Toi poika siirtyy varmaan suoraan äitin sängystä vaimon sänkyyn...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mira-Mari
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mira-Mari

Vieras
Tytöt nukkuu kiltisti omassa huoneessaan, omissa sängyissään jo toista yötä mut pojan kanssa luovutin! Viime yö oli taistelua, kunnes lopulta otin kainaloon. Nyt otin suosiolla viereen kun en jaksa valvoa puolta yötä...
 
No meillä tulee sekä poika 7v (ei onneksi enää joka yö!) että tyttö vajaa 6v. Joo, on pirun ahdasta ja ärsyttävää! En silti viitsi tapella, jotain tarvettahan he tuolla täyttävät. Onhan se luonnollista, keskenkasvuiset eläimetkin pysyvät yöt ja päivät emon lähellä. :D

Anoppi on kertonut että mies oli samanlainen, lopetti kai 8 vuotiaana. Toivon että meidän muksut lopettaisivat ennen sitä. :D
 
En tiiä mitä voit tehdä.

Minä jaksaisin temppuilua, koska mulla ei olisi muuta vaihtoehtoa - en ainakaan antaisi periksi ja ottaisi 9 v lasta kainalooni nukkumaan, palkitsisi häntä sillä lailla kiukuttelusta.

Tuo eka lause on juuri se asian juju. Kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. En minäkään näe muuta vaihtoehtoa, kuin pysyä tiukkana. Se vaihtoehto on ainoa, muuta ei vole. Ei voi olla ja se ON lapsen etu.
 
Voin muuten luvata että ei siirry. Kukapa nainen tuollaisen vaimoksi alkaisi jos ei äidistään pääse irti.

Nyt näytät kuka on vanhempi talossa ja laitat sinne omaan sänkyynsä, etkä päästä viereesi.
 
Tytöt nukkuu kiltisti omassa huoneessaan, omissa sängyissään jo toista yötä mut pojan kanssa luovutin! Viime yö oli taistelua, kunnes lopulta otin kainaloon. Nyt otin suosiolla viereen kun en jaksa valvoa puolta yötä...

Niin luulin kuopuksestani, pojat ja tytär huoneissaam, kuopus melkein 12-vuotiaaksi saakkam olen hänen yh. Kerran hän vain meni omaan huoneeseensa ja sänkyynsä ja aiemmin aina yövieraiden aikaan, olipa niitä minulla tai hänellä. Ei tule enää pyydettäessäesssäkään. Joskus kellauttaa minut viereensä hyvää yötä sanoessani, muttei anna siihen jäädä, vaan uhkaa mennä sänkyyni nukkumaan, yksin.
 
Ps. Kolme ensimmäistä vuotta nukkui omassa huoneessaan, kunnes töihin mentyä otin viikonlopulla viereen, saadakseni nukkua kauemmin aamulla ja se jatkui ja jatkui...
 
No mitä mä voin tehdä? En jaksa sen temppuilua!

Entä jos aloitat puhumalla pojan kanssa päiväsaikaan ennen iltaista temppuilua. Kysyt mikä omassa sängyssä nukkumisesta tekee inhottavaa. Sitten yritätte ratkoa yhdessä ongelman (esim. jos pelottaa, niin yövalot, ovi auki sekä pojan että teidän huoneesta jne.). Jos taas on hankala nukahtaa, tehkää yhdessä joku rentoutusharjoitus sängyssä ennen kuin peittelet nukkumaan, ehkä saisi sitten paremmin unenpäästä kiinni jne.

Sitten päiväsaikaan jo sovitte seuraavalla yölle pelinsäännöt: monelta mennään nukkumaan, mitä saa ja mitä ei saa tehdä (vessassa saa käydä tai keittiössä juomassa, saa tulla kertomaan jos tulee joku hätä ym, kun taas vanhempien sänkyyn ei tulla keskellä yötä). Sitten sovitte sanktiot, mitä tapahtuu, jos yhteisiä pelinsääntöjä ei noudata. Menettää vaikka karkkipäivän tai seuraavan päivän tietokone/tv/pleikkari/kännykkä optiot.
 
