tilanahtaus
- Viestiketjun aloittaja äippä
- Ensimmäinen viesti
\
.
No joo, tarkoitan, että kaikille tuollainen ei ole mahdollista. Joidenkin tulotaso ei koskaan mahdollista omakotitaloa pk-seudulla, vaikka kuinka säästäisi. Jopa omistusasuminen on joidenkin ulottumattomissa.
Minulla oli ex-mieheni kanssa omakotitalo täällä, riitainen avioero vei miltei tuhkatkin pesästä. Lapsen kanssa piti kuitenkin asua koko ajan, yrittää taata samaa tilaa ja turvallisuutta kuin ennenkin, eli säästöjä ei suht. hyvistä tuloista huolimatta syntynyt.
Nyt olen uusperheellinen, lapsia on jo kolme, ja omakotitalo pääkaupunkiseudulla edelleen suht. hyvistä tuloista huolimatta, ei ole enää unelmamme. Me asumme sitä unelmaa, jota haluamme, maksamme suurta lainaa, ja asumme paritaloa.
Meille omakotitaloakin tärkeämpää on se, että palvelut kahdella kielellä ovat riittävän lähellä, että kaupat ovat eläkeläisenäkin tavoitettavissa ilman autoa. Että myös muut palvelut ovat lähellä. Sen kaiken olemme saaneet. Mutta tästä ilosta maksamme eläkeikäiseksi asti.
1000 euron vuokrat ovat ihan täyttä totta.
ja tuon onnen romahdukseen, et tarvitse kuin avioeronAlkuperäinen kirjoittaja 18.12.2006 klo 17:21 Meillä näin kirjoitti:
.No joo, tarkoitan, että kaikille tuollainen ei ole mahdollista. Joidenkin tulotaso ei koskaan mahdollista omakotitaloa pk-seudulla, vaikka kuinka säästäisi. Jopa omistusasuminen on joidenkin ulottumattomissa.
Minulla oli ex-mieheni kanssa omakotitalo täällä, riitainen avioero vei miltei tuhkatkin pesästä. Lapsen kanssa piti kuitenkin asua koko ajan, yrittää taata samaa tilaa ja turvallisuutta kuin ennenkin, eli säästöjä ei suht. hyvistä tuloista huolimatta syntynyt.
Nyt olen uusperheellinen, lapsia on jo kolme, ja omakotitalo pääkaupunkiseudulla edelleen suht. hyvistä tuloista huolimatta, ei ole enää unelmamme. Me asumme sitä unelmaa, jota haluamme, maksamme suurta lainaa, ja asumme paritaloa.
Meille omakotitaloakin tärkeämpää on se, että palvelut kahdella kielellä ovat riittävän lähellä, että kaupat ovat eläkeläisenäkin tavoitettavissa ilman autoa. Että myös muut palvelut ovat lähellä. Sen kaiken olemme saaneet. Mutta tästä ilosta maksamme eläkeikäiseksi asti.
1000 euron vuokrat ovat ihan täyttä totta.
Meitä oli ensin äpä +poika, sitten tuli mies ja nyt miehen poika entisestä liitosta on muuttamassa meille. Joten sanoisin että max 2 lasta aikuisten lisäksi. Mekin tehdään nyt silleen, kun pojat kuitenkin niin isoja että tarviivat molemmat omat huoneet, että me muutetaan miehen kanssa olohuoneeseen ja sitten pojille on omat huoneet.
Mut jos ajattelisin tähän vielä lisää lapsia, niin sitten alkais tuntua jo tosi ahtaalle, pelkästään jo kaappitilojen vuoksi...
