Tilanne on sellainen että minun on jätettävä mies,ihan tosta vaan ...

olen niin paskana kun vaan olla voi..mies ollut masentunut jo pidemmän aikaa,olemme eläneet täysin miehen mielialojen armoilla viimeisen vuoden.Olen koittanut jaksaa,hoitaa kodin jne.ja päällisin puolin olenkin jaksanut hyvin,luulin niin itsekkin.

Nyt minusta on kuoriutunut kamala ihminen.Olen alkanut käymään ravintoloissa ja siellä ollut sitten sutinoita miesten kanssa..

pussailua ja sen sellaista,ei mitään sänkyjuttuja kuitenkaan.

Ja tottakai minua kaduttaa,kaduttaa niin että sattuu.En halua kertoa miehelle,ajattelin jos vain sanon haluavani erota.en tiedä yhtään mikä minuun on mennyt,puranko pahaa oloani näin?

Kiitos jos joku jaksoi lukea.

tuttu tarina,ihan kun olisit kirjoittanut mun elämästä.mä olen päättänyt olla kertomatta mitä olen tehnyt ja työntänyt asiat syrjään niin etten tunne huonoa oloa teoistani.ainakaan kovin paljoa.meillä ei ole ollut minkäälaista seksielämään yli vuoteen,mies ei halua.eilen oli taas vaikea päivä.mietin kans kuinka tästä eteenpäin.jätänkö miehen vai mitä?
kirjoitus on sekava niin kuin mielikin asian suhteen.

Ihan totta?Meillä on kyllä seksiä ja useimpina päivinä mies on aika normaali,väsynyt kylläkin.En minäkään tiedä mitä seuraavaksi.

 

mun miehellä on keskivaikea masennus.lääkitys ja lääkärin seurannat.siltä on seksihalut hävinneet kokonaan.enkä jaksa tehdä enään aloitetta kun pelkään pakkeja ja siitä seuraavaa tunne mylläkkää.ollaan puhuttu asiasta paljon ja olin yrittänyt antaa aikaa.tää kaikki on vaan jo kokonaisuudessaan kestänyt reilu 2 vuotta.meillä on yksi lapsi.olen päättänyt jaksaa tässä liitossa vaikka välillä on todella vaikeaa kestää tätä kaikkea.rakkautta kun vielä löytyy ja paljon.

 

mun miehellä on keskivaikea masennus.lääkitys ja lääkärin seurannat.siltä on seksihalut hävinneet kokonaan.enkä jaksa tehdä enään aloitetta kun pelkään pakkeja ja siitä seuraavaa tunne mylläkkää.ollaan puhuttu asiasta paljon ja olin yrittänyt antaa aikaa.tää kaikki on vaan jo kokonaisuudessaan kestänyt reilu 2 vuotta.meillä on yksi lapsi.olen päättänyt jaksaa tässä liitossa vaikka välillä on todella vaikeaa kestää tätä kaikkea.rakkautta kun vielä löytyy ja paljon.

Ne lääkkeet voi aiheuttaa tota haluttomuutta. Tulee vielä sit sekin aika, kun sitä annostusta voi vähentää ja alkaa taas elämä maistua ihan erilaiselle.

 

mä tiedän,mutta kun halut hävis jo ennen lääkitystä.se on vaan toi sairaus.olis vaan jo kiva päästä seksipuuhiin.

 

Ilmeisesti kaipaat enemmän, etkä jaksa olla toisen ihmisen äiti. Et varmaan koskaan rakastanut tarpeeksi jaksaaksesi noin vaikeita asioita, toisaalta voiko sitä sinulta vaatia, nuorelta ihmiseltä. Ehkä hän ei ole sinulle se oikea. Mutta muista, pettäminen ei ole ratkaisu, eroa ensin ja sutinoi sitten vasta.

 

Ilmeisesti kaipaat enemmän, etkä jaksa olla toisen ihmisen äiti. Et varmaan koskaan rakastanut tarpeeksi jaksaaksesi noin vaikeita asioita, toisaalta voiko sitä sinulta vaatia, nuorelta ihmiseltä. Ehkä hän ei ole sinulle se oikea. Mutta muista, pettäminen ei ole ratkaisu, eroa ensin ja sutinoi sitten vasta.

12 vuotta olen kyllä rakastanut ja rakastan edelleen.Se on totta että ehkä hän ei ole sitten kuitenkaan se oikea,mielestäni hän kyllä on se oikea.

Viimeinen lauseesi on niin totta.

 

Masentuneelle onkin tosi paljon apua siitä, että rakkain ja läheisin ihminen hylkää ja pettää. Näin kävi mulle, ainoa ihminen, jonka luulin pysyvän rinnalla vaikean ajan yli rupesi katselemaan muuta seuraa. Ikinä en anna sitä anteeksi, lapsen takia pidetään yhteyttä.

 

Masentuneelle onkin tosi paljon apua siitä, että rakkain ja läheisin ihminen hylkää ja pettää. Näin kävi mulle, ainoa ihminen, jonka luulin pysyvän rinnalla vaikean ajan yli rupesi katselemaan muuta seuraa. Ikinä en anna sitä anteeksi, lapsen takia pidetään yhteyttä.

Olo onkin ihan hirveä.

 

Nostan vielä...

 

Masentuneelle onkin tosi paljon apua siitä, että rakkain ja läheisin ihminen hylkää ja pettää. Näin kävi mulle, ainoa ihminen, jonka luulin pysyvän rinnalla vaikean ajan yli rupesi katselemaan muuta seuraa. Ikinä en anna sitä anteeksi, lapsen takia pidetään yhteyttä.

