töihin paluu ahdistus

kopioin oman tekstini tuolta toiselta foorumilta tännekin...

koitanpa näin kirjoittamalla selvittää kaaottista päänuppiani. tilanne on se, että viikon päästä pitäisi palata töihin ja viedä 1,5 vuotias lapsi hoitoon. päätös syntyi osittain siksi että halusinkin töihin, kai. suurelta osin oäätökseen vaikutti mieheni joka oli sitä mieltä että töihin on mentävä, rahan takia. kaikki sukulaiset ja läheiset ovat ilman muuta olleet sitä mieltä että töihin vaan. että sellaista elämä on, lapset hoitoon ja töihin.

oma ajatus alkoi useammin ja useammin olemaan kuitenkin toinen. aloin viihtymään kotona entistä paremmin. asiat työmaalla muuttuivat todella eikä työhön paluu tuntunut enää mielekkäältä näiden muutostenkaan takia.

puhuin muuttuneesta mielipiteestäni miehelle ja kaikille jotka vaan kuuntelivat. että haluan olla vielä kotona. vaikka olisi kuinka tiukkaa, ei haittaa. lapsi on niin pieni vielä. mies ei muuttanut mielipidettään...

kunnes. ahdistus lapsen hoitoon jättämisestä kasvoi ja kasvaa edelleenkin. itken paljon. eilen sitten mies sanoi kun näki itkuni että no älä mene vielä jos se tuntuu noin pahalta. huomiseksi on sovittu tutustuminen hoitopaikkaan. ja maanantaina minua odotetaan työmaalle.

tuntuu että pää hajoaa kun en pysty enää miettimään tätä asiaa mitenkään. tämä miehen "lupa" kotiin jäämisestä ei tuonut huojennusta kun en pysty enää realisesti miettimään mitään. ahdistaa vaan ja asioiden mittasuhteet ovat ties miten kaaottiset.

lisäksi tietty mietin että voisiko niin edes tehdä, ilmoittaa pari päivää ennen etten otakaan hoitopaikkaa vastaan, ja mikä suurempaa; en tulekaan töihin. voidaankohan minut vaikka irtisanoa?

sellaistakin pyöritän mielessäni että voinkohan mennä töihin ja palata sitten hoitovapaalle jos ahdistus ei helpotakaan? onko kenelläkään kokemuksia tämän mittaluokan ahdistuksesta tässä asiassa? vai onko normaalia elää ahdistuksessa ja itkuisena tässä vaiheessa kun töihin paluu on lähellä?

huoh. kiitos kun luit sekavan sepustukseni. kivaa jos osaat jotain kommentoida. on ppää niin sekaisin.

 

Meillä mentiin hoitoon 10 kk ikäisenä ja hyvin on mennyt, hyvä hoitopaikka lapselle niin se on siinä.

Sun työjuttus muuttumiset toki varmaan sua mietityttää myös, niihin en osaa kommentoida, tietämättömyyttä.

Tottakai mietin hirveesti ku neiti hoitoon meni kuinka siellä pärjätään jne.... Ja nykyäänkin tyttö 1,3 miettii välillä että jos jotain sattuu. Tyttö tykkää olla hoidossa on leikkikavereita ja aktiviteetteja ihan eri tavalla kuin kotona mun kanssa ollessa.

Sun suurin pulma tossa hoitoonviennissä on että tutustumiseen kannattaa ottaa todella aikaa, meillä neiti oli hoidossa jo koko päivän yksin tutustumassa ennenkuin mun työt alko, eli käytiin monta kertaa yhdessä ja myös niin että jäi hetkeksi yksin. Tiesi että tullaan hakemaaan.

Luulen ettet ilman työnantajan lupaa voi alottaa hoitovapaata vasta ku 2 kk päästä, riippuu työnantajasta.

Luulen että sulla on paljon vaikeempi irrottautua lapsesta kun lapsen alottaa hoidossa, ton ikäset on erittäin sopeutuvaisia vielä, 3 v lasta on hankalempi saada hoitoon tottumaan.

