Toiselle hoitokierrokselle lähtijöitä

Löytyisiköhän täältä muita, jotka ovat harkitsemassa uudelleen lapsettomuushoitoihin lähtemistä, ensimmäisen tai ensimmäisten lasten syntymän jälkeen? Kaksostyttöni syntyivät 09/05 ja toivoisin heille sisarusta jossakin vaiheessa. Lapsemme saivat alkunsa yksityisellä puolella ivf:n avulla ja hoidoista eikä synnytyksestä jäänyt mitään kauhukuvia mieleeni kummittelemaan. Toisaalta hoitojen aloittaminen uudestaan mietityttää juuri siksi, kun viime kerralla kaikki meni niin hyvin. On sellainen olo, että härnään kohtaloa pyytämällä lisää. Ihan tyhmä ajatus, mutta siltä välillä tuntuu.

Lapsettomuutemme syy on ilmeisesti minun korkea fsh- hormoni ja sitä myötä laiskistuneet munasarjani, miehen puolella kaikki ok. Minä olen 31 v ja mies pari vuotta vanhempi. Nyt kuukautisten tultua reilun vuoden ajan olen alkanut epäillä endoa, lähes sietämättömistä kivuista ja tuhrutteluista johtuen. Ns. luomuvauvan mahdollisuutta ei klinikan lääkäri silloin aikanaan sulkenut pois, mutta itse en siihen usko enkä missään tapauksessa halua lähteä uudestaan siihen joka kuukausi toistuvaan yritys-pettymys-toivon uudelleen viriämis- kierteeseen. Ei toki ole ollenkaan sanottu, että hoidoilla onnistuisi toista kertaa.

Tyttöni, nuo pikku kiukkupussini ovat parasta mitä koskaan voin elämässä saavuttaa. Unelma kolmannesta lapsesta elää kuitenkin ja olisi mukava vaihtaa kokemuksia hoitojen käynnistymisestä ekan/ekojen lasten jälkeen. Hoitovaihtoehto meillä luultavasti olisi pakastetun alkion siirto, mikäli vauvanalut selviäisivät sulatuksesta. Koska hoitoihin lähtö on lähinnä vasta ajatuksena omassa pienessä päässäni eikä kunnolla mieheni kanssa ole vielä päätetty, aloitusjankohta menee ensi vuoden puolelle.

Kiitti etukäteen kommenteista ja lämmintä päivän jatkoa!

 

Itselläni on vasta 7 viikon ikäinen tyttövauva. Häntä toivoimme yli neljä vuotta. Prosessi oli pitkä ja kivinen, siinä meinasi mennä jopa mielenterveys...
Lopulta saimme kuitenkin ensimmäisen ivf/icsi;n toisesta pas:ta tämän lapsen. Joka oli muuten kahden alkion ja viimisten "pakkasukkojen" siirto.
Olen vasta menossa jälkitarkastukseen, mutta toinen lapsi on haaveissa/toiveissa. Ehkäisyä en aijo huolia.
Minulla on PCO ja miehellä hitautta siittiöissä, luomulapsi lienee varsin epätodennäköinen. Mutta olisi tietysti enemmän kuin tervetullut.

Tarkoitus on hakeutua hoitoihin uudelleen heti kun sinne vaan pääsee. Olemme olleet hoidossa TYKS:ssä, josta positiivisia kokemuksia.
Meillä edessä olisi todennäköisesti sitten IVF alusta taas koska pakastin on tyhjä...
Hoitoonpaluun ajankohdasta ei nyt siis ole tietoa koska en tiedä vielä milloin hoitoihin voi uudelleen päästä. Mutta mielelläni kirjoittelen kanssasi.

Lapsettomuus on syvällä sielussa ja koen edelleen olevani jollain tasolla "lapseton".
Lueskelen mielelläni edelleen tätä palstaa, joskus kirjoittelenkin jos koen voivani olla avuksi jollekkin.
Kiitän onneani tästä ihanasta lapsesta, mutta samalla jo haaveilen että onni potkisi myös toistamiseen.
Täytin juuri kolmekymmentä, eikä hoidoissa onnistumisprosentti ainakaan kasva kun aikaa kuluu, joten toivoisin pääseväni uudelleen hoitoihin mahdollisimman pian..

Mietit, härnäätkö kohtaloa toivomalla lisää lapsia?
Et todellakaan. Miksi lapsettomuushoidoilla onnistuneen pitäisi "tyytyä" yhteen onnistuneeseen raskauteen? Ja olla ikuisessa "kiitollisuudenvelassa", supervanhempia jotka eivät voi valittaa mistään jne ?
Eihän kenellekkään voida mennä sanelemaan mikä on sopiva määrä lapsia. Se ei ole keneltäkään pois jos hakeutuu hoitoihin uudelleen. Eikä se itseasiassa kuulu kenellekkään!

