Kyllä on päiviä, jolloin tunteet riehuu ja tosiaan saattaa tuntua, että esim. esikoinen on itse pikkupiru ja kuopus herranenkeli, mutta tykkääminen ja rakastaminen on ihan yhtä vahvaa jokaista kolmea lasta kohtaan. Sen tietää siitä, kun miettii, että päästäiskö hätätilanteessa jonkun kolmesta irti jotta voisi pelastaa muut tai oman nahkansa. Kyllä siinä sitten mentäis KAIKKI. En voisi kuvitellakaan, että "suosisin" yhtä lapsistani, vaikka toki arkirutiineissa huomiota on hirmu vaikea jakaa tasaisesti. Käyttäytyvätkin niin erilailla itse kukin. Kaikilla meillä on hyvät ja huonot päivät ja se ei vaikuta tykkäämiseen. 
Vo ei
Siis verratanko tällä kysymyksellä sisaruksia...jos niin huhhuh...Meillä 3 lasta, ja jokaisella oma "tyyli" ja KAIKKI 3 yhtä rakkaita!!
HentunLiisa
Kyllä, rakastan molempia lapsiani yhtä paljon enkä osaa asettaa toista etusijalle, molemmilla on omat pahat hetkensä jolloin koitellaan äidin kärsivällisyyttä mutta silti ovat yhtä ihania :heart:
Röökkynä
Arka aihe, mutta on joskus tullut sellaisiakin fiiliksiä! Sielunyhteys toiseen lapseen on välillä tiiviimpi kieltämättä, mutta tottakai sitä taistelisi henkeen ja vereen molempien puolesta.
aihe on todella arka, mutta kai sekin täytyy hyväksyä, että joitakin ihmisiä ja niin myös toisia lapsia on helpompi rakastaa. minulla on yksi aurinkoinen lapsi, joka kerta kaikkiaan osaa vetää oikeasta narusta, ja toinen, joka on synkkyyteen taipuva ja helposti suuttuva. ei tämä tietenkään tarkoita etten toistakin rakastaisi vaan sitä vain, että rakkaus "helpompaan" lapseen on yksinkertaista ja välitöntä kun ei tarvitse huolehtia eikä suuttua niin usein. molempien eteen olen kyllä valmis tekemään mitä tahansa!
itse olen sen ajatellut niin, että on hyvä että lapset on erilaisia. tavallaan ammennan voimia hyväntuulisesta lapsesta, jotta jaksaisin tukea toista vaikeampaa.
itse olen sen ajatellut niin, että on hyvä että lapset on erilaisia. tavallaan ammennan voimia hyväntuulisesta lapsesta, jotta jaksaisin tukea toista vaikeampaa.
Meille kaikki 2 ovat tärkeitä ja rakkaita ja myös nyt kolmas tulossa nyt jo rakastetaan näitä kaikkia yhtä paljon :heart: Toinen lapsemme on erityislapsi ja vaatii enemmän mutta kaikki ovat yhtä rakkaita ja tärkeitä :heart: :hug:
Suseli harmaana
Nyt annan sitten erilaisen vastauksen.
Minä rakastin yli kaiken pikkiprinsessaasni kunnes hänelle syntyi pikkusisarus, ja tuntui itsestänikin aivan uskomattomalta kuinka rakastuin vauvaan ja samaa tahtia palava rakkaus esikkooni haihtui. Hoidin häntä kuin kone ja hellittelin vauvaa. Nyt on aikaa kulunut jo vuosia ja vieläkin tunnen selvän eron, nuoremaan hyväsksi.
Kukaan lähimmäisistäni ei ole huomannut, ai ainakaan milloinkaan ole maininnut, tunne on sydämessäni. Nyt kun esikkoni alkaa lähestyä kouluikää, huomaan hänellä olevan huono itsetunto ja poden kovaa syyllisyyttä, yritän kaikin tavoin vahvistaa häntä ja rohkaista yrittämään. Illalla kun lapseni ovat jo nukkumassa ja käyn heidät peittelemässä, tunnen vieläkin sen, epäreilun, voimakkaamman rakkauden nuorimmaiseen...
