Tiiä nyt sit mitä keksis :/

[Kerpele]

Ihan turhaa mietintää mutta pikku tsemppaus tuntuis hyvältä. Perseellepotkimisesta en niin perusta, sellainen saa ihan jumiin.

Me erottiin nyt sitten. Kaksi pientä lasta ja ollaan keskusteltu ja halutaan molemmat vanhemmat että asiat menee hyvin, täydellinen ero siis lasten kannalta (sormet ristissä että tämä linja myös pitää, molempien puolelta).

Mulla vaan on se tilanne että mulla ei ole mitään. Ei ole työtä ja selkäkin renaa, pelkään että työtä on vaikeaa saada tai sitten selkä ei kestä.. Pienempi asuntokin pitäisi saada ja tietysti myös sitten huonekaluja ym. Ja tosiaan ainoat työt missä selkä saattaisi kestää olisi jotain kaupan kassa-luokkaa. Koulutusta mihinkään ei ole. Ei ole myöskään luottotietoja.. Elin elämääni isolla kädellä aikanaan enkä silloin edes uskonut että koskaan olisin tässä, että voisin edes saada lapsia.

Tämän lisäksi takana kummittelee ahdistuneisuushäiriö. Enkä edelleenkään osaa hoitaa raha-asioita, enkä oikein muista aina hoitaa muitakaan käytännön juttuja. Ei sillä, lapsilta ei mitään puutu, annan kaikkeni heille toivoen että he onnistuisivat joskus elämässään. Käytännön puolen varmaan isänsä osaa tulevaisuudessa opettaa (luojan kiitos).

Mulla vaan on nyt ihan vähän toivoton olo...

 

[Criminal Mind]

Oisko sulla joku kaveri joka vois olla sun apuna? Siis käytännön jutuissa? Tai sitten voitko hakea jostain neuvolasta tai jostain sellasta apua joka auttais järjestelyissä, kämpän hakemisessa, raha-asioissa jne... Ja toisaalta hienoa jos miehen kanssa kuitenkin olette väleissä, hän varmaan auttaa lasten kanssa

:hug:

 

[Kerpele]

Oisko sulla joku kaveri joka vois olla sun apuna? Siis käytännön jutuissa? Tai sitten voitko hakea jostain neuvolasta tai jostain sellasta apua joka auttais järjestelyissä, kämpän hakemisessa, raha-asioissa jne... Ja toisaalta hienoa jos miehen kanssa kuitenkin olette väleissä, hän varmaan auttaa lasten kanssa

:hug:

Sitä mä oon miettinyt että apu olis tarpeen.. Ehkäpä vielä ihan sellanen "kädestä pitäen" apu (juu hei, olen luuseri), sitä oon vaan miettinyt että mistähän ihmeestä sellasta apua vois saada..?

 

[Jellybeany]

Halaus sinulle!

 

["vieras"]

Sunhan täytyy ottaa ittees niskasta kiinni nainen!! Ei kuule voivottelulla saavuta mitään, niin se vaan on. Oot kuitenkin aikuinen ihminen ni kyllä jotain arkielämän pyörittämistaitoja luulis olevan, ajattelet vaan et kyllä mä selviän ja lähet häntä pystyssä selvittämään asioita. Sillä asenteella et "en mä pysty tekee tätä työtä tai tuota työtä" ni et todennäköisesti saakaan mitään työtä.

Soita vaikka johonkin sosiaalitoimeen ja kysele sieltä neuvoja arjen järjestämiseksi. Toivoa ei saa menettää, menneet on menneitä ja katse tulevaisuuteen!

 

[---]

Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa ja aika vastaavassa kunnossa. Jostain syystä kun jäin itsekseni nuo kaikki asiat alkoivatkin sujumaan. Nyt uskoa ja luottoa itseäsi kohtaan. Ja tsemppiä

 

[PinkLily]

:hug:
Mulle saa pistää yksäriä, jos on sellanen olo :hug:

Kyllä se siitä lähtee pikkuhiljaa kulkemaan kun aikaa hiukan kuluu..

 

["vieras"]

Sitä mä oon miettinyt että apu olis tarpeen.. Ehkäpä vielä ihan sellanen "kädestä pitäen" apu (juu hei, olen luuseri), sitä oon vaan miettinyt että mistähän ihmeestä sellasta apua vois saada..?

turun seudulla on ainakin semmonen torinkulma-hanke, jossa ohjataan juuri kädestä pitäen!!! kysele ihmeessä neuvolasta apua! =)

 

[näin]

Se mitä on ollut, on mennyttä! Nyt olet tässä ja uusi sivu kääntynyt elämässäsi...parempi sivu. Vaikka moni asia tuntuu toivottomalta, sä tulet selviämään. Luota itseesi ja uskalla reilusti pyytää apua. Kuinkas isovanhemmat? Lasten kummit? Onko sulla sisaruksia? Läheisiä ystäviä?

