todellinen yllätys vauva

Heips!

Kirjoittelen tänne vielä aikamoisen hämmennyksen vallassa, sillä eilen sunnuntaina tein todella vahvasti positiivisen raskaustestin.

Tämä ei todellakaan ollut suunniteltua, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Ikää mulla on 32v ja lapsiakin on jo kaksi -02 ja -04 syntyneet tytöt.

Edelleen mietin onko tää edes totta. Menkat tosissaan viikon myöhässä. Väsyttää, paleltaa, nännit on kipeet ja ruokahalu nyt on mitä on.

Ja ensi kertaa elämässä tein raskaustestin joka suorastaan huusi päin naamaa, että RASKAANA OLET! Niin tumman kirkuvan punaiset ne viivat oli.

Kahdella aikaisemmalla kerralla oli vain pelkät haamuviivat.

Voiko viivojen nopea ilmestyminen ja voimakkuus tarkoittaa, että olen ollut raskaana kenties jo pidempään? Kiertoni on nyt nimittäin ollut melko sekaisin stressin takia.

En oikein tiedä mitä ajatella ja mitä tuntea. Olin jo tottunut ajatukseen kahdesta lapsesta.

Tietenkin otamme lapsen vastaan ilolla, mutta olipas tää aikamoinen yllätys.

Millaisia oireita muilla kolmatta odottavilla on ollut? Mulla tää on nyt niin alussa tää homma, mut mietin milloin sinne neuvolaan vois alkaa soittelemaan, varsinkin jos on epävarma milloin raskaus on saanut alkunsa.

Että eipä mulla muuta, pikkasen sekavat olotilat täällä

 

Onnittelut! <3 käy ostamassa glearbluen digitaalinen testi, mikä antaa aika tarkan arvion raskauden kestosta ja voithan tietysti soittaa neuvolaan heti, sieltä saat varmasti hyvät ohjeet mitä tehdä. Onnellista odotusta!

 

Onneksi olkoon Täällä tässä kuussa vuoden täyttävän yllätyksen äiti, tosin meillä oli jo kolme lasta (93, 01, 06) ennestään ja lapsiluku piti tosiaankin olla täynnä... No, kaikella on tarkoituksensa, isä sai toivomansa tytön kolmen pojan jälkeen ja nyt totuttelun jälkeen äitikin on onnellinen. Mullakin viivat kirkuivat hullun lailla punaista, tein testin viikolla 7 ja kyllähän nuo tutut oireet (kuten sulla) alkoivat sitten selittyä, vaikken niitä aikaisemmin ollut "älynnyt" raskauden piikkiin laittaa Ihanaa odotusta sulle, ja nauti sitten täysillä vauvan tuoksusta kun sellaisen saat odottamatta!

 

Heippa.

Onnittelut yllätyksestä,aika ihana ylläri

Itselläni ollut kaikkien kolmen raskausoireet samat paitsi tyttöjä oottaessa ei ollut migreeniä.

Tupakka tökki(oon lopettanut aina plussaan),tissit ihan sika kipeet,kaamee väsymys.
Nyt haaveissa vielä yksi pieni

Onnea odotukselle!!!

 

Noh nyt sitten alkoi se panikointi. Hain apteekista raskausvitamiineja ja foolihappoa vaikka tuota foolihappoahan olisi pitänyt kuulemma jo syödä ennen raskautumista jos haluaa välttää selkärankahalkiot sun muut.

Edelleen aika epätodellinen olo, joten varasin yksityiseen varhaisultran. En tiedä onko se järkevää, mutta niin mä nyt kuitenkin tein.

Siellä sanottiin, että tulla vasta kun viikkoja 8. Noh siis 17.9. sitten sinne, ehkäpä asia sitten konkretisoituu ja näkee onko kaikki siellä missä pitääkin.

Nyt pitäisi vaan jaksaa kärsivällisesti odottaa sinne saakka ja kärsivällisyys ja minä ei oikein kuuluta samaan pakettiin.