Lapsettomuus jättää niin syvät arvet sydämeen ettei ne sieltä parane koskaan. Uuden yrityksen aloittaminen helposti repii vanhoja haavoja auki uudelleen, mutta niiden tunteiden kanssa on elettävä jos hoitoihin lähtee.
Toiseen yritykseen lähteminen on sikäli kuitenkin "helpompaa" että tietää että normaali raskaus on mahdollinen vaikkei se välttämättä uudelleen tulekaan onnistumaan..

Lapsettomuutta ei toivoisi kenellekkään, mutta varmasti se kasvattaa ja opettaa arvostamaan asioita eri tavalla. Ja tekee meistä "lapsettomista" myös hyviä vanhempia joilla on arvomaailma kohdallaan.

Terveisin; Anni
=)

 

heippa,

meillä on lapsettomuushoitojen (pas) tuloksena 01/07 syntynyt poitsu ja nyt ollaan jo uudestaan aloittamassa hoitoja.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että siirto voitaisiin tehdä jo ensi kuussa, mutta katsellaan nyt miten käy...eletään kuitenkin aika toiveikkaina.

 

Hei vaan Anni77 ja jeps1, mukava kuulla teistä. Sydämelliset onnittelut pienokaistenne johdosta! Paljon onnenpotkuja jeps1 uuteen kierrokseen, hui miten lähellä olette jo uutta yritystä! Tulethan kertomaan, miten kaikki sujuu

Kiitos viisaista sanoistasi Anni77. Huomaa, että olet pitkän lapsettomuustaipaleesi aikana todella joutunut käsittelemään lapsettomuutta paitsi kriisinä myös osana omaa identiteettiäsi. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lapsen kaipuu ja puuttuminen jättää lähtemättömän jäljen omaan minäkuvaan ja lapsettomuuden selättäminen muuttaa pakostikin omia asenteita ja arvostuksia. Olen niin onnellinen puolestasi, että neljän vuoden odotuksenne on päättynyt ja saitte vauvan. Minulle tulee välillä vieläkin aika ajoin, kahden vuoden jälkeen, epäuskoinen olo että minä oikeasti sain lapset. Vaikka niinkin simppeli asia kuin ruokaostoksilla käynti perjantai-iltana saattaa pistää kyyneleet valumaan. Lapsettomuus pakotti minut kohtaamaan oman rajallisuuteni ja unelmien/todellisuuden välisen eron niin rajusti, että välillä ihmettelen miten siitä kaikesta silloin selvittiin. Äitinä oleminen on myös erilaista kuin mitä ennen tyttöjä kuvittelin sen olevan. Rakkaus omiin lapsiin on kaikessa ehdottomuudessaan ja kokonaisvaltaisuudessaan niin pakahduttavaa ja elämäni voimakkaimpia tunteita. Äitiys on samalla myös välillä väsymystä, arkirutiinien toistamista ja oman tilan kaventumista.

Mainitsit viestissäsi, miten uusi hoitoyritys saattaa repiä auki vanhoja haavoja ja tuoda pintaan kipeitä tunteita sekä muistoja. Se riski on kuitenkin otettava, ja uskon siitä selviäväni. Kävi hoidoissa sitten miten tahansa. Tämä kaksi ja puoli vuotta (plussasta lähtien) on ollut ihmeellistä aikaa, vaikka toki vauvavaihe kahden pienen kanssa oli rankkaa ja nyt elämä on sitten eri tavalla hektistä kahden joka paikkaan vipeltäjän kanssa. Kai minä tässä vain odottelen oikeaa mielentilaa ja selventävää juttutuokiota miehen kanssa, jotta saisin soitettua klinikalle käyntiajan varaamiseksi. Toivottavasti Sinäkin saat selviteltyä TYKS:stä, milloin olisi mahdollista startata uudestaan. Siihen asti, pidetään lippua korkealla ja peukkuja pystyssä luomuvauvan varalta!

Oikein ikimuistoisia päiviä ja kauniita hetkiä vauvojenne kanssa, Anni77 ja jeps1. Olisi tosi mukava kirjoitella kanssanne jatkossakin.

terkuin Gemma

 

heippa Anni77 ja Gemma!

Anni77: toivon mukaan löydät itsestäsi sen voiman jolla uskallat lähteä tähän hoitorumbaan uudestaan.

