Todellinen yllätysraskaus

Aloitan uuden keskustelun koska en löytänyt vanhempaa viestiketjua tästä aiheesta, tai sitten en vain jaksanut selata tarpeeksi pitkälle.

Onko kenelläkään muulla kokemusta siitä että olette olleet raskaana jo pidemmän aikaa ennenkuin olette huomanneet tilanteen?

Nyt varmasti joku ajattelee että "miten voi olla niin tyhmä ettei huomaa olevansa raskaana?".
Itselläkin tuo olisi varmasti tullut ensimmäisenä mieleen, mutta kun tämä nyt sattui itselle niin pakko kait se on uskoa..

Itse huomasin olevani raskaana viikolla 19 (!! totta !!)..
Ja silloinkin vain siitä että maha alkoi tuntumaan oudolta
(= kohtu tuli silloin esiin).
Nyt jälkeenpäin ajateltuna mulla on ollut oireita, mutta niitä en osannut liittää raskauteen.
Muun muassa;
-pahoinvointia & oksentamista oli, mutta siitä kärsin muutenkin aina jos vähänkään hermostun/stressaannun
-kuukautiset ei tulleet, mutta ne on muutenkin epäsäännölliset ja välillä pois pitkiäkin aikoja (johtuen perinnöllisestä sairaudesta jota tutkitaan)
-laihdutin kesällä n. 10kg, josta syystä mahani oli aika tavalla litteä (ylpeilin sillä )
-olin koko ajan väsynyt, minkä ajattelin vain johtuvan 10-14h työpäivistäni helteessä.

Joten olihan se totaalinen järkytys kun huomasin olevani raskaana! Alle viikon sisällä sain tietää odottavani, ja sitten kohta jo tunnenkin lapsen liikkeet mahassa..
Vauvamahaa ei mulla ole vielä nimeksikään, mikä toisaalta harmittaa. Mut eiköhän se kerkeä kasvaa vielä
Asialla kuitenkin hyvätkin puolensa, lapsi on todellakin tervetullut!
Olen jo ennen kouluikää omalle äidilleni ilmoittanut että minusta tulee isona äiti

Lapsen isän kanssa emme ole yhdessä, mutta välit ovat hyvät ja tuleva isä on ehkä minuakin enemmän innoissaan asiasta.
Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti, jossa lääkäri varmisti ultraäänellä että viikkoja on takana 22+3.
Laskettu aika 18.2.2011.
Seuraavan kerran ultraan parin-kolmen viikon päästä, jonne isäkin lähtee mukaan (olisi halunnut nyt jo tulla mutta halusin mennä yksin).
Huh, on tässä aikamoinen totuttelu että raskaus on jo yli puolen välin eikä ole mitään vauvalle valmiina..
Kyseessä on siis ensimmäinen ja ikää minulla on 25v.

 

Onneksi olkoon!!:flower:

Aika mieletön juttu että raskaus noin pitkään pysyi salassa! :O Ihana juttu että masuvauvalla on ilmeisesti kaikki hyvin ja raskaus etenee normaalisti. <3

Tuli mieleen tuosta kun sanoit ettei vauvalle ole vielä mitään valmiina, että eipä se alkuaikoina paljoa tarvitse. Me tehtiin se moka että ostettiin KAIKKEA ja monet tavaroista yhä käyttöä odottamassa (vauva nyt 3kk).. Eli tuli liioiteltua. Esim pinnasänky ostettiin luotolla kun sellainen piti ehdottomasti olla jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa, mutta sitten huomattiin että helpointa nukkua vauvan vieressä (ettei tarvi nousta yösyöttöjen vuoksi). Jotta kokisin että se pinnasänky kuitenkin kannatti hankkia, niin teinpä siitä sitten leikkikehän

Mutta siis, onnellista odotusta ja vauva-aikaa sinulle!

 

Saatko äitiysavustuksen ollenkaan kun huomasit noin myöhään?

