Toinen vain töissä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JW
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

JW

Vieras
Hei!

Onko täällä kohtalotovereita, eli vain toinen teistä kävisi töissä ja toinen esim. opiskelija eikä siten tienaa? Meillä näin, mies käy töissä, minäkin kesällä, mutta jotta pystyisin valmistumaan nopeasti, ei ole mahdollisuutta tehdä osa-aikatöitäkään.

Eli pointtini siis: onko teillä tällaisesta järjestelystä koitunut ongelmia, riitoja tms ja kuinka ne hoidatte? Minua itseäni ärsyttää asua toisen luona ""ilmaiseksi"", sillä riidoissa tämä tulee usein esille. Toki osallistun ruokakuluihin ym. sen mitä pystyn, mutta pääasiassa mies maksaa enemmän. Ja aina hän ei tee sitä kovin mielellään, tai tekee kyllä, mutta huomaa että häntäkin tämä ärsyttää, vaikka olemme puhuneet että näin nyt menetellään toistaiseksi. Toivon mukaan pääsen pian itsekin tienaamaan, sillä en viitsi olla kerjäämässä. Monilla ystävilläni homma toimii automaattisesti siten, että jos toinen tienaa enemmän, niin hän myös mielellään ""elättää"" toistakin, yhdessä kun eletään. En tiedä tuliko tästä vuodatuksestani selkokielinen, mutta anyway... Ottaa vaan päähän välillä, vaikka tiedän että pitäisi olla vaan kiitollinen.
 
Ite opiskelen ja mies on töissä.Hän siis maksaa vuokran ym. mitä asuntoon kuuluu.Ite omat kuluni ja ruokani vaikka kokkaillaankin välillä yhdessä ja syödään toistemme ruokia,ei se niin tarkkaa ole.Meillä tää ei ole ongelma ollenkaan.Valmistun ensi keväänä ja hän jatkaa sit opiskeluita luultavasti syksyllä niin sit asiat on toisinpäin eli minä maksan vuokran ym.Töitä en kouluaikana halua ottaa koska aikaa menee niin paljon muuhunkin että koulun ja työn jälkeen voisi suhteenhoidon unohtaa.Töiden aika on sit keväällä,odotan innolla että pääsen tienaamaan :)
 
Hyväksikäyttäjiäkin on. Tiedän lähipiirissäni ainakin kolme tapausta vuosien varrelta että opiskelijaneitonen on elänyt siivellä valmistumiseensa saakka.
Mukava on sitten muuttaa omilleen kun on valmistunut ja hyväpalkkainen duuni.
Näinkin voi olla, siispä jokaisen pariskunnan olisi hyvä sopia pelisäännöt ettei sitten kaduta.
 
Meänkhään tallouesa ei oo muita palakallisesa työsä käyviä ku mie, mut vaimo hoitaa kyl täyspäiväsesti kotona meän kolomia alle kouluikäistä tenavaamme.
Mie maksan ruuat,talon laskut (lue: sähkö,vesi,vakuutukset,
lainanlyh. ym,ym).
Vaimo yrittää mahollisuuksiensa mukhaan maksella omia laskujansa kotihoidon tuellansa, mikä ei muuten ole järin iso korvaus kaikesta siitä työstä mitä hän kotona joka päivä joutuu tekehmään. Mikäli se minusta ois kiini, ni koti-äiteillekki pitäis kyl yhteiskunnan maksaa jonkukhaan laista mainittemisen arvoista palakkaa, josta kertyis myös eläkettäki tulevien vuosien varale.
Itekki oon sitä kyl monesti miettiny, ett miun pitäis maksaa vaimokullalleni jonkukhaanlaista palakkaa työstänsä, mut ku miunkhaan palakka ei joka paikkhaan riitä, ni toivottavasti on tyytyväinen ees siitä ett ruokaa on joka päiväle riittäny.

Saisin vain tuon uuen talon rakennettua valahmiiks, ett pääsisimmä sinne muuttamaan tästä meän nykyisestä pikkasesta pirtti pahasesta josa ei oo ees sisäsaunaa.

Kuvia meän ikuisuusprojektista, ja meistäki voitta käyä ihimettelemäsä osottheesta:
http://kotisivu.mtv3.fi/vexi9/joke.html



 
Jos olette enemmän kuin kämppäkavereita, aika kummallista että tuollaisesta asiasta edes riidellään.. Jos on muutettu yhteen muista syistä kuin rahan takia..

En tiedä, kuulostaa vain tosi oudolta - niin kuin sekin, että joku kertoi ostavansa itse ruokansa.. vai ymmärsinkö väärin..
 
Omassa lähipiirissä tapaus, jossa avovaimo kävi töissä ja mies opiskeli siinä ilman lainoja ja työtuloja dippainssiksi. Kävi intinkin siinä välissä. Osti opintotuillaan auton omiin nimiinsä.

Kun mies valmistui, hän paukkasi naimisiin opiskelukaverinsa kanssa ja häipyi autoineen.

