itkuiikka
Loppuvuodesta pitäisi mennä takaisin töihin. Ajattelin jäädä ainakin kesään asti osittaiselle hoitovapaalle. Ensin ajattelin, että tekisin neljäpäiväistä työviikkoa, mutta kaveri sanoi, että lapselle olisi paljon parempi lyhyemmät päivät ja 5 pv viikossa... Nyt olen ihan sekaisin.
Siis miten jakaa 30 tunnin työviikko? Neljälle vai viidelle päivälle? Kumpi pienelle, yksivuotiaalle lapselle parempi? Neljäpäiväisessä työviikossa mulla jäisi enemmän aikaa lapsen kanssa, koska työmatkoihin menee aina puolisen tuntia suuntaansa. Siis käytännössä jos olen töissä 6 tuntia, lapsi on hoidossa melkein 7... Tosin 7,5 tunnin työpäivä venyy samalla tavalla yli kahdeksan tunnin hoitopäivään. Tosi vaikeata!
Entä joku sellainen vaihtoehto, että lapsi on hoidossa kaksi täyttä päivää ja kolme "puolikasta"? Onko se siinä mielessä huono, että lapsi ei ymmärrä, miksi joinain päivinä äiti hakee aikaisin ja toisina päivinä joutuu odottamaan paljon pidempään?
Vaikuttaako jompi kumpi kunnallisen päivähoitopaikan saamiseen? Voiko olla, että jonkun vaihtoehdon vuoksi ei saa paikkaa haluamastaan päiväkodista?
Vielä vaikeampi asia:
9 kk ikäinen lapsi on tissiriippuvainen! Ihan oikeasti. Nukkumaanmenosta edes päiväunille ei tule mitään ilman tissiä. Tutti tai tuttipullo ei kelpaa missään nimessä, eikä hän ime peukaloakaan. Eli tissi on ainoa, johon lapsi purkaa imemisentarvettaan. Ja korvike tai velli ei kelpaa edes nokkamukista.
Ihan itkettää kun ajattelee, mitä hoidossa tapahtuu kun pitäisi nukkua. Mieskään ei saa lasta nukkumaan. Ihan pienenä saattoi nukahtaa liikkuviin vaunuihin tai autoon, mutta ei enää kertaakaan ainakaan kahteen-kolmeen kuukauteen. Eli meillä ei ole vielä kertaakaan ollut vierasta hoitajaa ja isäkin hoitaa lasta vain silloin, kun ei tarvitse nukuttaa.
Lapsi herää edelleen monta kertaa yössä ja tarvitsee nukahtaaksen tissin hetkeksi suuhun (ei välttämättä juo maitoa, mutta tavallaan tutiksi). Olen yrittänyt jonkinlaista unikoulua muutaman kerran, mutta siitä ei tule mitään, koska en missään nimessä halua itkettää lasta. Sitäpaitsi kun on itse unenpöpperöinen tuntuu ääliömäiseltä, että pitäisi alkaa hyssyttelemään hysteerisenä parkuvaa lasta kun apu on niin lähellä.
Tiedän, että olen tehnyt väärin kun olen opettanut lapsen tähän, mutta mulla ei mielestäni ole ollut vaihtoehtoa. Muutaman kerran lapsi on oksentanut kun on itsenyt tissin perään niin paljon. Väitän, että yksikään äiti ei pysty siinä tilanteessa pysymään tiukkana.
Auttakaa! Mua ahdistaa ihan järjettömästi kun ajattelenkin töihinpaluuta. Ja taloudellisista syistä sinne on pakko palata. Säästöt palavat hoitovapaan aikana ja asuntolaina painaa niskaan.
Siis miten jakaa 30 tunnin työviikko? Neljälle vai viidelle päivälle? Kumpi pienelle, yksivuotiaalle lapselle parempi? Neljäpäiväisessä työviikossa mulla jäisi enemmän aikaa lapsen kanssa, koska työmatkoihin menee aina puolisen tuntia suuntaansa. Siis käytännössä jos olen töissä 6 tuntia, lapsi on hoidossa melkein 7... Tosin 7,5 tunnin työpäivä venyy samalla tavalla yli kahdeksan tunnin hoitopäivään. Tosi vaikeata!
Entä joku sellainen vaihtoehto, että lapsi on hoidossa kaksi täyttä päivää ja kolme "puolikasta"? Onko se siinä mielessä huono, että lapsi ei ymmärrä, miksi joinain päivinä äiti hakee aikaisin ja toisina päivinä joutuu odottamaan paljon pidempään?
Vaikuttaako jompi kumpi kunnallisen päivähoitopaikan saamiseen? Voiko olla, että jonkun vaihtoehdon vuoksi ei saa paikkaa haluamastaan päiväkodista?
Vielä vaikeampi asia:
9 kk ikäinen lapsi on tissiriippuvainen! Ihan oikeasti. Nukkumaanmenosta edes päiväunille ei tule mitään ilman tissiä. Tutti tai tuttipullo ei kelpaa missään nimessä, eikä hän ime peukaloakaan. Eli tissi on ainoa, johon lapsi purkaa imemisentarvettaan. Ja korvike tai velli ei kelpaa edes nokkamukista.
Ihan itkettää kun ajattelee, mitä hoidossa tapahtuu kun pitäisi nukkua. Mieskään ei saa lasta nukkumaan. Ihan pienenä saattoi nukahtaa liikkuviin vaunuihin tai autoon, mutta ei enää kertaakaan ainakaan kahteen-kolmeen kuukauteen. Eli meillä ei ole vielä kertaakaan ollut vierasta hoitajaa ja isäkin hoitaa lasta vain silloin, kun ei tarvitse nukuttaa.
Lapsi herää edelleen monta kertaa yössä ja tarvitsee nukahtaaksen tissin hetkeksi suuhun (ei välttämättä juo maitoa, mutta tavallaan tutiksi). Olen yrittänyt jonkinlaista unikoulua muutaman kerran, mutta siitä ei tule mitään, koska en missään nimessä halua itkettää lasta. Sitäpaitsi kun on itse unenpöpperöinen tuntuu ääliömäiseltä, että pitäisi alkaa hyssyttelemään hysteerisenä parkuvaa lasta kun apu on niin lähellä.
Tiedän, että olen tehnyt väärin kun olen opettanut lapsen tähän, mutta mulla ei mielestäni ole ollut vaihtoehtoa. Muutaman kerran lapsi on oksentanut kun on itsenyt tissin perään niin paljon. Väitän, että yksikään äiti ei pysty siinä tilanteessa pysymään tiukkana.
Auttakaa! Mua ahdistaa ihan järjettömästi kun ajattelenkin töihinpaluuta. Ja taloudellisista syistä sinne on pakko palata. Säästöt palavat hoitovapaan aikana ja asuntolaina painaa niskaan.