 

Moi! Aivan uskomaton säkä täälläkin, en ollut ollenkaan valmistautunut ottamaan toista lasta vastaan ja en voi edes tajuta koska tämä olisi saanut alkunsa, mutta testi huutaa päin naamaa: RASKAANA olet. Ehkäisynä meillä on ollut kortsut ja luulin tosissaankin että niitä on nytkin käytetty ihan asianmukaisesti. Kaksi viikkoa sitten alkoi raskausoireet ja nyt kun menkat on jo kaksi tai kolme viikkoa myöhässä, tein positiivisen testin. Aluksi olin hämmentynyt, koska olimme sopineet mieheni kanssa jäävämme yksilapsiseksi perheeksi. Mutta sen jälkeen olotila vaihtui epäuskoiseen iloon ja onneen. Ihanaa, minulle on vielä siunattu toinen lapsi! Mutta kerrottuani miehelleni iski karu totuus vasten kasvoja. Mieheni mielestä minun tulisi harkita keskeytystä, koska alun alkaenkin olimme sopineet että yksi lapsi riittää. Huh huh, onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten olette selvinneet? Itse en haluaisi kokea raskautta ja synnytystä (sen verran ikäviä kokemuksia kahdeksan vuotta sitten esikoisesta) mutta kuitenkin haluaisin tämän lapsen. En pelkää tehdä omaa päätöstä asiasta, mutta en voi uskoa tuota "harkitse aborttia" asiaa!! Ja jos teen oman päätökseni pitää lapsen, olenko itsekäs? Mielipiteitä kaivataan miten ihmeessä tästä nyt eteenpäin.

 

Onnea raskaudesta! veikkaisin että miehesi tottuu ajatukseen. anna hänelle nyt tilaa ja aikaa hetki ilman painostusta miettiä asiaa. ja pidä lapsi jos itse haluat!!!!!

 

Hattarainen, et ole itsekäs jos haluat pitää lapsen joka on sisälläsi kasvamassa. Päin vastoin, olet epäitsekäs! Sillä eihän abortissa keskeytetä sinun vaan tuon pikkaraisen elämä. Jokainen haluaa elää ja tuo pieni on täysin sinun armoillasi. Jos hän haluaa aikuisena tappaa itsensä, se on hänen asiansa. Älä päätä sitä hänen puolestaan kun hän on kohdussasi. Meitä ketään ei olisi tässä kirjoittelemassa ja ihmettelemässä jos äitimme olisi päättänyt että nyt ei ole sopiva aika lapselle....

 

Kiitos tuestanne, viisaita ajatuksia mielestäni Jos keskeyttäisin tämän, en ehkä koskaan voisi elää itseni kanssa. Päättäisin elämän, joka on kaikista todennäköisyyksistä huolimatta päättänyt alkaa. Sisälläni on todellakin uusi ihminen elämässä ja kasvamassa, ei ainoastaan "muutaman solun alkio" kuten mieheni sanoo. Minulle tuo muutaman solun alkio on ihminen, elävä pikkuruinen ihminen. Onkohan niin, että miehet (tai ainakaan tämä mies, en halua yleistää - anteeksi jos joku loukkaantuu ) eivät ymmärrä, mitä emotionaalisia siteitä naisella on kohdussa kasvavaan alkioon tai sikiöön.

Mitä enemmän olen tätä punninnut myös itsekkäältä kannalta, tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuuteni, olen kuitenkin +35v joten toista mahdollisuutta ei ehkä enää koskaan tule. Mitä enemmän ajattelen tätä, sitä onnellisempi olen. Olen ehkä vielä sokissa, jossain onnen hattarassa, mutta niin pitäisikin olla, jos odottaa lasta. Edellinen kertani ei ollut helpoin mahdollinen tapaus, yli vuosi yritystä, hampaiden kiristelyä, itkuja jne vaikka olin alle 30v. Nyt tämä raskaus tuli +35v ja täysin yllättäen, en voi vieläkään uskoa todeksi tätä. Elämällä ja kohtalolla on joskus ihmeellisiä käänteitä meidän varallemme Pakko edes jossain huutaa, kun en kotona vielä tohdi niin tehdä: IHANAA! <3

 

Karneoli Mitä ultrassa selvisi?

