Toimitus kysyy: Raskausajan tunnelmat

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua odottajan tunne-elämästä ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Millainen mielialasi oli raskausaikana? Millaisia tunteita tunsit - iloa, huumaa, onnea, pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, mitä? Miten tunteet ilmenivät? Vaihtelivatko tunnelmat vai oliko mielialasi enimmäkseen tietynlainen?
2. Oliko tunteiden ja tunnelmien joukossa mielestäsi ongelmallisia tunteita? Jos oli, millaisia - ja miten niistä selviydyit?
3. Millaista ajattelit etukäteen elämän äitinä olevan? Ajattelitko, että kaikki muuttuu, jokin muuttuu vai että mikään ei muutu entisestä?
4. Millaista äitiys todellisuudessa on? Onko se sellaista, mitä odotit vai jollain lailla toisenlaista?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Toimittaja Nina Erho,
Kaksplus

 

1. Millainen mielialasi oli raskausaikana? Millaisia tunteita tunsit - iloa, huumaa, onnea, pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, mitä? Miten tunteet ilmenivät? Vaihtelivatko tunnelmat vai oliko mielialasi enimmäkseen tietynlainen?

- Esikon kohdalla (3v) tunteet koostuivat raskauden alussa hämmennyksestä ja en voinut uskoa että olen oikeasti raskaana, minusta tulee äiti. sitten ku sen iskostui päähän että meistä tulee perhe, tuli huoli, raha-asioista, asunnon pienuudesta, sikiön kehityksestä,..Oireet tekivät alkuraskauden vaikeaksi koska minua etosi kaikki ruoat ja hajut, sitten tuli se kuuluisa närästys joka oli 24/7, rennietä meni tuplasto toistasataa raskauden aikana. Lopussa tuli kova turvotus, jalkapöydät hölskyi nesteestä ja jalkoihin jäi painamisjäljet ja jalat olivat kipeät. Lähempänä raskauden loppua pelotti oma henkinen ja fyysinen vointi synnytyksessä...Lisäksi olin todella itkuherkkä, tuntui että itken joka asiasta vaikka en tiennyt miksi itken, sitten minulla oli todella kovat mielialanvaihtelut, aamulla kun heräsin olin jo valmiiksi vihainen ja olin vihainen siitä kun en tiennyt mille olin vihainen -onneksi mieheni jaksoi ymmärtää minua, ja puhuimme neukkutädin kanssa aina asioista jotka auttoivat molempia ymmärtämään raskausaikaa..


2. Oliko tunteiden ja tunnelmien joukossa mielestäsi ongelmallisia tunteita? Jos oli, millaisia - ja miten niistä selviydyit?

- itselläni on ollut huono lapsuus ja en halunnut omien lasten kokevan samaa, eniten minua huoletti yöheräämiset miten tulen ne jaksamaan jos olen väsynyt..Äidilleni tuli kova stressi yövalvomisista yksin, kun pikkusiskoni olivat pieniä ja lopulta kasvojen toispuoleinen halvaus, äiti hakkasi ja paukutteil ovia ja huusi, muistan nuo ajat kuin eilisen ja pelkäsin että minulle käy samallalailla jos en saa nukutuksi...kerroin peloistani miehelleni joka auttoi kovasti öisin kun olin todella poikki...

3. Millaista ajattelit etukäteen elämän äitinä olevan? Ajattelitko, että kaikki muuttuu, jokin muuttuu vai että mikään ei muutu entisestä?

-Tiedettiin että kaikki tulee muuttumaan, minä olen kiinni vauvassa 24/7 ja odotinkin sitä, minulla on ollut huono lapsuus ja halusin antaa lapselle kaikkea sitä mitä en kokenut itse saavani. Lisäksi minulla ja miehelläni oli kova into ja halu oppia hoitamaan tulevaa pienokaista ja se onnistuikin hyvin koska molemmat oltiin kotona.

