Toimitus kysyy: Mökkeilyn huippuhetket

Hei,

teemme Kaksplussaan juttua siitä, millaista mökkeily lasten kanssa voi parhaimmillaan/pahimmillaan olla ja kaipaisimme kokemuksianne. Kirjoita kokemuksesi tähän ketjuun. Mainitsethan vastatessasi oman ja lapsesi/lastesi iän. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

 

Miehen sukulaisilla on mökkejä meren rannalla. Jonkun luona tuli aiempina vuosina käytyä. Viime kesä oli ensimmäinen jolloin käynnit jäi yhteen kertaan ja tänä kesänä mulla ei ole hinkua lähteä ollenkaan. No vauvan kanssa mökkeily on vielä ihan iisiä (vauva ei liiku joko yhtään tai ei ainakaan nopeasti), etenkin jos vauvoja on vain yksi. Mutta kun vauvan lisäksi on taapero, sitä taaperoa pitää vahtia ihan tajuttoman tarkkaan kun se yrittää hakea huomiota piiloutumalla (tämä siis sillon kun noiden iät oli 0 ja 1½), ja meri on ihan vieressä. Noh. Kestovaippailuakaan mökillä en kokenu ongelmaksi, huuhtelin vaipat laiturilta merivedessä ja kuivasin laiturin kaiteella. Mutta viime vuosi oli aivan järkyttävä. Ne oli siis sillon 1 ja 2½. En ehtinyt koko viikonloppuna itse syödä mitään, juoda mitään (ainakaan kylmää kylmänä ja lämmintä lämpimänä), enkä todellakaan rentoutunut kun piti nukkuakin toinen silmä auki. Pelkäsin että muksut keksii miten mökin ovi avataan... No tietty niillä oli oko ajan pelastusliivit päällä, mutta silti tietysti piti vahtia, ja sillon tein pyhän päätöksen, että tää kesä jää kyllä mökkikaudelta välistä, ei siitä kukaan nauttinu. Sillä aikaa kun olin saunassa miehen kanssa, mutta sanoi vahtivansa lapsia, mutta mä en uskaltanu viipyä löylyissä 5 minuuttia pidempään koska ne muut läsnäolijat oli itse lapsettomia, ja sanoivat itsekin (naureskellen) ettei arvannu miten nopeita noi on. No niin varmaan ei, mutta mua asia ei naurattanu kun oltiin meren rannalla. Eli mun mielestä esikoisvauvan kanssa se oli ihan idyllistä - pyykkäsin kestovaippoja nyrkkipyykissä kuin ennenwanhaan, mutta se liikkumataitoisten mutta uimataidottomien lasten vahtiminen veden äärellä on yhtä helv... Olen 28v, lapset nyt 3½ ja 2

 

"olin saunassa, mutta sanoi" = suomeksi "muut sanoi..."

 

Meillä on vanhempieni ja sisarusteni kanssa yhteiskäytössä oleva "mökki". Mökkimme on vanha pienveiljelijätila navetoineen, talleineen, aittoineen ja pyykkitupineen. Pihapiiri on iso niitty, jolla kasvaa sellaisia vanhoja unohdettuja kasveja, joita harvoin muualla tapaa. Alkukesällä pihapiirissä käy jatkuva mitä erilaisempien lintujen sirkutus, jota lapseni jo aivan pikkuisena kuunteli ihastuneena tuntikaupalla.
Mökillä me eri puolilla Suomea asuvat sisarukset tapaamme. Serkukset saavat leikkiä villinä maalaislapsina. Me aikuiset löhömme aurinkotuoleilla, kunnostamme pihapiiriä ja hoidamme kasvimaata. Monta kertaa päivässä tehdään retki puolen kilometrin päähän uimapaikkaan.
Talvella kuljemme saunapolkua kynttilälyhty kädessä ja kaivamme pihaan lumilinnoja. Lumi on puhtaan valkoista ja siihen voi sukeltaa.

Mökki on sellainen vanhanaikainen mummola, jossa mummo paistaa lastenlasten kanssa pullaa leivinuunissa.

Ja onneksi, mökki ei ole veden äärellä.

