Todella hankala1v6kk

Huh että osaa 1v6kk poika olla hankala.
Kiukuttelu alkaa aamusti kun pitäs mennä pesulle ja syömään, ei sitten kirveelläkään ja koko ajan huutaa ja kiukuttelee.
Sitten kiukutellaan leluista ja kissalle ja joka asiasta.
Päivä unille ei mennä enää kiukuttelemati.
Päivä unilta herää niin joku kiukuttelu aihe löytyy.
Sitten tapellaan syömisestä ja kaikesta.
Peppu pesusta kiukutellaan ja ulos lähdöstä, ulkona ollaan onneks kiltisti.
Sitten alkaa kiukuttelu kun tullaan kotiin ja joka asiasta, ei usko vaikka komentaa ja nipauttaa sormille, tekee kaiken pahan mitä hiukankin keksii ja sitten taas huudetaan ja kiukutellaan.
Iskä kun tulee kotiin niin ei kiukutella niin paljoa ONNEKS
Mutta taas alkaa kiukuttelu kun koittaa antaa iltapalaa ja laittaa nukkumaan :headwall: :headwall:

En haluais koko aikaa tapella ja komentaa poikaa, mutta ei onnistu ilmankaan. Enkä komenna turhista asioista vaan sellaisissa joissa voi loukata itsensä ja ym..

Mihin katosi se äitin enkeli poika joka ennen oli??
Ennen on kaikki asiat hoidettu kiltisti ja ilman tappelua.

Onkos muilla samanlaista tilannetta? Miten tuota kiukuttelua vois vähentää? Mikä mahtais auttaa?

 

Meilläkin on kiltti poika kadoksissa ja tilalle on tullut riiviö. Meillä tapellaan nyt syömisestä, jos ei ole nälkä niin sitten voi olla syömättä muttei silti tarvitse heitellä ruokaa ympäriinsä.

 

Meillä 1v6kk uhmaa myös, muttei onneksi ihan jatkuvasti. Erityisesti ulkovaatteiden pukeminen ja vaipanvaihto tuottavat raivokohtauksia, samoin tilanne, jos hän ei saa jotain haluamaansa. Pikku-ukko heittäytyy spagetiksi lattialle ja karjuu... Toistaiseksi olen selvinnyt tilanteista kehittämällä näkösälle jotakin mielenkiintoista hilavitkutinta tai juttelen/laulan taukoamatta jotain höpöä, johon kaveri hyvällä säkällä kiinnittää huomionsa. Väsyttävää puuhaa, tuntee itsensä täyspäiväiseksi viihdyttäjäksi...

Voimia ja kevättä kaikille!

 

Ihanaa, tai siis kamalaa, muillakin on sama ongelma kuin meillä! Mutta joo, aluksi oli kyllä hankala keksiä tuon ikäiselle mitään sopivaa "rangaistusta" koska ymmärtämyksensähän on vielä niin kovin rajallinen, mutta sitten tajusin itsekin että täytyyhän myös pienellä olla oikeus ilmaista tuntemuksiaan, hyviä tai pahoja. Se vaan kuulostaa korvaan niin karsealta kun natiainen huutaa naama punaisena tyhjän takia, I know. Mutta perin lopen meilläkin otettiin käyttöön tuo että keksitään ekaksi jotain muuta mielenkiintoa, ja jos siitäkin huolimatta jatkaa kiukkuaan ja huutoa, niin minä ainakin lampsin silloin eri huoneeseen vähäksi aikaa - en siis rankaise lasta huudosta, vaan menen itse muualle rauhoittumaan. Tietysti kieltoja ja rajoja pitää asettaa, meilläkin saa jatkuvasti komentaa tulemaan alas tuolilta ettei loukkaisi itteään, ja siitäkös herra sitten vetaisee melonin verran nenäänsä. Huudon annan kuitenkin mennä ihan suosiolla ohi korvien, koska olen todellakin tajunnut olevan sen vain pikkulapsen reagointitapa asiaan, ja että tilanne vaan pahenee jos alan itsekin möykkärehtimään. Mutta voimia ja aurinkoisia keväänodotuspäiviä kaikille kiukun kanssa taisteleville!!

 

meillä on iiiiihan sama homma!!!!!!!

 

No niin nyt alkoi pojalakin päivä hyvin, ei oo tähän mennessä kiukutellut mistään ja äskön meni kiltisti päivä unillekkin.
Aamu palastakaan ei tapeltu, nätisti söi leipänsä.

Enkä oikeestaan joutunut komentamaankaan lainkaan.

Nyt on itselläkin oikeen hyvä olo.

 

Hei sinnekin!
Meillä on kans touhukas ja junttura 1,5 v poika. Enemmän juonittelee minulle kuin isälleen. kovasti kiusaa 4,5v veljeään mm puremalla ja tuuppimalla. kun kieltää tai joutuu jopa nippaamaan vähän, niin loukkaantuu kovasti. hoidossa ei juonittele kovinkaan paljon, mutta kotona senkin edestä. koko ajan pitää katsoa missä menee ja mitä touhuaa. suosikki juttu on kuralammikko ja kiipeäminen. jaksakaa, kohta menee ohi tämä vaihe ja tulee uudet jutut.

