Naapurin alaluokkalainen poika on lestadiolaisperheen vanhin lapsi ja jotenkin jo pidempään on tökkinyt se painostus mitä kohdistaa meidän samanikäiseen poikaan...
Ensimmäiset suorat merkit oli jo kesällä kun pyysi meidän pojalta milloin mitäkin lelua omaksi (lähinnä ulkoleluja). Sen jälkeen oli vähän aikaa hiljaisempaa, mutta nyt kaksi kuukautta on jo kestänyt hänen "joulupainostuksensa". Alkuun meidän poika puhui minulle näitä juttuja ja kehotin häntä olemaan välittämättä tämän toisen pojan puheista. Kaksi viikkoa sitten tämä naapurin poika oli meillä ja kuulin kun hän pyysi meidän pojalta rahaa lyhenneltynä näin "joutuu helvettiin jos ei ole antelias". No meidän poika sitten kysyi saako hän antaa 5 euroa tälle pojalle, kielsin ja sanoin että X säästää itse omat rahansa, tiedän että saa 1,5 euroa viikkorahaa. No nyt sitten viikonloppuna ihan minun kuulteni tämä poika X pyysi meidän pojan legoja omaksi, jouluksi kuulemma pitää ainakin antaa joitain! Ja tätä jatkui hän kerjäsi ja vonkui. No minä sitten sanoin tälle pojalle, että kesällä hän sai meiltä legoja synttärilahjaksi ja seuraavan kerran voi saada seuraavilla synttäreillä, mutta joululahjoja ei voi kaverilta kerjätä! Ei uskonut jatkoi kinuamistaan ja sanoi ettei edes halunnut sitä legoa mitä lahjaksi sai vaan jotain Star Wars juttua joka maksaa kuulemma 139 eur. Loppujen lopuksi jouduin pyytämään häntä lähtemään kotiinsa.
No meidän pojalle jäi tästä tosi huono maku ja hän itkeskeli lauantaina illalla ja poti selvästi huonoa omaatuntoa tästä anteliaisuusasiasta (pojat olivat keskenään meidän pojan huoneessa pitkän aikaa ennenkuin minä kuulin tän kerjäämisjutun, joten en tiedä mitä huoneessa on puhuttu, mutta selkeästi on painostettu ja rankasti).
Eilen sitten käytin meidän lapsen läheisessä sitarissa, kun tiesin, että siellä oli mahdollisuus jättää lahja nimettömänä lapselle ja ajattelin että josko se poistais vähän pojan tuskaa. Ostimme sitten lahjat 6-ja10-vuotiaille pojille. Sanoin tuolle meidän pojalle, että jos x vielä pyytää, niin sanot että olet ostanut jo lahjat kahdelle lapselle.
Eniten ottaa päähän, että nuo naapurin lestat ei ole edes mitenkään köyhiä ja me emme todellakaan ole rikkaita! Ihan itse noin pieni lapsi ei tota kerjäämistään ole voinut keksiä, vaan jotenkin kotoa sen on pakko kummuta! Toisaalta säälittää hirveästi, mutta en minä voi hänen maailmaansa vaikuttaa. Enempi on kuitenkin viimeaikoina kiukuttanut, koska kyllä tuon ikäisellä kuitenkin pitäisi käytöstavat olla...
Ensimmäiset suorat merkit oli jo kesällä kun pyysi meidän pojalta milloin mitäkin lelua omaksi (lähinnä ulkoleluja). Sen jälkeen oli vähän aikaa hiljaisempaa, mutta nyt kaksi kuukautta on jo kestänyt hänen "joulupainostuksensa". Alkuun meidän poika puhui minulle näitä juttuja ja kehotin häntä olemaan välittämättä tämän toisen pojan puheista. Kaksi viikkoa sitten tämä naapurin poika oli meillä ja kuulin kun hän pyysi meidän pojalta rahaa lyhenneltynä näin "joutuu helvettiin jos ei ole antelias". No meidän poika sitten kysyi saako hän antaa 5 euroa tälle pojalle, kielsin ja sanoin että X säästää itse omat rahansa, tiedän että saa 1,5 euroa viikkorahaa. No nyt sitten viikonloppuna ihan minun kuulteni tämä poika X pyysi meidän pojan legoja omaksi, jouluksi kuulemma pitää ainakin antaa joitain! Ja tätä jatkui hän kerjäsi ja vonkui. No minä sitten sanoin tälle pojalle, että kesällä hän sai meiltä legoja synttärilahjaksi ja seuraavan kerran voi saada seuraavilla synttäreillä, mutta joululahjoja ei voi kaverilta kerjätä! Ei uskonut jatkoi kinuamistaan ja sanoi ettei edes halunnut sitä legoa mitä lahjaksi sai vaan jotain Star Wars juttua joka maksaa kuulemma 139 eur. Loppujen lopuksi jouduin pyytämään häntä lähtemään kotiinsa.
No meidän pojalle jäi tästä tosi huono maku ja hän itkeskeli lauantaina illalla ja poti selvästi huonoa omaatuntoa tästä anteliaisuusasiasta (pojat olivat keskenään meidän pojan huoneessa pitkän aikaa ennenkuin minä kuulin tän kerjäämisjutun, joten en tiedä mitä huoneessa on puhuttu, mutta selkeästi on painostettu ja rankasti).
Eilen sitten käytin meidän lapsen läheisessä sitarissa, kun tiesin, että siellä oli mahdollisuus jättää lahja nimettömänä lapselle ja ajattelin että josko se poistais vähän pojan tuskaa. Ostimme sitten lahjat 6-ja10-vuotiaille pojille. Sanoin tuolle meidän pojalle, että jos x vielä pyytää, niin sanot että olet ostanut jo lahjat kahdelle lapselle.
Eniten ottaa päähän, että nuo naapurin lestat ei ole edes mitenkään köyhiä ja me emme todellakaan ole rikkaita! Ihan itse noin pieni lapsi ei tota kerjäämistään ole voinut keksiä, vaan jotenkin kotoa sen on pakko kummuta! Toisaalta säälittää hirveästi, mutta en minä voi hänen maailmaansa vaikuttaa. Enempi on kuitenkin viimeaikoina kiukuttanut, koska kyllä tuon ikäisellä kuitenkin pitäisi käytöstavat olla...