 

Meillä mökki aivan meren äärellä, ja olemme mökkeilleet aivan tytön vauva-ajasta eteenpäin. En voi sanoa, että mökkeily olisi millään lailla yhtä helv.... taaperonkaan kanssa. Ainakin kun säännöistä pidetään kiinni, niin kyllä tyttö on oppinut. Meilläkin iso laituri ja siitä olisi kiva hypellä alas, mutta hän tietää ettei niin saa tehdä, niin ei ole ongelmaa. Olemme laittaneet hiekkarantaa ja nurmikolle hiekkalaatikkoa, uima-allasta, niin lapsikin viihtyy paremmin mökillä. Emme koskaan jätä lasta yksin ulos, jos toista väsyttää, haluaa syödä rauhassa, saunoa tms. niin vuorottelemme miehen kanssa. Öisin pidämme mökin oven lukossa, jos lapselle tulisi mieleen lähteä seikkailemaan, jos herää yöllä. Kyllä mä luulen, että se on tottumiskysymyskin mökkeilyyn. Mutta mukavaa kesää ja mökkeilyäkin

 

Kurjimmat mökkeilyt lasten kanssa olivat ne kaksi kertaa, jolloin meidät ajettiin pois mökiltä ja kun pappa hermostui itkevään vauvaan. Eipä sitten enää mökkeilty. Ekalla kerralla meni pilalle myös juhannus tuon poisajamisen takia.

 

parasta on täydellinen hiljaisuus pienessä mökissä keskellä metsää,suurehko lampi näköalana.parhaimmat marjastus ja sienimettät kilometrikaupalla.oma puusauna.mitään huonoa en keksi,lapsilla on oma metelinsä mutta siellä saa huutaa minkä pystyy ilman että kukaan kuulee.
äiti 28,lapset 7v ja 4v

 

Parasta mökkeilyssä on kotiinlähtö! Ei hyttysiä, ei ulkovessaa... Aah!

 

Kun sukulaiset lähti kotiinsa.

 

Parasta mökkeilyssä on, kun pääsee sinne miehen kanssa kahdestaan. Tänään oli jo kolmas äitienpäivä peräkkäin, kun saimme lapset hoitoon ja pääsimme kaikessa rauhassa mökille keväthommiin.

Mutta mökillä lasten kanssa, pakkohan niiden on mukana olla, jos itse mökille mielii, mutta vilkkaan 3-vuotiaan kanssa se ei todellakaan ole mitään herkkua. Vessaankin joutuu lapsen mukaan ottamaan ja nyt kun jaksaa valvoa jo pidempään, niin saunaankaan ei pääse ilman lasta.

Vauvan kanssa mökillä olo on vallan mukavaa, kun muistaa varustautua riittävällä määrällä kosteussuojia, kosteuspyyhkeitä ja puhtaita vaatteita.

Tästä kesästä voi tulla ihan mielenkiintoinen, kun mukana on 3vee ja 1vee, joka juuri opettelee kävelemään. Mutta kyllä sen kestää, kun tietää, että kolme vuotta eteenpäin, niin lapset leikkivät jo keskenään ja itsekin pääsee sitten tekemään omia juttuja.

 

Nyt tulevana kesänä mökkeilystä voi toivottavasti nauttia jo enemmän, kun lapset ovat 4v. ja melkein 7v. Tähän asti nuorempaa on saanut vahtia melkein koko ajan ja lisäksi viime kesänä mökillämme nähtiin enimmäinen kyykäärme. Mökki on aivan järven rannassa, mutta ranta on matala ja ihan järven rantaan ei joka paikasta ole helppo päästä isojen kivien ansioista, joten järveä ei kovasti tarvitse varoa ja laiturille laitetaan tuoli esteeksi, ettei sinne pääse ilman aikuista.

Parasta mökillä lasten kanssa on silloin, kun he keksivät omaa tekemista ilman aikuisen kokoaikaista osallistumista leikkeihin. Viime kesänä lapset keksivät mm. omat soittimet puupalikoista. Tietenkin myös saunominen ja uiminen ovat mökkeilyn huippuhetkiä ja varsinkin nyt kun esikoinen osaa uida ja kuopuskin on aikamoinen vesipeto ja osaa uida kellukkeiden kanssa. Myös marjaretket lasten kanssa ovat ihan mukavia nyt kun lapset jaksavat olla mukana pidemmän aikaa eikä hetki tarvitse lähteä mökille takaisin.

