Ihan turhaa mietintää mutta pikku tsemppaus tuntuis hyvältä. Perseellepotkimisesta en niin perusta, sellainen saa ihan jumiin.
Me erottiin nyt sitten. Kaksi pientä lasta ja ollaan keskusteltu ja halutaan molemmat vanhemmat että asiat menee hyvin, täydellinen ero siis lasten kannalta (sormet ristissä että tämä linja myös pitää, molempien puolelta).
Mulla vaan on se tilanne että mulla ei ole mitään. Ei ole työtä ja selkäkin renaa, pelkään että työtä on vaikeaa saada tai sitten selkä ei kestä.. Pienempi asuntokin pitäisi saada ja tietysti myös sitten huonekaluja ym. Ja tosiaan ainoat työt missä selkä saattaisi kestää olisi jotain kaupan kassa-luokkaa. Koulutusta mihinkään ei ole. Ei ole myöskään luottotietoja.. Elin elämääni isolla kädellä aikanaan enkä silloin edes uskonut että koskaan olisin tässä, että voisin edes saada lapsia.
Tämän lisäksi takana kummittelee ahdistuneisuushäiriö. Enkä edelleenkään osaa hoitaa raha-asioita, enkä oikein muista aina hoitaa muitakaan käytännön juttuja. Ei sillä, lapsilta ei mitään puutu, annan kaikkeni heille toivoen että he onnistuisivat joskus elämässään. Käytännön puolen varmaan isänsä osaa tulevaisuudessa opettaa (luojan kiitos).
Mulla vaan on nyt ihan vähän toivoton olo...
Me erottiin nyt sitten. Kaksi pientä lasta ja ollaan keskusteltu ja halutaan molemmat vanhemmat että asiat menee hyvin, täydellinen ero siis lasten kannalta (sormet ristissä että tämä linja myös pitää, molempien puolelta).
Mulla vaan on se tilanne että mulla ei ole mitään. Ei ole työtä ja selkäkin renaa, pelkään että työtä on vaikeaa saada tai sitten selkä ei kestä.. Pienempi asuntokin pitäisi saada ja tietysti myös sitten huonekaluja ym. Ja tosiaan ainoat työt missä selkä saattaisi kestää olisi jotain kaupan kassa-luokkaa. Koulutusta mihinkään ei ole. Ei ole myöskään luottotietoja.. Elin elämääni isolla kädellä aikanaan enkä silloin edes uskonut että koskaan olisin tässä, että voisin edes saada lapsia.
Tämän lisäksi takana kummittelee ahdistuneisuushäiriö. Enkä edelleenkään osaa hoitaa raha-asioita, enkä oikein muista aina hoitaa muitakaan käytännön juttuja. Ei sillä, lapsilta ei mitään puutu, annan kaikkeni heille toivoen että he onnistuisivat joskus elämässään. Käytännön puolen varmaan isänsä osaa tulevaisuudessa opettaa (luojan kiitos).
Mulla vaan on nyt ihan vähän toivoton olo...