P
pohdintaa...
Vieras
niin, meillä 2v ikäinen lapsi, toinen alulla 8 viikolla, yllätysraskaus.olemme kolmekymppisiä, yhdessä 10 vuotta, avoliitto.Ei taloudellista hätää.Parisuhde tuntuu nyt hyvältä, uskottomuuskriisi takana tai siis pahin vaihe siitä. Kävimme todella pohjalla, jotenkin sen pohjan näkeminen pakotti näkemään asiat ja kohtaamaan todellisuuden.menimme pitkään terapiaan, molemmat omiimme. tulosta on syntynyt, mutta kolhuja tietenkin jäi.
Mietin, onko toinen lapsi suuri uhka parisuhteelle? onko suurin ryöpytys kuitenkin osunut ensimmäisen lapsen kohdalla, vastuun kasvamiseen, vanhemmuuteen kasvamiseen?vai onko sama rumpa edessä toistamiseen, samat sopeutumiset, kriisit, etääntymiset? meneekö toinen lapsi siinä sisaruksensa mukana yhtä helpolla/yhtä hankalana?
Mietin, onko toinen lapsi suuri uhka parisuhteelle? onko suurin ryöpytys kuitenkin osunut ensimmäisen lapsen kohdalla, vastuun kasvamiseen, vanhemmuuteen kasvamiseen?vai onko sama rumpa edessä toistamiseen, samat sopeutumiset, kriisit, etääntymiset? meneekö toinen lapsi siinä sisaruksensa mukana yhtä helpolla/yhtä hankalana?