toipuminen välilihan leikkauksesta?

  • Viestiketjun aloittaja piu
  • Ensimmäinen viesti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2006 klo 21:46 mie vaan kirjoitti:
hui noita juttuja :eek: mitenkäs sitten automatkat sujui sairaalalta kottiin? ku ei voi istua tai kauppamatkat autolla jos kaupat niin ku meillä 7km päässää? jos ei kahteenkaan kuukauteen voi/ kärsi istua miten arjesta selvitään? itelläni kohta edessä eka oikee synnytys eka ku synty sektiolla ja juur mitään vaivoja ei ollu muutaku imetyksen kanssa! :(
Itse ainakin matkustin sairaalasta kotiin kyljelläni auton takapenkillä! Ja kaupassa en pahemmin käynyt kun ei kärsinyt edes kävellä, mies kävi töistä päästyään. Vaikeeta oli mutta onneksi takanapäin! Eikä enää ikinä tarvitse moista kokea!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2006 klo 21:46 mie vaan kirjoitti:
hui noita juttuja :eek: mitenkäs sitten automatkat sujui sairaalalta kottiin? ku ei voi istua tai kauppamatkat autolla jos kaupat niin ku meillä 7km päässää? jos ei kahteenkaan kuukauteen voi/ kärsi istua miten arjesta selvitään? itelläni kohta edessä eka oikee synnytys eka ku synty sektiolla ja juur mitään vaivoja ei ollu muutaku imetyksen kanssa! :(
Kyllä mä istuin.Se istumaan meneminen oli tuskaa ja auta armias jos yritti vähänkään kankkua kohottaa, niin tuntu, että tikit repee :/
Hipihiljaa kun oli paikallaan, niin oli suht ok.
Syötin istualtaan, sillä muuten en olis millään pysyny hereillä enkä saanu vaavia totutettua omaan sänkyyn. Joskus piti huutaa mies syöttämisen jälkeen hereille yöllä kun ei päässy tuolista ylös...

Mut kummasti se alkaa siinä mielessä tuokin aika unohtua, että mulee se on ollu ehkä se kaikkein kamalin ja ikävin asia tossa lapsen saamisessa. (Synnytys sinänsä oli tosi hyvä ja kaunis kokemus.) Mietinkin, et miten ihmeessä sitä jaksas uudestaan, mutta tosiaan alkaa vähitellen olla olo, että kyllä se siitä. =)
 

Yhteistyössä