 

Mulla kans todellinen ylläriraskaus nyt viikoilla 15+2!

Kuparikierukka ollut käytössä noin vuoden, heinäkuussa aloin ihmetellä valtavaa kuvotuksen ja väsymisen määrää, ja samalla tajusin, että on muuten kuukautisista kulunut hetken aikaa. Epäuskoisena tein raskaustestin, joka juuri teidän kuvailemalla tavalla ei kyllä jättänyt yhtään tulkinnan varaa: RASKAANA. Viivat tummia ja vahvoja, hain vielä Clear Bluen epäuskoissani, joka varmisti asian.

Varasin yksityiselle ajan heti seuraavalle päivälle, siellä selvisi, että kierukka oli jotenkin pois paikoiltaan ja kohdussa köllötteli hyväkuntoinen alkio, viikkoja 6+1.

Alkuhämmennyksen jälkeen ollaan miehen kanssa superonnellisia pienestä. Laskettu aika osuu maaliskuulle. Eihän tätä ihan oltu suunniteltu tähän väliin; molemmilla opinnot kesken ja juuri otettu asuntolaina. Kyllä ne asiat kuitenkin järjestyy

 

Täälläkin oli aika ylläri, päänsäryn takia lääkärin menin ja tulikin ilmotus et 15 viikolla raskaana... tässä ny vajaa pari viikkoa yrittäny sisäistää asia..

 

Moikka Hennu86 ja muut.

Noh ultrassa näkyi vajaan sentin mittainen pieni papu, jonka sydän vahvasti sykki.
Kaikki ok. Viime viikon perjantaina oli eka neuvola ja nyt viikkoja kasassa 8+6.

Jännitystä on kyllä ollut ilmassa, sillä minähän olen ollut tässä työttömänä ja nyt sain sitten työpaikan. Itseasiassa eilen kävin haastattelussa jossa minulle heti sanottiin, että tervetuloa töihin. Katsoin parhaaksi heti ilmoittaa raskaudesta, johonka haastattelija vastasi vain, että onnittelut perheenlisäyksestä

Mukavaa vaikka jännittävää. Uuden työn haasteet ja sitten tämä kuvotus ja väsymys.
Kai tästä kaikesta hengissä selviää...

Niin ja mites muilla äideillä noi neuvola käynnit. Mulla on seuraava käynti vasta tammikuun alussa viikolla 23. Onko näytä käyntejä tosissaan näin harvoin uudelleen synnyttäjillä?

 

Onnea

Meillä kans tällainen luomuylläri. Poika 2005 ja tyttö 2011. Molemmat Clomifeneilla saatuja, mulla pco. Tämä kolmas sitten täysin luomusti, ilman yritystä tai ajatustakaan kolmannesta.
Noh, ekäisyä ei ollut, aateltiin että mitäpäs sitä ehkäisemään kun ennenkään ei ole tärppiä tullut, tosin sillä ajatuksella ja riskillä että ihmeitä voi sattua ja kolmas lapsikaan ei ollu pois suljettu ajatus. No, kuinkas sitten kävi Tulevasti paksuna puolivälissä.

Esikoisella ja kuopuksella ikäeroa lähes päivälleen 6 vuotta. Nyt näille kahdelle pienimmälle tulossa 1v4kk ikäero.

 

Heipparallaa,

se olisi sitten huomenna viikkoja kasassa 11+6 ja np-ultra. Hirvee flunssa päällä ja kauhee paniikki onko kaikki hyvin. No ei auta muuta kuin sinnitellä huomiseen aamuun.

 

Nuo teidän raskaudet nyt antaa vielä pelivaraa. Itsellä oli oireeton raskaus, mitä nyt vatsa kasvoi, mutta se kasvoi niin tasaisesti että laitoin lihomisen piikkiin. Seuraus:tieto lapsesta vasta päivystyksessä ja siitä suoraan synnärille Vaikeaa löytää vertaistukea...

