Todella paha mieli tyttären puolesta!

["Kristiina"]

Meidän esikoinen siirtyi yläasteelle nyt syksyllä, hän täyttää marraskuussa 13-v. Yläaste on iso koulu, ala-aste oli todella pieni kyläkoulu. Ala-asteella heitä oli luokalla vain 8 oppilasta joista ainoastaan kaksi tyttöä. Luonnollisesti tytöt olivat hyviä ystäviä keskenään.

Yläasteelle kun siirtyivät niin tytöt pääsivät samalle luokalle, loput luokkakaverit olivat uusia. Tämä toinen tyttö kuitenkin alkoi syrjiä meidän tyttöä, jos tyttö hänelle koulupäivän aikana jotain sanoi niin hän vain tuhahteli takaisin ja osoitti että ei kiinnosta. Myöskään kotioloissa ei enää välitä viettää aikaa meidän tytön kanssa, mieluummin kulkee poikien kanssa. Meidän tyttö ei käytä meikkiä, ei välitä vielä kulkea poikien kanssa, on rauhallinen ja tunnollinen. Kuitenkin kun molemmat tytöt harrastavat ratsastusta niin siellä tämä entinen bestis on kuten ennenkin, halaa kun tapaavat ja on ystävällinen...

No, meidän tyttö sitten sai uuden ystävän toisesta luokkakaverista, on käynyt tuon tytön luona koulun jälkeen ja puhe oli että tuo tyttö tulee sitten vuorostaan meille. Lupasin kyllä kuskata, meiltä kun tuonne koululle on reilut 15 km ja tuo tyttö asuu siellä lähellä. Nyt sitten tyttö kertoi että tuo uusi ystävä onkin alannut kaveerata tämän meidän tytön entisen parhaan ystävän kanssa. Uusi ystävä ei enää haluakaan olla meidän tytön kaveri, ei halua tehdä paritöitä meidän tytön kanssa, ei enää vissiin olekaan tulossa meille kyläilemään.

Ja äidin sydän särkyy...

Tiedän, ei tälle mitään voi enkä kaipaa mollaamista kunhan nyt halusin purkaa tuntojani.

 

["vieras"]

Elämä on...

 

[rew]

Muistan kun meidän nykyinen amislainen eskarissa toiveikkaana odotteli synttärikutsuja, joita ei koskaan tullut, paitsi yhden kaverin synttäreille - helvetti sitä tunnetta, kun ei voi mitään - joskus käytiin ostamassa lahja lapselle itselleen, kun toinen oli oikein pahoillaan

 

[tytöt sucks]

tytöt on kyllä julmia noissa kaveriasioissa! oikeitä hirvityksiä

 

[...]

tytöt on just tuollaisia tossa iässä (ja jotkut jopa aikuisina...). ei siinä oikein muuta voi tehdä kuin lohduttaa toista. on se kumma, kun tytöt ei osaa tehdä asioita porukassa.

 

["qwe"]

Mulle kävi just noin todella kurjaa. Olin koko yläasteajan sellanen hiljainen ja yksinäinen, mutta kun lukioon menin niin suunnilleen kyynärpäätaktiikalla hankin itselleni kavereiksi ne jotka halusin, nyt olen vähän tahdikkaampi mutta enää en ole ystäviä vailla, eli minut se teki sittemmin rohkeaksi.

Olen ajatellut että voisin pitää omat lapseni yläasteen ajan kotiopetuksessa, kun se yläaste on mitä on, ei kovin terveellinen ympäristö ja oppiiko siellä kolmessa vuodessa edes sitä mitä vuodessa ala-asteella tai lukiossa, kun suurin osa ajasta menee kapinointiin.