Mut jos ajattelisin tähän vielä lisää lapsia, niin sitten alkais tuntua jo tosi ahtaalle, pelkästään jo kaappitilojen vuoksi...
hei. minusta nykyään korostetaan liikaa sitä, että jokaisella lapsella "pitää" olla oma huone. ei se minusta tee autuaaksi. meillä on 2 makaria, iso kööki ja pirtti plus muut tilat ja kolmas lapsi tulossa. ihan hyvin´mahdutaan ja lisääkin lapsia saa tulla. olemme läheikkäin ja läksyt tehdään köökin ison pirtin pöydän ääressä. meillä on oikein lepposaa, ja aikanaan kun lapset lähtee talosta, niin eipähän jää meille kahdelle suurta huushollia asuttavaksi. eläkää oman näköistä elämää ihmiset.
Asuimme kolmiossa kolmen lapsen kanssa. Hyvin sujui kun lapset olivat ala-asteikäisiä. Mutta murrosikäisten kanssa ei olisi enää tullut kuuloonkaan! Eli muutimme kanssa aso-kämppääm. 5h ja k. 98 neliötä. Nyt myös vauva. Edelleen mielettömän ahdasta! Koska isoilla lapsilla kaikilla omat makkarit, me vauvan kanssa yhdessä pienessä makkarissa. Keittlö, olohuone, ym. tilat todella pieniä! Kaappeja ollaan ostettu olohuoneen yksi seinä täyteen. Eli odotellaan että vanhimmasta päästä alkaisi muuttamaan lapsia pois, niin mahdittaisiin tähän hyvin tai sitten voitaisiin ostaa pienempi oma asunto. Nyt asumiskulut n. 1000e/kk.
meil sopivan kokoinen asunto.säilytystilaa riittävästi.8henk 96m2.hyvä olla,ihanat naapurit,luonnonläheinen ympäristö=) hyvää joulua kaikille! :hug:
Meillä näin
Jos halusit viestilläsi pahoittaa mieleni, niin onnistuit! Ihan kuin toivoisit meille avioeroa? Ei kai sellaista kukaan halua toiselle toivoa...?
No, jos sellainen tulisi niin taloudellinen laskelma on tässä: talosta saa 450 000e, velkaa on 140 000, jää 310 000e, joka sitten pitäisi jakaa miehen kanssa. (jos siis muuttaisimme talosta pois).
Minulle jäisi 155 000e ja voisin ottaa siihen lainaa esim. 100 000e, jolloin voisimme lapsen kanssa (jos lapsi jäisi minulle) ostaa kämpän, joka maksaisi noin 250 000e. Ei sillä tietysti enää taloa pk-seudulta varmaan saisi, joten kyllä se asumistaso varmasti laskisi ja lainan määrä nousisi, mutta neliöitäkään ei tarvittaisi enää kuin kahdelle.
No, jos sellainen tulisi niin taloudellinen laskelma on tässä: talosta saa 450 000e, velkaa on 140 000, jää 310 000e, joka sitten pitäisi jakaa miehen kanssa. (jos siis muuttaisimme talosta pois).
Minulle jäisi 155 000e ja voisin ottaa siihen lainaa esim. 100 000e, jolloin voisimme lapsen kanssa (jos lapsi jäisi minulle) ostaa kämpän, joka maksaisi noin 250 000e. Ei sillä tietysti enää taloa pk-seudulta varmaan saisi, joten kyllä se asumistaso varmasti laskisi ja lainan määrä nousisi, mutta neliöitäkään ei tarvittaisi enää kuin kahdelle.
Meillä oli kolme pojua samassa huoneessa siihen asti kun vanhin oli 6 ja nuorin silloin 2. Isoin nukkui muuramen puolikerrossängyssä ja kaksi muuta jatkettavissa sängyissä kerrossängyn alta poikittain ulospäin. Kaikki nukutettiin yhtäaikaa ja käsiä ja jalkoja oli siliteltävänä.
Ei se yhteinen huone ollut varsinaisesti ongelma vaan yleinen tavarapaljous, jota ahkerasti kantelin kirpputorille. Muutenkin säilytystilat olivat sentilleen suunniteltu ja järjestetty ja joka paikan tiesi tarkalleen. Mitään ylimääräistä ei kotiin halunnut , vaikka tilaa olikin 4 h ja 105 neliötä.