4. Millaista äitiys todellisuudessa on? Onko se sellaista, mitä odotit vai jollain lailla toisenlaista

- voin sanoa käsi sydämmellä että nyt olen kokonainen! Rakastan lapsiani yli kaiken. ennenkaikkea rakastan olla äiti! nyt jos saisin valita uudelleen, tekisin kaiken samallalailla mutta ehkä hieman vanhempana. kaikki loksahti kohdilleen raha-asioiden kanssa. sen enempää rahaa ei ole mennyt kuin meni aikaisemmin, vaippoihin tietty mutta jos aattelee kuinka paljon meni baariin illan aikana, se raha on korvattu ruuilla tai vaipoilla. ja kun katsoo mitä ostaa, ei tarvitse olla muotitavaraa. Minulla on aina ollut sellainen "olo" että jotain puuttuu minusta, ja se jotain löytyi kun rakas tyttäreni syntyi :´)

-kahden tyttären äiti 26.v.

 

1. Millainen mielialasi oli raskausaikana? Millaisia tunteita tunsit - iloa, huumaa, onnea, pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, mitä? Miten tunteet ilmenivät? Vaihtelivatko tunnelmat vai oliko mielialasi enimmäkseen tietynlainen?

Raskausaikana olin ennen kaikkea onnellinen, tuntui, että leijuisin noin puoli metriä maan pinnan yläpuolella - siitä huolimatta, että maha painoi. Mieheni mukaan raskausaikana olin ns."madonna-äiti" eli hyvin lempeä ja rauhallinen. Ja hyvin itkuherkkä, itkin jopa siitä, että näin erään (vieraan) lapsen jäätelön tipahtavan katuun... Tämä seesteinen olotila toistui kuopusta odottaessa vaikka silloin päivät menivätkin esikoisen kanssa touhutessa eikä raskauteen ja sen etenemiseen pystynyt keskittymään yhtä paljon.

2. Oliko tunteiden ja tunnelmien joukossa mielestäsi ongelmallisia tunteita? Jos oli, millaisia - ja miten niistä selviydyit?

Menettämisen pelko. Kävin muutaman ylimääräisen kerran kuuntelemassa lapsen sydänääniä neuvolassa ja kerran käyrillä synnärillä liikkeiden vähyyden vuoksi.

3. Millaista ajattelit etukäteen elämän äitinä olevan? Ajattelitko, että kaikki muuttuu, jokin muuttuu vai että mikään ei muutu entisestä?


4. Millaista äitiys todellisuudessa on? Onko se sellaista, mitä odotit vai jollain lailla toisenlaista?

Äitiys on uskomattoman kokonaisvaltaista, aivan kuin jotain olisi naksahtanut aivoissa paikoilleen ja asiat näkee eri tavalla.

 

1. Millainen mielialasi oli raskausaikana? Millaisia tunteita tunsit - iloa, huumaa, onnea, pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, mitä? Miten tunteet ilmenivät? Vaihtelivatko tunnelmat vai oliko mielialasi enimmäkseen tietynlainen?


mielialat vaihtelivat kovasti... ensimmäistä odottaessa oikeastaa mieliala oli sen mukainen mitä vähemmän oli kipeä ja mitä enemmän pystyi liikkumaan.
mutta kun paikat hajosivat jo ennen raskausviikkoa 12 oli mielikin usein alavireinen ja kiukkuinen. toisaalta taas ensimmäistä odottaessa uskoi alusta loppuun kaiken menevän hyvin. ei ollut vaihtoehtona että lapsi ei olisi terve tai että raskaus keskeytyisi.

toista odottaessa, mieli oli pääsääntöisen virkeä, itku tuli herkemmin esikoisen uusien asioiden oppimisesta ja uusien kujeiden keksimisestä kuin aijemin.
toisen odotuksen kohdalla oli jatkuvasti läsnä myös pelko, mitäs jos kaikki ei menekkään hyvin, mitäs jos vauva ei olekkaan terve kun hän syntyy...


2. Oliko tunteiden ja tunnelmien joukossa mielestäsi ongelmallisia tunteita? Jos oli, millaisia - ja miten niistä selviydyit?

ongelmallisia tunteita, toista odottaessa sitä pelkäsi osaako toista rakastaa samoin ja yhtäpaljon kuin ensimmäistä... en muista muita suuria tunne ongelmia.

