Todella raskasta kun läheiset ovat pettyneitä vauvan sukupuoleen!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Sain ultrassa selville, että odotamme toista poikaa ja mieheni kanssa olemme molemmat onnellisia siitä, että esikoispoikamme saa pikkuveljen. Muutenkin olen luonteeltani ollut poikatyttö, joten koen sopivani paremmin poikien äidiksi. Toki ehkä alitajunnassa olisimme toivoneet tyttöä ihan vaan vaihtelun vuoksi, mutta näin on oikein hyvä.

Muiden ihmisten kommentit ja surkuttelut ovat kuitenkin alkaneet varjostaa onneamme. Ihan kuin toinen poika olisi jotenkin kamala kohtalo. Jopa anoppini, jolla on kolme komeaa poikaa surkutteli, että "hänen kohtaloaan hän ei soisi kellekkään". Myös paras ystäväni, joka tietää, että toinen poika on minulle iloinen uutinen, surkutteli, että "no jos jotain hyvää edes siinä on, niin säästätte rahaa vaatteissa". Kaikki nämä kommentit ovat päässet ihoni alle (olen vähän herkkänä, hormonit jne.) ja olen itse alkanut myös hieman suremaan "kohtaloamme".

Olen myös pahoillani syntymättömän poikani puolesta kun tuntuu ettei kukaan (meitä lukuun ottamatta) iloitse hänestä. Osa on heti uutisen kuullessaan ollut ehdottelemassa, että "se kolmas on sit se tyttö", arrgh! Pelkään että surkuttelu jatkuu vielä poikani syntymänkin jälkeen, varsinkin kun emme aio tehdä sitä kolmatta. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Miten uuteen tulokkaaseen on suhtauduttu syntymän jälkeen?
 
Ehdotan, että lepäilet nyt pari päivää ja mietit ihan muuta. Kuten jo totesit hormonit sekoittavat sinut. IHmiset ovat heittäneet sinulle viatonta huumoria, koettaneet jotenkin ottaa osaa uutisiin. Ja jos tunnet , ettet kykene nyt ottamaan mitään vastaan ihmisiltä, niin älä puhu raskaudestasi ja lapsestasi. Katso vaikka kiva leffa, käy nauttimassa aurinkoisista syyspäivistä, halaa puuta, taputtele kiviä, siis ihan mitä vain, millä ns. maadoitat yliherkän mielesi.
 
Muiden käytös kuulostaa niin uskomattomattomalle, että on pakko epäillä, että olet liian herkkänä lapsen sukupuolesta. Meillä on kolme poikaa enkä ole koskaan kokenut, että kukaan olisi surkeana tai säälittelevänä sen vuoksi, ettei meillä ole tyttöä. ihmiset kyllä vitsinä heittelee, että missäs se tyttö on, mutta se ei ole mitään surkuttelua eikä sitä pidä sellaiseksi ajatellakaan.
 
Kuulostaa kyllä niin moukkamaiselta käytökseltä, että epäilen minäkin sinun olevan niin herkillä, että olet nähnyt negatiivista suhtautumista ehkä sielläkin, missä sitä ei ole?

Anopin olon sinänsä ymmärtää, kun hänellä ei itsellään ole tytärtä niin on varmaan kovasti toivonut saavansa lapsenlapseksi tytön.
Hänenkin olisi toki pitänyt pitää mölyt mahassa, vaikka harmitus onkin ymmärrettävää (onhan se vähän tylsää, jos koko suvussa on vaan yhtä sukupuolta).
 
Kuules, ei ulkopuolisille ole oikeasti mitään väliä, syntyykö teille poika vai tyttö. Usein on vaan automaattinen oletus, että nainen toivoisi saavansa myös tytön, joten hyvää tarkoittaen koittavat noilla heitoilla sinua lohduttaa. Miehesi tuskin vastaavia juttuja kuulee, ainakaan kun sinä et ole paikalla.

Tosin tuo anopin lausahdus on kuulostaa aika tökeröltä, minä kylläkin epäisin sitä ensi sijassa huumorimielellä heitetyksi. Jos on ihan tosissaan noin sanonut, niin se on toki ennen kaikkea lapsilleen ikävä kommentti, mutta älä sinä sitä liikoja sure.
 
Relaa nyt vähän. Jos on terve poika tulossa, niin tuskin se nyt on suuri pettymys. Oletko sinä provo vai mikä?

Ei kai nyt ihmiset kommentoi lapsen sukupuolta avoimesti? Onhan nyt vasta toinen lapsi kyseessä. Ei mikään 5. tai 6. poika.
 
