurempia suunnitelmia kun ei ollut). Ja yllättäen kohta puhelimeen tulee viesti, että Suututko pahasti, jos jään yöksi tänne?. Vastasin vain tympeästi, että tee niin kuin parhaaksi näet, toivotin hyvät yöt ja totesin, että jatkossa on turha lupailla mitään, jos lopputulos on aina se, että saan viettää laatuaikaa ihan vaan itseni kanssa. Tätä on nimittäin tapahtunut aiemminkin. Kyllähän se mies sitten sieltä tuli, yhden aikaan yöllä. </p><p></p><p>Tiedän, että kaikkien merkkipäivien muistaminen on melko yleisesti liikaa miesten aivokapasiteetille. Olkoon kyse sitten ystävänpäivästä tai suhteen merkkipäivästä. Itse olen aina hankkinut jonkin pienen lahjan miehelleni, koska mielestäni on vain kohteliasta huomioida toista tuollaisina päivinä. En ole oikeastaan edes odottanut itse saavani mieheltäni mitään, mutta edes jonkinlainen muistava ele olisi kyllä ihan mukava. Esimerkkiin tulee taas tämä suhteemme kolmas osapuoli: On ystävänpäivä ja olen aamulla vaatimattomasti lahjonut miestäni. Päivällä mieheni soittaa minulle ja sanoo parin joukkuekaverinsa tulevan kahville. Se ei haittaa minua, koska ei ystävänpäivää minun puolestani tarvitse mitenkään erityisesti minun kanssani viettää, muistaminen olisi kuitenkin ihan toivottua. Menen kotiin vasta vieraiden lähettyä ja totean mieheni käyneen ostamassa kavereilleen kunnon kahvipullat. Sanon havaintoni ääneen ja mieheni tokaisee Piti minun sinullekin kortti ostaa, mutta unohdin. Niin eli joukkuekavereille ostetaan pullat vaikka minkälaisessa kiireessä, mutta minut yksinkertaisesti unohdetaan täysin. </p><p></p><p>Esimerkkien kaltaisia tilanteita on muitakin. Jotten nyt täysin miestäni haukkuisi, niin kyllä hän minua välillä osaa huomioida ja mielestäni yhteiselomme sujuu pääsääntöisesti varsin mainiosti. Mutta kyllä tuollaiset edellä mainitut tilanteet tuottavat aina pienen pettymyksen (paitsi nyt nuo kauppareissut, ne ketuttaa muuten vaan) ja petetyt lupaukset yhteisistä hetkistä tuottavat ainakin minulle voimakkaan olon siitä, että minun tunteistani ja tarpeistani ei välitetä. Olen toki miettinyt, että olenko nyt vaan itse liian niuho kun jaksan vetää herneet nenään tuollaisista asioista. </p><p></p><p>Joten sanokaapa, onko teillä kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista? Oletteko onnistuneet kouluttamaan miehestänne huomioivamman ja kuinka se käytännössä tapahtuu? <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> Niin ja olenko minä nyt vaan itse turhan tarkka?</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Myrtti, post: 33591748"] Hei! Olen seurustellut mieheni kanssa noin 2,5 vuotta, josta vuoden olemme nyt asuneet yhdessä. Rakkautta en koe suhteestani puuttuvan, mutta toisinaan ottaa aika rankasti aivoon se, että tuntuu kuin olisin suhteessamme ainoa, joka on sisäistänyt tietyissä asioissa olevan nyt kyse MEISTÄ eikä vain minusta itsestäni. Eli siis toisin sanoen mieheni ei aivan tunnu ymmärtävän toisen ihmisen huomioonottamista niin arkisissa kuin muissakin asioissa. Esimerkiksi jos hän menee kauppaan, ostaa hän hyvin suurella todennäköisyydellä sieltä vain asioita, joita hän itse tarvitsee ajattelematta sen kummemmin minua. Jos meillä ei esim. ole hedelmiä, tuo hän kaupasta mandariineja, joita minä taas en voi syödä jne. Ja jos hän taas pesee pyykkiä, niin koneeseen ajautuu vain hänen omia vaatteitaan vaikka kori olisi pullollaan minunkin vaatteitani. Itse kyllä osaan pestä hänenkin pyykkejään sekä ostaa hänelle maitoa, mitä taas en itse käytä. Teloin taannoin jalkani ja kinkkasin menemään kyynärsauvoilla. Pyysin miestäni käymään työpäivän jälkeen apteekissa ostamassa särkylääkettä, jottei minun tarvitsisi sauvojen kanssa lähteä apteekkiin raahautumaan. Vastaus pyyntööni oli En jaksa. Olin melko kiitollinen. Miehelläni on useita harrastuksia, jotka vievät paljon hänen aikaansa. Siitä en viitsi olla pahoillani, koska kyllähän ihmisellä harrastuksia pitää olla ja on niitä minullakin. Ainut vaan, että ne harrastukset tuntuvat poikkeuksetta menevän aina minun ja meidän yhteisten asioiden edelle. Ja sanonkin usein vitsinä, että suhteessamme on kolme osapuolta: minä, mieheni ja mieheni jalkapallojoukkue. Esimerkiksi taannoin mieheni lupasi viettää illalla ns. laatuaikaa kanssani, vaikka samana iltana oli heidän joukkueensa jonkin sortin yhteishengenkasvatusiltamat naapurikaupungissa. Niissä kun ei hänen mukaansa mene kauan. No, odotin ja odotin miestä kotiin päässä oma ajatukseni siitä, kuinka illan voisimme viettää (mitään sen suurempia suunnitelmia kun ei ollut). Ja yllättäen kohta puhelimeen tulee viesti, että