 

Meillä on alkanut juuri 1v 2kk samalaisia kiukuttelua pitämään. Oli tossa muutaman viikon kipeenä ja siitä viikko jouduttiin olemaan sairaalassa. Kotiin tultiin ja pari päivää meni hyvin, kun sitten alkoi kiukuttelu. Jos ei saa heti jotain mitä haluaa alkaa huuto. Pukeminen, syöminen ym. päivittäinen tapahtuu huudon kera. Meillä kanssa ennen iloinen nauravainen poika...jäiköhän se sinne sairaalaan. Kipeä ei enää ole ja muutenkin olen lääkärillä tarkistuttanut korvat. Huh, että kait tää uhmaa on. Mutta tuntuu jotenkin tylsältä kun päivät alkaa huudolla, jatkuu huudolla ja päättyy huudolla. Tänä aikana on noi yöunetkin menneet sekaisin. Herää yöllä muutamia kertoja huutamaan. MITÄ IHMETTÄ TÄÄ OIKEIN ON :headwall:

 

no mutta ompa helpottavaa kuulla,että muillakin on yhtä tarmokkaita pahantekoon 1.6v ikäisiä poikia :hug: :hug: meillä kans pidetään isosisko ja isoveli kurissa siis meinaan tämä meidän pieni mies kurittaa :/ aina on menossa sotkemaan barbie leikit ja autoleikit :kieh: vaik haet sen 10x pojan pois sieltä huoneesta otat nenät vastakkain ja sanot korostavalla äänen sävyllä:sinne ei mennä!!siskon ja veikan on saatava leikkiä rauhassa omia leikkejään omas huonees :\| ja että sinun lelut on olohuoneessa mennään sinne leikkimään...sen että selän käännät tai että kerkiät istumaan siihen lattialle on poika saman tien päättänyt mennä kielletylle alueelle!!!mut uskosin näin ,että ne hakevat näin huomiota kokonaan itselleen =)

 

Peesaan, peesaan, peesaan kaikkeen! Ja lisäksi meillä syömälakko. Ei tipu mikään, ei hyvällä, pahalla, laululla, leikillä, juksaamalla... Ruoat vaan lentelee ympäriinsä ja mietinkin että millahan tuo herra mahtaa elää? Maidolla vissin :/

 

Siis kuulostaa kaikki todella tutulle... Ja mulla vielä kaksoset eli kaksi kiukuttelevaa ja sitten tapellaan vielä keskenään. Mutta on se kumma kun esim. isovanhempien ja vieraiden aikana ollaan kuin enkeleitä. Ruoka menee huonosti alas ja välillä saadaan sellaisia raivokohtauksia etten edes tiedä mistä johtuu Pukeminen on yhtä myrkkyä... Tätä on nyt jatknut noin n.3kk ja pikkumiehet tällä hetkellä 1v ja 8kk. Mut voimia kaikille ja aurinkoista kevättä!

 

Meillä on aika samanlaista, vaikka poika on vasta 1 v. kohta 3 kk. Sillä lisäyksellä vaan, että raivostuessaan (joka asiasta) poika hakkaa päätään pöytään, lattiaan, seinään, äitiin tai isiin, niin että oikeasti sattuu, kumpaankin, ja sitten itketään. Se on kamalaa. Se ei ole oppinut, että jos päätä hakkaa niin sattuu, vaan noita raivareita pitää yrittää välttää kaikin keinoin, tai sitten kaapata vastusteleva poika syliin, jolloin hakkauksen kohteena on äidin olkapää, leuka jne.

Tunteisiin, hyviin ja pahoihin on toki pienelläkin oikeus, ja meillä onkin pulmana, miten pojalle voisi opettaa jonkin turvallisemman tavan osoittaa niitä. Pelottaa, että poika satuttaa itseään, kun hakkaa päätään; minulta se on jo pamauttanut huulen turvoksiin.

Meillä oli myös vähän aikaa sitten syöminen ihan mahdotonta muutaman viikon ajan, vaikka poika on koko ikänsä ollut ihan uskomattoman hyvä syömään. Mutta se vaihe on nyt mennyt ohi, kun osaa jo itsekin syödä niin, että molemmat lusikoidaan omalla lusikalla.

Nämä taitaa olla sellaisia vaiheita, jotka joskus vaihtuvat toisiksi. Itseäni se ainakin lohduttaa, kun elämä on yhtä tappelua ja olen ihan poikki ja hermostun.

Jaksamisia kaikille!

 

Niin, tuli vielä mieleeni, että meillä poikaa on ihan mahdotonta kieltää, koska se suuttuu siitä kahta kauheammin ja hakkaa päätään ja huutaa. Tai sitten pitää hämätä ja keksiä äkkiä joku kiinnostava sijaistoiminto...
Jos vähänkin kovempaan sävyyn kieltää, niin heti alkaa pään hakkaus.

 

Uhmaa uhmaa ja uhmaa. Sitä se on. Ja sitä riittää kouluikään asti. Välillä vähemmän ja sitten taas kunnolla. Yksi myös teillä mikä vois auttaa on kaikki kodin ulkopuolinen elämä. Lapsesi tarvitsee ulkopuolisia kontakteja ja toimintaa missä purkaa fyysisesti itseään. Alkaa olla se ikä, et ei enää mamman palapelit ja muumi kiinnosta. Viepäs kerhoon tai kaverien luo, niin huomaat, et mamman kullannuppu on tullut takaisin. on tasan eri mies siellä kuin kotona. On siis kyllästynyt.

 

http://jkk.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/1-2vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy