Toimiiko täällä kukaan tukiperheenä?

["kiinnostunut"]

Hei! Haluaisin vähän tietää tarkemmin minkälaista hommaa se on? Onko lapsia hoidossa pitemmän aikaa, kuinka monta? Montako omaa lasta perheessä on? Käyttekö itse töissä? Maksetaanko siitä minkä verran?

Olen jo kauan ollut kiinnostunut tukiperhetoiminnasta. Omia lapsia kaksi ja kohta toinenkin aloittaa koulun. Omia lapsia ei haluta lisää, mutta auttamisentarve on minulla suuri ja hoidankin paljon muiden lapsia ihan omaksi ilokseni ja siksi, että ystävät/sukulaiset saavat vapaa-aikaa.

 

[tukiperheenä toimiva]

Me ollaan =) Oltu jo 4vuotta. Käytiin aluksi pride-koulutus (täällä pakollinen) ja nopeasti siitä meille tuli lapsia. Samat on käyneet koko ajan. Lisäksi satunaisesti käy toisen perheen lapset.

Meillä on omia lapsia joten oli helppo aloittaa, valmiina oli paljon leluja ja tekemistä (ja turvallinen koti ja positiivinen suhde lapsiin) . Maksetaan hoitopalkkio (jokunen kymppi) mistä menee verot ja lisäksi kulukorvausta joka kuluu siis ruokaa, tekemiseen jne.

Ole yhteydessä oman paikkakunnan sos.toimistoon (lastensuojelu) joka paikassa on vähän omat käytännöt tai sitten ota yhtetta pelaan, niin asia etenee.

 

["kiinnostunut"]

Kiitos vastauksesta Mitä tuossa pride -koulutuksessa tehdään ja kauanko kestää?

 

[tukiperheenä toimiva]

No yleensä on ryhmämuotoista koulutusta ja lisäksi iso pino kotitehtäviä. Pitää miettiä omaa lapsuutta, elämää, käytösmalleja, tapaa toimia... Ryhmätapaamisia on noin 10 (osa voidaan pitää yhdistettynä) ja niissä on ryhmätehtäviä ja koulutusta.

Puoliso pitää muuten saada hommaan myös mukaan. (teillä näin voi jo ollakin, mutta huomiona tämä) jos siis sellainen on olemassa.

Niin ja pitää olla puhdar rikosrekisteri yms. (myös teidän rahatilanne yms kysytään ja muutenkin henk.koht.asioita ja mahdollinen sos.asiakkuus jne)

Musta koulutus oli hyvä ylipätään, noita asiotia olis ihan hyvä miettä jo ennenkun hankkii omia lapsia =) vaikka siis olis miten hyvä vanhempi.

 

["kiinnostunut"]

No yleensä on ryhmämuotoista koulutusta ja lisäksi iso pino kotitehtäviä. Pitää miettiä omaa lapsuutta, elämää, käytösmalleja, tapaa toimia... Ryhmätapaamisia on noin 10 (osa voidaan pitää yhdistettynä) ja niissä on ryhmätehtäviä ja koulutusta.

Puoliso pitää muuten saada hommaan myös mukaan. (teillä näin voi jo ollakin, mutta huomiona tämä) jos siis sellainen on olemassa.

Niin ja pitää olla puhdar rikosrekisteri yms. (myös teidän rahatilanne yms kysytään ja muutenkin henk.koht.asioita ja mahdollinen sos.asiakkuus jne)

Musta koulutus oli hyvä ylipätään, noita asiotia olis ihan hyvä miettä jo ennenkun hankkii omia lapsia =) vaikka siis olis miten hyvä vanhempi.

No tuo voi olla ongelma tuo puolison mukaansaanti koulutukseen. Ei välttämättä ois innokas vaikka tuskin sillä mitään muuten mitään olisikaan tätä ajatusta vastaan.. Pitänee vissiin vielä kypsytellä asiaa. Pystyykö muuten yh toimimaan tukiperheenä. Jännä, että vaaditaan noin paljon tukiperheeksi alkamiseen vaikka tarvetta on niin paljon. Parempi varmaan jatkaa sukulaisten lasten hoitoa, kun kuitenkin luottavat lapsensa meille

 

["vieras."]

Parempi kun mietit vielä. Oikeasti tukilasten biovanhemmista löytyy ties millaista roskaväkeä, narkkaria, alkkista, huoraa ja mitä tahansa että mieti nyt tosiaan kaksi mielellään kolme kertaa ennen kun alat sellaisten lapsille tukea tarjoamaan.