Nyt on tilaa tosi reippaasti ja nautin kyllä siitä, että kotona mahtuu kulkemaan. Säilytystilaa tuntuu silti aina tarvivan enemmän ja enemmän. Standardi Euroopassa olisi muistaakseni 52 neliötä per henki, joten meilläkin tulisi olla jo 300 neliös talo, mutta ihan tuota eipä kuitenkaan ole. Suomalaiset siis asuvat kyllä keskimäärin ahtaasti.
Ei se yhteinen huone ollut varsinaisesti ongelma vaan yleinen tavarapaljous, jota ahkerasti kantelin kirpputorille. Muutenkin säilytystilat olivat sentilleen suunniteltu ja järjestetty ja joka paikan tiesi tarkalleen. Mitään ylimääräistä ei kotiin halunnut , vaikka tilaa olikin 4 h ja 105 neliötä.
Nyt on tilaa tosi reippaasti ja nautin kyllä siitä, että kotona mahtuu kulkemaan. Säilytystilaa tuntuu silti aina tarvivan enemmän ja enemmän. Standardi Euroopassa olisi muistaakseni 52 neliötä per henki, joten meilläkin tulisi olla jo 300 neliös talo, mutta ihan tuota eipä kuitenkaan ole. Suomalaiset siis asuvat kyllä keskimäärin ahtaasti.
\
Ja minulla tosiaan on ollut vastaava onni 150 neliön upouusi omakotitalo, josta riitaisen avioeron, lakimiesten palkkioiden jne. jälkeen ei jäänyt minulle kuin 10.000 euroa. Monta vuotta meni, ex-miehen vetkuttaessa, omaisuutta ei saatu jaetuksi, ja minä en päässyt ostamaan omaa. Maksoin koko sen ajan vuokraa 1000 euroa kuukaudessa, siinäkin kului pieni omaisuus, jolla olisi voinut maksaa omaa. Ja vielä lisäksi sanon, etten olisi ikinä voinut kuvitella että eroamme (15 vuotta oli vietetty yhdessä) saatikka että erosta voisi tulla niin riitainen.
Kuten kirjoitin aiemmin omakotitalo pääkaupunkiseudulla ei ole kaikille koskaan mahdollinen, joko tulot ovat liian pienet tai esim. omassa tapauksessamme, tapasin nykyisen mieheni asuessani vuokrakämppää, nyt meillä on 3 lasta, joten reitti pienemmästä suurempaan asuntoon ei ole mahdollinen. Kaltaisiamme uusperheitä on paljon, perheitä, joilla on suhteellisen suuret tulot, mutta omaisuutta ei ole.
Minulla siis oli 3-kymppisenä omakotitalo pääkaupunkiseudulla, nyt miltei nelikymppisenä löytyy paritaloneliö ja aivan mielettömästi lainaa.
Ja väitänpä vielä, että olen tällä hetkellä paljon onnellisempi kuin siinä omakotitalossa. Talosta olin onnellinen, mutta samoihin aikoihin, kun taloa rakennettiin exäni petti minua, ja kotona aisti pettämisen aiheuttaman tunnelman, vaikka vei aikansa ennen kuin tiesi mistä kiikasti.
Itse asiassa, juuri eilen sanoin miehelleni olevani onnellisempi nyt kuin koskaan. Meillä on nyt ensimmäinen oma koti, vuokra-asunto ja asumisoikeusasunto on ollut, mutta niistä ei rakentanut samalla tavalla kotia. Esim. vuokra-asuntoa ehdin asua 2 vuotta ennen kuin laitoin edes tauluja seinälle, asumisen kun piti olla väliaikaista. Mutta 4 vuotta siinä meni, ennen kuin seuraavan asuntoon päästiin, siihen asumisoikeusasuntoon.
