Todettu vamma/sairaus lapsella vasta syntymän jälkeen

[huh uh]

kärjistin kun halusin korostaa että vammaisen lapsen kanssa eläminen antaa myös iloa vaikka huoli onkin valtava. en jaksa enempää selitellä toiv.ymmärrätte näkökulman.

ääääliöööö!!!!

 

[DEEKU]

kaverin lapsella vakava sydänvika. Lapsi hätäkastettiin ja leikkauspöydälle...
Selvisi Lapsi ja äiti olivat sen jälkeen erottamattomat seuraavat 2vuotta!

Miten niin seuraavat? Kävikö sitten jotain ikävää?

 

[vieras]

Mun veljen esikoisella todettiin downinsyndrooma vasta syntymän jälkeen, he olivat niin nuoria esikoisen saadessaan ettei sitä jotenkin havaittu tai sen tarkemmin tutkittu raskauden aikana. Syntymä oli shokki mutta varsin pian asiaan sopeuduttiin. Eniten heitä varmasti ärsytti onnittelijat jotka sairauden kuultuun jotenkin dissasivat omaa aiempaa onnitteluaan. Ikään kuin sairaasta lapsesta ei voisi onnitella.

 

[sisar]

veljeni lapsena iloinen, nauravainen, paljon kavereita. lapsuudenkotimme ihan tavallinen ja perusonnellinen. armeijan jälkeen sekosi. nyt pahasti mielisairas, hoidossa. vanhemmille tietenkin, kuten minullekin kova ja murheellinen asia. ikinä ei tiedä milloin terveys menee.

 

[vieras]

naiset naiset.... juu down lapsi "luokitellaan" vammaiseksi, MUTTA nää muut kommentit iloisista down lapsista, et ne olis "helpompia" ku allerggiset....eiköhän noi niiden kommenttejen kirjoittaneet hakeneet JUST tätä et saavat TYHMÄSTÄ asiasta kauheen myllyn pyörii entistä lujempaa...joten jätetään tollaset kommentit ihan omaan arvoon, eiköhän jokainen tiedä et toi oli ihan tarkotuksella haettua!

 

[Bea]

Mun lapsuudenystävälle (28 v.) syntyi ns. yllätysdown, ultrissa jne. kaikki oli ok. Hyvin ovat pärjänneet, vaikka alku oli tietysti shokki. Tyttö -aivan ihana- nyt vuoden.

Itse olin esikoista odottaessa ihan paniikissa tästä vammaisuusasiasta. Mentiin yksityiselle veriseulaan ja ylimääräiseen ultraan. Olin valmis keskeyttämään raskauden, jos jotain olisi ilmennyt. Toista ja nyt kolmatta odottaessa on ajatusmaailma jotenkin muuttunut; olen _ihan oikeasti_ valmis ottamaan sellaisen lapsen, kun meille on tulossa.

Tsemppiä!

 

[MorbidMama]

Ennemmin tervejärkinen allergia-lapsi, kun kehitysvammainen down. Ja se allergiakin helpottaa iän myötä. Down on aina vammainen.

Aika pahasti sanottu :x

Miksi totuutta pitäisi peitellä? Down on aina kehitysvammainen, lopun ikäänsä.

Totuus on katsojansa silmässä. :| Absoluuttista totuutta tässä asiassa ei ole.

 

[Mun mielipide]

Mun veljen esikoisella todettiin downinsyndrooma vasta syntymän jälkeen, he olivat niin nuoria esikoisen saadessaan ettei sitä jotenkin havaittu tai sen tarkemmin tutkittu raskauden aikana. Syntymä oli shokki mutta varsin pian asiaan sopeuduttiin. Eniten heitä varmasti ärsytti onnittelijat jotka sairauden kuultuun jotenkin dissasivat omaa aiempaa onnitteluaan. Ikään kuin sairaasta lapsesta ei voisi onnitella.

Tämäkin on varmasti outo juttu siis se ettei ihmiset tiedä kuinka suhtautua vammaiseen lapseen tai lähinnä lapsen vanhempiin. Tottakai vammaisen lapsen vanhempia saa onnitella ja pitääkin onnitella. Se vammainen lapsi on heidän oma lapsensa. Alku saattaa olla shokki, mutta varmasti jotain auttaa sopeutumisessa sekin että lapsen syntymästä onnitellaan, ihan niinkuin tehdään terveenkin lapsen syntymästä.

 

[Keittiönoita]

Tämäkin on varmasti outo juttu siis se ettei ihmiset tiedä kuinka suhtautua vammaiseen lapseen tai lähinnä lapsen vanhempiin. Tottakai vammaisen lapsen vanhempia saa onnitella ja pitääkin onnitella. Se vammainen lapsi on heidän oma lapsensa. Alku saattaa olla shokki, mutta varmasti jotain auttaa sopeutumisessa sekin että lapsen syntymästä onnitellaan, ihan niinkuin tehdään terveenkin lapsen syntymästä.

Siinä onnittelussa kannattaa kyllä vähän miettiä, miten sanansa asettaa Aikoinaan kerroin yhdelle tuttavalle, että tyttö syntyi ja tytöllä on dysmelia. Tämä tuttava onnitteli mua ja vasta monta päivä myöhemmin ymmärsin kaivaa herneen nenästäni, koska mä vaan siinä tunteiden sekamelskassa sain sen käsityksen, että tää tuttu onnitteli mua siitä, että lapsellani on dysmelia

 

[äimä]

kärjistin kun halusin korostaa että vammaisen lapsen kanssa eläminen antaa myös iloa vaikka huoli onkin valtava. en jaksa enempää selitellä toiv.ymmärrätte näkökulman.

ääääliöööö!!!!

kukaan tässä keskustelussa ei halua loukata toisia koska aihe on herkkä. miksi sinä pilkkaat? kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja tuovat iloa jokainen omalla tavallaan.

 

[äitee]

Voi kuule, äiti rakastaa lastaan, vaikka sieltä mahasta tulis potkupallo. Itselläni esikoisella todettu neljän tunnin iässä aika paha sydänvika, ja monenlaista on ollut, mutta nyt menee hyvin. Pelonkin kanssa oppii elämään, kun on PAKKO. Eniten just loukkaa se, kun joku sanoo, että minä ainakin tulisin hulluks jo minun lapseni olis sairas yms... olenko minä sitten huono äiti kun en ole seonnut?

 

[vieras]

Ap:lle sanoisin, että älä pilaa loppuraskautta olemalla huolissaan. Nauti raskaudestasi, äläkä mieti tulevaa!

 

[v]

Ap:lle Mä uskon kans että asiaan ei voi valmistautua, mutta on tärkeää että tiedostaa sen että lapsi ei välttämättä ole terve. Jos on etukäteen tiedostanut sen, niin shokki, jos lapsi ei olekaan täysin terve, ei varmaan ole niin paha kuin jos olisi asennoitunut vaan siihen että tottakai meidän lapsi on terve...

Meidän vauva oli 2 ekaa vuorokautta VVO:lla alhaisen verensokerin takia. En ollut shokissa, hysteerinen, itkenyt tms. kun en mielestäni nähnyt siihen mitään syytä. Lapsi oli pari päivää sokeritipassa ja thats it. Ei mitään sairautta tms. samaan huoneeseen tuli toinen äiti kun meidän vauva oli jo päässy osastolle mun kanssa ja hänen vauvansa joutui kans sokeritippaan. Tämä toinen äiti itki hysteerisesti ja oli aivan sekaisin.

Kerroi tämän vaan siksi että ihmiset reagoi asioihin niin eritavalla ja ei sitä pysty etukäteen ennustamaan.