 

[huoh..]

"Parempi kun mietit vielä. Oikeasti tukilasten biovanhemmista löytyy ties millaista roskaväkeä, narkkaria, alkkista, huoraa ja mitä tahansa että mieti nyt tosiaan kaksi mielellään kolme kertaa ennen kun alat sellaisten lapsille tukea tarjoamaan. "

Ei kyllä mun mielest kannata yleistää. Ei ne kaikki apua tarvitsevat vanhemmat välttämättä huonoja ole. Ja eiköhän noi huorien, narkkareitten ymym. lapset oo enemminkin huostaanotettu sit jos asiat niin huonosti on...!!

 

["viera"]

Minä voin kertoa näkökulman täältä toisesta päästä Mun lapsilla on tukiperhe. En ole narkkari enkä huora tai muutakaan. Mutta olen yksinhuoltaja, isä ei tapaa lapsia ollenkaan ja mummo joka aiemmin hoiti lapsia sairastui siinämäärin, ettei jaksa vilkkaiden lasten kanssa.
Jonotettiin tukiperhettä yli vuosi, niistä on hirveä pula. Ja sitten kun saatiin se oli kyllä todella kiva juttu. Lapset on perheessä yhden viikonlopun kuukaudessa joka sovitaan tukiperheen kanssa. Minä saan yhden kokonaisen viikonlopun kuukaudessa omaa aikaa mikä on todella luksusta ja tarjoaa minulle mahdollisuuden jaksaa arjessa paremmin
Ihanaa kun saatiin tukiperhe :heart:

 

[Harmailen tänään]

En ole tukivanhempu, mut meillä on tukiperhe ollut jo yli 2v.
Enkä ole narkomaani, alkoholisti, huora...
Yksinhuoltaja äiti olen 10v. tytölle ja lapseni isä on kuollut.

 

["vieras."]

"Parempi kun mietit vielä. Oikeasti tukilasten biovanhemmista löytyy ties millaista roskaväkeä, narkkaria, alkkista, huoraa ja mitä tahansa että mieti nyt tosiaan kaksi mielellään kolme kertaa ennen kun alat sellaisten lapsille tukea tarjoamaan. "

Ei kyllä mun mielest kannata yleistää. Ei ne kaikki apua tarvitsevat vanhemmat välttämättä huonoja ole. Ja eiköhän noi huorien, narkkareitten ymym. lapset oo enemminkin huostaanotettu sit jos asiat niin huonosti on...!!

No, itse tiedän erään joka on myynyt pakaraansa jo toistakymmentä vuotta ja vääntänyt viisi lasta, eikä yhtäkään ole huostaanotettu vaikka lukuisia lastensuojeluilmoituksia ko. henkilöstä on tehty. Nyt on kuulemma taas vauva tulossa. Aina tämä ämmä on osannut selittää miehensä ja ystäviensä kanssa asiat parhain päin ja näin sossut ovat sitten antaneet olla.

 

[viaras]

[QUOTE="vieras.";29220855]No, itse tiedän erään joka on myynyt pakaraansa jo toistakymmentä vuotta ja vääntänyt viisi lasta, eikä yhtäkään ole huostaanotettu vaikka lukuisia lastensuojeluilmoituksia ko. henkilöstä on tehty. Nyt on kuulemma taas vauva tulossa. Aina tämä ämmä on osannut selittää miehensä ja ystäviensä kanssa asiat parhain päin ja näin sossut ovat sitten antaneet olla.[/QUOTE]

Ja tää liitty tukiperhe asiaan millä tavalla??

 

[HippuTAR]

Te joien lapset käy tukiperheessä niin kuinka uskallatte antaa lapset vieraaseen paikkaan viikonlopuksi?

 

[tukiperheenä toimiva]

Te joien lapset käy tukiperheessä niin kuinka uskallatte antaa lapset vieraaseen paikkaan viikonlopuksi?

Vastaan tähän vaikka tosiaan toimimme tukiperheenä itse. Syyt miksi vanhemmat varmasti luottivat meihin oli se, että vanhimmat lapset olivat jo sen ikäisiä, että osaisivat itse kertoa jos eivät haluiasi tulla tai tapahtuisi jotain ikävää.

Meidän tapauksessa varmaan luottamusta herätti koulutukset (tokihan yhtälailla hoitoalalla on ikäviä ihmisiä mutta ainakin tietoa ja osaamista lapsista yms. on melkolailla) ja se että meillä on omiakin lapsia.