 

[:(]

Meillä vähän saman tyylinen tytön kaveri (ovat vasta kakkosella) jos tyttäreni yrittää tehdä kaverisuhdetta toisen tytön kans, tämä "vanha" kaveri menee heti kyseisen tytön luo ja sanoo tuletko meille käymään joku päivä jne... Olen huomannut että tämä tyttö haluaa omistaa tyttäreni vain itselleen eikä muita hyväksytä siihen. Myös yrittää painostaa tytärtäni kaikenlaisilla asioilla. Jos et nyt oo mun kans en mä myöhemminkää pääse ulos ja ei mene kuin 5min. ja on jo meidän pihalla. Tai tyttäreni kysyy pääsetkö ulos, vastaus on että turhaa kysyt kun tiedät jo vastauksen ja taas 5min. ja on jo meidän pihalla. Muutenki on aika lailla yksin koulun jälkeen, seilaa missä sattuun kun äiti ei voisi työnsä vuoksi esim. iltapäiväkerhoon laittaa mutta voi maksaa pikkusisarruksen hoitopaikan. Kun koulussa on retkiä joihin tarvitsee eväät, ei koskaan hänellä ole niitä "voi ei äiti ei muistanut" olen miettinyt ettei niitä muisteta kun illat ollaan ulkona eikä vanhemmat edes reppuun kurkkaa. Muutenkin vaikka tämä kaveri on nuori, on hänellä jo muut mietteet mitä meidän nukella leikkivällä tytöllä. Noista synttäreistä mistä joku oli kirjoittanut. On tosi sääli katsoa kun luokassa koko luokan tytöille jaetaan kutsuja ja toinen jää ilman. Sitten kysytään kutsutko mut sun synttäreille vaikka en antanut kutsua sulle kun kutsukortit ei riittänyt. Ymmärrän toki jos ei olla niin kavereita luokassa että halutaan vain kutsua ne parhaimmat kaverit, mutta on se pettymys lapsille jotka odottavat saavansa kutsun.

 

["vieras"]

tytöt on just tuollaisia tossa iässä (ja jotkut jopa aikuisina...). ei siinä oikein muuta voi tehdä kuin lohduttaa toista. on se kumma, kun tytöt ei osaa tehdä asioita porukassa.

Tästä oli joskus aikaisemmin puhetta ja osa äideistä oli sitä mieltä ettei tyttöjen kuulu/tarvitse leikkiä ryhmänä vaan kotileikitkin sujuvat kahdestaan peremmin. Eli ei mikään ihme että tällaisia kahden klikkejä syntyy, ja ulkopuolelle jättämisiä...

Oma tyttö on 6 v. ja olen aktiivisesti kannustanut myös isolla porukalla leikkimiseen.

 

["Moi"]

meillä 10v joka juuri suree ystävän menetystä, eräs toinen tyttö vähän kuin väkisin vei meidän tytön parhaan ystävän. Typerää meininkiä.

Pojat osaa olla porukassa, pelata sun muuta, ei tuollaista tyhmää bestis-systeemiä ja kieroilua.

 

[Miili]

Tosi kurjaa. Lohdutat vaan tyttöä ja sanot että syy ei ole hänessä koska hän käyttäytyy hyvin eikä ole tehnyt mitään pahaa. Voisitteko etsiä jonkun uuden harrastuksen josta voisi löytää uusia kavereita?
Kerro tytölle että vielä hänelle aurinko paistaa ja elämä on ihanaa kunhan vähän kuluu aikaa ja kaikki "aikuistuvat" noista esimurkkuongelmistaan.

 

["huh huh"]

Jos oikein laskin käytit 17 kertaa sanaa tyttö ei muodoissa. Rasittavaa luetttavaa. En yhtään ihmettele että teidän tyttö ei saa kavereita tai ne viedään jos äiti puhuu koko ajan,että meidän tyttö sitä ja meidän tyttö tätä jne. Hemmoteltu kakara se on.

