Toinen synnytys pelottaa

[huolestunut toisen odottaja]

Hei,
Kyselisin kokemuksia teiltä, joiden ensimmäinen synnytys oli vaikea ja jätti "traumoja", ja olette synnyttäneet sen jälkeen uudelleen.
Itselleni ei jäänyt varsinaista traumaa mutta synnytyskokemus oli niin rankka, että nyt toista odottaessani se on jäänyt hiertämään ja pelkään saman tuskan toistuvan. En nyt ryhdy selostamaan synnytyksen kulkua, mutta se oli alatiesynnytys episiotomialla ja kolmella tikillä. Toivuin kyllä mainiosti.
Lähinnä kiinnostaisi tietää, miten pääsitte pelon yli ja miten toinen synnytys sitten sujui; oliko yhtä hirveää kuin ensimmäinen? Auttoiko ekan synnytyksen rankkuus jotenkin valmistautumaan toiseen synnytykseen? Miten neuvola suhtautui ekan synnytksen aiheuttamaan pelkoon?
Ehkä hieman sekava kysymys, mutta olisin kiitollinen vastauksista!

 

[toinen huolestunut]

Täällä toinen toista synnytystä pohtiva. Mulla on semmonen lisäkysymys että onko kenelläkään ollu toinen synnytys vaikeampi kuin ensimmäinen? Kun aina kaikkialla sanotaan, että toinen ois helpompi.. voiko esim revetä pahemmin, kestää pitempään tms?

 

[Miramaria]

Toinen synnytys oli helpompi ja nopeampi, osittain vaikutti sekin että tiesi jo ennalta jotain synnytyksen kulusta niin oli itse rauhallisempi ja rennompi, ja osasi tai uskalsi paremmin sanoa kätilöille miten halusi asiat tehtävän. Äitiysjooga auttoi myös henkisessä valmistautumisessa, sitä suosittelen!

 

[Tuplamamma]

Toisessa ainakin se hyvä puoli että tulee yleensä nopeammin jolloin saa käyttää puudutteena myös spinaalia joka oli aivan loistava puudute (ekalla kerralla epiduraali joka ei mielestäni läheskään niin hyvä). Lisäksi ensimmäinen synnytys on jo avannut vähän kropan paikkoja joten se lapsi ei satu ollenkaan niin paljon tullessaan. Ainoa miinus mikä tulee on se että joillekin tulee jälkisupistuksia synnytyksen jälkeen ja supistukset ovat sitä kovemmat suhteessa monesko lapsi on tulossa eli pahenee joka synnytyksen jälkeen. Omalla kohdallani eka synnytys oli aika kauhea mutta muistot kultasivat senkin suht ihanaksi mutta toinen synnytys oli ihan oikeasti alusta loppuun tosi ihana eikä kipua ollut kuin ihan pieni hetki juuri ennen puudutetta.
Toisessa synnytyksessä myös se plussa että tiedätte jo mitä tuleman pitää ja osaatte vaatia esim. eri puudutuksia ym. sen mukaan mitkä tuntemukset teillä on. Synnytys voi olla myös täysin kivuton!

 

[mii83*]

Mua pelotti jossain vaiheessa raskautta että mitä jos toinen on syöksysynnytys. Eka tuli pihalle 6h15min ensimmäisestä supistuksesta kotona. Pelotti että mitä jos toinen tulee puolet nopeammin, kun esikoisellekin täytyi saada ensin hoitaja. Onneksi pelon sai järkeistettyä pois loppuraskauden lähestyessä (sairaalan 5min ja tuttuja kyllä ympäri kylää). Lisä jännitystä toi että mies oli la:n lähettyvillä 100km päässä koulutuksessa. Onneksi tuokin aika selvittiin.

Toinen syntyi hiukan hitaammin, 9h20min supistusten alkamisesta. Olisi kyllä mennyt vielä kauemminkin, jos ei olisi kalvoja puhkaista.

