Todella loppu

Meillä on 1,5v ja 2kk lapset. Mies on töissä n.7.30-17(joskus ylikin). Ottaa myös työpuheluita vastaan vaikka olisi vapaalla jne.
Minä hoidan koko kodin kaikki askareet ja tietysti lapset. Olen todella uupunut kun joka ikinen asia minun pitää tehdä näiden kahden kanssa.Ainoa 'huvitus' on perheen kesken ruokakaupassa käynti..sekin todellinen irtiotto omaa aikaa kun ensin pukea ja ruokkia lapset,autoon..Miehen mielestä hän ei saa koskaan tehdä mitään, vaikka tapaa kavereitaan ja käy parissa harrastuksessa.Kotiin tullessa on ruoka valmiina ja voi syödä ja katsoa tv ja tehdä omia juttuja...hän tarvisi joka pvä 2h urheiluun..ja kun jos alkaa miettiä, jos hän tulee 17 kotiin syö ja katsoo tv, niin menee ainakin 19(eli omaa aikaa,mun mielestä se ei ole minun kanssa vietettyä aikaa jos on kotona mutta mä hoidan vaan tenavia ja toinen katsoo tv) voi esim.lenkille lähteä. Lapsia alan laittaa nukkuma puuhiin puoli 8 maissa, menee n.21 asti.. Hän ei jaksa kun vaadin hoitamaan lapsia, ja hän ei hoida, vaan se on liikaa että pyydän apua. Viikonloppuisinkin mies tekee mitä tahtoo ja yleensä juo, ja seuraavana päivänä ei varsinkaan ole mitään ilo.Ja jos joskus vaikka kauppaan päästään kahden niin ärsyttää kun jatkuvasti puhelimessa, työasioita tai sitten sopii kavereiden kanssa menoja, ettei pysty olemaan läsnä vaan kokoajan muut asiat mielessä.
Mä en jaksa herätä joka aamu lasten kanssa aikaisin, aina olla se joka syöttää, laittaa nukkumaan,laittaa ruokaa, siivota, tiskata..Ei mitään yksityisyyttä ja rauhaa ikinä.
Mun itsetunto on tipahtanut ihan pohjalle, kun miehelle on työ kaikkikaikessa ja siellä kuluttaa itsensä siihen kuntoon ettei kotona voi auttaa ja viettää minun sekä lasten kanssa elämää.Sitten sitä on mäkättävä ja ahdistava akka kun pyytä jotain. Ja sitten taas alkaa epäilyttämään mitä se hommaa seläntakana..en vain jaksa.
Ei millään vaan jaksaisi tätä samaa 24/7/365..
Tekisi mieli nytkin vain itkeä, olen jotenkin niin loppu.Ja ei, tämä ei ole synnytys masennusta. Mä en vain jaksa hoitaa yksin tätä perhettä.Ja niille jotka tulee sanomaan itse olet valinnut, niinpäniin, teillä ei kuitenkaan taida itsellänne olla näin hikistä toimintaa ettei edes wc pääse rauhassa ja jokaikinen asia on hoidettava itse.Yksin saan nukkuakkin kun mies häiriintyy vauvan syömis äänistä...
Alkaa olla vaikea jaksaa isomman uhmaa ja molempien jatkuvaa vaatimista kun ikinä ei saa hengähtää.Öisin ei saa nukuttua kun päivällä ei ole aikaa ajatella ja sitten kun nukkuvat niin kaikki asiat kasaantuu päähän.
Mies on nytkin harrastamassa, tekisi mieli avata ulko-ovi, lähteä, sulkea puhelin ja mennä vaan pois.Vaikka mies sanookin että rakastaa niin mitä se meillä tekee?Sitä se sanoo kun hän maksaa kodin jne. tietysti saan vähemmän rahaa,mutta maksan kyllä niin paljon kun pystyn...että ihan kiva sekin, ja ilmeisesti koska saan vähemmän rahaa on mun pakko 24/7 tehdä kaikki. Fyysisestikkin tämä on pistänyt mut paskaan kuntoon, puuduttaa joka puolelta ja lihakset jumissa+kipeät..älytön väsymys.Mutta pakko jaksaa.

 

mahdollisesti kukaan ei jaksa lukea,mutta pakko kirjoittaa kun tekisi mieli karjua,huutaa,rääkyä,heitellä tavaroita!!!!

 

Meillä on 1,5v ja 2kk lapset. .....
Tekisi mieli nytkin vain itkeä, olen jotenkin niin loppu. .......ja lihakset jumissa+kipeät..älytön väsymys.Mutta pakko jaksaa.