3. Millaista ajattelit etukäteen elämän äitinä olevan? Ajattelitko, että kaikki muuttuu, jokin muuttuu vai että mikään ei muutu entisestä?

moni asia muuttui, moni pysyi samanlaisena... en osannut koskaan ajatella millainen olen äitinä, enemmänkin olen tiennyt minkälainen en ole halunnut olla ja mitä olen toivonut ja pelännyt että toivottavasti minusta ei koskaan tule sellaista.

4. Millaista äitiys todellisuudessa on? Onko se sellaista, mitä odotit vai jollain lailla toisenlaista?

toidellinen äitiys, pinna on enemmän ja vähemmän kireällä, päivittäin saa iloita pienistä asioista ja nauttia räkänokkien suukoista. äitiys on osittain sellaista jota toivoinkin sen olevan, mutta en koskaan uskonut sitä kuinka paljon huolta murhettta ja pelkoa äitiys olisi voinut tuoda mukanaan, ja sitä epätoivoa kun et vain voi tehdä toisen puolesta mitään, kun tahtoisit sen korvakivun itsellesi ja yhtä väsyneenä kuljet asunnossa sylissä itkevä lapsi ja itket samalla tavalla kipua pois.

äitiys on jotain jota en koskaan haluaisi vaihtaa pois.
äitiys on oma valintani ja olen siitä onnellinen ja tyytyväinen, äitiys on jotain jota minulle on mahdollistettu se on välitöntä rakautta luottamusta pelkoa ja hellyyttä.
se on myös jotain jota kukaan koskaan ei voi minulta viedä.

 

1. Millainen mielialasi oli raskausaikana? Millaisia tunteita tunsit - iloa, huumaa, onnea, pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, mitä? Miten tunteet ilmenivät? Vaihtelivatko tunnelmat vai oliko mielialasi enimmäkseen tietynlainen?
-Mieliala oli päällisin puolin hyvä. Raskauteni oli alussa itselleni hieman shokki (olin 18v ja tiesin jääväni yksin lapsen kanssa). Raskaus itsessään ei aiheuttanut tunnemyrskyjä tai mielialan vaihteluita, olin jopa tavallista hulvattomampi tyyppi raskaana ollessani.
Tunsin iloa, onnea ja epävarmuuttakin välillä. Epävarmuuden ja pelon tunteet ajottuivat raskauden ensimmäisen kahden kuukauden ajalle ja taas viimeinen raskauskuukausi oli jo vähän tunteikkaampaa; tirauttelin jopa liikutuksen kyyneleitä jotain videota katsellessani.


2. Oliko tunteiden ja tunnelmien joukossa mielestäsi ongelmallisia tunteita? Jos oli, millaisia - ja miten niistä selviydyit?
-En kokenut mitään tunteita ongelmallisiksi. Pyrin purkamaan itse itseni kanssa asioita jotka mahdollisesti ahdistivat tai avauduin äidilleni, ystävälleni tmv.


3 ja 4. Millaista ajattelit etukäteen elämän äitinä olevan? Ajattelitko, että kaikki muuttuu, jokin muuttuu vai että mikään ei muutu entisestä?
-Minulla oli jo valmiiksi realistinen kuva äitiydestä, jopa liiankin.
Ajattelin, että lapsen saaminen olisi fyysisesti ja henkisesti paljon rankempaa ja mullistavampaa kuin olikaan.
Lapsen saaminen lopulta tähän maailmaan ja vauvan kanssa oleminen yllätti minut todella positiivisesti. Olin varautunut monen kuukauden koliikkiin ja katkonaisiin yöuniin, mutta näitä asioita ei tullutkaan.
Kuvittelin myös oman vartaloni muuttuvan radikaalisti tai edes jotenkin,
mutta eipä sekään puoli niin dramaattinen ollut kuin olin kuvitellut.

Asia jota en tajunnut alkuraskaudessa oli häpeä.
Raskauden aikana ja juuri vauvan syntymän jälkeen häpeilin aivan kummallisia asioita. Saatoin nolostella vaikkapa karkin ostamista tai hampurilaisen syömistä julkisesti. Äitiyden paineet yllättivät todella.
Olen onneksi päässyt pahimmista paineista ja muka-jotain-olemisesta eroon, mutta edelleen päivittäin pitää muistutella itseä, että minä sain syntymälahjana OMAN elämän.