 

Kiva löytää "kohtalotovereita" eli muita ylläriraskautuneita

Itse plussailin lauantaina ja viikot ois nyt 6+.

Ihana salaisuushan tämä on (varsinkin nyt, kun tänne avauduin ), hölmö hymy naamalla koko ajan <3

 

Täällä myös aikamoinen ylläri ilmoitti tulostaan..esikoinen 3kk ja oltiin kyllä päätetty että kakkonen on tervetullut kun on tullakseen mutta näin nopeasti :O Yhdet menkat kerkes olla synnytyksen jälkeen joten osasin odottaa niitten saapuvan mutta eipä sitten kuulunutkaan ja vahvat viivat testiin :heart: Mutta eiköhän tästä selvitä,jos pikkuruinen jaksaa selvitä matkan loppuun asti

 

Ihania yllätys tarinoita! Onnea hurjasti kaikille plussanneille! <3

Meilläkin tämä oli yllätys, sillä olimme yrittäneet luomuna 2vuotta (1,5kk aktiivisesti), enkä halunnut hoitoja. Olin lääkärissä kumminkin käynyt pari viikkoa valittamassa kovista vatsakivuista, huimauksesta ja pahasta olosta. Lääkäri kysäisi olenko tehnyt raskaustestin, ei en ollut.. Ostin raskaustestin asenteella "ei siellä kumminkaan mitään ole", mutta plussa oli todella vahva. Shokki. Oli vaikea ajatella, että olinkin tullut raskaaksi melkein heti kun olin lopettanut stressaamisen vauvan teosta ja nauttinut vain makuuhuoneen antimista. Neuvolaan pääsin viikon päästä siitä ja siellä selvisi että olen rv 7 ja risat. Oli jotenkin huimaa, että olinkin raskaana .. Ikää minulla ei ole kuin vasta/jo 22vuotta, mutta olen jatkuva stressaaja, joka rasittaa kehoa turhaan, josta lääkäri alunperin veikkasikin raskauden vaikeuden johtuvan..

Kumminkin, onnea kaikille ihanille raskaana oleville naisille!

 

Täällä vähän erilaisempi yllätysvauva, joka ilmoitti tulostaan vasta viikolla 21. Ehkäisynä käytetty pillereitä, kuukausittain taukoviikolla tuli normaaliin tapaan vuodot ja yhen yhtä raskausoireitta ei ilmaantunut -ei pahoinvointia, väsymystä tai muuta vastaavaa, mutta ennen testin tekoa ihmettelin viikon verran, kun tuli aivan järjettömän turvonnut olo. Sormet olivat kunnon nakit ja iltaisin jalatkin kuin mitkäkin norsun sääret. Kaverin kehotuksesta tein testin ja samantien kaksi viivaa. Ei muuta kuin toinen ja kolmas testi perään, sama tulos. Totaalinen shokki ja tuli muutama päivä itkettyä yhteen putkeen, että ei voi olla mahdollista. Raskauden keston määritys ultraan sain ajan reilu viikon päähän ja siellä sitten järkytys paheni entisestään. Alakautta ultratessa lääkäri totesi "joo tää on kyllä jo niin iso, että pitää ultrata mahan päältä" ja minä siinä itkin, että miten niin on muka iso. Mahan päältä ultratessa lääkäri pudisteli päätään ja totesi sitten, että puolessa välissä raskautta mennään, onneksi olkoon.