Olitte molemmat kirjoittaneet todella hyvin kaikesta siitä mitä lapsettomuus meissä ihmisissä herättää ja miten tuo hoitoihin lähtö meihin vaikuttaa. Näinhän se on, että aina kaikki ei ole itsestään selvää ja varsinkaan se, että selviääkö tästä hoitoprosessista voittajana.
Meillä oli takana vain yksi inseminaatio ja ivf joista ei siis tulosta ja sitten pas josta saimme suloisen pojan. Minulla on jo aiemmasta liitosta yksi lapsi joka on saanut alkunsa vaikka pillereitä söinkin...joten näin se kohtalo heittelee, ensin tulee raskaaksi vaikkei yritäkään ja sitten kun yrittää niin ei tapahdu mitään ennen kuin saimme sitten apuja tähän raskautumiseen.

Gemma: jos onnistuisimme heti ekasta kerrasta niin lääkäri sanoi vaan että kesällä olisi sitten uusi vauva talossa. Mutta koitetaan nyt vaan suhtautua tähän sillain ei liian odottavaisin mielin muttei liian pessimistisestikään...tapahtuu jos on niin tarkoitettu.

Ja toki yritän täällä palstalla pysyä ja jatkossakin kirjoitella kuulumisia.

Ja tsemppiä teille molemmille !

 

Mä liityn mukaan vaikka yrityskerta olisi jo kolmas. Meillä siis kaksi ivf-lasta. Mä olen ihan samaa mieltä annin kans, että miksi pitäisi tyytyä siihen yhteen kun on mahdollista saada kaksi/kolme...Mulla oli alusta asti se periaate, että kaikkeni teen sen eteen, että lapsen saan ja nyt alamme olla tien päässä. Kolme ivf-hoitoa alusta asti tehty kunnallisella ja enempää hoitoja emme saa paitsi yksityisellä ja siihen rumbaan ei enää lähdetä. Meillä on 3 alkiota pakkasessa ja se mitä niistä tulee otetaan vastaan ja jos ei tule mitään niin näillä eväillä sit jatketaan. Kuitenkaan kolmea enempää ei luultavasti aiota tehdä eli jos tärppää ja pakkaseen jää vielä niin ne luultavasti annetaan lääketieteen tutkimuksiin. Mies tosin ei ole vielä lämmennyt kolmannelle lapselle tai kyse on ehkä kolmannesta raskaudesta, mitkä on mulle ollu vaikeita ja miehen kärsivällisyys koetuksella. Mulla on kumminkin aina ollu haaveena kolme lasta(no toki alunalkaen oli edes se yksi) ja nyt ollaan näin lähellä niin en haluaisi haaveestani luopua...ikääkin on jo sen verran, ettei tässä vuosikausia voi odotella. Loppuvuodesta aion sanoa miehelle, että mitäs jos kumminkin vielä yritettäis. Naikkarilla ainakin on sellanen periaate, että vuosi pitää olla edellisestä synnytyksestä ennen kun voi uuteen hoitoon hakeutua. No se ei kai ole ihan niin tarkkaa, mut suunnilleen. Mulla olis lääkkeetkin valmiina kaapissa kun on jäänyt edellisistä paseista niin ei tarttis kun polikäynnit maksaa. Mut palaillaan asiaan ja toivottavasti saan liittyä mukaanne turisemaan. Tsemppiä meille kaikille!

 

CG: meille sanottiin tuolta väestöliitosta just tosta, että kunnallisella puolella on toi vuoden raja...mutta toivotaan ettei se olis ihan niin tarkkaa jos nyt päätätte tän vuoden puolella palata takaisin hoitoihin.

 

Hei vaan CarnevalGirl ja tervetuloa mukaan! Mulla on vähän sama juttu kuin Sulla, että miekkosen pitää vielä vähän saada sulatella ajatusta kolmannesta lapsesta. Hän pohtii vielä taloudellista puolta, miten pärjättäisiin ja lisäksi hän vasta vähän aikaa sitten kertoi, miten henkisesti raskaana hän koki lapsettomuushoidoissa käynnin. Mulla oli odotusaikana ennenaikaisia suppareita ja piti ottaa tosi rennosti; kyllä sitä itsekin olen miettinyt miten raskaus tällä kertaa sujuisi ja miten sitä pienen kanssa jaksettaisiin koko perhe. Ja että isosiskot saisivat riittävästi huomiota eivätkä kokisi oloaan syrjäytetyksi. Ehkä menen "hieman" asioiden edelle, uuteen raskauteen on kuitenkin pitkä matka.

Se on hyvä, että teillä on pakkasessa alkioita, jospa heillä lykästäisi. Toivottavasti miehesi lämpenee ajatukselle kolmannesta lapsesta ja pääsette toteuttamaan haaveesi. Minulla olisi myös toiveissa, että ensi vuoden alussa pääsisimme yrittämään pas:a. Meillä on kaksi alkiota tallessa, mutta sitähän ei tiedä miten kävisi sulatuksessa. Aina kun käyn Hesassa tulee sellainen olo, että kolmas vauva odottaa siellä. Kävimme siis hoidoissa Hgissä Fertinovassa.