 
Onpas taas hauska täällä provoilla (noi pari vastausa tossa) mutta asiallisesti vastattuna.
Samaa mietin minäkin, että on outoa, jos asutaan yhdessä ja rakastetaan toista, että ostetaan omat ruoat (vaikka syödäänkin toistemme ruokia..ym), koska tehän elätte suhteessa, avoliitossa, jossa pitää jakaa kaikki arkipäiväiset jutut!! Meillä ainakin, kun mieheni opiskeli, minä maksoin vuokran ja ruoat, sitten kun miehelläni oli rahaa hän maksoi ruoat, ilman että teimme siitä edes mitään ""sopimuksia"" tai edes muuten puhuttu asiasta, se meni meillä luontevasti.
Nyt kun minä opiskelen ja mieheni on töissä, asia on toisinpäin ja yhtä hyvin menee.
Kysyin yksi päivä mieheltäni haittaako, ettei minulla ole rahaa, vastaus oli pitkä katse ja ""höpsis, yhdessähän me tässä ollaan ja yhteisiä on meidän asiat, rakastan sinua ja tästä raha-asiasta ei tarvitse tehdä mitään juttua"".. joten..
 
vaimo maksaa puolet ruoasta ja asuntolainasta, sekä
-sähkö, vesi, jäte, tv-lupa, lasten vaatemenot kokonaan

mies maksaa puolet ruoasta, asuntolainasta, oman auton & talon vakuutukset, nettiliittymän. Joskus lasten harkkavälineitä, kun omaatuntoa kolkuttaa.

Kuitenkin mies antaa jatkuvasti ymmärtää olevansa päävelallinen, että perheen ainoa elättäjä.
 
No, kirjoitukseni ei todellakaan ollut provo vaan kyse oli ex-mieheni veljestä. Pariskunta oli seurustellut ylä-asteelta asti, siis toistakymmentä vuotta.

Tapaus oli minusta niin törkeä, että se aiheutti meilläkin aviokriisin pitkäksi aikaa.

Mutta tarkkana kannattaa siis olla, itse en suostuisi toista elättämään, sen verran on elämää tullut nähtyä. Mikään ei ole varmaa.
 
Jaja, jakonne on täsmälleen kun meillä! Ei minä maksan puolet lainasta, sähkön, veden, jätemaksut, tv-luvan jne.

Mies maksaa puolet lainasta, netin, oman auton vakuutukset + kotivakuutuksen.

Erona se, että lapsia meillä ei ole eikä mies myöskään (tietääkseni) pidä itseään elättäjänä.
 
Ei mun mielestä siinä oo mitään outoa jos ostaa omat ruokansa.Minä kun kato laihdutan tällä hetkellä ja mies ei sallasia sapuskoita suostu syömään ja mä taas en kovin hyvin pysty laihduttamaan joillain lihapiirakoilla ja vastaavilla.Täytyy kattoo miten sitten 6kilon päästä kun tavoite on saavutettu...Että näin meillä,täysin luonnolista se on :))))))
 
No meillä mies käy töissä ja itse opiskelen ja rahaa käytetään aivan surutta lyömäaseena.
Itseasiassa minä taidan maksaa lähes kaikki ruuat satunnaista maitopurkkia lukuunottamatta ja osan miehen kaljoistakin, vuokrasta maksan osan, en ihan puolta, mutta kuitenkin tulotasoihimme mukautettuna isomman siivun, kaikki laskut maksamme puoliksi.

Ja tästä huolimatta mies syyttää minua siivellä elämisestä, olettaa, että minä lainaan hänelle jatkuvasti rahaa ja on ilmoittanut, että jos eroamme, minun täytyy maksaa hänelle takaisin kaikki se raha, jonka hän on pistänyt minuun (siis kämpän vuokraan, sähkölaskuihin, huonekaluihin...).

Toivon, että saan pian opiskelijakämpän, oli se sitten millainen 10 neliön kanakoppi hyvänsä...
 
Meillä molemmat kävi töissä myös opiskeluaikana, vaikka mies valmistuikin sitten vuotta ennen minua. Suuren suurta rahapulaa ei suhteen aikana ole ollut, joten sikäli ei kriisiä tullut. Tosin siipeilyt ehkäistiin yhteisellä (omien tilien lisäksi) tilillä, josta maksettiin ruoat ja yhteiset menot. Mies olisi kyllä ollut alusta asti valmis löysempäänkin rahanjakoon, mutta minä en. Minun mielestäni yhteinen tilikin oli melkein liian lepsua, koska mies syö enemmän ;D.

Mitenkäs alkuperäisen luona? Jos asuisit yksin, niin asuisitko opiskelija-asunnossa? Söisitkö halvempaa ruokaa? Miehen harmia voi ehkäistä sen tiedostaminen, että hän ehkä enemmän tienaavana asettaa elämisen tason. Markkinavuokria ja sisäfileitä ei makseta opintotuella. Eri asia on, jos käytät itse opintotuet tai muut tulot omiin ""ylellisyyksiisi"" ja mies maksaa sitten elämisen. Silloin voi alkaa puhua elättämisestä. Mutta toisilla vastavuoroisuus tosiaan toimii, myös joillakin ystävilläni. Minusta se vaatii kuitenkin aika suurta luottamusta parisuhteen kestoon.

Pidättekö muuten kirjaa kuluista? Parin viikon ajan ruoka yms. laskujen seuraaminen voi tehdä ihan hyvää, ja molemmat näkevät, minkä verran toinen todellisuudessa maksaa enemmän.
 
Juuri Maken kuvaamaa tilannetta pyrkisin välttämään. Eron sattuessa Makelle jää auto ja elektroniikka, vaimo(kkee)lle taas... niin mitä? Avoparin tapauksessa ei mitään.
 
Meillä minä olen se opiskelija ja mies töissä. Teen tosin satunnaisia iltatöitä. Vuokra aivan kuten kaikki muutkin laskut maksetaan puoliksi, ruoka mukaan lukien. Huonekalutkin, ne, jotka on ostettu yhteenmuuton jälkeen, ovat myös maksettu puoliksi. Reilua minusta, en halua olla kenenkään elätti. Mahdolissen eronkin sattuessa osaisin tulla toimeen myös omillani.
 

Yhteistyössä