Tämä koti on unelmien täyttymys. Hyvällä paikalla, lähellä palveluita ja hyvien liikenneyhteyksien varrella, kuitenkin tosi rauhallisella paikalla. Meilllä on riittävästi tilaa meille kaikille viakkei kaikille lapsille ole omaa huonetta. Meillä on oma suurehko piha, jossa on tilaa leikkiä ja minun hoitaa puutarhaa. Ja kodissa on esim. vino olohuoneen katto, joka on korkeimmillaan noin 5 metrin korkeudessa. Kotimme on hyvin erilainen, kuin tavalliset kodit ja silti meille täydellinen. Ainoastaan hirmuisen suuri lottovoitto voi saada meidät tästä muuttamaan, ja silloin meren rantaan.
Ja sitä lainaa meillä on 240.000 euroa. Sitä maksamme miltei eläkeikään asti.
No en minä todellakaan tarkoittanut pahoittaa mieltäsi, pyydän anteeksi kun niin tein. Viestisi vaan oli sen sävyinen, että teidän tilanteenne olisi kaikille mahdollinen. Se ei todellakaan ole totta. Ja se sinun viestisi tavallaan pahoitti minun mieleni ja varmaan monen muunkin. Monelle jopa omistusasunto on pelkkä haave.Alkuperäinen kirjoittaja 23.12.2006 klo 18:20 Meillä näin kirjoitti:
Ja minulla tosiaan on ollut vastaava onni 150 neliön upouusi omakotitalo, josta riitaisen avioeron, lakimiesten palkkioiden jne. jälkeen ei jäänyt minulle kuin 10.000 euroa. Monta vuotta meni, ex-miehen vetkuttaessa, omaisuutta ei saatu jaetuksi, ja minä en päässyt ostamaan omaa. Maksoin koko sen ajan vuokraa 1000 euroa kuukaudessa, siinäkin kului pieni omaisuus, jolla olisi voinut maksaa omaa. Ja vielä lisäksi sanon, etten olisi ikinä voinut kuvitella että eroamme (15 vuotta oli vietetty yhdessä) saatikka että erosta voisi tulla niin riitainen.
Kuten kirjoitin aiemmin omakotitalo pääkaupunkiseudulla ei ole kaikille koskaan mahdollinen, joko tulot ovat liian pienet tai esim. omassa tapauksessamme, tapasin nykyisen mieheni asuessani vuokrakämppää, nyt meillä on 3 lasta, joten reitti pienemmästä suurempaan asuntoon ei ole mahdollinen. Kaltaisiamme uusperheitä on paljon, perheitä, joilla on suhteellisen suuret tulot, mutta omaisuutta ei ole.
Minulla siis oli 3-kymppisenä omakotitalo pääkaupunkiseudulla, nyt miltei nelikymppisenä löytyy paritaloneliö ja aivan mielettömästi lainaa.
Ja väitänpä vielä, että olen tällä hetkellä paljon onnellisempi kuin siinä omakotitalossa. Talosta olin onnellinen, mutta samoihin aikoihin, kun taloa rakennettiin exäni petti minua, ja kotona aisti pettämisen aiheuttaman tunnelman, vaikka vei aikansa ennen kuin tiesi mistä kiikasti.
Itse asiassa, juuri eilen sanoin miehelleni olevani onnellisempi nyt kuin koskaan. Meillä on nyt ensimmäinen oma koti, vuokra-asunto ja asumisoikeusasunto on ollut, mutta niistä ei rakentanut samalla tavalla kotia. Esim. vuokra-asuntoa ehdin asua 2 vuotta ennen kuin laitoin edes tauluja seinälle, asumisen kun piti olla väliaikaista. Mutta 4 vuotta siinä meni, ennen kuin seuraavan asuntoon päästiin, siihen asumisoikeusasuntoon.