Varmasti näin, mutta jos se masentunut ei halua hakea apua, niin minusta se on silloin kohtuutonta vaatia toiselta loputonta jaksamista.

 

Masentuneelle onkin tosi paljon apua siitä, että rakkain ja läheisin ihminen hylkää ja pettää. Näin kävi mulle, ainoa ihminen, jonka luulin pysyvän rinnalla vaikean ajan yli rupesi katselemaan muuta seuraa. Ikinä en anna sitä anteeksi, lapsen takia pidetään yhteyttä.

Varmasti näin, mutta jos se masentunut ei halua hakea apua, niin minusta se on silloin kohtuutonta vaatia toiselta loputonta jaksamista.

Lupaa kyllä hakea mutta sitten kun on parempi päivä se jää ja unohtuu...tai jotain.

 

Masentuneelle onkin tosi paljon apua siitä, että rakkain ja läheisin ihminen hylkää ja pettää. Näin kävi mulle, ainoa ihminen, jonka luulin pysyvän rinnalla vaikean ajan yli rupesi katselemaan muuta seuraa. Ikinä en anna sitä anteeksi, lapsen takia pidetään yhteyttä.

Varmasti näin, mutta jos se masentunut ei halua hakea apua, niin minusta se on silloin kohtuutonta vaatia toiselta loputonta jaksamista.

Lupaa kyllä hakea mutta sitten kun on parempi päivä se jää ja unohtuu...tai jotain.

Teidän molempien tilannetta se hoitoon meno helpottas varmaan tosi paljon. Ei se eroaminenkaan helppoo sit kuitenkaan oo.

 

Masentuneelle onkin tosi paljon apua siitä, että rakkain ja läheisin ihminen hylkää ja pettää. Näin kävi mulle, ainoa ihminen, jonka luulin pysyvän rinnalla vaikean ajan yli rupesi katselemaan muuta seuraa. Ikinä en anna sitä anteeksi, lapsen takia pidetään yhteyttä.

Varmasti näin, mutta jos se masentunut ei halua hakea apua, niin minusta se on silloin kohtuutonta vaatia toiselta loputonta jaksamista.

Lupaa kyllä hakea mutta sitten kun on parempi päivä se jää ja unohtuu...tai jotain.

Mä sain mieheni apua hakemaan vasta kun panin kova kovaa vasten.Olen itse meinaan aivan loppu, takki on todella tyhjä.

 

Masentuneelle onkin tosi paljon apua siitä, että rakkain ja läheisin ihminen hylkää ja pettää. Näin kävi mulle, ainoa ihminen, jonka luulin pysyvän rinnalla vaikean ajan yli rupesi katselemaan muuta seuraa. Ikinä en anna sitä anteeksi, lapsen takia pidetään yhteyttä.

Varmasti näin, mutta jos se masentunut ei halua hakea apua, niin minusta se on silloin kohtuutonta vaatia toiselta loputonta jaksamista.

Lupaa kyllä hakea mutta sitten kun on parempi päivä se jää ja unohtuu...tai jotain.

Mä sain mieheni apua vasta kun panin kova kovaa vasten.

Täytyy painostaa sitten vaan enemmän..

 

Masentuneelle onkin tosi paljon apua siitä, että rakkain ja läheisin ihminen hylkää ja pettää. Näin kävi mulle, ainoa ihminen, jonka luulin pysyvän rinnalla vaikean ajan yli rupesi katselemaan muuta seuraa. Ikinä en anna sitä anteeksi, lapsen takia pidetään yhteyttä.

Varmasti näin, mutta jos se masentunut ei halua hakea apua, niin minusta se on silloin kohtuutonta vaatia toiselta loputonta jaksamista.

Lupaa kyllä hakea mutta sitten kun on parempi päivä se jää ja unohtuu...tai jotain.

Mä sain mieheni apua vasta kun panin kova kovaa vasten.

Täytyy painostaa sitten vaan enemmän..

Ap, todellakin jos vertaistukea haluat niin kirjaudu ja laita mulle yv:tä, niin saat salasanan kerhoon.Jossa voit jutella luottamuksellisesti samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

 

mitäs se pappi sanoikaan? rakastakaa niin myötä kuin vastamäessä....
entäs jos olisit itse sairastunut? Voisitko antaa anteeksi miehellesi?
Miksi tämän päivän liitot ei kestä vaikeuksia? Ajatelkaa kuinka ennenvanhaan saattoi mies tulla rintamalta tosi sairaana takaisin ja emäntä kesti ison lapsilauman kera

Ei se pappi ainakaan sitä sanonut, että unohda itsesi ja uhraa kaikkesi toiselle? Aina ja ikuisesti? Ennen vanhaan emännän on ollut pakko kestää yhtä ja toista ja vielä kolmattakin, kun mihin sen aikaisessa asenneilmastossa ja heikon sosiaaliturvan aikaan usein kouluttamaton nainen olisi lapsilauman kanssa lähtenyt? Oli PAKKO jaksaa.

Nyt, kun vaihtoehtoja on, on hyvä hetki miettiä sitä, mitä se vala, kun luvataan TAHTOA rakastaa toista myötä- ja vastamäessä, oikein tarkoittaa. Miten iso on se vastamäki, minkä päälle päästään yhdessä; milloin taas on parasta lakata raahaamasta kivirekeä perässään.

Siinä olen samaa mieltä, että moni pari luovuttaa turhan helposti, mutta tilannetta tarkemmin tuntematta - ei me voida tietää, millaisia vastoinkäymisiä ap:lla on miehensä sairauden takia. Lastenkin kannalta ero VOI olla paras ratkaisu jossakin tilanteessa.