Mä ehkä koin ekan synnytyksen mielyttävämpänä jotenkin. Ekassa avautuminen oli kamalaa, kun supisteli 2-3min välein, tokassa supisteli 10min välein eli ehti aina levähtää. Ekassa sain epiduraalin ja se vei kivut kokonaan pois. Tokassa spinaali annettiin liian myöhään, vei ponnistustarpeen pois. Ekassa tunsin miten pitää ponnistaa ja mitä tehdä, tokassa vain ponnistelin. Eli ekassa helpompaa oli ponnistaminen, tokassa avautuminen.

Ekassa tuli emppari ja repeämä -> 2vkon istumakielto. Tokassa tuli repeämä, mutta pystyin samantien synnytyssalissa istua. Ekan jälkeen oli kuukauden ihan kipeä ja muutenkin ihan väsynyt. Tokan jälkeen olisin ollut valmis kotin vaikka saman tien. Pari kertaa otin särkylääkettä.

Kannattaa ottaa pelot puheeksi neuvolassa. Ja aina kannattaa muistaa ettei ole kahta samanlaista synnytystä.

 

[Nopeammin?]

Vähän aiheen vierestä enkä osaa vastata alkuperäiseen kysymykseen lainkaan Sorry.

En ole vielä edes toista lasta odottamassa, mutta silti on pohdituttanut tuo, kun kaikki sanovat toisen tulevan nopeammin ja siten myös "helpommin". Itsellä yksi synnytys takana. Tyttö syntyi alle kolmessa tunnissa, synnytys käynnistyi lapsivesien menolla siitä alkoivat kahden minuutien välein järisyttävän kivuliaat supistukset. Sairaalassa oltiin jo kymmenessä sentissä ja siitä ponnistamaan ilman epiduraaleja tai edes ilokaasuja...
Pelottaa jo etukäteen ihan hillittömästi, että millä vauhdilla se toinen sieltä sitten tulee. Ekakin syntyi ilman mitään ennakkovaroituksia. Ja traumat jäi ennenkaikkea kivuista. Leiriydynkö sairaalan pihalle viikkoa ennen laskettua aikaa?

 

[mäja]

Kivaa kun asiasta keskustellaan. Itsellä myös takana vaikea eka synnytys joka päätyi kiireelliseen sektioon (juuri ennen kuin pääsin ponnistamaan). Meillä ei kakkosta ole vielä edes pistetty alulle, ehkä sitten ensi vuonna, mutta olisi kiva jos asiasta voisi keskustella jo ennen raskaaksi tuloa.
Olen miettinyt mielessäni, että no kun ensimmäinen oli noin vaikea, niin ei kai se toinen enää voi olla vaikeampi. Vai voiko? Ja se juuri pelottaa, että entä jos se onkin vielä vaikeampi ja kivuliaampi.
Minun neuvolassa aina kyselevät ja olen mielestäni sanonut ihan selvästi, että jäi traumoja ja pelottaa. Mutta kyselyjä enempää ei tunnu aikaa riittävän.

 

[kaksi kokemusta]

Mulla oli ensimmäinen synnytys vaikea ja pitkä, mutta ei jättänyt traumoja tai pelkoja. Vaikka aihetta kenties olisi ollut. Menin sitten toiseen synnytykseen sillä asenteella, että sama koetaan uudestaan. Synnytys oli kuitenkin yli puolta lyhyempi. En joutunut ponnistamaan edes sitä ensimmäistä kertaa (ekaa ponnistin 1,5h), eli vauva vain liukui ulos. Ihan uskomaton kokemus. Toinen synnytys ei vienyt voimia ollenkaan, olisin halunnut lähteä kotiin heti salista päästyäni. Tosin tämä toinen vauva oli yli kilon kevyempi kuin ensimmäinen, eli siinä syy helppouteen. Kipuja tietty oli, mutta helposti meni keiken kaikkiaan.
Hassua tosin se, että itse "tulos" oli juuri päinvastainen kuin synnytys. Eli meillä eka lapsi ihan tajuttoman kiltti ja helppo ollut aina. Toinen taas on sit täysi vastakohta.