Alkuun perhe kävi pari kertaa meillä ja juteltiin asioista (sossu toisella kerralla mukana) ja siitä se lähti. Nyt kun vuosia on jo monta takana, niin sellainen molemminpuolinen luottamus on syntynyt.

Vanhemmat näkevät että lapsista on kiva tulla meille ja meistä näkee että me halutaan heidät kylään =)

 

[vierass]

Te joien lapset käy tukiperheessä niin kuinka uskallatte antaa lapset vieraaseen paikkaan viikonlopuksi?

Helposti Meillä nyt alkaneet lapset käymään tukiperheessä ja arvostan todella paljon <3 Lapset sen verran "isoja" että osaisivat itsekin kertoa, jos asiat olisi huonosti.

Me ei olla narkkareita, huoria tms. mutta minulla on mt-ongelmia, tosin paranemassa mutta mieskin aika uupunut ja lapsi oireilee, joten saimme tukiperheen

 

[HippuTAR]

Mietin vaan ku tukiperhe ois meille oikeesti tarpeellinen ja sitä ne ois soskas pannu meidät jonoon mutta kieltäydyin. Ja nimenomaan siksi ku en osaisi luottaa tukiperheeseen.

 

["vieras."]

Ja tää liitty tukiperhe asiaan millä tavalla??

Oli vain yksi surullinen esimerkki siitä miten käy kun lastensuojelun resurssit ovat rajalliset. Mulla ei siis sinällään ole mitään vastaan sitä että myy itseään mutta sen ohella pitäisi pystyä elämään myös normaalia lapsiperheen elämää sekä käymään myös töissä joista maksaa veronsa sekä muut lakisääteiset velvoitteensa.

Itse en kyllä luovuta omalta osaltani vaan pidän huolen ettei ko. perhe saa olla sekuntiakaan enää rauhassa ennen kun lapset on saatu heidän kynsistään tasapainoisempaan perheeseen.

 

["nike"]

Toimitaan tukiperheenä ja meillä valmennus oli lyhyempi ja "kevyempi" kuin tuo pride. Pride on tarkoitettu sijaisvanhemmuutta miettiville perheille. Ainakin uudellamaalla toimivan Perhehoitoyksikkö Pihlajan sekä Pelan sivuilta löytyy lisätietoa. Tukiperheitä tarvitsevia lapsia on ihan jonoksi asti.

 

[vierass]

Mietin vaan ku tukiperhe ois meille oikeesti tarpeellinen ja sitä ne ois soskas pannu meidät jonoon mutta kieltäydyin. Ja nimenomaan siksi ku en osaisi luottaa tukiperheeseen.

Erikoista, että joillekin oikein tarjotaan ja jotkut ei meinaa millään saada (esim. me) Mutta onneksi lopulta saimme.

 

["piip"]

Onko tukiperheeksi ryhtymisessä jonkinlaisia ikärajoja? Tarkoitan siis 'tukivanhempien' ikää.

Itseäni kovasti kiinnostaa ko. toiminta, kuten myös sijaisperheenä oleminenkin.

 

["Ninni"]

Ei olla itse mut siskon perhe on joten kerron mitä oon sivusta seurannu. Sisko on ihan tavallinen lähäri, päihdekoulutukseen suuntautunu ja miehensä putkimies, kävivät jonkun muutaman illan infon ei mitään pride koulutusta. Heillä on 4&7v omat pojat ja kutakuinkin saman ikäiset tukiperhelapset. Ovat yhden viikonlopun kuukaudessa heillä ja sitten esim kesällä ottivat tukiperhelapset mukaan viikon ulkomaanmatkalle. Ovat muutoinkin yhteyksissä tukiperheeseensä tarpeen vaatiessa. Esim kun tukiperheen äitille tuli ongelmaa niin lapset olivat vähän aikaa sijoituksessa siskolla että oli tuttu paikka. Ovat myös meillä kyläilleet lasten kanssa ja kaikkea normaalia tekevät sen viikonlopun aikana ku lapset on, mökkeilevät uivat, hoplopissa käyvät, grillailevat. Lasten äiti on antanut siskon perheelle aika vapaat kädet eli luottamusta on. Tosin siskoni on muutoinki maailman empaattisin ihminen että en ihmettele että homma toimii niin hyvin.