 

Mökille on mahtavaa mennä perheen kanssa, mutta upeaa siitä kaikesta tekee kotiinlähtö!

Kakkapyllyjen pesu on aina yhtä haastavaa kun juoksevaa vettä ei ole ja kosteuspyyhkeisiin olen vannonut olevani koskematta.
Miten opettaa lapsille ulkovessan käyttöä iltahämärässä kun äidillä pelottaa niin pirusti? Olen lapsesta asti pelännyt ulkovessoja. Varsinkin iltaisin sinne menoa harkitsen tarkkaan, yleensä pidätän ja käyn aamulla tai sitten juoksen metsän puskiin. Mutta kun lapset alkaa olla siinä iässä että vessassa käyvät, toinen avustettuna ja toinen itsenäisesti, joten siellä ramppaa äitikin jatkuvasti peppua pyyhkimässä. (kahdella taskulampulla mörköjä pois pelottaen).
Lapsille en näytä tietenkään pelkoani, mutta kun yksin käyn ulkohuussissa niin se on kahden sekunnin reissu

Äippä 24-vuotta, lapset 1,6- ja 4-vuotta.

 

Pahinta mökillä on kun on vesi liian lähellä ja liian monta pientä yhtäaikaa paikalla. Siinä on rento mökkireissu kaukana...

 

Mökkeily on mukavaa koko perheen kesken. Saunomista ja grillailua. Toki saunominen 3 lapsen kanssa ilman juoksevaa vettä on rankempaa kun kotona, mutta se tunnelma siellä puusaunassa, ahhh..
Meillä on mökki kuivalla maalla ihan sen takia, että ei mene kaikki lomat hysteeriseen vahtimiseen ettei lapset huku.
Trampoliini oli hyvä ostos, siellä lapset viihtyy helposti useamman tunnin ja jopa ilman riitelyitä.

Myöskin mölkyn ja kroketin pelaaminen perheen kesken on mukavaa, eikä säännöillä niin väliä, pääasia että kaikilla on hauskaa
Kaikenkaikkiaan, mökkeily voittaa tämän kaupungissa asumisen mennen tullen.

Äiti 28v, lapset 8v, 5v ja 2v.

 

Viisi pientä lasta ja sähkötön mökki suuren järven rannalla. Huippuhetki todellakin joka kerta on kotiin palaaminen . Mutta kotiolojakaan ei osaa arvostaa, jos ei välillä käy jossakin muualla. Siksi sitkeästi mökkeilemme vaikka etenkin minulle se on lasten tarkkailua 24/7, veden läheisyys hermostuttaa.

 

Meidän perheen kokoonpano on minä (35v), mies(37v) ja 11-vuotias tyttö. Mökkejä löytyy molempien vanhemmilta, omaa ei ole hankittu, koska aika menee noissakin kummassakin ihan niin, että hyvä kun vapaa-ajan saa riittämään. Joskus siis mökillä voi olla myös anoppia, appiukkoa ja muita sukulaisia, äitiä, isää, sisaruksia jopa naapuria ja ystäviä. Mökkeilyä olemme harrastaneet lapsen kanssa siitä saakka kun tyttömme oli 2kk ikäinen, syntyi maaliskuussa ja heti kun vene saatiin toukokuussa vesille niin me menimme mökille. Toinen mökeistä on siis saarimökki. Toinen on maatilatyyppinen. Kummassakin mukavuudet on hyvin rajoitteisia. Mökille mennään rentoutumaan, siellä ainoat toiminnot ovat ruuanlaittoa ja saunanlämmitystä eikä kumpikaan asia stressaa ketään. Lopun aikaa lojutaan kirjoja ja lehtiä lukien ja aurinkoa ottaen. Ystäviä kutsutaan usein käymään ja hiukan juhlitaan. Merellä käydään purjehtimassa ja veneilemässä, verkot on hankittu, mutta ne useimmiten unohdetaan laittaa vesille kun stressitöntä elämää vietellään. Maatilamökiltä lähdetään metsäretkille tai kylälle torireissulle. Kahvinkeittäminen on iso päivän kohokohta mökkiaikatauluissa. Olin aina sitä mieltä, että mökillä vauvakin nukkui paremmin, itsekin nukkuu aina hyvin siellä. Tokihan taaperoa piti meren rannalla hiukan enemmän vahtia, mutta nykyään tuo osaa olla vesillä kuin vanha tekijä.