Suututko pahasti, jos jään yöksi tänne?. Vastasin vain tympeästi, että tee niin kuin parhaaksi näet, toivotin hyvät yöt ja totesin, että jatkossa on turha lupailla mitään, jos lopputulos on aina se, että saan viettää laatuaikaa ihan vaan itseni kanssa. Tätä on nimittäin tapahtunut aiemminkin. Kyllähän se mies sitten sieltä tuli, yhden aikaan yöllä. Tiedän, että kaikkien merkkipäivien muistaminen on melko yleisesti liikaa miesten aivokapasiteetille. Olkoon kyse sitten ystävänpäivästä tai suhteen merkkipäivästä. Itse olen aina hankkinut jonkin pienen lahjan miehelleni, koska mielestäni on vain kohteliasta huomioida toista tuollaisina päivinä. En ole oikeastaan edes odottanut itse saavani mieheltäni mitään, mutta edes jonkinlainen muistava ele olisi kyllä ihan mukava. Esimerkkiin tulee taas tämä suhteemme kolmas osapuoli: On ystävänpäivä ja olen aamulla vaatimattomasti lahjonut miestäni. Päivällä mieheni soittaa minulle ja sanoo parin joukkuekaverinsa tulevan kahville. Se ei haittaa minua, koska ei ystävänpäivää minun puolestani tarvitse mitenkään erityisesti minun kanssani viettää, muistaminen olisi kuitenkin ihan toivottua. Menen kotiin vasta vieraiden lähettyä ja totean mieheni käyneen ostamassa kavereilleen kunnon kahvipullat. Sanon havaintoni ääneen ja mieheni tokaisee Piti minun sinullekin kortti ostaa, mutta unohdin. Niin eli joukkuekavereille ostetaan pullat vaikka minkälaisessa kiireessä, mutta minut yksinkertaisesti unohdetaan täysin. Esimerkkien kaltaisia tilanteita on muitakin. Jotten nyt täysin miestäni haukkuisi, niin kyllä hän minua välillä osaa huomioida ja mielestäni yhteiselomme sujuu pääsääntöisesti varsin mainiosti. Mutta kyllä tuollaiset edellä mainitut tilanteet tuottavat aina pienen pettymyksen (paitsi nyt nuo kauppareissut, ne ketuttaa muuten vaan) ja petetyt lupaukset yhteisistä hetkistä tuottavat ainakin minulle voimakkaan olon siitä, että minun tunteistani ja tarpeistani ei välitetä. Olen toki miettinyt, että olenko nyt vaan itse liian niuho kun jaksan vetää herneet nenään tuollaisista asioista. Joten sanokaapa, onko teillä kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista? Oletteko onnistuneet kouluttamaan miehestänne huomioivamman ja kuinka se käytännössä tapahtuu? ;) Niin ja olenko minä nyt vaan itse turhan tarkka? [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Tupenrapinat"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Relaatio 1067
54 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Kilttilässä nukutaan taas kolmistaan 🤭
Tänään 21:34
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Alumiinin vienti Venäjälle kaksinkertaistunut vuodessa – taustalla turkulainen nastafirma Turvanasta, jonka osaomistaja on RKP:n puheenjohtajan vaimo
Tänään 21:06
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Koko yhteiskunnan "taksiuudistus" käynnissä
Tänään 20:42
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Mihin autoon mahtuu 3 turvaistuinta?
Tänään 20:31
Pikkutytöt
0 Viestiä
Lapset ja teinit
6.
Toimeentulotuesta tietävät
Tänään 20:13
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
7.
MTV3:sta tulee parhaillaan Pelastakaa Lapset ..OrpoPurralta
Tänään 20:12
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Yaron Nadbornik ei puhu koko Suomen juutalaisyhteisön suulla
Tänään 17:20
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 16K
Aihe vapaa
2.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 952
Aihe vapaa
3.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 854
Aihe vapaa
4.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Torstai klo 16:44
Luettu: 790
Aihe vapaa
5.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 624
Aihe vapaa
6.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 573
Aihe vapaa
7.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 516
Aihe vapaa
8.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 510
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Kilttilässä nukutaan taas kolmistaan 🤭
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Relaatio 1067
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
5.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
6.
Suomen puolustusvoimien komentaja kenraali Janne Jaakkola haluaa jalkaväkimiinat takaisin Suomelle
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
7.
Koko yhteiskunnan "taksiuudistus" käynnissä
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
8.
Perjantain tiskoteekki!
Latest: 9MM.
23 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Toisen huomioiminen
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