 

[HippuTAR]

Erikoista, että joillekin oikein tarjotaan ja jotkut ei meinaa millään saada (esim. me) Mutta onneksi lopulta saimme.

Niin, ne ois pannu meidät jonoon. Oisko koskaan päästy siihen asti että tukiperhe ois saatu onki sitte jo ihan eri asia.

 

["viera"]

Te joien lapset käy tukiperheessä niin kuinka uskallatte antaa lapset vieraaseen paikkaan viikonlopuksi?

Tossa sun vastauksessa tulee esille juuri se mitä usein tällä palstalla ihmettelen. Ollaan uupuneita, ei tukiverkkoja, haluttaisi tukiverkkoja, mutta mutta ei uskalleta antaa niitä lapsia kellekkään... ei usein edes sukulaisille saati sitten vieraammalle ihmiselle. Sitten sitä vaan oireillaan ja kärsitään siinä tuen puutteessa. Jonkinlainen perusluottamuksen puute ihmisiin yleensä? Se, että näkee ja kokee kaiken ensisijaisesti pahana ja että muut ihmiset ovat lähtökohtaisesti pahoja jotka haluaa tehdä pahaa? Kuulosta aika sanotaanko... pahalta :O

 

["viera"]

[QUOTE="piip";29221129]Onko tukiperheeksi ryhtymisessä jonkinlaisia ikärajoja? Tarkoitan siis 'tukivanhempien' ikää.

Itseäni kovasti kiinnostaa ko. toiminta, kuten myös sijaisperheenä oleminenkin.[/QUOTE]

Ei siinä ole ikärajoja. Pitää olla normaali, tasapainoinen aikuinen. Yksinkin voi olla tukihenkilö ja myös sellaisia tukijoita tarvitaan jotka tekee asioita esim. isomman lapsen kanssa sellaiseen on hyvin omiaan nuori aikuinen Myös isovanhempi ikäinen voi olla varamummola lapsilla joilla ei ole omaa...
Mutta siis tukiperhe voi olla minkäikäinen vaan. Kannattaa kysellä pelasta tai lastensuojelusta, tarvetta on paljon.

 

[vierass]

Niin, ne ois pannu meidät jonoon. Oisko koskaan päästy siihen asti että tukiperhe ois saatu onki sitte jo ihan eri asia.

Meillä meni vuosia, vuosia ennen kuin päästiin edes jonoon ja tuurilla saimme perheen "saman tien". Tosin ei Pelan kautta, jossa valtavat jonot.

 

[tukiperheenä toimiva]

Luotettavuudesta yms. vielä...

Musta on ihan hyvä että täälläpäin piti käydä se pride, jotta pääsee (edes) tukiperheeksi. Näin tosiaan perhe joutuu jo siinä vaiheessa sitoutumaan ja meittimään valmiuksiaan.
Jos/kun molemmat vanhemmat käyvät koulutuksen ja täyttävät tehtävät, niin voi ajatella että on motivaatiota myös pitää hyvää huolta toisten lapsista.

Myös korvaus on (onneksi) niin pieni, niin sekään ei houkuttele hommaan.

Kaikkea voi myös selvittää tukiperheestä, siis kysyä sossulta ennen ja nähdä usemman kerran ennenkun lapsia sinne jättää. Aika nopeasti yleensä tulee sellainen olo, että voiko toiseen luottaa vai ei. Ja aika pienetkin lapset osaavat näyttää haluavatko mennä johonkin vai eivät.

Jonostuskin on vähän suhteellista, koska perheet eivät ole missään "numerojärjetyksessä" toiselle voi löytyä perhe nopeasti ja toiselle ei vuosiin. Näille ns. tavallisille lapsille löytyy varmasti paljon helpommin perhe kun monisairaidelle ja oireileville.

Kuten meidänkin tapauksessa suhde voi kestää vuosia, joten vaihtuvuus on usein hidasta.

Alkuun (ainakin itse koin) oli raskastakin kun lapset ovat vieraita ja kaikkia vähän jännitää, mutta kuukausien kuluessa se helpottaa. Lapset oppivat olemaan "kun kotonaan" ja itsekin voi rentoutua eikä kokoajan varmistaa että kaikilla on kaikki hyvin =) vaan antaa lasten leikkiä ja olla vain korvat höröllä.

Paljon, ainakin meillä, vaikuttaa myös se, että lapset leikkivät mielellään yhdessä. Siis jos omat eivät tykkäisi tukilapsista tai toisinpäin niin tilannehan olisi hankala.