Kaikista eniten on yllättänyt kuitenkin se rakkauden määrä jonka lapsi minussa synnytti. En todellakaan olisi voinut pienessä mielessänikään kuvitella, että jotain toista ihmistä voi rakastaa näin paljon.
Rakkaus lapseen kasvaa päivä päivältä ja tuntuu, että olen päässyt oikein "lentoon" tunteideni kanssa.
Lapseni on nyt vasta pian 5kk, joten kovin suurta kokemusta minulla ei vielä näistä äitiyden tuntemuksista ole.

 

Millainen mielialasi oli raskausaikana? Millaisia tunteita tunsit - iloa, huumaa, onnea, pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, mitä? Miten tunteet ilmenivät? Vaihtelivatko tunnelmat vai oliko mielialasi enimmäkseen tietynlainen?

Raskauden alkuaikoina mielialani vaihtelivat hyvin tiheästi. Odotin, että ajatukset tasoittuvat kunnolla viimeistään raskauden puolivälissä, mutta kyllähän se aikamoista vuoristorataa oli raskauden loppuun saakka. Olin yksinodottaja, ja aika vastikään menettänyt oman äitini, joten tunteeni todella heittelivät laidasta laitaan... Olin iloinen vauvasta, mutta koin myös paljon epävarmuutta ja ahdistustakin. Tuleva pelotti. Mietin, kuinka yksinäni kykenisin rakentamaan lapselle kaiken sen, mitä hän tarvii. Mielessäni pyöri lukemattomia kysymyksiä liittyen tähän kaikkeen. Oman äidin poissaolo ei tätä auttanut, sillä moniin kysymyksiin ja tunnetiloihin olisin kokenut saavanu apua nimenomaan omalta äidiltäni, vaikka toki suvussa ja lähipiirissä paljon muitakin naisia on.

3. Millaista ajattelit etukäteen elämän äitinä olevan? Ajattelitko, että kaikki muuttuu, jokin muuttuu vai että mikään ei muutu entisestä?
4. Millaista äitiys todellisuudessa on? Onko se sellaista, mitä odotit vai jollain lailla toisenlaista?

Minua oltiin varoiteltu siitä, miten lapseen ei välttämättä kiinny heti. Itse kuitenkin rakastuin välittömästi oman pienokaiseni nähtyäni. Minua varoiteltiin myös siitä, miten väsynyt tulen mahdollisesti olemaan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana - ja myös sen jälkeen. Odotinkin väsymystä, mutten todella osannut varautua siihen, kuinka väsynyt sitten tulinkin olemaan. Tiesin myös, että vauva tulee olemaan se, joka on aina etusijalla, mutten todellakaan ollut varautunut siihen, missä mittakaavassa tämän tulisin toteuttamaan. Ennen vauvaa olin hyvin kiinnostunut omasta ulkonäöstäni ja panostin vaatteisiin ja ulkonäkööni täysillä. Huolehdin itsestäni ja ulkoasustani toki edelleenkin, mutten enää välitä, ellen saa sesongin kuuminta hottia - olen vain tyytyväinen siitä, että lapseni saa kaiken sen, mitä tarvitsee.

 

1. Millainen mielialasi oli raskausaikana? Millaisia tunteita tunsit - iloa, huumaa, onnea, pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, mitä?
Olin raskausuutisesta ja plussasta todella mielissäni, yritimme lasta 2½vuotta ennen kuin tärppäsi. Epäuskoa aluksi, voiko olla tottakaan, ihmetystä uudesta elämästä ja iloa että tämä on totta Aluksi tosin ei uskonut koko raskauteen, vasta ensimmäisessä ultrassa tuli tunne että on siellä tosiaan joku minun massussa. Olin onneni kukkuloilla ja tunsin saavuttaneeni jotain tärkeää.