 

[Miä]

Sitä mä oon miettinyt että apu olis tarpeen.. Ehkäpä vielä ihan sellanen "kädestä pitäen" apu (juu hei, olen luuseri), sitä oon vaan miettinyt että mistähän ihmeestä sellasta apua vois saada..?

Jos ei lähipiirissä ole ketään niin entäs vaikka perhetyöntekijä? Lähtisitte käsi kädessä hippaloimaan ympäriinsä =) Ne yleensä tuntee nuo kaikki kiemurat ja tietää mistä kysytään mitäkin asiaa..

 

["Manta"]

Huonekaluja ja tavaroita kannattaa hankkia pikkuhiljaa esimerkiksi kirpputoreilta. Itse pidän vanhoista tavaroista ja paljon olen ostellut kirppari tavaroita ja kotona maalannut valkoiseksi. Samalla pientä kivaa puuhaa.

Jos kaupan kassan hommat tuntuvat sopivalta, niin nyt vain cv:tä kirjoittelemaan ja kierrokselle eri kauppoihin kyselemään johtajia ja käyt kertomaan asian kasvotusten. Nythän kaupat juuri tarvitsevat kesätyöntekijöitä ja luulatavasti ovat valmiita opettamaan homman sulle.
Rohkeutta ja tee asioille jotakin.. niin kyllä ne suttaantuu. Ja muista aina pitää itsestäsi huolta... Kunhan sinä jaksat ja olet tyytyväinen on laspillakin kaikki hyvin!

 

[juupsis]

mistä päin sä olitkaan? mullekin voi laittaa yksäriä, jos neuvoista apua ole niin olenpahan ainakin kuunteleva korva, tai tässä tapauksessa lukeva silmä

 

[Hra Majuri]

No, jätänpä tämän kerran sanomatta sen mitä mieleeni juolahti

 

[sikinsokin]

Voimia sinulle :hug: Soita heti arkena neuvolaan tai sossuun , selitä tilanne ja pyydä vaikka tapaamista tai sitten tuo perhetyöntekijä kotiin käymään. Heillä tieto/taito kertoa miten saada asiat sujumaan? Ja ainakin hyvin empaattisia ihmisiä ovat kokemukseni mukaan, ei mitään "sormella osoittelua" eli ota rohkeasti sinne yhteyttä.

 

[Criminal Mind]

Sitä mä oon miettinyt että apu olis tarpeen.. Ehkäpä vielä ihan sellanen "kädestä pitäen" apu (juu hei, olen luuseri), sitä oon vaan miettinyt että mistähän ihmeestä sellasta apua vois saada..?

Mulle ei tuu mieleen kun neuvola ja sitten ihan sosiaalitoimisto? mistä päin oot`?

 

[Kerpele]

Se mitä on ollut, on mennyttä! Nyt olet tässä ja uusi sivu kääntynyt elämässäsi...parempi sivu. Vaikka moni asia tuntuu toivottomalta, sä tulet selviämään. Luota itseesi ja uskalla reilusti pyytää apua. Kuinkas isovanhemmat? Lasten kummit? Onko sulla sisaruksia? Läheisiä ystäviä?

Aika vähän mulla on ympärillä ketään. Muutama ystävä ja semmonen myöhäisteini-sisko. Ystäviäni en halua velvoittaa mihinkään auttamiseen, mun asiat on sen verran iso sotku etten halua kenenkään kuluttavan energiaansa niihin.

 

[Criminal Mind]

Ota sit noihin neuvoloihin jne ja kysyt apua, kyllä ne auttaa :hug:

 

[Kaunishäntäinen orava]

[QUOTE="vieras";24005800]turun seudulla on ainakin semmonen torinkulma-hanke, jossa ohjataan juuri kädestä pitäen!!! kysele ihmeessä neuvolasta apua! =)[/QUOTE]

Ja Oulussa on Nuorten Ystävät ry., joka toimii vähän ympäri Suomen. En tosin tiiä Kerpele miten sinun paikkakunnalla on tuota toimintaa. Kannattaa ehkä varmuuden vuoksi käydä lääkärin kanssa juttelemassa, jos saisit jotain psykologin tms. apua tai pääsisit johonki tuollaseen kuntoutushankkeeseen mukaan.

Asiat järjestyy kyllä! Ja eroa helpottaa se, että ei lähdetä ovet paukkuen ja riidellen, vaan keskustellaan niinku aikuiset. Alussa on varmasti tosi vaikeaa, mutta kyllä sen oman elämän saa kuntoon. Oot jo kumminkin varmaan aika hyvässä kunnossa verrattuna aikasempiin vuosiin?

