Tilitys...

[Ultimate]

Hoh, mistähän sitä alottais.. Kipuja on taas tänään niin että pää hajoo. Vatsakipuja ollu koko raskausajan.. (supistuksia??) Pahoinvointi ei helpota, väsymys on voittamaton..Nyt kuitenkin rv 27 menos. Ai joo, ja selkäkivut, ne vasta mukavia..Töistä pääsee kotiin niin sohvalle makaan ja itku vaan tulee kun ei jaksa.. Joskus käy mieles kunpa koko raskautta ei olisi..Huono äiti?!
Sairaslomaa kai saisin jos pyytäisin mutta en uskalla.
Työmaalla vihataan sairastavia ja jatkuvasti saan kuulla kuinka joku idiootti on taas hakenu sairaslomaa typeristä syistä. Isäntä reissuhommissa joten yksinäistäki on.. Ystävien yhteydenpito loppui kun raskaus tuli julki..Mä en ole vauva haaveista koskaan kertonut ja ystävät toitottaneet toiveistaan vuosia.. Joten raskaus voi näköjään myös pilata ystävyys suhteet :'( Harmi..

Onko muita joilla seinät vaan tuntuu kaatuvan päälle?
Vai olenko mä ihan kauhee :ashamed:
Näin pimeinä iltoina yksin kotona sitä joskus vaan tekis mieli huutaa että auttakaa joku..

No niin, johan helpotti

 

[elsis]

Täällä ilmottautuu toinen samat fiilikset omaava! Mies on tosin mitä ihanin ja tukee niin paljon kun kykenee, mutta silti joka toinen ilta iskee masennus ja tuska ja ahdistus ja ärtymys ja itku ja fiilis ettei vaan kukaan ymmärrä eikä ketään kiinnosta miten paljon särkee ja sattuu ja väsyttää. Tuntuu myös ettei jaksaisi valittaa kokoajan, mutta kun se avautuminen kuitenkin helpottaa omaa oloa.. x)

Mulla jäi sentään muutama ystävä, mutta suurin osa kaikkosi kun bileet ja "parilla" käynti loppui. Harvojen kanssa sitä edes onkaan juteltavaa enää (siis mielenkiintoista sellaista), vain yhdellä ystävistäni on omia lapsia.

Missäpäin asustelet? Ai että olisi niin piristävää joku sateinen pimeä ilta istahtaa alas kahville ja vuodattaa kaikki kivut ja säryt ja vaivat ihmiselle, kenellä on samoja olotiloja ja kuka takuuvarmasti ymmärtää. =)

 

[Blue cat]

Täällä myös yksi samanhenkinen :wave: Rv 5 alkoi järkyttävät selkäkivut jotka on vaan sitkeästi pahentuneet loppua kohden. Koko raskaus ollut jo pelkästään niiden takia yhtä helvettiä... Lisäksi päälle kamala stressi, unettomuus, rv 24 alkaneet supistukset, rahahuolet, valittavat kaverit, jne... Nyt onneksi jo rv 39+0 joten olo luultavasti helpottuu pian. Monesti käynyt mielessä, että jos olisin mitenkään voinut aavistaa raskauden olevan näin kamala kokemus, olisin kävellyt suoraan sterilisoitavaksi. Päässä on pyörinyt niin kamalia ajatuksia ettei niitä kehtaa sanoa ääneen...