Toinen lapsi syntymässä - onko nämä pelot normaaleja?

[piankahdenäiti]

Meille on 6 viikon sisään syntymässä toinen lapsi. Esikoinen on silloin vuoden ja 10 kk. Mulle tulee toisinaan pelko siitä, että en opi rakastamaan tätä uutta vauvaa yhtä vahvasti kuin esikoista. Järki tietysti sanoo, että kyllä se rakkaus sitä vauvaakin kohtaan sieltä tulee, mutta silti pelottaa. Tuo esikoinen on ollut sellainen unelmien täyttymys, enkä rakkaampaa lasta voisi kuvitellakkaan.

Tai sitten pelottaa, että menetän vauvan tulon myötä kaiken ajan esikoisen kanssa. Ja, että esikoinen tuntee itsensä vauvan jälkeen vähemmän tärkeäksi tai rakastetuksi.

Olen siis kumminkin todella onnellinen tulevasta vauvasta ja hän on kovin toivottu ja haluttu ja siksi nämä pelot mua kummastuttavatkin. Onko kellään muulla ollut tälläistä?

 

["wieras"]

Ihan samaa itsekin aikoinani mietin. Luulin, että rakkaus esikoiseen puolittuu tai voin rakastaa vain toista lasta. Iloinen yllätys oli, että sisältäni löytyi tavallaan uusi pussi rakkautta, kummallekin lapselle omansa. Uskon, että samanlainen rakkauspussi olisi ollut myös kolmannellekin ja seuraaville lapsille. Onnea odotukseen

 

["Wieras"]

On normaalia. Kyllä se siitä.

 

[vwvieras]

Tuttuja tunteita. Ja vauvan synnyttyä saattoi joskus tulla melko vahvojakin negatiivisia tunteita esikoista kohtaan, kun tämä mätki vauvaa ja heitteli leluilla, mutta onneksi se oli vain sitä rajojen hakemista. Tilanne parani sillä, että esikoinen sai enemmän spesiaalihuomiota (etenkin minulta, kun olin täysimetyksen vuoksi niin kiinni vauvassa alussa).
Molempia lapsia rakastaa yhtä paljon, mutta joo, esikoisen aika huomion keskipisteenä on kyllä auttamattomasti ohitse ja se nostattaa yleensä jonkinlaista myrskyä. Suhtaudutte vain ymmärtäväisesti, annatte hänelle huomiota vaikka kahden kesken ja asetatte tiukat rajat, että vauvaa ei saa satuttaa. Muistakaa myös kehua isompaa, paljon! Vauvallekin voi kehua miten hieno isosisko/veli tällä on, kun hän osaa jo sitä/tätä/tota