Hurjasti voimia ja jaksamista. :hug:

 

[voi tsii]

No, jätänpä tämän kerran sanomatta sen mitä mieleeni juolahti

Mutta jotain piti kuitenkin laukasta

 

[Kerpele]

Joo, itseasiassa oon ollut perhekeskuksen asiakkaanakin hetken. Kun tosiaan kävivät jelppimässä kerran viikossa tossa kun olin pelkästään kotona lasten kanssa... Onkohan se se paikka mistä tässä puhutaan? Hmm.. Siellä oli kyllä ihanaa henkilökuntaa, voisinkin heti maanantaina soittaa ja kysästä josko sais jotain pikku ohjausta.

...Paitsi että kesälomat varmaan sielläkin painaa päälle, sormet ristiin että joku olis edes duunissa

 

[Miä]

Aika vähän mulla on ympärillä ketään. Muutama ystävä ja semmonen myöhäisteini-sisko. Ystäviäni en halua velvoittaa mihinkään auttamiseen, mun asiat on sen verran iso sotku etten halua kenenkään kuluttavan energiaansa niihin.

Ei muuta kun neuvolaan tai soskuun soitat, ne auttaa =) Se sosiaalitoimi ei tosiaankaan ole mikään mörkö joka tulee ja vie lapset pois Miä kun erosin exästä niin miulla ei ollut muuta kun omat ja lapsen vaatteet. Ihan sovussa erottiin mutta miun elämä oli käsittämätön sekasotku. Sain monenlaista apua sieltä eikä kukaan tuominnut minua, päinvastoin..

 

[Kerpele]

Ja Oulussa on Nuorten Ystävät ry., joka toimii vähän ympäri Suomen. En tosin tiiä Kerpele miten sinun paikkakunnalla on tuota toimintaa. Kannattaa ehkä varmuuden vuoksi käydä lääkärin kanssa juttelemassa, jos saisit jotain psykologin tms. apua tai pääsisit johonki tuollaseen kuntoutushankkeeseen mukaan.

Asiat järjestyy kyllä! Ja eroa helpottaa se, että ei lähdetä ovet paukkuen ja riidellen, vaan keskustellaan niinku aikuiset. Alussa on varmasti tosi vaikeaa, mutta kyllä sen oman elämän saa kuntoon. Oot jo kumminkin varmaan aika hyvässä kunnossa verrattuna aikasempiin vuosiin?

Hurjasti voimia ja jaksamista. :hug:

Itseasiassa olin tässä tosi tosi maassa ennen kuin ero tuli puheeksi. Olen siis käynyt nyt psyk. sairaanhoitajan pakeilla. Olo kuitenkin helpotti ihan tajuttomasti kun tehtiin tämä päätös erota

 

[sikinsokin]

Joskus se asioiden solmuun meneminen rassaa ihan tajuttomasti, sitten kun päätös johonkin suuntaan on tehty, tulee usein helpottava olo. Kyllä asiat sulla varmasti sujuu, yrität vaan hakea tukea ja "kysyä tyhmiä" jos käyt jossain juttelemassa. Nenu kohti huomista, vaikka nyt oliskin siipi maassa, niin varmasti siitä olo kohenee pikku hiljaa, päivä kerrallaan .

 

[Kaunishäntäinen orava]

Itseasiassa olin tässä tosi tosi maassa ennen kuin ero tuli puheeksi. Olen siis käynyt nyt psyk. sairaanhoitajan pakeilla. Olo kuitenkin helpotti ihan tajuttomasti kun tehtiin tämä päätös erota

Oi, hyvä kuulla, että sulla on kumminki hoitosuhde! Sieltä saa varmaan kriisiapua ja ne ymmärtää sinun tilanteen. Jos olo huononee tai tuntuu siltä ettet selviä arjesta, niin soitat vaikka psyk. polille, tai missä käytkään. :hug:

Mie oon käymässä samaa läpi: ollaan tehty eropäätös, enkä pärjää yksin arjessa (sen tiiän kokemuksesta). Mulla ei myöskään oo mitään muuta ku muutama astia, pöytä, kaks tuolia, tyyny ja täytettävä patja. Olo on helpottanu päätöksenteon jälkeen, mutta veikkaan että se pahenee vielä tästä kunhan lähden saman katon alta pois.. tai oon varautunu siihen ja puhunu myös mielenterveystoimistolla tästä, saanu oikeat unilääkkeet, että nukkuminen on sentään taattu. Meillä ei kyllä ole lapsia, mutta muuten melko samassa veneessä ollaan.

 

[Miä]

Niin ja miullekkin saa laittaa yyveetä jos siltä tuntuu. :hug: Kyllä kaikki järjestyy, ihan varmasti =)