Miten tunteet ilmenivät? Vaihtelivatko tunnelmat vai oliko mielialasi enimmäkseen tietynlainen? Päivät menivät onnellisessa ajatuspöhnässä, ennen 12 rva en uskaltanut luottaa raskauden jatkumiseen ettei vain tule keskenmenoa. Absurdi pelko, sillä minulla ei ole km:ja ollut mutta kun masuasukki oli niin toivottu, pelotti että menettää... Mieliala sahasi ylös ja alas tasaantuen loppuraskautta kohden. Suhtauduin muiden kommentteihin ja varsinkin neuvolan kommentteihin ylireagoiden ja murehtien. Raskausaika oli kuitenkin kaiken kaikkiaan mukavaa aikaa. Koin että olen nyt täysi nainen ja kehoni tekee tarkoituksellista työtä, kasvattaa uutta elämää.

2. Oliko tunteiden ja tunnelmien joukossa mielestäsi ongelmallisia tunteita? Jos oli, millaisia - ja miten niistä selviydyit? Pelko keskenmenosta ja raskauden sujumisesta ja synnytys pelotti. Toivon myös poikavauvaa ja koin että tätä ei voi sanoa ääneen vaan voi toivoa vain "tervettä lasta". Raskausdiabetes oli inhottava juttu ja väsyin vs:n mittaamiseen ja ruokailujen tarkkaamiseen. Selviytymisessä auttoi se että raskaus oli niin toivottu että ajattelin että kestän mitä vain kunhan vain saan tämän lapsen terveenä syliini. Tuntoja tuli jaettua myös äidin ja ystävien kanssa.

3. Millaista ajattelit etukäteen elämän äitinä olevan? Ajattelitko, että kaikki muuttuu, jokin muuttuu vai että mikään ei muutu entisestä?
Ajattelin että kaikki muuttuu ja niin kävikin

4. Millaista äitiys todellisuudessa on? Onko se sellaista, mitä odotit vai jollain lailla toisenlaista?
Vauvan vaativuus ja hetkessä eläminen yllättii kuten yövalvomiset ja imetyksen alkuhankaluus. Myös toipuminen synnytyksestä kesti kauan ja se verotti vauvan kanssa olon helppoutta. Koko ajan väsytti ja päiväunet pelastivat En saanut vauvaa heti kotiin synnytysosastolta vaan teho-osaston ja lastenosaston kautta reilu viikko synnytyksestä, tämä vaikutti mielestäni äidillisten tunteiden kehittymiseen vahvasti. Tuntui että äidinrakkaus ei heti ollut valmiina vaan tuli pikkuhiljaa. Koin myös että vauva oli vaativa ja roikkui minussa, tämä ahdisti että tätäkö se elämä on nyt sitten, mihin tämän voi palauttaa! Näin jälkeenpäin olen huomannut että vauva olikin tosi helppo tapaus vaan minulla oli sopeutumisvaikeuksia Nyt tähän vastuuseen ja hoivaamiseen on jo tottunut ja arki sujuu mukavasti.
Enkä tosiaankaan pois antaisi vaan ilolla seuraan kasvua ja kehitystä.

Äiti 36v ja poika 1v.

 

1. Millainen mielialasi oli raskausaikana? Millaisia tunteita tunsit - iloa, huumaa, onnea, pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, mitä? Olin todella onnellinen ja kärsimätön, ainoa jolloin tunsin suoranaista turhautumista ja väänsin itkua oli viimeiset hellepäivät. Olo alkoi olla niin tuskallinen.


2. Oliko tunteiden ja tunnelmien joukossa mielestäsi ongelmallisia tunteita? Jos oli, millaisia - ja miten niistä selviydyit? Ei oikeastaan ollut.

3. Millaista ajattelit etukäteen elämän äitinä olevan? Ajattelitko, että kaikki muuttuu, jokin muuttuu vai että mikään ei muutu entisestä? Ajattelin että olisin edelleen suht samanlainen, toki jotain odotin muuttuvan... Mutta en halunnut muuttua "VAIN" äidiksi.

4. Millaista äitiys todellisuudessa on? Onko se sellaista, mitä odotit vai jollain lailla toisenlaista?
Oli aika realistiset kuvat äitiydestä ja vauva-ajasta, koska en joutunut muuttamaan pahemmin ajatusmaailmaani äitiydestä. Vähän yllätyin helppoudesta, koska olin odottanut paljon rankempaa vauva-aikaa.

