Toinen TOTUUDEN HETKI: oletko kurittanut lastasi henkisesti?

[:)]

Henkinen kurittaminen, se se vasta kipeää tekeekin.

Itse tunnustan, että joskus huudan lapselle kurkku suorana ja kun lapsi yrittää halata, kieltäydyn. Minusta SE on typerää :/

Minä olen melko tempperamenttinen enkä aina osaa toimia oikein, kun lapsi tekee pöljyyksiään. Sitten kun tarpeeksi hermostun, möyhyän ja äksyän enkä kiukkuspäissäni osaa halata, vaikka se varmaankin rauhoittaisi tilannetta. Joskus vaan tuntuu, että tilannetta ei voi pyyhkäistä halauksella pois, koska jotkut asiat yksinkertaisesti pitää saada menemään lapsen päähän perille.

Plääh. Ja kun mulla on mitä suloisimmat lapset, voi kun osaisin kasvattaa heidät oikein ja ilman HuonoÄiti-fiiliksiä!

 

[papukaijan ruokottomat puheet]

En ikinä, ellei tytön vaatteiden ehdottamista veljelleen lasketa! :ashamed: Sain jomman kumman pojista (en enää muista kumman) jossain vaiheessa itkemään, kun näytin hänelle mekkoa ja kysyin, että pistäisitkö päällesi? :ashamed: :ashamed:

 

[letittää tuulen]

miusta huutaminen EI ole yleensä henkistä kurittamista. sen sijaan mitätöiminen, halveksunta, haukkuminen sen sijaan on.

 

[mä]

Kaikki vanhemmat on varmaan edes joskus sortuneet lapsen tasolle kiukku/raivaritilanteessa, kuka minkäkin syyn takia. Mun mielestä on aika inhimillistä, koska vanhemmuuden arki nostaa esille kaikenlaisia tunteita. Riittävän hyvä äiti tai isä, ei täydellinen, riittää kyllä lapsille

 

[IlmanNikkiä]

Ai henkistä väkivaltaa? En käytä sitäkään.

Lapsuudessani isä käytti fyysistä, äiti henkistä väkivaltaa, kumpikin yhtä huonoja vaihtoehtoja.

 

[no..]

Henkinen väkivalta lapsia kohtaan on paljon harvinaisempaa... esim. pimeään lukitseminen useiksi tunneiksi, kusipää-äpäräksi haukkuminen ja vuosia jatkunut "ei susta mitään tuu kun oot tollanen paska" jauhanta. Siinä esimerkkejä henkisestä väkivallasta. Se että kieltää lasta tai suuttuu lapselle aiheesta ja jälkeen päin halaten sopii tai ettei aina halaa lasta silloin kuin lapsi sitä haluaa ( myös lapselle tulee opettaa että aikuisella on oikeus päättää omasta fyysisestä koskemattomuudesta ) Ei todellakaan ole henkistä väkivaltaa.
Henkiseksi väkivallaksi voidaan kyllä mun mielestä lukea myös se että vanhempi on niin itsekäs että ei kestää omaa pahaa mieltää jos lapsi joutuu kohtaamaan pettymyksen, että ei ikinä kiellä lasta tai ei anna hänen kohdata pettymyksiä vaan antaa lapselle kaiken periksi vain jotta tämä ei esim. itkisi.. Siinä itsekkyyden perikuva. Lapsi kärsii,syrjäytyy ja tuntee itsensä turvattomaksi mutta vanhemmalla on hyvä olo kun ei tarvitse kestää lapsen huonoja tunteita, eikä tarvitse kasvattaa lasta, päästää itsensä helpolla lapsen kustannuksella.

 

[Ultramariini]

Mikä mielletään henkiseksi väkivallaksi. Olen kyllä lipsautellut suustani hyvin rumia sammakoita, jotka olisi saanut jättää sanomatta.
:ashamed:

 

[Ap]

miusta huutaminen EI ole yleensä henkistä kurittamista. sen sijaan mitätöiminen, halveksunta, haukkuminen sen sijaan on.

Näinhän se kyllä taitaa olla. Se vaan itsestä tuntuu riitatilanteen jälkeen niin pahalta, että miksi en halannut lasta kun tämä pyysi. Se taas pistää miettimään, kuinka pahalta se mahtoi lapsesta tuntua.

KOSKAAN en halveksu, hauku, en mitätöi, se on sellaista julmuutta etten hyväksy ollenkaan.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Mä en uskalla edes vastata tähän ketjuun :snotty:

 

[KuusÄm]

Ei, sitä en suostu tekemään