 

[Evakko]

[QUOTE="huh huh";22089286]Jos oikein laskin käytit 17 kertaa sanaa tyttö ei muodoissa. Rasittavaa luetttavaa. En yhtään ihmettele että teidän tyttö ei saa kavereita tai ne viedään jos äiti puhuu koko ajan,että meidän tyttö sitä ja meidän tyttö tätä jne. Hemmoteltu kakara se on.[/QUOTE]

Tosi laadukas kommentti. Mitä se taas kertookaan sun lapsistas.

 

[Ei koskaan työssä]

Tuosta syystä kannattaa pitää koulu ja työkaverit erillään yksityiselämästä. Nuo ovat vain koulukavereita joiden kanssa työskennellään koulussa. Ja ystävät tulee muualta kuin sieltä.

 

[...]

[QUOTE="huh huh";22089286]Jos oikein laskin käytit 17 kertaa sanaa tyttö ei muodoissa. Rasittavaa luetttavaa. En yhtään ihmettele että teidän tyttö ei saa kavereita tai ne viedään jos äiti puhuu koko ajan,että meidän tyttö sitä ja meidän tyttö tätä jne. Hemmoteltu kakara se on.[/QUOTE]

täh?

 

["huh huh"]

Tosi laadukas kommentti. Mitä se taas kertookaan sun lapsistas.

No voi helv....Onhan tuo tyttö piallle hemmoteltu ja äiti vielä täällä ruikuttaa ku ei ole osannu sille sellaista kasvatusta antaa että osaisi puolensa pitää.

Minun lapset osaa pitää puolensa. Tosin ei ole tarvinnut tässä asiassaku aina on ollut suosittuja ja kavereita on ollut paljon.

 

[Chala]

[QUOTE="huh huh";22089388]No voi helv....Onhan tuo tyttö piallle hemmoteltu ja äiti vielä täällä ruikuttaa ku ei ole osannu sille sellaista kasvatusta antaa että osaisi puolensa pitää.

Minun lapset osaa pitää puolensa. Tosin ei ole tarvinnut tässä asiassaku aina on ollut suosittuja ja kavereita on ollut paljon.[/QUOTE]

Jos kirjoitusten mukaan pitää johtopäätökset vetää niin sun sun lapsesi on ilmeisesti inhottavia, toisia mollaavia, pompottelevia ja alistavia k*sipäitä? Eli siis juuri näitä kiusaajia.

Mutta onneksi mä en ole niin tyhmä että vetäisin johtopäätökseni jonkun sanan perusteella.

Ap:lle voimia, toi ikä on kamala Toivottavasti tyttö löytää kavereita muuta kautta ja tämä ongelmainen entinen kaveri saa mielenterveytensä takaisin eikä tarvitse jatkuvasti vainota.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Moi";22089161]meillä 10v joka juuri suree ystävän menetystä, eräs toinen tyttö vähän kuin väkisin vei meidän tytön parhaan ystävän. Typerää meininkiä.

Pojat osaa olla porukassa, pelata sun muuta, ei tuollaista tyhmää bestis-systeemiä ja kieroilua.[/QUOTE]
Mistähän se muuten johtuu, että tytöillä pitää se bestis olla? Jos pojalta kysyy, kuka on sen paras kaveri, luultavasti poika luettelee useamman. Kun taas tytöillä vain yksi voi olla se bestis ja on ehdottoman tärkeää, että olisi sitten sen bestiksenkin bestis. Onko tytöt omistushaluisempia kuin pojat?

 

[Chala]

Mistähän se muuten johtuu, että tytöillä pitää se bestis olla? Jos pojalta kysyy, kuka on sen paras kaveri, luultavasti poika luettelee useamman. Kun taas tytöillä vain yksi voi olla se bestis ja on ehdottoman tärkeää, että olisi sitten sen bestiksenkin bestis. Onko tytöt omistushaluisempia kuin pojat?