:hug:

Aika tähän auttaa. Koko tämä vuosi tulee olemaan rankkaa ja nyt on hankalin kohta. Jos mummo tai kummi on joskus sanonut,että haluaisi auttaa, nyt sano että apu kelpaa. Tai jos lähellä on joku äiti-ihminen, joka ulkoilee samassa puistossa, pyydä häntä ottamaan teidän taapero omiensa lisäksi aamupäivisin. Entä onko suvussa opiskelijatyttöä, joka voisi tulla auttamaan.

Kyllä sinä jaksat, mutta hauskempaa teidän perheellä on jos yksin ei tarvitse tehdä kaikkea

 

mahdollisesti kukaan ei jaksa lukea,mutta pakko kirjoittaa kun tekisi mieli karjua,huutaa,rääkyä,heitellä tavaroita!!!!

Meistä melkein jokainen on joskus kirjoittanut vastaavaa.

 

ehkä sun kannattas puhua sun miehelle..ja vaatia häntä tekemään myös kotitöitä.Meillä kumpikin käymme töissä ja aika usein kotityöt hoidan itse..tietysti mieskin tekee,jos vaan sanon asiasta,Mutta toistaseks ei ainakaan ole liian raskaaksi käynyt.Ja mikä oikeutus se on toiselta,että kun hän maksaa enemmän,hänen ei tarvitse tehdä mitään ja saa mennä menojaan..

 

yritä puhua miehes kanssa asiasta.. ja voisko joku muu joskus katsoa hetken lapsia että saisit huilattua/ voisitte käydä yhdessä jossain?? Jaksamisia sinulle!

 

:hug:
Mä jaksoin lukea tuon sun tekstin! Voimia ja jaksamista sulle paljon!
Saisitko mistään apua kodin- ja lastenhoitoon? Pääsisit vaikka lenkille tuulettaan päätäsi?
Oletko puhunut tilanteestasi neuvolassa? Jos sieltä osaisivat auttaa, saisit vaikka kodinhoitajan joskus avuksi kotiin ja pääsisit yksin johonkin?
Tuolla menolla uuvut loppuun etkä jaksa pian tehdä mitään. Yritä hankkia apua itsellesi!
Sulla on niin pienet lapsetkin vielä, että ihan työtä jo niiden hoito ja vaatimusten täyttäminen.
Keskustelu miehen kanssa paikallaan?
Ymmärtääkö hän miten paljon sinäkin teet teidän perheen eteen? Hoidat lapset ja kodin yksin. Tajuaako hän että sinun jaksamisesi vaikuttaa lapsiin, perheeseen?

Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti tilanne helpottaa, saat apua jne. :hug:

 

se vaan kun ei jaksais aina olla se joka vie roskat jne.Ja kun miehen mielestä mulla on helppoa kun saan vain päivät 'olla'...

 

se vaan kun ei jaksais aina olla se joka vie roskat jne.Ja kun miehen mielestä mulla on helppoa kun saan vain päivät 'olla'...

Eli miehesi ei todellakaan tajua että sun "oleminen" kotona on täyttä työtä. Kaksi pientä lasta ja kaikki kotityöt yksin. Ei todellakaan ole pelkkää olemista! Argh, sun miestä. Jospa se kokeilisi päivänkin yksin hoitaa lapset, siivoukset, kodin jne Huomaisiko kaiken sen "olemisen"?!

 

Karu totuus on, että lasten ollessa pieniä sitä saa vaan olla aika orjana eikä siihen auta kuin aika.
Minulla mies auttaa ja on paljon kotona ja osallistuu ja tekee ja laittaa ja tarvittaessa saan kyllä omaakin aikaa- mutta kaikesta huolimatta tunnen pitkälti samoin, olen äärettömän väsynyt ja väsynyt.

Kannattaa joka tapauksessa puhua miehen kanssa ihan oikeasti, en käsitä miten jaksaisin jos mies ei auttaisi.

 

tutun kuuloinen tarina..itse oli melkein samanlaisessa tilanteessa aikoinaan..sitten päätin että jos mies ei osallistu millään tavalla perheen pyörittämiseen hän saa lähteä. juteltiin pitkään ja mies lupasi "muuttua" ja niin siinä kävi..nykyään hoitaa asioita siinä missä minäkin! aikaa se muutos vei mutta tulos on hyvä.. yrittäkää sopia jonkunlaiset säännöt mitä kukakin tekee..toivottavasti saatte asiat kuntoon!