Yritin aikanaan kun asia oli tuore ja podin kovaa tuskaa tästä, saada asiasta juttua 2+ lehteen mutta eivät tehneet. Sittemmin oli jossain pirkassa tai vastaavasssa iso juttu juuri tästä ilmiöstä. Äidit kertoivat tätä samaa ja toisilla on ollut todella kovia kokemuksia!! Se auttoi huomattavasti uskomaan tulevaisuuteen.
Minä rakastin yli kaiken pikkiprinsessaasni kunnes hänelle syntyi pikkusisarus, ja tuntui itsestänikin aivan uskomattomalta kuinka rakastuin vauvaan ja samaa tahtia palava rakkaus esikkooni haihtui. Hoidin häntä kuin kone ja hellittelin vauvaa. Nyt on aikaa kulunut jo vuosia ja vieläkin tunnen selvän eron, nuoremaan hyväsksi.
Kukaan lähimmäisistäni ei ole huomannut, ai ainakaan milloinkaan ole maininnut, tunne on sydämessäni. Nyt kun esikkoni alkaa lähestyä kouluikää, huomaan hänellä olevan huono itsetunto ja poden kovaa syyllisyyttä, yritän kaikin tavoin vahvistaa häntä ja rohkaista yrittämään. Illalla kun lapseni ovat jo nukkumassa ja käyn heidät peittelemässä, tunnen vieläkin sen, epäreilun, voimakkaamman rakkauden nuorimmaiseen...
Yritin aikanaan kun asia oli tuore ja podin kovaa tuskaa tästä, saada asiasta juttua 2+ lehteen mutta eivät tehneet. Sittemmin oli jossain pirkassa tai vastaavasssa iso juttu juuri tästä ilmiöstä. Äidit kertoivat tätä samaa ja toisilla on ollut todella kovia kokemuksia!! Se auttoi huomattavasti uskomaan tulevaisuuteen.
Kyllä kaikki on yhtä rakkaita ja tasa-arvoisessa asemassa,tietysti jokainen on pienempänä saanut enemmän huomiota osakseen kuin isompi. :heart: :heart: :heart: :hug: :hug: :hug:
Mikä kysymys!! Tietenkin, vaikka onhan vauva tällä hetkellä huomattavasti helpompi kuin kiukutteleva uhmaikäinen ja välillä tuntuu ettei esikoisesta tykkää ollenkaan. Mut luulenpa et vuoden päästä tilanne on toinen kun pahin uhmaikä on ohi ja vauva on kasvanut taaperoksi joka liikkuu mutta jolla ei ole yhtään järkeä päässä. Esikoinen voi siinä vaiheessa tuntua suorastaan enkeliltä! Mutta nää on näitä kehitysvaiheita ja riippumatta siitä mikä on menossa tai esimerkiksi kumpaa sukupuolta lapset ovat (meillä on sekä tyttö että poika) he ovat meille yhtä rakkaita!Samaa kysymystä mietin silloin kun odotin toista lasta, miten ikinä pystyn rakastamaan häntä yhtä paljon kuin ensimmäistä lastani. Pelkäsin sitä etten ehkä pysty, ettei rakkaus riitä...
Sittenkun vauva syntyi tunsin miten rakkaus häntä kohtaan kasvoi, samalla podin syyllisyyttä esikkoa kohtaan siitä että rakastin sittenkin pikkuista sisarta saman verran, ellen enemmänkin. Pieni vauva on omalla primitiivisellä tavallaan niin äidin tunteisiin vetoava omalla olemuksellaan.Olen ajatellut sen olevan vauvan elinehto, että häntä tilapäisesti rakastetaan enemmän kuin isompia. Lasten kasvaessa tunteet tasoittuvat... kaikki ovat omalla tavallaan rakkaita, vaikka on jokaisessa kyllä se toinenkin puoli....