 

Lapsuudessani mökillä viettiin kaikki vapaa-ajat. Heti perjantaina kauppaan ja mökille, sunnuntaina takaisin. Mökki elämä meni lähes aina samaa rataa pitkin, ensin syötiin, sitten saunaan ja vanhemmille sauna oluet. Usein riitti muutama olut, mutta toisinaan pihaan kaarsi joidenkin tuttujen auto tai tulivat veneellä. Sitten alkoi se pullojen etsiminen, olihan nyt vieraille tarjottava. Tässä vaiheessa unohtuivat lapset. Kyllä ne voivat touhuta omiaan, kun vanhemmat tarjoavat vieraille - kohteliaisuus syistä muutaman drinkin. Muistan useita kertoja kuunnelleeni vanhempien juhlimista, ei tullut uni.. En muista, että aikuiset koskaan olisivat riidelleet, mutta epämääräinen möykkä, laulu, halailut yms.
Vasta aikuisena olen kyseenalaistanut, että eikö mökillä ole oikeasti pakko ottaa edes sitä yhtä saunaolutta. Enää en nauti kuin päivisin mökkeilystä, ilta tuo tutun ahdistuksen. Alkoholin ei tarvitse olla ongelma, kun se jo on ongelma..

 

Mökkeily on yksinkertaisesti parasta kesässä!
Miehen suvulla on mökki jossa käy miehen sisaret,vanhemmat ja mummo.Joku voisi ajatella että "apua,kammottavaa" mutta minusta se on kivaa.On seuraa niin meillä kuin lapsella (serkku) ja saadaan miehenkin kanssa kahden keskistä aikaa kun on lapselle seuraa.Toki voidaan käydä siellä myös pelkästään perheen kesken,on sekin välillä mukavaa.
Mökiltä ei ole mitään erityisempiä muistoja,vaan ihan se yleinen fiilis mikä siellä aina on.
Musta oli ihanaa jo pienen vauvan kanssa käydä siellä ja pestä toisen peppua saunalla vesiä sekoitellen Mökillä elämä on niin "back to basics".Lapsikin on siellä niin rauhallinen ja onnellinen kun vanhemmillakin on koko ajan aikaa leikkiä ja puuhastella yhdessä.
Lupaan aina itselleni kun tullaan takas kaupunkiin että säilytän sen rauhallisuuden ja rennon meiningin mutta niin se elämä aina luisuu siihen hektisyyteen : /

edit. olen 26v. ja lapsi 2v.

 

Hankaluuksia voisi olla, jos olisi useampi lapsi, joita vahtia. Tähän mennessä on mökkeilyssä ollut vain minun esikoiseni (2 v.) ja neljä aikuista tai enemmän vahtimassa + koira. Mökillä, jolla olemme viettäneet niin nimiäiset, kesälomaa kuin pari joulua, on virtaava joki tykönä, mutta mökki sijaitsee sen verran korkeammalla kalliolla, ettei lapsi ole vielä rantaan asti ehättänyt ja tosiaan riittää vahti kulkemaan mukana koko ajan. Itse rakastan mökkielämää, koska se on niin rentoa - on sitten lapsi mukana tai ei. Aamulla kahvitellaan rauhassa, sitten oleskellaan pihalla, saunotaan, uidaan, grillaillaan, pelaillaan, saunotaan taas, syödään jne. Telkkaa ei tarvitse laittaa päälle - paitsi ehkä jo tänä kesänä lapsi haluaa katsella muumeja tai muita dvd:ltä, että niitä täytyy varata mukaan. Olemme menossa toisenlaiselle mökille tänä kesänä (tasainen maasto, meri jne.), mutta jonnin verran on mukavuuksia (polttovessa, pesukone, uunit yms.) mökeillä ja lapsikin on kuiva, niin ei tarvitse mittään vaipparumbia ennää miettiä. Lapselle oma allas pihaan/patiolle ja saunaan toki lapsi mukaan. Kaikista suurin vahtiminen on erilaiset pörriäiset, saunan kiukaat, portaikot ja käärmeet. Tähän mennessä ei ole vielä mitään käynyt ja toivottavasti näin on myös jatkossakin. Ovet lukitaan muutenkin öisin, koska koskaan ei voi tietää kuka/mikä sinne eksyy. Lapsi on nukkunut hyvin päikkärit helteistäkin huolimatta ja viihtynyt hyvin mökillä. En keksi mitään negatiivista. Mökiltä pääsee käymään kylämarkkinoilla, kaupoilla, tämän kesän mökiltä Muumimaassa, nähtävyyksiä kahtelemassa ja metsässä. Lapsi näkee ja kokee aivan erilaisen elämän, kun puut hakataan itse, lämmitetään sauna niillä, koko päiväaika vietetään lähestulkoon pihalla ja nautitaan luonnonrauhasta. Stressin kanssa ei kannata lähteä mökille, sillä pilaa vaan todennäköisesti kaikkien muidenkin loman.
Niin ja itse olen 25 v.

