Toimitus kysyy: Imetyskokemuksia

[epäonnistunut imettäjä]

Sain esikoiseni -98 ja luulin, että imetys lähtee sujumaan kun vaan laittaa vauvalle tissin suuhun. Synnytys oli rankka, vauva oli vain hetken rintani päällä ennen kuin lääkäri ompeli isot repeämät joita imukuppi oli aiheuttanut. Salissa ei ollut edes puhetta mistään imetyskokeilusta, lapsi oli syömättä ensimmäiset tunnit ennen kuin meidät siirrettiin osastolle. Olin huonossa kunnossa, en edes tiedä missä vaiheessa lapseni syötettiin ensimmäisen kerran. Maidot tulivat osastolla paidalle, ja yksi hoitaja sanoi että imetys onnistuu varmasti kun noin hyvin tulee maitoa.

Makasin kaksi ensimmäistä päivää kipeänä ja masentuneena osastolla, lapsi kävi pikaiseen luonani kunnes joutui lastenteholle antibioottikuurille. Kolmantena päivänä maito nousi rintoihin ja jämähti sinne. Hoitajat tulivat kysymään, kai olin pumpannut? En ollut, en tiennyt että niin piti tehdä koska kukaan ei neuvonut. Yksi hoitaja yritti käsin tyhjentää rintojani ja itkin kivusta. Lopulta viidentenä päivänä sain kokeilla imetystä, hoitaja vilkaisi rintojani, toi rintakumin ja laittoi lapsen rinnalle. Makasin tunnin paikoillani, en uskaltanut liikkua ettei vauvan ote olisi hellinnyt. Lopulta soitin hoitajan paikalle, hän oli vihaisen oloinen koska en ollut tajunnut vaihtaa rintaa 15 minuutin jälkeen. Se oli ainoa neuvo minkä sairaalasta sain, ensin imetetään 15 minuuttia ensimmäisestä rinnasta ja sitten 15 minuuttia toisesta. Pumppasin, imetin ja itkin koko ajan. Maitoa ei tullut. Lähtiäisiksi eräs hoitaja sanoi minulle näin: "kuinka luulet pärjääväsi kotona vauvan kanssa, kun et edes imetä?"

Kotona emme neuvolan ohjeen mukaan antaneet lisämaitoa ja lapsi laihtui. Kahden viikon jälkeen painonpudotusta oli niin paljon, että neuvolan terveydenhoitaja käski pitkin hampain antaa lisämaitoa. Sain myös maidonherumista auttavaa lääkettä, joka ei auttanut. Kahden kuukauden yrityksen jälkeen lopetin koko "imetyksen".

Toisen lapsen kohdalla ajattelin imettäväni, jos onnistuu. Lapsi syntyi hengettömänä ja joutui saman tien lasten teholle, jossa oli yli viikon. Siellä ei kannustettu imettämään, koska heille oli tärkeää tietää tarkalleen, paljonko maitoa lapsi saa. Yritin alkuun pumpata osastolla, mutta maito ei tällä kertaa edes noussut rintoihin. Kun saimme lapsen kotiin, annoimme alusta asti korviketta. Koin turhaksi alkaa edes yrittää imettää, koska maito ei missään vaiheessa noussut rintoihin.

Olen töissä kyseisessä sairaalassa, ja hieman hymyilyttää kun luen synnytysosaston seinältä imetysmyönteisestä sairaalasta. Omat kokemukseni kertovat hieman muuta, toivon että tilanne on nykyään parempi kuin aiemmin. Toisen lapseni sain vuonna 2002.

 

[Ruutinen]

1. Omat imetyskokemukseni ovat pelkästään positiiviset. Orientoiduin asiaan jo raskausaikana ja kielsin synnärillä antamasta vauvalle tuttia. Nuori hoitaja näytti minulle yhtäaikaa ronskisti mutta samalla kohteliaasti vauvan oikean imuotteen ja siitähän se lähti. Kotiin pääsytämme maidontulo tyrehtyi pariksi kolmeksi päiväksi mutta sinnillä lypsin maitotippoja mukin pohjalle josta tuore isä juotti niitä vauvalle lusikalla. Se aika oli rankkaa mutta sinikkyys palkittiin ja imetysajasta tuli ihana. Täysimetin tytärtä 5kk ikäiseksi ja kaikki muistikuvat asiasta ovat tosi kauniita. Ajatukset imettämisestä tuovat kyyneleet silmiini mutta se voi johtua siitäkin että olen taas raskaana. Tulevan pienokaisen kanssa reitti on aivan selvä.