 

raskasta varmasti on kahden pienen kanssa kun vielä yksin joutuu kaiken hoitaa ja yö unetkin on katkonaisia.mites jos suosiolla jättäisit koti ym työt pois.hoidat vaan lapset ja huilaat itsekkin kun lapset päikkäreillä.olisiko mahdollista saada esim kodinhoitajaa apuun jos ei ystäviä tai sukulaisia ole auttamassa että saisit vähän omaa aikaa.voimia

 

Tosiaan miehen mielestä tämä on helppoa, mielummin hän kuulema kanssa makaisi vain kotona. Kun töissä on raskasta niin ei siellä voi mitään, mutta kotona voi vain olla ja itkeä tms.
Kyllä mä monesti olen hänelle sanonut että todella uuvuttavaa ja raskaita päiviä, mutta hän ohittaa ne jutut ja lähtee menoillee..tai sitten sanoo valivali...tai että jos et kerta pärjää lasten kanssa niin anna pois...mielestäni kyllä pärjään ja hoidan kodin jne.mutta ne asiat imee musta kaikki mehut, aikanaan palaa töihin ja tiedän jo nyt, että mä hoidan nämä asiat silloinkin yksin. Mulla on aika kuluttava työ, henkisesti ja saa siellä fysiikkakin osansa..mies oli viimeksi neuvolassa mukana kun täti sanoi että sä näytät väsyneelle ja hän sekä lääkäri kehoittivat että jos isä hoitaisi välillä..että mun hyvin voinnista on kiinni lastenkin olo.mut ei se auttanut mitään..en mä kehtaa alkaa valittaa neuvolassa, olen vain sanonut että olen aika väsynyt mutta eikö tämä tästä,pakkohan on.

 

se vaan kun ei jaksais aina olla se joka vie roskat jne.Ja kun miehen mielestä mulla on helppoa kun saan vain päivät 'olla'...

Meillä mies luki sattumalta Jari Tervon Kallellaan kirjan ja itse ehdotti, että hoitaisi vauvaa toisena yönä kun on vapaapäivillä. Se helpotti elämääni uskomattoman paljon kun tiesin, että sinä ja sinä yönä saan nukkua pitkät unet ja aamullakin pitkään. Kun nukkuu pätkissä ja lyhyitä aikoja, kuka hyvänsä uupuu.

Jos miestä ei hotsita siivota ym, ehdota että hän palkkaa siivoojan.

 

No nyt sanot miehellesi että hän ottaa sitten isäkuukauden jotta näkee mitä se on. Oikeasti se olisi hyvä keino pelastaa teidän liitto.

 

Tiedän tunteen Meillä 2v ja 4kk ja raskasta myös. Puuduttavinta ehkä päivien samankaltaisuus ja tylsyys, lapsia kun huvittaa eri asiat kuin aikuista... Jaksan sen voimalla että pari vuotta vaan ja tilanne erilainen. Se vaan tuntuu ikuisuudelta. Ja enempää ei meille lapsia tule, en ikinä halua elää tätä vaihetta enää!

 

Tulostappa tuo teksti paperille ja anna miehesi lukea. Jos ei sittenkään tahti MITENKÄÄN muutu, niin sitten miehesi on tollo.

 

No nyt sanot miehellesi että hän ottaa sitten isäkuukauden jotta näkee mitä se on. Oikeasti se olisi hyvä keino pelastaa teidän liitto.

Tässä on juuri tuokin että olen alkanut miettiä että jos erottais niin mulla olis enemmän vapaa-aikaa ja jos olis uusi mies niin saisi huomiota..koska jos mies asuisi eri osoitteessa ja tapaisi lapsiaan niin siltähän menis juuri ne viikonloppu riennot pois ja saisi hoitaa lapsia..sillä välin mä tekisin vaikka mitä mukavaa!!!vaikka vain makaisin sängyllä. lapset on mulle todella tärkeitä ja rakkaita, enkä ikinä kadu heidän hankkimistaan,mutta olisi ihanaa olla jonkun mielestä aikuinen nainen!eikä vain äiti jonka tehtävä on hoitaa kaikki asiat ja joka voidaan aina jättää kotiin.

 

olen alkanut miettiä että jos erottais niin mulla olis enemmän vapaa-aikaa ja jos olis uusi mies niin saisi huomiota..koska jos mies asuisi eri osoitteessa ja tapaisi lapsiaan niin siltähän menis juuri ne viikonloppu riennot pois ja saisi hoitaa lapsia..sillä välin mä tekisin vaikka mitä mukavaa!! .

Malta silti vielä vuosi, jos millään voit. Väsyneenä ei kannata tehdä isoja päätöksiä.

Toisekseen isän ei ole pakko ottaa lapsia luokseen eikä muutenkaan tavata. Vaikka puhutaan lasten oikeuksista, ne ovat aikuisten oikeuksia. Jotkut tekevät niinkin, että lupaavat tulla hakemaan ja eivät tulekaan, jotkut jättävät lapset vanhemmilleen tai uudelle puolisolleen hoidettavaksi.