Muiden käytös kuulostaa niin uskomattomattomalle, että on pakko epäillä, että olet liian herkkänä lapsen sukupuolesta. Meillä on kolme poikaa enkä ole koskaan kokenut, että kukaan olisi surkeana tai säälittelevänä sen vuoksi, ettei meillä ole tyttöä. ihmiset kyllä vitsinä heittelee, että missäs se tyttö on, mutta se ei ole mitään surkuttelua eikä sitä pidä sellaiseksi ajatellakaan.

Riippuu siis lähipiiristä. Meillä ei toisen pojan kohdalla pahemmin kukaan surkutellut, oma mummini tokasi vaan, että "voi-voi, nyt joudut tekemään vielä yhden"...

Mutta sit kun rupesin odottamaan kolmatta, niin alkoi aikamoinen show. Ensinnäkin, kaikki luulivat, että kolmonen tehdään ylipäätä sen vuoksi, että halutaan se tyttö. Eihän se voi olla, että joku haluaisi kolme lasta ihan muuten vaan ;) Ja voi niitä tyttötoiveita, mitä meille toivottiin! Vaikka olemme itse olleet aina sitä mieltä, että tulee kumpi tulee, sukupuolitoiveita ei ole ikinä ollut. Sain vasta rv 32 tietää, että kolmonen on poika. Se säälin määrä, mitä tämä uutinen aiheutti oli aivan käsittämätön! Minusta itsestänikin oli joten ihan hullua, että minulla on kolme ihanaa poikaa, joista olen erittäin onnellinen ja muut säälivät minua sen vuoksi, että kaikki kolme lastani sattumoisin ovat poikia....

Ja se ei ole mitään mun omaa mielikuvitusta, että porukka säälitelli. Kyllä mä ne vitsillä heidetyt erotan ;)
 
Tuo on kyllä törkeää.

Meillä kaksi lasta; poika ja tyttö. Esikoinen meilläkin poika ja kaikki sisariemme lapset ovat poikia. Omille vanhemmilleni tyttömme oli kuudes lapsenlapsi ja heistä tyttö oli mukavaa vaihtelua, mutta poika olisi ollut yhtä jees. Anopilleni lapsenlapsi oli kolmas ja hän on hehkuttanut "miten ihanaa on saada prinsessa" alusta alkaen ja jo pojan synnyttyä (lapsillamme useamman vuoden ikäero) moneen otteeseen mankui, että tehkää tyttö. Yök. Tässä mielessä toivoin jopa, että lapsi olisi ollut poika. Mielestäni se on kahden aiemman lapsenlapsen kannaltakin surkeaa, että mummo selvästi on nostanut tytön jalustalle. Onneksi tyttö on vielä niin pieni, ettei asiaa tajua.

Minulle sukupuolella ei ole väliä; halusimme lapsen, emme tyttöä tai poikaa. Ja toistaiseksi eipä ole ollut mitään eroa, miten olen lapsiani kasvattanut, kun omakin lapsuuden kotini oli sellainen, että isä kokkasi/siivosi ja äidillä pysyi vasara kädessä.
 
Tässä aloittaja vastailee. Kiva kun on tullu vastauksia, vaikkakin osa vastaajista vaikuttaakin vähän hermostuneen. En ole mikään provo, jos olisin niin olisin keksinyt kyllä paremman aiheen. Erotan kyllä huumorilla heitetyt kommentit ja kyse ei todellakaan ole niistä, kun kommentoijan naamasta oikein paistaa pettymys. Enkä todellakaan ole niin hormonihirviö ettenkö osaisi omassa päässäni laittaa asiat tärkeysjärjestyseen ja jättää typerät kommentit omaan arvoonsa. Harmittaa vaan läheisten ajattelematon kommentointi. Eikö se muka saisi harmittaa?
 
Itse olen tuon kokenut ja ohjeeksi annan että toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Ei ne kaun jaksa.

Huh! En olis uskonut, et nykyään tuollaista missään...

Mieheni mummo kertoi aina juttua eräästä perheestä, onne haluttiin tyttöä kovasti, mut kun 11 poikaa oli syntynyt, ne luovutti ja sanoi, et ihan hyvä näinkin. Kyllä sitä sit naureskeltiinkin kovasti... Mut sun varmaan kannattaa tehdä ainakin se yksi, vaikka voithan saada vaikka kolmoset sitten.
 

Yhteistyössä