2. Alussa maito ei meinannut riittää. Ratkaisin ongelmaa jatkuvalla rintojen tyhjentämisellä ja neuvolantädin imetysviisaus: "kysynnän ja tarjonnan laki" kaikui korvissani. Olin esikoisen aikaan tosi nuori ja oli mahtava nähdä kuinka neuvolassa suhtauduttiin omaan kiinnostukseeni hienosti ja kannustettiin tosi ihanasti eteenpäin.

 

[pupeltaja]

1. Millaisia kokemuksia sinulla on imettämisestä? Lähtikö se sujumaan heti alusta vai oliko ongelmia? Mistä arvelet sen johtuvan, että imetys meni hyvin/huonosti?

Kaksi lasta, kumpaakaan en ole onnistunut imettämään kun osittain n. kuukauden ikään asti.
Maito ei koskaan noussut, lukuisista yrityksistä huolimatta.
Ensimmäisen lapsen aikana imetystukea en saanut ollenkaan sairaalassa, kukaan ei katsonut imetysotetta ennenkun laps oli sen kuukauden ikäinen. Lisämaito käskettiin ottaa imetyksen ohelle heti jo sairaalassa, kukaan ei ihmetellyt sieläkään kun kävin sanomassa et olen jo kaks tuntia imettänyt ja laps vaan itkee, et voisinko saada lisämaitoa niin sitä vaan annettiin, itellä ei tullut mieleenkään et otteessa vois olla jotain häikkää. No syöttöpunnituksia tehtiin sitten neuvolassa viikon välein suunnilleen ja aina tulos oli sama, maitoa tuli n. 15ml jos sitäkään!
Lapsen paino alko ottaa syntymäpainoa kiinni vast useammanviikon iässä. Tissi ei enää kelvannut vaan huutamaan laps rupes aina ku tissiä ois pitäny imeä. En koskaan kuullut lapsen nielevän rinnalla, joten en tiedä saiko se sieltä sit mitään ulos. Kuukauden iässä sitten joku neuvolantäti tätä ihmetteli ja kysyi saako imetysotetta nähdä, näytin lapsen kans siinä niin se sanoi et ei ihme ettei ole maito noussut ja et jos vielä haluaisin niin voisin koittaa ruveta imetysotetta korjaamaan mut ois tarkottanu sit sitä et ois pitäny vaan väkisellä pitää lasta tissillä tunteja eikä ois saanu antaa lisämaitoa enää ku hörppäyttämällä ku imetysote oli menny niin vinoon et pullo ei ois todellaka siinävaiheessa sit tehny mitää hyvää asian korjaamiselle.
Olin niin loppu 247 imetykseen jo siinä vaiheessa, et vieläkin suurempi imetysaika kauhistutti.
imetin siis jo valmiiksi joka kerta sen 2 tuntia putkeen ja sit oli pari tuntia väliä ja sit taas kaks tuntia putkeen ja iltaisin tyttö oli tissillä viisi tuntia putkeen ja sit välillä piti antaa lisämaitoo ja takas tissille jos vielä koittais sitä maitoa tilata jne. en siis lähtenyt enää tähän rumbaan ja näin jäi imetys siltä lapselta.

Toisen lapsen kohdalla olin varma, että kyse oli imetysotteesta. Olin kirjoittanut jo esitietolomakkeeseen et haluan imetysapua heti syntymästä lähtien. Imetysote saatiin heti kuntoon sitten salissa jo ja tää lapsi osaskin imeä niin että ihan välillä kuulinkin kun nieleskeli maitoa. en antanut lisämaitoa ollenkaan siinä pelossa et ote menee huonoksi ja sitten kun tuli se ensimmäinen neuvolakäynti niin lapsen paino oli laskenut niin paljon et oli pakko alottaa lisämaito heti samana päivänä joka syötön jälkeen taas pullosta. Eikä maito siis tämänkään lapsen kohdalla noussut koskaan. Maitoa tuli kyllä enemmän mielestäni kun ensimmäiselle lapselle, mut tää toinen oli syntyessään jo kilon isompi ja näinollen tarvitsi maitoa myöskin enemmän. olihan se melkein viisikiloinen! 4770g.. Niin ei se maitomäärä sitten riittänyt taaskaan. lisämaitoa kun piti antaa jatkuvasti pullosta, meni niin isoja määriä et hörpyytys ei oikein sujunut, niin sit taas alko se tissi olla ihan tyhmä juttu ja siinä vaan huudettiin ja kiukuttiin kun sieltä ei tullut ku ihan vähäsen. Maito loppui sit samoihin aikoihin kun esikollakin, eli noin kuukauden ikäisenä. Kun ei sitä lasta oikein voi pakottaakkaan imemään, tissillä voi kyllä pitää huutavaa lasta, mut imemään sitä et väkisin saa. :l

kolmatta odotan ja katsotaan miten tälläkertaa käy.


