Ehdin jo odottaa töiden alkua, tämän ensimmäisen päivän perusteella voin sanoa, että taisin lomailla vähän liian kauan. Kiva oli nähdä työkavereita ja tuttuja ja uusia asukkeja, mutta ei tämä hyvin alkanut. Heti aamulla rikoin kahvinkeittimen pirstaleiksi kahvihuoneen lattialle (se olin minä, joka rikkoi sen edellisenkin pannun :ashamed
, vähän myöhemmin törmäsin aukeavaan oveen niin, että veri roiskui, ja aivan kuin kruunuksi kaikelle menin ennen kotiin lähtöä kompuroimaan liinavaatteita täynnä oleviin vaunuihin ja kaaduin niiden kanssa komeasti pitkin pituuttani käytävälle :snotty: Kun pääsin ketään tappamatta osaston ovelle ja olin lähdössä kotiin, taputti osastonjohtaja olkapäälle ja kehoitti repimään huomiseksi ne "silmätkin sieltä riippumatosta", että onnistuisi työnteko paremmin.
Olen nähnyt parempiakin päiviä.
Olen nähnyt parempiakin päiviä.