 

Mökki jossain umpikorvessa. Tuhansittain sääskejä, käärmeitä, ampiaisia... Ulkohuussi. Ei kiitos!

Vanhempieni mökillä käymme ehkä kerran kahdessa kesässä.

Äiti 29v, lapset 2v, 5v ja 10v.

 

Vuokrattiin netin kautta mökki viime kesäksi... kuvissa vaikutti kivalta ja kun myyjä sähköpostissa vakuutti, että sopii pienille lapsille niin tartuttiin tilaisuuteen. Perillä olikin sitten totuus toinen...

Makuuhuoneisiin ei ollut ovia, vain ohuet kangasverhot. Pinnasänky oli läpilaho, tikut vaan törröttivät. Pahinta oli kuitenkin pihalla. Pihalle oli aloitettu terassin tms laajennustöitä, ja suuri osa pihaa oli kaivettu auki. Mukavan nurmikon sijasta olikin isoja mutaisia kuoppia, joiden sivussa törrötti kivisiä pylväitä perustuksia varten. Rantasaunalle kuljettiin jyrkkää mäkeä alas läpimätiä puuportaita pitkin, jotka olivat sammalen ja veden liukastamina hengenvaarallisia! Rantasauna ei ollutkaan rannalla, ei edes rannallapäinkään, vaan rannan ja saunamökin välissä oli tiheä kuusikko, jonka keskellä meni vain pari liukasta lankkua poluksi. Laituri oli niin ikään laho ja osittain veden pinnan alle uponnut! Kaikkialla oli saastaa, kun paikkoja ei oltu siivottu vuosiin, jos ei vuosikymmeniin! Grillikatos oli lahoamassa pystyyn ja grilli paksujen hämähäkinseittien peittämä.

Itkuhan siinä tuli sekä äidillä, että lapsilla, joiden ei voinut antaa mennä pihalle lainkaan. Lapset olivat tuolloin 1,5v, 2,5v ja 4,5v. Lisäksi minä olin raskaana ja mukanamme oli nuori koira. No sisällä sitten nökötettiin yksi yö, koska ei heti voitu lähteä takaisin, matkaa oli melkein 200km! Mutta aamulla lähdettiin kotiin ja vaadittiin vuokranantajalta korvauksia. Sen verran uskalsin ulos, että otin kuvia kaikista karmeuksista mitä pihamaa piti sisällään! Vuokraaja oli näreissään, syytti meitä nirsoiksi koska osui sateiset ilmat loman ajaksi. Jouduin napakasti sanomaan, että kyllä me sateella ollaan totuttu ulkoilemaan, muttei rakennustyömaalla... lopulta sitten myöntyi, kun mainitsin, että olen kuvannut kaiken ja tallentanut mainoskuvat koneelle myös. Rantasaunasta totesi, että "no on se aikanaan ollut rannalla"!!! Lopulta saatiin häneltä rahallista korvausta, sekä kalliimpi mökki loppuajaksi käyttöön. Ei sekään mikään paratiisi ollut, mutta saatiin kuitenkin lapsille mukava mökkiloma. Mutta vielä vuotta myöhemmin sapettaa!

Äiti 33v, 4 lasta 0-6v.