2. Jos imetyksessä oli ongelmia, millaisia? Miten ja kenen avulla yritit ratkaista niitä? Onnistuiko?
aika paljon tuli tossa ylemmässä tekstissäni jo ilmi näitä juttuja. Ongelmia oli siis maidontuotannon vähyys. ratkaista yritin neuvolan tätejen ja netin avulla, ei onnistunut.


Lisään vielä, että mulla ei myöskään ole tissit raskauden aikana kasvaneet yhtään kokoa, eivät ole koskaan olleet pinkeinä maidosta tms, edes imetyksen aikana. eivät ole tummuneet nännitkään tai mitään sellaista valmistavaa toimintaa ole tapahtunut. kipeinä ovat olleet kyl alkuraskaudesta mut siihe se sit on jäänytkin.

 

["vieras"]

Imetystä harjoiteltiin paljon jo synnytysosastolla. Siellä imetys lähti ihan hyvin käyntiin - maito nousi toisena päivänä ja vaikka pikkuinen sai alhaisen verensokerin vuoksi myös lisämaitoa pullosta, ei se haitannut imetystä. Imetystä opastettiin ja tuettiin osastolla todella hyvin. Sain käyttööni rintakumit, jotka auttoivat hyvin alkuun.

Kun pääsin kotiin varsinaiset ongelmat alkoivat. Rinnat olivat todella kipeät eikä rintakumistakaan tuntunut olevan apua. Sain osakseni myös arvostelua rintakumien käytöstä, joten imetyksen onnistumisen lisäksi koin paineita myös rintakumien käytöstä. Kipu, paineet imetyksen onnistumisesta, rintakumien käytöstä ja kaikki muu esikoisen syntyyn liittyvä pelko sai minut melkein lopettamaan koko homman.

Luin netistä ohjeita imetystukisivustoilta (jotka kyllä aiheuttivat lähinnä vain lisäpaineita), keskustelupalstoilta ja lehdistä. Keskustelin kokemuksista paljon ystävien kanssa. Kaikki kannustivat jaksamaan, mutta toistelivat myös, ettei se korvikkeen antaminen mikään maailmanloppu ole. käännekohta onnistuneempaan imetykseen oli netistä lukemani ohje "Anna vauvan itse hakeutua rinnalle ja itse ottaa siitä ote". Kun lopetin rinnan törkkäämisen vauvan suuhun oli vauvan ote kivuttomampi ja parempi. Niinpä, päivä kerrallaan homma alkoi sujua. Vähitellen jätin pois rintakumit, sitten tarvitsin kokoajan vähemmän ja vähemmän kaalinlehtiä ja rasvoja ja yhtäkkiä vain imetys lähti sujumaan paremmin ja paremmin. Ensimmäiset neljä viikkoa olivat aivan hirveät, mutta nyt kun imetystä on 2kk takana, voin sanoa nauttivani siitä. Sinnillä siis!

Paras tuki on ollut mieheni joka on vakuutellut minun olevan "silti hyvä äiti", ystävät joilta olen saanut myös tukea ja apua.


Millaisia kokemuksia sinulla on imettämisestä? Lähtikö se sujumaan heti alusta vai oliko ongelmia? Mistä arvelet sen johtuvan, että imetys meni hyvin/huonosti?


2. Jos imetyksessä oli ongelmia, millaisia? Miten ja kenen avulla yritit ratkaista niitä? Onnistuiko?

 

[SarPuu]

Mulla lähti imetys hyvin käyntii esikoisen kanssa vaikka synnytys oli kiire sektio ja lapsi ekat 3 vuorokautta tehohoidossa. Ekat maidot poika joi pullosta. Pumppasin maitoa muutamia kertoja ja sitten kun poika pääsi vierihoitoon opeteltiin imettämistä osastolla usean hoitajan ohjeiden mukaan. Se että neuvojia oli monia ja ohjeet erilaisia hämmensi hieman. Aluksi käytin rintakumia mutta se jäi nopeasti pois.
Jatkoin imetys 1v4kk. Maito loppu kun poika alkoi olemaan mummolassa yökylässä. Luulen että pitkä imetys onnistui osaksi sen takia että oli paljon lapsen kanssa. Ekat yökyläilyt oli vasta yli vuoden ikäisenä.