 

Kun huomasin olevani raskaana, olin ihan paniikissa vaikka lapsi olikin suunniteltu. Outo paniikki ja hätä tuli. Varasin jopa ajan aborttiin! Onneksi en mennytkään, nyt olen niin innoissani ja erittäin onnellinen.

 

Raskauden ajan tuntemukset ekaa odottaessa vaihteli ahdistuksesta suureen onneen. Välillä itketti, ahdisti ja stressasi - mielialat heitteli ja omien vanhempien virheet tuli mieleen. Stressasin etenkin sikiön hyvinvoinnista ja pelkäsin kaikkea mahdollista - lapsen vammaisuutta, kohtukuolemaa, vaikeaa synnytystä ynnä muuta. Kuitenkin tunsin oloni etuoikeutetuksi kun sain sisälleni vauvan kasvamaan, ja se odottava tunne oli kihelmöivän ihanaa ja onnellista. Eli siis aika ristiriitaisia tunteita

 

1. Millainen mielialasi oli raskausaikana? Millaisia tunteita tunsit - iloa, huumaa, onnea, pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, mitä? Miten tunteet ilmenivät? Vaihtelivatko tunnelmat vai oliko mielialasi enimmäkseen tietynlainen?
- Mielialani olivat hyvin vaihtelevat, tämä olikin ainoa "ongelma", josta kärsin raskausaikana. Saatoin itkeä turhasta ja kiukutella turhasta. Saatoin olla täysin raivoissani olemattomasta asiasta, uhata tappaa ihmisiä tai kiusata heitä tahallani. Olin melko kamala ihminen toisinaan. Pelko ja epävarmuus olivat joka päivä läsnä. Olin huolissani ja peloissani. En uskaltanut olla onnellinen, koska pelkäsin menettäväni lapsen, vaikka taustalla ei ollutkaan keskenmenoa tms.Pelkäsin synnytystä ja että lapsella on jokin sairaus tai että jotakin vain menee vikaan pahemman kerran.
2. Oliko tunteiden ja tunnelmien joukossa mielestäsi ongelmallisia tunteita? Jos oli, millaisia - ja miten niistä selviydyit?
- Synnytystä pelkäsin kovasti. En tahtonut synnyttää, eikä sektiokaan houkutellut sen suuremmin. Kuitenkin lopulta olin ehdottomasti alatiesynnytyksen kannalla ja pelkäsin sektiota enemmän. Kävin pelkopolilla keskustelemassa. Puolesta välistä raskautta välttelin kaikkea synnytykseen liittyvää tietoa: koin, että tieto lisää tuskaa, joka lopulta osottaitui todeksi, koska olisin ollut vain enemmän peloissani, jos olisin tiennyt enemmän.
3. Millaista ajattelit etukäteen elämän äitinä olevan? Ajattelitko, että kaikki muuttuu, jokin muuttuu vai että mikään ei muutu entisestä?
- Pelkäsin, etten jaksa tai selviä. Tai että oma elämäni on ohi. En voi kuitenkaan sanoin kuvailla, miltä minusta tuntui saada lapsi elämääni. En ole kaivannut sen jälkeen tavallaan mitään omaa elämää, vaan hetki silloin tällöin yksinäni riittää, jotta jaksan taas mainiosti lapsen kanssa. Toisaalta taas lapseni on ollut hyvin helppo vauva, raskausaika ja synnytys olivat todella helppoja, sekä tukiverkostoni hipoo täydellisyyttä, joten ei olekkaan mitään valittamista.
4. Millaista äitiys todellisuudessa on? Onko se sellaista, mitä odotit vai jollain lailla toisenlaista?
- En osannut odottaa mitään tällaisia tunteita. En tiennyt, mitä rakkaus on, ennen kun sain lapseni. En tahtonut saada lapsia ikinä, mutta onneksi ehkäisy petti. Viimein tiedän, mikä on ainoa täydellinen asia maailmassa; lapseni.

