toinen toiveissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pinsku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pinsku

Vieras
Toinen lapsi olis haaveissa ja nyt olis huolena huono omatunto ensimmäisen vuoksi. Esikoinen on nyt vuoden ikäinen ja ollut luonollisesti äitin ja isin silmäterä sekä suuren rakkauden kohde. Toinen lapsi olis haaveissa, mutta se tarkoittaa myös sitä että esikoinen jää väkisinkin vähemmälle huomiolle ja hänen pitää kasvaa isosiskoksi. sitä kun haluaa lapselleen tietenkin vaan parasta ja onhan se sisarus pääasiassa hyvä juttu, mutta joutuu sitä esikoinen luopumaan monesta yksinoikeudesta kuitenkin.

Onko kellekkään muulle tuttu tunne joille on tulossa / suunnitteilla toinen tai jopa lapsi? kertokaa pliis, miten ootte asian päässänne setvineet.

 
Kun esikoinen oli vastasyntynyt, ajatus, että hänestä tulisi joskus isosisko, tuntui aivan kamalalta. Nyt kun ikää on 1 v 4 kk, niin olen tullut toisiin ajatuksiin. Tyttö tykkkää, kun ympärillä on elämää ja muita lapsia. Varmasti sisarukset ovat hyvä juttu hänelle, vaikka alussa vähän voi kirpaistakin. Varsinkin, jos sisarus sattuisi syntymäään ensimmäisen uhmaiän aikaan.

Esikoinen kasvaa koko ajan isommaksi ja omatoimisemmaksi. Vuoden päästä hän on taas ihan eri asteella kuin nyt, eikä enää niin riippuvainen äidistä. Jo muutaman viimeisen kuukauden aikana tyttö on itsenäistynyt huimasti. Liiallinen hemmottelu on salakavalaa lapsen pahoinpitelyä. Sen sijaan sisarus on parasta, mitä voit lapsellesi antaa.
 
Itse kuumeilen pikkukakkosta tuolla Pikkukakkonen-ketjussa.

Minusta itsestäni on tullut isosisko ollessani vain 1v4kk, enkä koe että olisin jäänyt jostakin paitsi. Päinvastoin, minulla on todella lämpimiä ajatuksia lapsuudestani, kun AINA oli leikkikavereita, sisarukset nimittäin. Toki tuo meidän ikäeromme on tosi pieni, mutta itsekin toivon, että saisin esikoisellemme sisaruksen alle/n. 2v ikäerolla nimenomaan siksi, että haluaisin kovasti, että hänkin saisi kokea läheisen sisarussuhteen. Ja huom. varmasti voi olla isommallakin ikäerolla hieno sisarussuhde ja varmasti onkin ja ehkä jopa tietyllä tavalla parempikin, mutta tämä on meidän toiveemme. Saa nähdä toteutuuko.

Ainakin meidän esikoisemme on kovin sosiaalinen ja ihmisrakas, joten uskon, että pikkusisarus olisi tervetullut. Raskasta varmasti on ja tietenkin kuvaan kuulunee mustasukkaisuutta, mutta ihan varmasti kuitenkin se päälimmäinen tunne, mikä jää aikuisikään asti, on ilo sisaruksesta.
 
Liiallinen hemmottelu on salakavalaa lapsen pahoinpitelyä. Särähti aika pahasti tuo lause. Kaikki ei saa esikoiselleen sisrusta vuosien yrityksen ja hoitojen jälkeenkään. Tottakai sitä ainokaista tulee hemmoteltua, mutta en kyllä sanois sitä pahoinpitelyksi.
 
Voi että kun täällä täytyy aina näköjään ihmisten varoa sanojaan kun AINA joku loukkaantuu. Minusta tämmöiseltä virtuaaliselta palstalta ei voi vaatia samanlaista kohtelua kuin live-tilanteessa. Muuten ei uskalla kirjoittaa tänne ollenkaan jos koko ajan täytyy varoa sanojaan. Sen huomaa jo monesta kirjoituksesta että lisätään "toiv. kukaan ei loukkaannu, ja tämä nyt vain oli minun mielipiteeni" jne. Edes täällä ei uskalleta suoraan kirjoittaa mielipiteitä!

Ottakaa hiukan rennommin tällaiset palstat, jooko? Sehän on koko idea että saa anonyymisti kirjoittaa mielipiteensä (tietenkään ketään nimellä loukkaamatta).
 

Yhteistyössä