Leppoisaa loppukesän viikonloppua koko porukalle. Jatketaan juttua tuonnempana, nyt pitää lähteä viemään double trouble leikkikentälle hillumaan.

 

täällä kans toista yritellään :wave: meillä poika 10/05 (3 inssistä) kun sain imetyksen lopetettua kun poika oli 1v niin siitä 3 kuukautta niin aloitettiin insseillä heti tärpäs mutta tuli kesken rv 5+ sitten 2 negaa nyt aloitettu ivf hoito syyskuussa vk38 punktio ja siirto saa nähdä miten käy jos saatais nyt se leikkikaveri se pitää kyllä hyvin paikkaansa että sitä käy läpi samoja tunteita uudestaan läpi kuin ekalla kerralla mutta meillä kun poika näkee että äitillä paha mieli niin tulee syliin halimaan, meillä kans villi menijä tämä eka neuvolantäti kysyi että joko on katolle kiivennyt kun niin vilkas vastasin vain ettei meillä ole tikkaita onneksi

 

Soittelin sinne TYKS;n lapsettomuuspolille ja ilokseni sain kuulla että hoitoja pääsee jatkamaan jo ensi keväänä! Tai siis hoidon suunittelukäynnille ensin ja sitten mietitään mitä tehdään... Sanoivat että kun imetys on loppunut niin voidaan uusiin hoitoihin lähteä. Eli ei tarvitse sitä vuoden väliä. Käytännössähän ei sitten tiedä kuinka pitkälle menee ennenkuin alkaa tapahtumaan.
Jokatapauksessa kovin pitkään en haluaisi odottaa, koska voi mennä taas kauan ennenkuin tulen uudelleen raskaaksi. Niin mikäli se onnistuu ylipäätään ollenkaan..
Mutta nyt nautin tästä ihanasta tyttärestäni enkä vielä murehdi tulevaa.
:heart:

CarnevalGirl: Kuinka pian lähditte toista yrittämään? Miten tärppäsi?

Anni

 

[/b]Tiina80, paljon voimia ja lykkyä ivf:ään! Toivotaan että tämä on juuri se hoito, joka tuo leikkikaverin esikoisellenne
Anni77, tosi mukava kuulla, että pääsette jatkamaan, tai vähintäänkin keskustelemaan hoitojen jatkosta jo ensi keväänä. Sellainen tuntuma minullakin on, etten haluaisi hirmu pitkään odotella, kun ei tosiaan tiedä miten pitkään raskautumiseen menee ja onnistuuko se yleensä. Mutta siihen asti, iloitse vauva-ajasta tyttösi kanssa, eka vuosi vilahtaa niin nopsaan.

Tänne ei kuulu mitään uutta. Kp2- krampeissa kärvistelyä tämä päivä, huomenna varmaan on jo parempi päivä. Onneksi pääsen lääkäriin ennen ensi kierron alkua, toivottavasti antaa kunnon särkylääkkeet niin ei olisi näin kipeä olo ensi kerralla. Mutta, koitetaan nauttia viikonlopusta silti.
-Gemma

 

heippa kaikille...

meillä odotellaan edelleen niitä menkkoja alkavaksi jotta päästään ultrailee ja suunnittelee siirtopäivää... Mutta tosiaan kunhan ne menkat nyt ees alkais, samperi että tääkin tilanne voi joskus harmittaa normaalisti kun sitä ois vaan oloonsa tyytyväinen ettei ne menkat alkais.

 

Anni: kun esikoinen oli n.10kk niin mentiin Naikkarille. Siellä tehtiin pas jäljellä olevista alkioista, mut ei tärpänny. Uusi ivf-hoito suht pian(mun mielestä kesti kauan) ja tuoresiirto tärppäsi, mut meni kesken. Sitten pas(olikohan kaksi)ja ei tulosta. Kolmannen ivf:n tuoresiirto tärppäsi ja tyttö sai alkunsa. Eli aika kauan se lopulta kesti saada se kakkonen. Ikäeroa tuli se 3v.

 

Anni: kun esikoinen oli n.10kk niin mentiin Naikkarille. Siellä tehtiin pas jäljellä olevista alkioista, mut ei tärpänny. Uusi ivf-hoito suht pian(mun mielestä kesti kauan) ja tuoresiirto tärppäsi, mut meni kesken. Sitten pas(olikohan kaksi)ja ei tulosta. Kolmannen ivf:n tuoresiirto tärppäsi ja tyttö sai alkunsa. Eli aika kauan se lopulta kesti saada se kakkonen. Ikäeroa tuli se 3v.

Kiitos vastauksestasi. Niin minä vähän ajattelinkin että aikaa voi kulua kauankin jos edes onnistuukaan uudelleen...