Sittenkun vauva syntyi tunsin miten rakkaus häntä kohtaan kasvoi, samalla podin syyllisyyttä esikkoa kohtaan siitä että rakastin sittenkin pikkuista sisarta saman verran, ellen enemmänkin. Pieni vauva on omalla primitiivisellä tavallaan niin äidin tunteisiin vetoava omalla olemuksellaan.Olen ajatellut sen olevan vauvan elinehto, että häntä tilapäisesti rakastetaan enemmän kuin isompia. Lasten kasvaessa tunteet tasoittuvat... kaikki ovat omalla tavallaan rakkaita, vaikka on jokaisessa kyllä se toinenkin puoli....
kokemusta
Kun itse odotin toista ajattelin rakastanko vauvaa ollenkaan ja miten käy kun eskioinen oli niin rakas, ajattelin etten voi jotain toista rakastaa yhtä paljon!
Hullua, nyt lapsia on kolme ja kaikki saavat saman rakkauden, sitä riittää kaikille ja kaikki ovat omalla tavallaan ainutlaatuisia ja todella rakkaita minulle!
Miten voisikaan toisesta pitää enempi kuin toisesta, omiahan ne ovat.
Hullua, nyt lapsia on kolme ja kaikki saavat saman rakkauden, sitä riittää kaikille ja kaikki ovat omalla tavallaan ainutlaatuisia ja todella rakkaita minulle!
Miten voisikaan toisesta pitää enempi kuin toisesta, omiahan ne ovat.
Amfritrite
\
tämä kolahti. Tuli mieleen omat jo unohtuneet tunteet esikoista kohtaan, kuinka ihmettelin samaa. Miten voin koskaan rakastaa toista yhtä paljon, kun rakkaus ainoaa kohtaan oli ääretön. Sitten syyllisyys synnytyksen jälkeen. Kuinka esikoinen kestää sen, että aikaani menee niin paljon vauvaan? En tiedä, sallinko itselleni heti kuopuksen syntymän jälkeen täyden rakkauden tätä kohtaan juuri syyllisyyden tunteiden vuoksi. Nyt kun tunteet tasoittuneet, ja kuopuskin jo taapero,minulla on ollut mahdollisuus olla hänelle kaikki kaikessa, mitä mahdollisuutta ei ollut esikoisen kohdalla töiden vuoksi. Esikoinen on pieni ihmeeni, sydämeni ilo. Kuopus on oma kultani, joka on vienyt esikoisen paikan parisängyssä mutta ei sydämessä. Suurin iloni ja toiveeni olisi, että he aikuisena kasvettuaan rakastaisivat toisiaan. RAkastan heitä yhtä paljon.Alkuperäinen kirjoittaja 29.01.2005 klo 08:24 tinzu kirjoitti:
Äiti kans minäkin
\
Näin kävi minullekkin, palava rakkaus esikoiseeni hävisi uuden vauvan synnyttyä! Toivon vain ettei vanhempi koskaan huomaa eroa.Alkuperäinen kirjoittaja 27.01.2005 klo 09:35 smurffiina kirjoitti:
pilvikirsikka
Minusta tuntuu pahalta, kun toiset taivastelevat että ei se MAHDOLLISTA että toista rakastaisi enemmän kuin toista. Kyllä se minusta on! Toisen kanssa voi käydä luonteet ja kemiat paremmin yksiin. Ei se tarkoita, etten toistakin rakastaisi, mutta kyllä minäkin olen kokenut nuo syyllisyyden tunteet siitä, että toinen tuntuu rakkaammalta! Kyllä se on mahdollista. Syvät sympatiani jokaiselle, joka on kokenut tämän syyllisyyden.
Amfritrite
Meneekö kemiat paremmin yksiin vanhemman vai nuoremman kanssa? Kirjoittelin jo aiheesta aloituksenkin, mutta siihen ei ole tullut vastauksia, joten kysyn tässä.