 

Ala pohtimaan mitä teet sitten kun äitiysloma on loppu. Hae vaikka kouluun jos ei töitä ole tiedossa. Pääasia että saat itsellekin jotain omaa elämää . Ja jos mies ei silloinkaan osallistu, on keskustelun paikka.
Tietty hän olettaa että kun olet "vain" kotona , myös teet kotona kaiken .

 

Ala pohtimaan mitä teet sitten kun äitiysloma on loppu. Hae vaikka kouluun jos ei töitä ole tiedossa. Pääasia että saat itsellekin jotain omaa elämää . Ja jos mies ei silloinkaan osallistu, on keskustelun paikka.
Tietty hän olettaa että kun olet "vain" kotona , myös teet kotona kaiken .

Työpaikka minulla on odottamassa valmiina sitä koska palaan.
Ja tiedän jo varmaksi että hoidan silloinkin kaiken.
Musta on vain outoa ettei edes vaippaa vaihda tenaville jne. vaan kaikki on mun niskassa kokoajan.

 

Ala pohtimaan mitä teet sitten kun äitiysloma on loppu. Hae vaikka kouluun jos ei töitä ole tiedossa. Pääasia että saat itsellekin jotain omaa elämää . Ja jos mies ei silloinkaan osallistu, on keskustelun paikka.
Tietty hän olettaa että kun olet "vain" kotona , myös teet kotona kaiken .

Työpaikka minulla on odottamassa valmiina sitä koska palaan.
Ja tiedän jo varmaksi että hoidan silloinkin kaiken.
Musta on vain outoa ettei edes vaippaa vaihda tenaville jne. vaan kaikki on mun niskassa kokoajan.

Moi! tuli olo että luin just oman tarinani ja eilisen riitamme johtui just tästä samasta aiheesta,meillä yksi lapsi ja nyt mun pitäs palata töihin,mies ei auta edes lapsen hoitopaíkan saannissa,saati missään,tulee vaan nukkumaan kotiin.Olen hoitanut yksin koko vauva-ajan rumban.
Mies ei maksa edes mitään laskuja,vaikka huisi kk palkka sillä.
Puhuu korulauseita,mutta elää kuin perhettä ei ois.Miespuoliset ystävät tärkeemiä ja kaikki illat omassa yrityksessään hengailemassa jätkien kanssa,laittelemassa kelkkoja,autoja yms.

Olen kanssa loppu,itkin eilisen ja olin valvonu täysin sitä edellisen yön,mies ois taas lähteny viihteelle,sanoin et jos ei tule mua kotiin auttamaan niin tietää sen että valitsi taas kaverinsa.Tuli kotiin,romahin,,,itkin,puhuin et ei tän elämän näin pitäny mennä että minä olen yksin poikani kanssa se perhe!
Sanoin että muutan pois täältä työnperässä,mies lupas taas muuttua,sanoin että ainahan se lupaa,mutta nyt oikeesti lähen.Se sano et no jouvun pistää jokatoinen vkonloppu pojan junaan.Sanoin et mites se sillon jaksas poikaansa hoitaa kun ei nyttenkään jaksa edes yhtä iltaa olla pojan kanssa niin nyt mun pitäs kiikuttaa pientä poikaa junaan....ei peeveli....Mulla on niin akku loppu tohon miehen et en tiedä mitä teen....
Pelottaa myös se että jos ero tulee miehestä ei oikeesti ole sitä hoitamaanaa omina tapaamisinaan.
Hän on olevinaan niin kypsä ja fiksu,mutta lapsen synnytytyä paljastu et ukkohan se isompi lapsi on...tyhmä!

huuh!!! ap et ole yksin samassa tilanteessa ja voin sanoa et puhe ei niihin tehoo!!

 

Mitä jos tekisit niin että kun mies tulee töistä olet jo valmiina ovella vaattet päällä ja lähdet ulos yksin. Mies jää silloin lasten kanssa kotiin ja takuuvarmastihuomaa ettei noin pienten lasten kanssa ole helppoa.

-lapset 6 viikkoa, 1v6kk ja 5v-

 

Maikki:, meillä kans kaverit menee perheen edelle..puhetta olen koettanut saada menemään perille,mutta sitä leimataan vaan mäkättäjäksi sitten!luulen kanssa oikeasti etten mä mitään vapaita saisi yh elämässä, kyllä se lapsista tykkää mutta uskon poikamies elämän ajavan edelle asioissa...kuten nytkin.sitä vain naurattaa kun sanon sen käyttäytyvän kuin poikamies!mua ei!


mulish: ei uskalla kokeilla, ei tiedä mitä se sitten keksii ja voi olla sellainen lopputulos et palatessani hän odottaisi vaatteet niskassa ja häipyisi vanhempiensa luokse nukkumaan.

 

Oletko kysyny millä oikeudella se laittaa kaiken muun perheen edelle ja sun pitää pärjätä yksin?