Todellista ystävyyttä, onko sitä?

[Sadness]

Onko sun elämässä tarve ystävälle, joka olisi läheinen, luotettava, jonka kanssa haluaisit jakaa elämän arkisia asioita?

Elämäni on onnellista, on mies ja lapsi, mutta ystävät ovat jääneet. On niin vaikeaa tutustua kunnolla ja tulla läheiseksi. Olen monasti yrittänyt, mutta tuntuu että vastapuoli joko pelästyy lähentymisyrityksiäni tai ei tarvitse sellaista samanlaista läheisyyttä kuin minä, on joko läheinen sisko tai joku paras ystävä jo olemassa. Silloin ei varmasti sellaista läheisyyttä uudelta ystävältä kaipaakaan. Mulla puolestaan on kaipuu sellaiseen.

Jos tunnet samanlaista kaipuuta ja olet luotettava ja mukava ihminen niin kirjoitellaan ja tavataankin! Asun Helsingissä perheineni.


Kirjoittele osoitteeseen amorosa-@suomi24.fi

 

[äippäliini]

Yritin laittaa sulle sähköpostia mutta onkohan sähköpostiosoitteesi ihan oikein kun palautuu

:wave:

 

[Sadness]

On kyllä toimiva osoite, harmi jos palautuu. Yritä uudelleen!! :wave:

 

[Sadness]

Toimisko tää? fisukas@yahoo.com

 

[äippä]

Täällä äiti myös PK-seudulta, jolla samanlaisia ajatuksia.
E-mailia voi laittaa jos kiinnostaa mammis6@suomi24.fi

 

[leppäkerttu2001]

Heippa! Aivan kuin olisin itse tuon tekstin kirjoittanut. Tuttu tunne..
Olen jo "pikkasen" vanhempi 38v 2 lapsen äiti Itä -Vantaalta Tikkurilasta. Lapset 3,5 v ja 5 kk.

Kaverit jotenkin haihtuivat kun ensimmäinen lapseni syntyi. No ymmärrän kyllä sinkkujen toisenlaiset kiinnostuksen kohteet. Yksinäisyyttä lisäsi että paras ystäväni palasi kotiseudulleen Pohjanmaalle vuosi sitten. Nyt olen kotona ihmettelen mites tässä näin kävikään.. Ystäviä on vaikea löytää.

Olen perus tavisäiti, rakastan, lukemista shoppailua, rockmusiikkia, konsertteja ja tarvittaessa biletystäkin. Tai siis rakastin ennen lapsi nro 2:ta.
Jos kaipaat kärryttely ym kaveria tässä olisi tarjolla sellainen. Olo on yksinäinen kun puhelin ei soi..
T: Leppis