Kumpikohan sukupuoli on oikeasti mustasukkaisempi parisuhteessa ja kontrolloi kumppaninsa kaverien sukupuolta? Mietin vain että onko naisten omistushalulla tekoa tämän kanssa ja miten miehet selittyy. Lähtee pohdiskelu vähän sivuraiteille

 

[iu]

[QUOTE="huh huh";22089388]No voi helv....Onhan tuo tyttö piallle hemmoteltu ja äiti vielä täällä ruikuttaa ku ei ole osannu sille sellaista kasvatusta antaa että osaisi puolensa pitää.

Minun lapset osaa pitää puolensa. Tosin ei ole tarvinnut tässä asiassaku aina on ollut suosittuja ja kavereita on ollut paljon.[/QUOTE]

No onnee vaan sulle ja sun lapsilles. -.-


Ap: Tyttölapsen äitinä ymmärrän tunteesi enemmän kuin hyvin. Kuuntele, tue, lohduta. Ja koettakaa keksiä keinoja, miten löytyisi uusia, parempia kavereita - ne kun ovat kuitenkin tuossa iässä niin mahdottoman tärkeitä.

 

["huh huh"]

Jos kirjoitusten mukaan pitää johtopäätökset vetää niin sun sun lapsesi on ilmeisesti inhottavia, toisia mollaavia, pompottelevia ja alistavia k*sipäitä? Eli siis juuri näitä kiusaajia.

Mutta onneksi mä en ole niin tyhmä että vetäisin johtopäätökseni jonkun sanan perusteella.

Ap:lle voimia, toi ikä on kamala Toivottavasti tyttö löytää kavereita muuta kautta ja tämä ongelmainen entinen kaveri saa mielenterveytensä takaisin eikä tarvitse jatkuvasti vainota.

Juu vedit väärän johtopäätöksen ( sanoit että et niin tee, mutta teit kuitenkin ), koska ei lapseni tosiaankaan kiusaa ketään eikä mollaa. Ovat hyvin kasvatettuja, mutta osaavat pitää puolensa olemalla silti kohteliaita. Siihen ei tarvita kisaamista eikä mitään muitakaan järeämpiä otteita. En opeta lapsiani niin että joka asia selvitetään vanhempien läsnäollessa. Tiedätte että jos vanhemmat sekoitetaan pieniin riitoihin niin siitä ei tosiaankaan hyvää soppaa synny.

 

[Keittiönoita]

Kumpikohan sukupuoli on oikeasti mustasukkaisempi parisuhteessa ja kontrolloi kumppaninsa kaverien sukupuolta? Mietin vain että onko naisten omistushalulla tekoa tämän kanssa ja miten miehet selittyy. Lähtee pohdiskelu vähän sivuraiteille

Joo, nyt täytyy pyytää anteeksi ap:ltä, että aihe menee hieman sivuraiteille. Mutta kommentoin tähän silti. Mä mietin, että onkoha tuo opittua? Kovin monelle naiselle on aikuisenakin tärkeää, että on joku nk sydänystävä. Ystävä, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Jos tyttölapsi kasvaisi pelkästään miesten ympäröimänä, olisiko tilanne toinen?

Ap:lle... minäkin suosittelen jotain harrastusta. Ja mielellään sellaista harrastusta, jossa on sekä tyttöjä että poikia.

 

[karvakorvakettu]

Kurja tilanne :| Kertoo tosin enemmän syrjijästä kuin syrjittävästä. Paras ystäväni siirsi mut hetkeksi syrjään yläasteella ja kelpuutti takaisin syrjien taas toista. Loppujen lopuksi me syrjityt olemme ystäviä vieläkin, mutta kumpikaan ei välitä pitää syrjijään yhteyttä.