Mies oli shokissa yhtä paljon kuin minäkin ja murehdimme yhdessä, että mitäs nyt tehdään ja miten me pärjätään. Kertaakaan ei käynyt mielessä, että antaisimme lapsen pois, mutta oli hyvin vaikea sulatella asiaa, että kohta sitä ollaan sitten vanhempia. Itselläni oli ikää tuolloin 19v, nyt 20v ja mies muutaman vuoden vanhempi eli molemmilla vähän elämä kesken ja muitakin suunnitelmia olisi ollut. Neuvolasta olen saanut paljon tukea ja puhuminen on helpottanut omaa oloa kovasti -myös omat vanhempanne ovat auttaneet järjettömän paljon ja heidän intonsa lastenlasta kohtaan on järjettömän suurta! Jos tälläistä tukiverkostoa ei olisi ollut ympärillä, niin hakkaisin varmaan tässäkin vaiheessa päätä seinään.

Nyt viikkoja 33 ja risat päälle, vatsankumpu sievästi pystyssä ja elämä hymyilee. Nyt tuntuu, että voin jopa iloita asiasta ja rakastan tulevaa pikkuprinsessaani nyt jo ylikaiken, vaikka aluksi päälimmäisenä ajatuksena oli viha ja inho.

Niin se elämä vaan muuttuu, mutta kaikella on tarkoituksensa

 

Täällä myös aikamoinen ylläri ilmoitti tulostaan..esikoinen 3kk ja oltiin kyllä päätetty että kakkonen on tervetullut kun on tullakseen mutta näin nopeasti :O

Meillä oli esikoisen yritystä takana lähes 1½ vuotta ennen kuin tärppäsi, kuopukselle annettiin tilaisuus tulla kun on tullakseen - yllätyksekseni teinkin positiivisen testin rv6+3 kun vanhempi oli 6kk. Raskausoireita ei ollut mutta tyttö lopetti itse tissittelyt muutamaa viikkoa ennen testin tulosta (kotitestit näytti negaa, verikokeessa sain vasta +). Tytöillä melkein päivälleen 1v2kk ikäeroa.

 

Olen aivan hädissäni. Tein juuri vartti sitten positiivisen raskaustestin. Olen nuori, 22-vuotias ja asunut mieheni kanssa saman katon alla vasta viime syyskuusta asti. Yhdessä olemme olleet kuitenkin "jo" n. kaksi vuotta. Ammatti minulla on ja itseasiassa valmistun nyt neljänteen ammattiini ensi tammikuussa - töistä ei ole pulaa. Mieskin valmistuu pikimmiten. Meillä on hyvä ja tasapainoinen parisuhde.

Raskaus tuli täysin yllättäen ja ei-toivottuna - ainakin mieheni näkökulmasta (en muuten ole vielä edes kertonut miehelle, on nyt poissa kotoa ja minä täällä yksin tuijotan vähän väliä plussatestiä hädissäni). Olen paniikissa, en tiedä mitä teen. Mies ei ole todellakaan lapsirakas, ei ole ajatellut lapsia itse koskaan hankkia - tämä on hänelle maailmanloppu!

Aborttia en lähde tekemään, olen työkseni niitä naistentaudeilla toimittanut muille, enkä todellakaan itse halua samaa omalle kohdalleni... Hyi kamala.

Kauhistuttaa vaan tämä tilanne ja se, miten mies reagoi... Olimme yhden kerran suojaamattomassa yhdynnässä kierron aikana ja sekin oli heti kuukautisten loputtua Tyyliin kp 3-4! Tiedän, että jokaisesta suojaamattomasta yhdynnästä voi tulla raskaaksi jne, mutta tässä tapauksessa mahdollisuus oli todellakin minimaalinen. Muutoin olemme käyttäneet kondomia ja tarkastaneet senkin ehjyyden aina jälkeenpäin jne.

Apua, apua, apua. Olen sekaisin, välillä itken ja välillä nauran. Taidan menettää järkeni...

 

täälläkin yllätysraskaus ja kolmas raskaus siis. Oltiin jo päätetty että kaksi muksua riittää, mutta kaikki ei mee aina niinku Strömsössä. Ikää on 36 ja meikäläisellä on hedelmällisyys - sanotaanko liiankin hyvä. Oletin ettei se enää tässä iässä niin hyvin tärppää.

