Tipaton oli ja meni, nyt mennään jo maaliskuuta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Alkuvuodesta en edes kaivannut alkoholia. Tänään tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että miksipä ei. Aurinko lämmittää jo mukavasti ja alkoi tehdä mieli jotain helmeilevää, hedelmäistä, raikasta.
Oli melkoinen tahtojen kamppailu, että en kipaissut suoraan töitten jälkeen Alkoon ostamaan pulloa Fresitaa.
Jostain sain voimia taistella tätä himoa vastaan.
Viime vuonna ei ollut montaa selvää viikonloppua, viikollakin piti ottaa välillä päiväkänni, jos seuraavana päivänä oli myöhäisempi työvuoro.
Mulle on kehkeytynyt ongelma alkoholista, jotenkin salakavalasti. En sylkenyt kuppiin ennen tuota pandemiaa, mutta pandemian aikana homma karkasi lapasesta.
Se on varmaa, että jos otan, niin se on sitten menoa, siksi minun täytyy vaan pitää pää kylmänä ja sanoa ei alkoholille.
En ole rapajuoppotapaus, mutta olen pohtinut, että olisiko syytä vierailla a-klinikalla, jos sieltä saisi lisäpontta alkoholittomaan elämään.
Mulla on ikävä terdellä nautittuja siidereitä. Saunan lauteilla juotua tölkkiolutta. Kaveriporukan kännihöpöttelyjä, mutta kun en voi, mulla menee sitten elämä taas ihan pilalle. Eikä 2kk ilman alkoa edes ole mitenkään pitkä aika vielä. Shit
 

Yhteistyössä