Tämä koti on unelmien täyttymys. Hyvällä paikalla, lähellä palveluita ja hyvien liikenneyhteyksien varrella, kuitenkin tosi rauhallisella paikalla. Meilllä on riittävästi tilaa meille kaikille viakkei kaikille lapsille ole omaa huonetta. Meillä on oma suurehko piha, jossa on tilaa leikkiä ja minun hoitaa puutarhaa. Ja kodissa on esim. vino olohuoneen katto, joka on korkeimmillaan noin 5 metrin korkeudessa. Kotimme on hyvin erilainen, kuin tavalliset kodit ja silti meille täydellinen. Ainoastaan hirmuisen suuri lottovoitto voi saada meidät tästä muuttamaan, ja silloin meren rantaan.
Ja sitä lainaa meillä on 240.000 euroa. Sitä maksamme miltei eläkeikään asti.
Mä uskon että sopu antaa tilaa.Onhan sitä ennenkin lapsia ollut ja pienet tilat.Outoa nykyisin että jokaisella lapsella PITÄÄ olla se oma huone.
No,meillä 200 neliöö omakotitalo ja 7 henkee.Useempi hehtaari mettää ja maata,lampi ja saunamökki.
Lapset viihtyy ulkosalla tosi hienosti ja puumökkejä rakentaa.Maalla asutaan,joten tilaa löytyy yllinkyllin.
Mä ite muistan että lapsuuden onnellista aikaa oli kun koko perhe asuttiin samassa huoneessa noin puoli vuotta.Meidän omakotitalo oli ihan keskeneräinen kun muutettiin,keittö ja yks makkari oli kunnossa vasta.
Mut oli jotenkin ihanan lämmin olo kun äiti ja isä sekä sisko siinä ihan lähellä.
vaan en mä tiloistani luovu,joka lapsella on oma huone,että siinä olen huono sanomaan.Mut uskon että lapset sopeutuu mysö ahtaampiin tiloihin..
No,meillä 200 neliöö omakotitalo ja 7 henkee.Useempi hehtaari mettää ja maata,lampi ja saunamökki.
Lapset viihtyy ulkosalla tosi hienosti ja puumökkejä rakentaa.Maalla asutaan,joten tilaa löytyy yllinkyllin.
Mä ite muistan että lapsuuden onnellista aikaa oli kun koko perhe asuttiin samassa huoneessa noin puoli vuotta.Meidän omakotitalo oli ihan keskeneräinen kun muutettiin,keittö ja yks makkari oli kunnossa vasta.
Mut oli jotenkin ihanan lämmin olo kun äiti ja isä sekä sisko siinä ihan lähellä.
vaan en mä tiloistani luovu,joka lapsella on oma huone,että siinä olen huono sanomaan.Mut uskon että lapset sopeutuu mysö ahtaampiin tiloihin..
Kyllähän ne lapset sopeutuu jos on pakko! Miehen sisko perheineen (6-hengen perhe) asuu pienessä kolmiossa.Perheessä on eri ikäisiä lapsia nuorin on 1v7kk ja vanhin täyttää 11v.Aika kurjaa kun kaikki lapset ovat samassa huoneessa.Koululaiset kaipaavat jo omaa rauhaa,eikä pienessä kolmiossa omaa rauhaa ole jos on useampia lapsia.
Omasta lapsuudesta muistan kuinka ihanaa oli kun mulla oli oma huone.Huone ei ollut iso,mutta siellä oli omat tavarat ja sain puuhastella rauhassa.Ja en todellakaan pystyisi asumaan kolmen lapsen kanssa kolmiossa,puhumattakaan jos on vielä molempia.Jos lapset ovat samaa sukupuolta niin yhteinen huone voi olla ihan hyväkin ratkaisu.
"
Omasta lapsuudesta muistan kuinka ihanaa oli kun mulla oli oma huone.Huone ei ollut iso,mutta siellä oli omat tavarat ja sain puuhastella rauhassa.Ja en todellakaan pystyisi asumaan kolmen lapsen kanssa kolmiossa,puhumattakaan jos on vielä molempia.Jos lapset ovat samaa sukupuolta niin yhteinen huone voi olla ihan hyväkin ratkaisu.
"