Eka reaktio oli että raskaus keskeytetään, että en enää pysty ja kun siihen olikin monta syytä. Menin heti neuvolaan ja sain sieltä neuvoja miten edetään, siis ensin aika lääkärille. Siitä saakka ollaan oltu ristiriitaisissa ja välillä synkissäkin ajatuksissa että mitä helkuttia tässä tekisi???

Tänään olin sitten naistentautien polilla, aika oli siis varattu keskeytykseen. Siihen kuului ultraäänitutkimus jossa tarkastettiin että onko elämää ja pitäkö viikot paikkansa. No asukki siellä on ja elossa ja viikkoja olikin enempi mitä oletettiin. Siis jo 9+5. Lääkäri tulosti sen kuvan vaikka hän ei sitä minulle näyttänyt - näin sen, siitä erotti ihan selvästi pienen ihmisen taimen; pään ja vartalon. Vilkaisin vain nopeasti etten alkaisi parkumaan siellä. Siinä kohtaa keskeyttäminen tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä.

Myöhemmin iltapäivällä päätiin etten pysty sitä "tappamaan". Myös mies haluaa lapsen jos minä vaan jaksan. Helppoa ei tästä raskaudesta varmasti tule, sen tunnen nyt jo kropassani.

 

Täälläkin jollain tasolla yllätysraskaus.

Lapsia ei vielä ole, juuri valmistunut korkeasti koulutettu 26v. nainen. Vauvakuumeilua on ollut säännöllisen epäsäännöllisesti. Vauvasta on ollut puhetta avopuolison kanssa, mutta ajatuksena on ollut vasta vuoden tai parin päästä sitten naimisiinmenon jälkeen.

Ehkäisynä olen käyttänyt rengasta, joka on toiminut moitteettomasti. Marraskuussa menkkojen (alkoivat ehkä 10.11.) jälkeen en kuitenkaan laittanut rengasta, kun se ei meinannut pysyä ja muutenkin tuntui oudon ikävältä. Seksiä tulee harrastettua aika harvoin, 1-3 kertaa kuukaudessa. Läheisyyttä ja hellyyttä on, mutta mulle ei seksi jotenkin maistu. En ole ottanut ressiä siitä. Parisuhde on muutenkin kuitenkin tasapainoinen ja ihana.

Pitkästä aikaa mahtavaa seksiä tuli harrastettua 25.11., jonka huumassa unohdin koko renkaan olemattomuuden. Heti seuraavana päivänä hain jälkiehkäisyn ja otin sen ehkä 15h yhdynnän jälkeen. Kierrossa oltiin keskivaiheilla, joten ovulaatio oli ehkä tapahtunut tai sitten ei.

Uuden renkaan laitoin heti yhdynnän jälkeen, joka sitten tietysti siirsi menkkoja eteenpäin. Renkaan taukoviikolla ei siis kunnon vuotoa ollut. Vähän tiputtelua. Joulukuun oireina ehkä näin jälkikäteen ajatellen oli palelua, väsymystä ja hiukan huonoa oloa. Enemmän huono-oloisuutta tuli ehkä jouluna, kun joulukinkku alkoi tökkimään ihan todenteolla. Silloinkaan en osannut epäillä raskautta. Joulun jälkeen pahoinvointi oli jo jokapäiväistä, mutta oksentaa ei ole kertaakaan tarvinnut. Myös unen määrä on ihan mahdoton. Tosin väsymykseen vaikuttaa myös vuorotyö.

31.12. tein sitten testin ja kyllä se plussaa näytti. Yllätys aika iso. Tavallaan on vähän huono omatunto, kun en muistanut miehelle kertoa renkaan puuttumisesta. Mutta kyllä se näemmä aika sitkeä kaveri on, että ehti siinä 15h tunnin aikana perille. Ja kuitenkin koko ajan hormonaalista ehkäisyä käytetty.

Asiaan tässä yritetään totutella. Ensi viikolla ensimmäinen neuvola ja viikkoja olisi tällä hetkellä jo 8.

Onnellinen silti, vaikka ristiriitaiset tuntemukset ovat.