 

Meillä mökki on puoliksi sukulaisperheen kanssa jossa lapset ovat jo isoja. Mökillä aika pysähtyy. Huolet jäävät kaupunkiin, me viihdytään ja rauhoitutaan vaan. Ihaninta mökillä ovat ehdottomasti arjen pienet hetket, metsäretket, kalastus, uiminen, saunonta yhdessä. Löytyy sieltä lapsista jännää, eläimiä. Kalat syövät vaikka kädestä jos käden pinnan alle uskaltaa laittaa Esikoinen oppi jo 6-vuotiaana mökkimaaston ja meni itsekseen rantapolkuja ja lauleskeli, kerran nukkui eräällä kalliolla. Itse tykkään joko myöhään illalla tai yöllä tai sitten aikaiseen aamulla ottaa soutuveneen ja soutaa ajatuksissani tyynellä järvellä.

Lapsetkin rauhoittuu mökillä selkeästi. Se huoli katoaa vaan heistäkin, menevät, tulevat, tutkivat luontoa, yhdessä ja yksitellen. Kuopus tykkäsi viime kesänä eniten nousta vähän mökin taakse vuorelle joskin siitä oli meille suora näköyhteys. Tyttö istui mättäillä söiden mustikoita ainakin tunnin. Lapsi siis normaalisti useinkin villikko joka ei kuuntele mitää mutta niin mökillä rauhoittuu. Lapset tykkää lähteä moottoriveneellä saaren toiseen päätyyn potkimaan palloa nurmikentälle, uittaa varpaita laiturilta joskin sitä ei uskalla kuin esikoisneiti koska kuopus ja lasten serkku pelkäävät että rapuja, kaloja kuin sorsia että ne varpaasta haukkaisi. Niitä kaikkia mökkirannassa nähdään päivittäin ainakin 5kpl.

Mökkirannasta lähtiessä parahtaa kuopuksella aina itku. Ollaan oltu 2 viikkoa tai muuta, niin itku tulee. Pelastusliivit ei menisi päälle, takkia ei, ei hanskoja, puhumattakaan kengistä, vaikka olisi viileämpikin. Ja jotenkin se matka mökiltä venerantaan on matka pois rauhasta. Autoon ei meinaa saada tavaroita, miten ne mahtuu. Kuopus nukahtaa autoon heti, vaikka mökillä nukkuu tosi paljon. Siitä se hektisyys taas alkaa. Tunnin kotimatkalla takapenkillä yleensä nukkuu 3 tyttöä, mökkireissun päätteeksi. Kyllä siellä mökillä vaan on kivaa, vaikkei nyt voi pyöräillä tai palloa potkia kotipihassa.

Äiti on 36v, omat lapset 4,5v ja 10v ja ystävän tyttö joka aina lähtee mukaan on 11v.

 

Meillä on asuntovaunu mökkinä maalla ja poikakin on tottunut jo vauvasta asti olemaan missävain olosuhteissa. Joka perjantai auto lähtee maalle ja kaikki lomat ollaan "mökillä". Alueella on kaksikin lampea mutta ei se yhden kanssa ole vaikeaa ollut eikä kertaakaan vaaratilannetta. Vaikka 3v on tosi vilkas ja ehtiväinen niin veteen se ei ole hinkunut niin että luvatta olisi sinne mennyt tai valvonnan alaisena rantaan rynnännyt. Maalla tämä elohopea voidaan aamulla nostaa ulos ja illalla takasin nukkumaan, hyvä jos syömään tulee leikkien välillä. Rakastaa luonnossa samoilua ja leikit keksii mistävain risuista yms. Paljon helpompaa kun kaupungissa. Lähdettyä kotiakohti alkaa samantien mankuminen vaunulle. Asenteella hoituu niin vaippaikäisen huolto kun muukin. Emme vaadi sisävessaa emmekä pelkää mennä taskulampun valossa. Talvella lattia voi olla kylmäkin, villasukat jalkaan.
Vanhemmat ovat kasvaneet maalla joten mikäs muu lapsestakaan tulee kun mökkiläinen joka viihtyy pois kaupungista.