Mikä sulla on itkuun syy, eroahdistus lapsesta, työpaikan muutokset. Vaikea neuvoa, mutta tossa oli sulle jotain mietittävää, hankalahan se on sanoa mikä on parasta, ite keksit kyllä kun saat sen nupin järjestykseen. Mun ei ole tarvinnut sekuntiakaan katua töihin menoa, rahallisesti ei ollut pakko, mutta en ajatellutkaan kotiin jääväni, sillai erilainen tilanne että menin töihin " vapaaehtoisesti" Koitahan selkiytyä, suuntaan tai toiseen!

 

Olisitko voinut aloittaa kevyemmin esim. osittaisella hoitovapaalla tai sopia työnantajan kanssa 4-6h päivästä? Näin itse aion tehdä sitten kun töihin on lähdettävä. Ehkä olis vähän helpompi. tai esim. tehdä arkipäivän sijasta lauantain.. Riippuu tietysti alasta, mutta kannattaa miettiä vaihtoehtoja miten yhditää nää jutut, jos sinne on pakko mennä. Ja jos susta tuntuu tosi pahalta olla töissä niin jää sitten pian uudestaan hoitovapaalle. Lapset ovat vaan kerran pieniä! Töitä ehtii tehdä.

 

Käyppäs kokeilemass työhommaa. Teet itsellesi ja miehellesi selväksi että 2kk ja jos ei "maistu" jäät taas kotiin.

Koksa sinä voit jäädä, niin kauan kuin lapsesi on 3v.

MUlla on kans ollut tuota ero ahdistusta. Mutta se menee ohi..

 

mä kannatan kanssa sitä että lyhennät työaikaasi niin silloin saat olla lapsen kanssa kotonakin täysiä päiviä!voi olla aika hankalaa saada enää sovittua kotiin jäämistä jos olet luvannut mennä töihin....mun työpaikalla ei onnistuis!

 

Peesaan edellistä. Käy katsomassa miltä tuntuu ja sitten voit jäädä tarvittaessa kotiin uudestaan. Mulla vähän päinvastainen tilanne. Olin haaveillut osa-aikaisesta työstä, mutta en saanut sitä. Nyt sitten vaan hoitovapaa jatkuu, kunnes palaan omaan kokopäivätyöhöni. Vähän harmittaa kyllä, kun oli kaikki suunnitelmat jo valmiina hoidosta yms.

 

mulla taas on niin että en saa hakea hoitovapaata lisää kun kerran vuodessa ja jos palaan töihin niin en saa jäädä uudelleen pois.

 

Mulla eroahdistus helpotti heti ekan työpäivän alettua.

tietysti juttuja välillä miettii.

Työnantajalla on oikeus tietää kotiin jäämisestä 2kk ennen, joten et voi ilmoittaa tänään, ettet ensi maanantaina tulekaan. Onhan toki työnantajallakin jotain oikeuksia.

 

Mulla ihan samanlaiset tuntemukset. Aloitan työt myös maanantaina ja ahdistaa! Poikamme on 1v 3kk. Olen aina pitänyt itseäni työsuuntautuneena ja ei-kotiäitinä, mutta kumma kyllä olen nauttinut kotona olosta. Varsinkin nyt kun työhön paluu lähestyy, on ruvennut harmittamaan, että pitää näin nopeasti palata töihin. Toisaalta odotan uusia haasteita innolla, mutta kun tuo lapsi on niin lyhyen aikaa pieni...

Itse aloitan töissä heti lyhennetyllä hoitovapaalla eli saan vähän enemmän vapaapäiviä. Se ainakin meille iso helpotus. Toiseksi olen ajatellut jäädä uudestaan hoitovapaalle syksyllä, jos silloin vielä harmittaa töissä olo.