Kuka haluaa tehdä analyysin mun hemmotteluasteesta sanan 'syrjiä' perusteella

 

[Chala]

[QUOTE="huh huh";22089476]Juu vedit väärän johtopäätöksen ( sanoit että et niin tee, mutta teit kuitenkin ), koska ei lapseni tosiaankaan kiusaa ketään eikä mollaa. Ovat hyvin kasvatettuja, mutta osaavat pitää puolensa olemalla silti kohteliaita. Siihen ei tarvita kisaamista eikä mitään muitakaan järeämpiä otteita. En opeta lapsiani niin että joka asia selvitetään vanhempien läsnäollessa. Tiedätte että jos vanhemmat sekoitetaan pieniin riitoihin niin siitä ei tosiaankaan hyvää soppaa synny.[/QUOTE]

Vaikea uskoa että ihminen joka laukoo toisille tuollaisia voisi olla hyvä kasvattaja, mutta hyvä että lapsillasi on käynyt tuuri eivätkä ole joutuneet ap:n tyttären asemaan. Voisi sinullakin olla erilainen mielipide asiasta jos näin huonosti olisi käynyt.

Ei riitoja tarvitse vanhempien läsnäollessa selvittää, eikä tuollaisia riitoja yleensä edes saa selvitettyä, mutta kai on ihan luonnollista että äiti kokee pahaa mieltä lapsensa surun puolesta ja haluaa auttaa miten vain ikinä pystyy. Etkö itsekin haluaisi samaa jos oma lapsesi jostain kärsisi?

 

[...]

[QUOTE="huh huh";22089388]No voi helv....Onhan tuo tyttö piallle hemmoteltu ja äiti vielä täällä ruikuttaa ku ei ole osannu sille sellaista kasvatusta antaa että osaisi puolensa pitää.

Minun lapset osaa pitää puolensa. Tosin ei ole tarvinnut tässä asiassaku aina on ollut suosittuja ja kavereita on ollut paljon.[/QUOTE]

toivottavasti osaavat kirjoittaa paremmin kuin äitinsä. eihän noissa sun argumenteissa ole mitään tolkkua.

 

[Chala]

Joo, nyt täytyy pyytää anteeksi ap:ltä, että aihe menee hieman sivuraiteille. Mutta kommentoin tähän silti. Mä mietin, että onkoha tuo opittua? Kovin monelle naiselle on aikuisenakin tärkeää, että on joku nk sydänystävä. Ystävä, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Jos tyttölapsi kasvaisi pelkästään miesten ympäröimänä, olisiko tilanne toinen?

Ap:lle... minäkin suosittelen jotain harrastusta. Ja mielellään sellaista harrastusta, jossa on sekä tyttöjä että poikia.

Mä olen kokenut oikeasti syyllisyyttä siitä ettei mulla ole moneen vuoteen ollut sitä sydänystävää, kun todella tuntuu että sellainen kuuluisi olla. Sittemmin olen ymmärtänyt että koska en itse sellaista tunne tarvitsevani ja kukaan ei luonnostaan ole siihen tipahtanut, ei mun tarvitse väkisin yrittää eikä tuntea huonommuutta

Olen nyt myöhemmin varsinkin oppinut että miehet ovat monessa suhteessa paljon lojaalimpia ystäviä ja tavallaan helpompia kavereita koska suoraan sanoen puukottavat paljon vähemmän selkään ja ovat muutenkin rehellisempiä kokonaisvaltaisesti.

Ap:lle voisin suositella tosiaan samaa että harrastus jossa molempien sukupuolten edustajiin pääsee tutustumaan voisi olla tosi hyvä. Vaikkei ole millään tapaa tarpeellista että tuon ikäinen kulkee poikien kanssa, olisi hienoa jos voisi jo nuorena huomata että heidänkin kanssaan voi olla kaveri

Voi kun tyttö huomaisi itse että se sydänystävä voi löytyä ihan yllättäen ja huomaamatta, ihan ilman suureellista etsimistä, ja ettei se haittaa vaikkei sellaista hetkellisesti olisi. Hän saa aivan varmasti kavereita luokaltaan ja muualtakin kun vain uskaltaa mennä juttuihin mukaan ja tutustua muihin, syksyä on vielä jäljellä. Ainakaan muualta löytyvissä kavereissa ei ole sitä vaaraa että olisivat tämän entisen ystävän vietävissä.