[QUOTE="mona";26001499]No musta toi ei myöskään oo hirveetä. Eiköhän se jossain vaiheessa siirry omaan sänkyynsä.. Eri asia jos et itse saa nukuttua, niin sitten pysyisin kovana..[/QUOTE]

Musta toi taas olis hirveetä :D Ihana on päästä miehen kanssa sylikkäin sänkyyn ja jutella aikuisten asioita illalla. Päivät kuitenkin saattaa olla melko hektisiä, joten olis melko hirveetä jos lapset ei nukkuis omissa sängyissään ennen kouluikää. Joku raja sentään sillekin miten pitkään sitä parisuhdetta pitää aina pitää toisella sijalla.
 
Onko se niin hirveetä nukkua oman lapsen kanssa. En ymmärrä ongelmaa.

En minäkään :) Itseasiassa, miun 14v tytär on parhaillaan isänsä paikalla nukkumassa, kun isä yötöissä :) Oli viime viikolla todella kipeä, ja halusi viereen... Juteltiin pitkät tovit kaikista maailman asioista, ja nukahti, mutta minnuu ei väsytä vielä...

Nukkukoon vaikka aikuiseksi saakka, joku päivä se ei enää viereen pyydä vaikka kuinka tahtoisin :)
 
Mä oikein odotan et saan kohta köllähtää tonne poikien väliin :)

Meillä on nimittäin tapana, et kun toinen vanhemmista on pois ni toinen nukkuu poikien kanssa. Paitsi et kohta ei kyl enää mahdu kolmisteen tonne...

Mutta joo; tavallisesti en 9veetä enkä 6 veetäkään tonne ottais.
Kyllä nyt vaan täytyy näyttää noin isolle pojalle mistä kana pissii!
 
Veljeni kipitti aikoinaan 12-vuotiaaksi asti joka yö isän ja äidin viereen. Kävi suosiolla nukkumaan omaan sänkyyn, mutta sitten aina jonkin ajan päästä yöllä siirtyi vanhempien sänkyyn. Porukat olivat siinä vaiheessa jo itse nukahtaneet, eivätkä sitten jaksaneet enää väsyneinä lähteä raahaamaan poikaa takaisin.

Muistaakseni tilanne ratkesi vasta siinä yläasteiän kynnyksellä, vaikka siitä oli kyllä keskusteltu jo useampaan otteeseen sitä ennenkin. Siinä vaiheessa poika alkoi itsekin kokea tilanteen jo vähän noloksi.
 
[QUOTE="trolli";26001271]No meillä tulee sekä poika 7v (ei onneksi enää joka yö!) että tyttö vajaa 6v. Joo, on pirun ahdasta ja ärsyttävää! En silti viitsi tapella, jotain tarvettahan he tuolla täyttävät. Onhan se luonnollista, keskenkasvuiset eläimetkin pysyvät yöt ja päivät emon lähellä. :D

Anoppi on kertonut että mies oli samanlainen, lopetti kai 8 vuotiaana. Toivon että meidän muksut lopettaisivat ennen sitä. :D[/QUOTE]

Näin meilläkin ja samanikäiset lapset. En näe tässä mitään ongelmaa. Meillä on iso sänky, kyllä sinne mahtuu.
 
Sama tilanne mun 10-vuotiaan tytön kanssa. Treenaa kyllä omassa huoneessaan nukkumista, mutta jotenkin se vaan aina ilmestyy viereen.
Kukapa sitä yksin tykkäisi nukkua...
 
Onneksi en ole ainoa äiti jolla sama tilanne. Esikoisen kanssa olin kauhean tiukka ja nukutin omaan sänkyyn ja huoneeseen pienestä asti...voi sitä lapsen itkua ja huutoa. Kuvittelin että se on hänen parhaakseen. Olishan tuo nyt jälkikäteen ajatellen saanut vieressä nukkua :( Nyt taas pelkään että olen liian "pehmeä" kun annan kuopuksen nukkua vieressä (6-v).
 

Yhteistyössä