todettu vakava masennus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onko elämässä mitään ideaa?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onko elämässä mitään ideaa?

Vieras
eli siis mulla,mutta tuntuu että apua ei saa.neuvola ehdotti mulle jotain tukiryhmää mutta en halua liikkua ihmisten ilmoilla.ahdistaa...
ei jaksa elää tätä elämää,tai jaksa enää repii itteään niskasta kiinni.pitkään jaksoin olla "tekopirtee" ihmisten seurassa,kaupoissa j.n.e....nyt ei enää jaksa...
 
On siinä ideaa. Masennuksesta voi parantua ja lääkkeitä kannattaa kokeilla. Itse olen parantunuut vuosia jatkuneesta keskivaikeasta masennuksesta ja jos sinulle on suositeltu jotain apua kannattaa ainakin kokeilla.
 
Mulla vaikea masennus kans todettu ja hyvin mennään. Lääkkeitä syöny jo kauan, mut nyt lopetin mielialalääkkeet. Hyvä fiilis kun muutkin asiat alkaa olla ok. Opamoxia joskus napsin, mut harvoin. Onko sulla joku perussyy?
 
itseasiassa alotin lääkityksen jo viime keväänä ja olo vaan pahentunut.nyt ei vaan enää jaksa,elämään haluton.välttelen ihmisiä.en pysty olee paikassa(tukiryhmässä) missä istuu joukko muita ihmisiä.en pysty mennä töihin,kaupassa käyn aamu 7 sillon ku ei oo muita pahemmin liikkeellä.ja nyt on ruvennu ahdistaa viedä pojat päiväkotiin,aina siellä on tupa täys.mutta se ei ole hyväks lapsille jäädä kotiin 4 seinän sisälle hullun äitinsä kanssa.joo,ei täs mitään.anteeks ku vaivasin.taidan häippästä,mua hävettää olla vajaavainen..
 
Joskus se täytyy luoda itselleen se elämän suuri merkitys. Joskus tulee huonoja päiviä, mutta sitten taas parempiakin.

"Lui, aion varjosta pois
Lui, sen toivon mulle onni sois
Ja uskon, että aurinko vie
Minut aikaan niin valoisaan
Kohti valoa käyn
Kohti valoa käyn"

(Katri Helena - Lui)
 
No resurssipulassa tarjotaan ilmeisesti vaan tuota hoitomuotoa :( Useammille lykätään vaan lääkkeet käteen.
Suosittelen kuitenkin aloittamaan sillä tukiryhmällä ja mahdollisesti siitä jatkaa intensiivisempään hoitoon, jos sitä saisi. Jos omat voimavarat ei riitä parantumiseen niin ei kannata jäädä makaamaan vaan rohkeasti ylös ja kokeilemaan ko. hoitomuotoa. Yhtä vaikeeta se henk. koht. terapiaankin meno alkuun on :(
Tiedän, että on "helpompi sanoa kuin tehdä", mutta tiedän myös, että se on ainoa tie ylöspäin.

Terv. Itsensä ylös repinyt
 
Olitkin jo vastannut. Ehkä ne lääkkeet ei ole oikeet sulle sitten? Ootko siitä päässy puhumaan? Mulla ainakin niitä vaihettiin ja tehostettiin muutaman kerran ennen ku oli oikee lääke oikeella määrällä.

 
Et saa aikaa mielenterveystoimistoon? Mä olen käynyt myös läpi vaikean masennuksen ja selvinnyt siitä ehjin nahoin. Vuosia siinä meni, mutta selvisin kuitenkin. Itse lopetin lääkityksen aika piankin, sillä vihasin sitä olotilaa mikä mulle niistä tuli. Lopulta säännöllinen terapia, elämänmuutokset (uusi työpaikka, jossa haasteita jne.) ja voimakas itsetutkiskelu oli tie tervehtymiseen.

Tietty hyvin yksilöllistä, etenkin kun syyt masennukseen voi olla moninaiset. Itselläni oli ensin synnnytyksen jälkeinen masennus joka myöhemmin diagnosoitiin vaikeaksi masennukseksi. Ja mulla syy masennukseen oli käsittelemättömät traumat lapsuudesta ja nuoruudesta. Eihän silloin voi edes haaveilla parantumisesta ellei niitä traumoja käy läpi ja availe lukkoja itsestään.

Jos taas masennuksesi syy on esim. hormonaalinen, niin paras reitti parantumiseen on varmasti sekä lääkitys että terapia...molemmat yhdessä.

Tiedän mitä käyt läpi ja tunnen voimakasta myötätuntoa. Omalla esimerkilläni haluan osoittaa että masennuksesta voi parantua. Ihan kokonaan. Myös sinä. Se on pitkä tie, mutta voin kertoa että terveyttä osaa totisesti arvostaa sen jälkeen. Voimia sulle kovasti :hug:
 
Kyllä, on elämässä ideaa. Ei ehkä nyt, mutta myöhemmin! Voi kuinka syvällä olen itsekin kahlannut ja niin kovin kauan. 9-vuotiaasta aina noin 28-vuotiaaksi asti. Nyt olen muutaman vuoden ollut toipumisen puolella ja kyllä, elämällä oli sittenkin vielä minulle tarjottavaa :)

Toivon, että löydät itsellesi sopivan hoitomuodon ja saat elämänilosi takaisin!!

*halaus*
 
todella että selviät kunnialla masennuksesta, itse en ole sitä sairastanut mutta äitini ja isäni on. koita löytää aina jokin "kiintopiste" elämässä jota kohti suuntaat vaikka ei niin kiinnostaisikaan
 

Similar threads

V
Viestiä
31
Luettu
1K
Aihe vapaa
vierailija
V
I
Viestiä
22
Luettu
291
A
H
Viestiä
193
Luettu
8K
P

Yhteistyössä