 

Oonkohan mä jotenkin huono ihminen kun huomasin raskauteni viikolla 26-27.. Ei ollut yhtään mitään oireita. Mitä nyt jälkeenpäin voi aatella että väsymystä, ja lihomisen laitoin uuden koulun ja harjoittelupaikan piikkiin. Aina oon painanut maksimissaan 53kiloa ja nyt rv 37 ja painoa 60 kiloa. Masu on vasta nyt tommonen mitä on muiden rv22 kuvissa :/Mutta eikait tässä. Tohtorin mukaan noin kolmikiloinen tyttö ois tulossa tuossa isänpäivän tienoilla Ollaan miehen kaa innoissaan asiasta vaikka olihan se aluksi shokki. Yhdes ollaan oltu myötäjavastoinkäymisten kera n. 2 vuotta. Naimisiin mentiin lokakuussa ja muutettiin yhteiseen kotiin. On oma auto ja puolikas kultainennoutaja ja molemmat ollaan niin pirun onnellisia. Itte oon kohta 23 ja mies 21. Kaikki tarvikkeet ollaan hankittu ja ei millään malttas outtaa et pääsee näkeen meidän typykän ja hukuttamaan sen siihen rakkauteen mitä ei raskauden alussa ymmärtänyt antaa.Juu voi kuulostaa naivilta tai jtn mutta tämä on totta <3 Tottakait harmittaa kun ei tavallaan päässyt seuraamaan raskautta alusta asti ja nauttimaan niistä hetkistä, mutta seuraavalla kerralla sitten senkin edestä Juu ja kokemuksesta voin sanoo että kyllä sen äitiyspakkauksen saa

 

wau onneks olkoon <3 <3
Nendrah: pinnasängystä on hyötyä kun vauva nukkuu päiväunia ja silloin kun lapsi oppii nukkumaan yön läpi yksin ilman maitoa, sekin hetki vielä kohtaa vaikkei ihan lähitulevaisuudessa!

 

Yllärivaavi täälläkin, vaikkakin tein testin viikolla 3+... Ihan huvikseni vaan, sillä menkat tosi epäsäännölliset.
Nyt viikolla 11 ja pari päivää päälle. Viime viikolla oli eka neuvola ja ensi viikolla NPultra.

Emme ole lapsosen isän kanssa yhdessä, ja isä on enemmän innoissaan varmaan tästä kuin minä.
Hieman on vaatinut omalta kohdalta totuttelua tähän kaikkeen...

Olisi kiva kuulla tarinoita miten mennyt odotus ja lapsen kanssa, vaikka isä ja äiti ei ole yhdessä.
Mitkä asiat onnistuneet jne...
Itse hieman hukassa joka suhteessa tällä hetkellä...

 

En tie luetteko mutta kuitenkin..
Olen 28v. onnellinen äiti mulla on nyt siis 3kk vanha yllätys vauva.
Oli huhtikuun alku kun mulla ei ollut kuukautisia kuulunut noin4kk ja ajattelin tehdä testin ja se näyttikin positiivista jouduin paniikkiin varasin ajan ultraan kun en sillä hetkellä tietty tiennyt millä vk olen. Meinasin pyörtyä kun lääkäri kertoi että 22vk menossa..:O Laskettu aika oli siis 24.8.2010. Sitä moni varmaan miettii kuinka sokea voi olla,mutta mulla aina ollut tosi epäsäännölliset kuukautiset ja lääkäri oli todennut etten saa lapsia perinteisellä tavalla.
Ja mikä lisäsi paniikkiani suhde lapsen isän kanssa oli silloin semmoinen on/off suhde. Kun ei homma oikein tuntunut toimivan. Varmaan jonkinlaista luottamuspulaa.. Mies oli kyllä tosi onnellinen lapsesta,mutta tietyt asiat hiersi vielä välejämme..
Mutta onnellisesti asiat muuttuivat joskus loppukesän aikana ja viimmeistään kun synnytyksen aika tuli.
Mulla jouduttiin käynnistään ja se kesti pari pv. Menin to käynnistykseen ja vauva syntyi la iltana. Ja lapsen isä oli kaikki mahdolliset ajat sairaalassa kanssani ennen ja jälkeen synnytyksen.. Sain silloin häneltä niin paljon tarvitsemaani tukea että aloin uskoa yhteiseen tulevaisuuteen..
Eli tämän hetken tilanne.. Me ollaan perhe. Muutettiin saman katon alle tän kuun alussa. Ja kasvatetaan ihanaa poika vauvaa.. Eihän me ruusuilla tanssita,mutta olen onnellinen.. :heart:
Ja onneks olkoon :hug:

 

Mukava kuulla, että muillakin venähtänyt raskauden huomaaminen Itselläni raskauden oireet olivat aika pienet ja laitoin ruokahaluttomuuden ja yleisen ällötyksen rajun flunssani ja pienen jälkiflunssan piikkiin. Minulla on ollun menkkojen kanssa aikaisemminkin ongelmia (luultavasti stressin takia) ja olen syönyt keltarauhashormoni kuurin, jonka jälkeen menkkoja taas tuli, mutta jälleen loppuivat. Ajattelin taas varata lääkäriin ajan, että asiaa aletaan tutkimaan paremmin, koska vauvatoiveita oli.

Noh, ostin sitten raskaustestin, jotta voin sanoa lääkärissä, että se on tehty ja negatiivinen oli. En ollut uskoa silmiäni kun testiin ilmestyi selvä plussa. Kipaisin vielä apteekkiin ostamaan uuden testin ja plussa taas. Plussan saatuani olis siis raskaan n. 13+ viikolla jos laskelmani pitävät paikkaansa. Olemme todella onnellisia tästä uutisesta kihlattuni kanssa. Nyt odottelen terveydenhoitajan soittoa, jotta saisimme varattua minulle ensimmäisen neuvolakäynnin.

Jännitävää tämä on, täytyy sanoa. Huolettaa vain, että onko kaikki hyvin, mutta oli todella rauhoittavaa kuulla, että teillä muilla on ollut raskaus paljon pidemmälläkin ja kaikki on ollut hyvin, ihanaa!

Onnea kaikille mammoille! <3

 

En tiedä onko kyseessä vain omaa mielikuvituksen tuotetta, mutta jälleen kerran oireet on samat kuin viime kesänä. Viime kesänä oli ilmeisesti vain kemiallinen reaktio, kun lopulta menkat tulivat runsaampana. Mut nyt on viimeset 4 päivää kuvottaneet hajut ja jotkut ruoat. Päänsärkyä ja mielitekoja on ollut, varsinkin suolakurkkua tekee mieli. Vedessä on mielestäni outo sivumaku. Olo on kuin olisin vilustunut. Testiä en ole vielä uskaltanut tehdä, mietin et sit jos ei parin viikon kuluttua menkkoja tule, niin sit käyn hakemassa testin. Kun olis joku jonka kanssa keskustella anonyymisti näistä asioista ilman, et joku "puhelias" lupaa pitää salaisuuden mut näin ei käy ja sit mahdollisesta raskaudesta tietää jo puoli kylää, ennen kuin edes itse olen tehnyt testiä tai tiedä mitään.

 

Mikähän mua vaivaa? Jälleen kerran kemiallinen reaktio, testi näytti negaa "menkkojen" jälkeen. Itkettää kun mietin, et mikä mulla on, ku viiden vuoden ajan pelkästään kemiallisia reaktioita. Ei vaa jaksais. Neljä vuotta sitten sanottin mun olevan liian nuori mihinkään toimenpiteisiin tän suhteen, joko mä oon nyt sit liian vanha tai jotain muuta jos mua ei huolita mihinkään...