Äiti 33v ja poika 3,5v

 

Asumme Japanissa. Viime kesänä lähdimme kotikaupunkimme tukahduttavaa hellettä pakoon keski-Japanin vuoristoseudulle, jossa lämpötila oli huomattavasti miellyttävämpi. Vuokrasimme mökin alueelta, missä oli parisen sataa mökkiä yhden ison järven ympäristössä. Mökin vuokraajista ja omistajista useat olivat ulkomaalaisia, joten oli ihanaa päästä vähäksi aikaa puhumaan englantia ja näkemään muitakin kasvoja kuin japanilaisia.
Lapsemme nauttivat valtavasti mökistä, jonka takassa saattoi grillata täkäläistä makkaraa ja maissintähkiä. Oli myös ihanaa, kun ympärillä oli nurmikkoa, sankkaa metsää ja luontoa ylipäätään. Otökät olivat myös ihmeellisiä: valtavia hyppyheikkejä, käärmeitä, ällöttäviä etanoita ja suomalaiseen tapaan hyttysiä. Saimme myös lemmikiksemme valtavan suuren ja kiiltäväkuorisen koppakuoriaisen(kabutomushi). Se laitettiin häkkiin ja pojat tykkäsivät antaa sille makeita hedelmiä syötäväksi. Mökkikauden lopussa sitten vapautimme elikon takaisin luontoon.

Saunaa ei mökissämme luonnollisestikaan ollut, ja kylpymahdollisuudetkin olivat olemattomat, mutta kävimme joka päivä uimassa puhtaassa järvivedessä ja pari kertaa viikossa kävimme sitten täkäläisessä kylpylässä pesemässä tukkamme ja nauttimassa lämpimästä vedestä. Järvelle oli mökistämme matkaa vartin verran kävellen polkua pitkin alamäkeen. Usein lähdimme aamusta järvelle ja söimme piknik lounaan rannassa. Järvellä oli päivisin uimavahdit, jotka katsoivat, että kukaan ei pässyt hukkumaan. Ilman uimavahteja uiminen vedessä olikin kiellettyä. Tosin joskus menimme poikien kanssa luvattomasti venelaiturille polskimaan ihan omassa rauhassa. Iltapäivisin sitten palasimme mökille. Nautimme myös läheisistä tennis- ja golfkentistä ja alueen muista viihdykkeistä.

Pojat nauttivat täysin siemauksin mökkielämästä! Valitusta heidän suustaan en kuullut koko 3,5 viikon ajalta. He saivat kirmata mökin pihalla vapaasti(mitä ei täällä kaupungissa todellakaan voi tehdä) , he nauttivat järvivedestä, pulikoivat ja polskuttelivat. Maaseudun ruoka ja vihanneksetkin maistuivat hyviltä. Synttärit pidimme myös vanhimmalle pojallemme. Silloin sattui juuri kolme muutakin suomalaista perhettä olemaan samalla mökkialueella, joten saimme kunnon suomalaiset synttärit.

Välillä meitä vanhempia häiritsi mökkien tiheys ja se että pihalla ei voinut juoksennella puolipukeissa, koska naapurit olisivat nähneet sen takuulla. Eli olisimme ehkä kaivanneet vähän enemmän suojaisampaa paikkaa ja omaa rauhaa. Toisaalta taas oli mukava, että mökkialueella oli paljon eri kansallisuuksien ihmisiä ja monenlaista toimintaa.

Tänä kesänä menemme taas samalle mökkialueelle, jopa viideksi viikoksi. Tällä kertaa vuokrasimme eri mökin, joka on vähän sivummassa ja jossa on sauna!!(mökkiin on rakentanut saunan eräs suomalainen parisen kymmentä votta sitten, silloinen mökin omistaja) . Odotamme koko perhe jo kovasti pääsyä mökille. Ja pääsyä etenkin puusaunaan(mistäköhän niitä polttopuita saisi...). Vanhin poikamme odottaa myöskin mökkisynttäreitään. Tälläkin kertaa näköpiirissä pitäisi olla pari muuta suomalaista perhettä, jotka kyllä ilmaantuvat synttäreille, varsinkin jos tarjoilla on myös saunomista. . Vielä kun saisi jostain aitoa suomalaista lenkkimakkaraa ja sinappia saunan päälle....

Äiti 30v, isä 34v ja pojat: kohta 3v ja kohta 6v plus tulevana syksynä syntyvä masuasukki

 

=)

parasta on täydellinen hiljaisuus pienessä mökissä keskellä metsää,suurehko lampi näköalana.parhaimmat marjastus ja sienimettät kilometrikaupalla.oma puusauna.mitään huonoa en keksi,lapsilla on oma metelinsä mutta siellä saa huutaa minkä pystyy ilman että kukaan kuulee.
äiti 28,lapset 7v ja 4v