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua odottajan tunne-elämästä ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Millainen mielialasi oli raskausaikana? Millaisia tunteita tunsit - iloa, huumaa, onnea, pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, mitä? Miten tunteet ilmenivät? Vaihtelivatko tunnelmat vai oliko mielialasi enimmäkseen tietynlainen?
2. Oliko tunteiden ja tunnelmien joukossa mielestäsi ongelmallisia tunteita? Jos oli, millaisia - ja miten niistä selviydyit?
3. Millaista ajattelit etukäteen elämän äitinä olevan? Ajattelitko, että kaikki muuttuu, jokin muuttuu vai että mikään ei muutu entisestä?
4. Millaista äitiys todellisuudessa on? Onko se sellaista, mitä odotit vai jollain lailla toisenlaista?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Toimittaja Nina Erho,
Kaksplus

Kauan odotettu ja toivottu ensimmäinen raskaus yllätti täysin negatiivisilla tuntemuksilla. Alun huuman jälkeen alkoi tulla ahdistaviakin tunteita, tuntui että tahdon vielä kerran tehdä kaikkea, mennä baariin ja matkustaa yms, ja hassuinta siinä on se että matkustellut en ole ikinä ja baarissa käyntikin oli todella satunnaista. Jouduin muistuttamaan itseäni, että elämä ei missään nimessä lopu lasten saantiin. Keskiraskauden jälkeen tuli mukaan pelko, että lapselle käy jotain, ja siitä saakin sitten kärsiä koko loppuikänsä.

Äitiys yllätti myös ihan totaalisesti eikä ollut mitään mitä olin kuvitellut. En ollut osannut yrityksistä huolimatta kuvitella sitä miten paljon omaa lasta voi rakastaa. En tiennyt, miten pelottavaa ja palkitsevaa on rakastaa niin paljon!

 

Kauan odotettu ja toivottu ensimmäinen raskaus yllätti täysin negatiivisilla tuntemuksilla. Alun huuman jälkeen alkoi tulla ahdistaviakin tunteita, tuntui että tahdon vielä kerran tehdä kaikkea, mennä baariin ja matkustaa yms, ja hassuinta siinä on se että matkustellut en ole ikinä ja baarissa käyntikin oli todella satunnaista. Jouduin muistuttamaan itseäni, että elämä ei missään nimessä lopu lasten saantiin. Keskiraskauden jälkeen tuli mukaan pelko, että lapselle käy jotain, ja siitä saakin sitten kärsiä koko loppuikänsä.

Äitiys yllätti myös ihan totaalisesti eikä ollut mitään mitä olin kuvitellut. En ollut osannut yrityksistä huolimatta kuvitella sitä miten paljon omaa lasta voi rakastaa. En tiennyt, miten pelottavaa ja palkitsevaa on rakastaa niin paljon!

 

1. Millainen mielialasi oli raskausaikana? Millaisia tunteita tunsit - iloa, huumaa, onnea, pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, mitä? Miten tunteet ilmenivät? Vaihtelivatko tunnelmat vai oliko mielialasi enimmäkseen tietynlainen?

Raskaus tuntui kesävän 9 vuotta. Koko aika: 2 h onnellisuutta, 2 h epätoivoa, 2 h ihan ok - ja uudestaan.

2. Oliko tunteiden ja tunnelmien joukossa mielestäsi ongelmallisia tunteita? Jos oli, millaisia - ja miten niistä selviydyit?

Kummallista paskaa koko aika. Selviydyin rauhoittavilla + depislääkkeillä.

3. Millaista ajattelit etukäteen elämän äitinä olevan? Ajattelitko, että kaikki muuttuu, jokin muuttuu vai että mikään ei muutu entisestä?

Ajattelin, että tyttö olisi oikein kiva. Tuli vain poika. Liitto meni ihan riekaleiksi, mutta korjaantui jo 13 v. kuluttua synnytyksestä. Onneksi saimme olla yli 15 v. kahdestaan ennen lapsen tuloa.

4. Millaista äitiys todellisuudessa on? Onko se sellaista, mitä odotit vai jollain lailla toisenlaista?

Yhtä perkeleen valvomista. Lapsen isä sitten ottikin kaikki hoitovuorot paitsi oman työaikansa, jolloin yritin jotenkin pärjätä. - Kouluaikana tulivatkin sitten taas uudet ongelmat...

Ole hyvä.