Minäkin olen kuunnellut tässä asiassa aika paljon miestäni ja sukulaisia ja heidän melko yleinen kanta on, että töihin vaan! Itselläni ei ole ollut mitään kauhean jyrkkää mielipidettä mihinkään suuntaan (siis että esim. lapsen oltava kotona 3-vuotiaaksi jne), joten olen ollut muiden vietävissä...mutta toisaalta haluan pitää ammattitaitoani yllä, joten jos olisin kolme vuotta kotona, en paljon työasioita muistaisi...

Joten et ole yksin ahdistuksen kanssa. Uskon että helpottaa kunhan pari ekaa viikkoa mennyt. Yleensä lapset tottuvat nopeasti hoitoon, äidille se on vaikeampaa! Ja ainahan voit jäädä uudestaan hoitovapaalle (ilmoitettava 2kk ennen), mutta kannattaa käväistä töissä ja jutella siellä asiasta. Eiköhän siellä ole muita vanhempia,jotka ymmärtävät sinua. Joten kaipa tässä töihin on mentävä....Tsemppiä vaan!

 

Kannattaa varmaan miettiä voisitko tehdä lyhennettyä työpäivää tai sitten esim.nelipäiväistä viikkoa. Kaksi kaveriani tekee nelipäiväistä ja on lasten kanssa viidennen päivän eli perjantain/maanantain. Kolmas ystävä tekee 6h työpäivää ja näin ehtii olla lapsen kanssa enemmän arkipäiväisin. Mieti ihmeessä eri vaihtoehtoja ja juttele niistä miehen sekä työnantajan kanssa. Muista, että eihän tämä tekemäsi ratkaisu välttämättä ole "lopullinen" vaan katsot nyt hetken tilannetta eli yritä ajatella positiivisesti. Tsemppiä ja parempaa oloa! :flower:

 

Minä itse aloitin samasta syystä lyhyemmällä työviikolla. Teen 5 h päivässä. Minusta hyvä ratkaisu. Voin olla lapsen kanssa ja näen kuitenkin AIKUISIA IHMISIÄ.

 

voi, kiitos kaikille vastauksista. erityisesti linuliinin teksti osui ja upposi, niin samanlaisessa tilanteessa elämme.

niin siinä sitten kävi että yön ja aamun ihan tuskaisena ja itkuisena kieputtuani, soitin heti aamulla pomolle ja kerroin etten pysty tulemaan. hän oli kultainen ja ymmärsi tilannettani eikä tuominnut yhtään. viisaana ja elämää kokeneena vain totesi rauhallisesti että näinkin voi käydä.

ahdistus helpotti kummasti. yritän orientoitua syksyllä töihin paluuseen. ja teidän ajatukset osittaisesta työajasta pistän kyllä tarkkaan harkintaan. hullua etten aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi tätä mahdollisuutta.

kiitos kaikille vastanneille. :hug:

 

Minä olin vähän aikaa työelämässä ja palasin takaisin hoitovapaalle. Oli ihan hyvä ratkaisu käydä välillä tuulettumassa töissä.

 

\

Minä olin vähän aikaa työelämässä ja palasin takaisin hoitovapaalle. Oli ihan hyvä ratkaisu käydä välillä tuulettumassa töissä.

Mulla oli samoin! Olin töissä 5 kuukautta ja halusin takaisin kotiin ja jäinkin sitten toiselle hoitovapaajaksolle! Koko perhe on ollut tosi onnellinen tästä ratkaisusta!
Ihan kiva olikuitenkin tienata ne muutamat kuukaudet mitä ehdin olla ja laittaa rahaa säästöön tulevaa varten nyt kun on tiukempaa. Koki senkin puolen millaista on tarhailu pienellä ja työelämä.

Ja ei voida irtisanoa kotiin jäämisen takia!!! =)

 

Ja ei voida irtisanoa kotiin jäämisen takia!!!

Muttei myöskään tarvi antaa jäädä hoitovapaalle, se tulee ilmottaa 2 kk etukäteen, eli ellei hänen työnantajansa olisi suostunut ja olisi silti jäänyt, voi irtisanoa.